Hehkutusta

Eilen oli Kamburin treenipäivä ja voi kun se taas olikin niin hieno ja viisas ja paras ♥ Ensin mentiin kentälle valjaat niskassa ja aisat niissä kiinni. Muutama kierros käveltiin taluttamalla ja ahkerasti namia naamaan nappaamalla. Sitten siirryin ajamaan ja hetken mietittyään, kuten ilman aisojakin useasti, lähti Korppu etenemään. Ensin hitaasti ja kokoajan lisää varmuutta saaden, vauhtia kiihdyttäen. Tehtiin käännöksiä, pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Ahkerasti naksuttelin palkkaa ja Korppu oli suorastaan innoissaan, ainakin se yritti ihan täysillä ja keskittyi superhyvin.

Pian lopetettiin, ettei vaan ehdi kyllästyä tai väsyä liikaa. Pihalla poistettiin aisat ja jatkettiin ohjasajolenkille maastoon. Niin hienosti kulki kakara, etten ollut omakseni uskoa. Yhtään ei tarvinut keskustella suunnista tai vauhdista tai yleensäkään yhtään mistään. Monta lyhyttä ravipätkääkin otettiin ja parin kerran jälkeen nousi ravikin nätisti pienestä vihjeestä. Loppumatkasta jo suorastaan innostui juoksemaan, mikä on aika harvinaista, kun kyseessä on maailman rauhallisin lapsihevonen. Parin kilometrin lenkki tehtiin ja intoa oli vielä pihaan tullessa ihan sopivasti.

Juoksutuskin sujui viimeksi paremmin kuin ikinä ennen. Juuri kun pääsin valittamasta, että se homma on ottanut takapakkia, niin nyt se sitten on hypännyt itsekseen eteenpäin! Ensin ihan liinassa ympyrällä ravi käynti siirtymiä, eikä yhtään yrittänyt poistua ympyrältä. Kun sujui hyvin ja tyyppi oikeasti kuunteli ja yritti, otin liinan pois aika nopeasti. Laukkaa ajattelin isommassa tilassa alkaa työstää, kun se ei ihan vielä pyynnöstä nouse. Vaan siihen se jäi ympyrälle ja laukkakin saatiin kokoajan helpommin ja helpommin nousemaan, lopuksi ihan jo pyynnöstä. Wau! Se vaan on niin täydellinen.

Pojat rentoutuu

Tänään käväisin koirien kanssa pitkästä aikaa kentällä, kun kerrankin oli aikaa. Mitään ei olla oikein pitkään aikaan treenattu, joten odotin Noahin nostavan kierrokset kaakkoon jo heti kättelyssä. Vaan toisin kävi. Koko treenin ajan, sen mielentila pysyi  erinomaisena ja se teki tosi hyvin, innoissaan mutta rauhassa. Rallya treenattiin, lähinnä erilaisia puolenvaihtoja ja tehtäviä oikealla. Ihan meinasi alkaa tehdä mieli kokeeseen...

Peikkokin oli ihan super. Ensin se lähinnä vaan leikki ja teki siinä sivussa perusasentoja. Kun intoa tuntui olevan, kaivettiin namit esiin ja tehtiin niiden voimalla seuraamista ja se jaksoi pidempään kuin kertaakaan sitten pentuaikojen. Varoin visusti kyllästyttämästä sitä, mutta silti saatiin tehtyä ihan hyvänmittainen seuraamispätkä kaikilla käännöksillä ja pysähdyksillä höystettynä. Vielä luoksetulo ja sen jälkeen sai pikku Peikko kiitää puomille muutamaan kertaan. Heitettiin vielä lenkki, kun kelikin on täydellinen, jonka jälkeen kiidettiin Kennel Rehun kautta kotiin. Nyt on tyytyväisiä koiria.