Eilen käytiin taas koirapoikien kanssa kunnon pyörälenkillä. Ne kun on tänä kesänä juosseet aika kiitettäviä matkoja, parhaimmillaan lähes 20 kilometriä putkeen, niin nuo normi 4-5 kilometrin mittäiset lenkit ei oikein tunnu missään. Vaan kun aika on rajallista.. Eilen kuitenkin lähdettiin taas käymään kylillä eli 6km päässä Siltakylässä. Ajeltiin rauhassa pidemmän kaavan mukaan Huutjärven rantaan uimaan. Siis Noah ui, Peikko kastautui ja minä katselin.
Siitä sitten kaupalle ja pankkiautomaatille. Ja suorinta tietä kotiin. Hassusti oli tien varressa kunnantalon kohdilla ruusupensaat täynnä ruusunmarjoja, kuten kuvaan kuuluukin tähän aikaan vuodesta, mutta niissä oli myös kukkia ja ihan reippaasti. Taitaa olla nämä lämpimät kelit hiukan sotkeneet luontoa. Minulla nimittäin kypsyvät pihassa mansikat ja tallin pihassa oli eilen muutama kypsä vadelma pensaassa ja tomaatitkin näyttävät vielä ulkona kypsyvän, hitaasti mutta varmasti.
Kotona ruuanlaittoa ja hetki hengailua ja tallille. Luvassa olisi Ljúfurin hierontaa, paskanluontia ja "pikkupojan" kanssa puuhailua. Ponien ruuat valmiiksi ja kottikärryn ja kameran kanssa pihatolle.
 |
| Sulosta kottikärry on hieman jännittävä. Tarkkasilmäinen saattaa havaita Ljufurin laitumen toisessa päässä. |
 |
| Nämä pojat olivat sentään vastassa... |
Sieltä nappasin molemmat pojat mukaan samalla, kunhan olin ensin hetken lappanut sontaa kärryyn. Ajatuksena oli hierojaa odotellessa irtojuoksutella kentällä kimpassa. Kambur tarvii liikuntaa, kun rauhallisena kaverina ei niin kovin paljoa itsekseen liiku ja yksin juoksuttaessakin liikkuu juuri sen mikä on pakko. Ljúfurin kanssa juoksee hyvin, koska Luippishan taas on varsin virtaisa vanhus. Niin siis lykkäsin pojat kentälle ja sitten läks. Vähän annoin vauhtia raipalla, muttei sitä juuri tarvittu.
Hikihän siinä tuli ja hengästyttikin, joten lähdettiin vielä pienelle lenkille tielle Odinin ja Nupun seuraksi. Ljúfur pääsi sitten talliin lepäämään ja odottelemaan omaa hierontavuoroaan ja Kambur joutui ulkotallin eteen varustettavaksi.
Viriteltiin taas valjaat ja aisat ja suunnattiin kentälle. Siellä ei meno oikein maistunut, joten suunnattiin taas tielle ja johan reipastui kakara, varsinkin kun sai kerrankin päättää ensimmäisessä risteyksessä suunnan. Ensimmäisen kerran ihan hetken kävi mielessä, että lähteeköhän tyyppi käsistä, kun pyysin ravia. Tai ei siinä mitään, se kyllä sujui, mutta kun pyysin hiljentämään, niin tyyppi vaan kiihdytti tahtia. Tarvittiin hiukan suurempaa painetta ohjiin, ennen kuin hiljensi. Pari ravipätkää otettiin tämänkin jälkeen ja jarrutkin alkoivat toimia. Ensimmäisen kerran myös "roikuin" aisoissa niin, että saatiin painetta rintaremmiin. Hyvin jatkui matka, eikä moinen aiheuttanut edes ihmettelyä.
Kun sain Kamburin palautettua pihattoon, olikin jo kohta Ljufurin hieronnan vuoro. Hyvin antoi tälläkin kertaa hoitaa, mutta hiukan ötökät kiusasivat. Suihkuttelin myrkkyä muutamaan kertaan, niin aina rauhottui hetkeksi. Tilanne oli nyt parempi kuin viimeksi, mutta vanha ongelma lapojen jumit olivat nytkin olemassa, tällä kertaa vain toispuoleisesti. Oikealtahan Luippis hikoaa selkeästi voimakkaammin, joten mietittiinkin syitä näihin, kun lapajumikin oli oikealla. Vasemmalla taas oli ristiselässä pieni jumi. Ikäisekseen siis oikein hyvässä kunnossa kumminkin.
Kun vielä sain Ljufurin rasvattua ja syötettyä, sekä palautettua pihattoon, olikin kello jo vaikka mitä. Pimeääkin oli. Jäin silti vielä seurustelemaan kavereiden kanssa ja kotona olin loppujen lopuksi vasta ilta kymmenen maissa. Niin vierähti taas tuollaiset seitsemän tuntia tallilla. Hups.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti