lauantai 24. syyskuuta 2016

Hallilla, kentällä ja maastossakin, niistä on hyvä viikko tehty

Taas on viikko vierähtänyt, eikä mikään silti ole muuttunut mihinkään. Tai paremminkin mikään ei ole onneksi muuttunut, koska elämä on ihan kivaa juuri näin.

Sunnuntaina polkaistiin koirapoikien kanssa läheiselle ratsastuskoululle harjoituskisoja katsomaan ja tallilaisia kannustamaan. Pari tuntia vierähti siinä mukavasti juoruillessa ja katsellessa suorituksia. Hienosti meni minun mielestäni kaikilla, toivottavasti kuskit olivat myös itse tyytyvväisiä suorituksiinsa.

Sen verran innostuin, että tallille mennessäni varustinkin Ljúfurin tavanomaisten sidepullien sijaan LG:llä ja suunnistin kentälle. Edellisestä kerrasta olikin jo vierähtänyt muutama kuukausi, me kun ei kentällä pyörimisestä tykätä. Nyt se oli kuitenkin vaihteeksi ihan kivaa ja sainkin kulutettua kiitettävät 40 minuuttia taivuttelemalla ja kadonnutta ravia metsästämällä. Tehtiin me väistöjäkin ja muuta pientä ihan vähän, mutta lähinnä keskityttiin kuitenkin taivutteluihin. Käytiin sitten vielä pieni lenkki tiellä jäähdyttelemässä, kun hikeä meinasi pukata molemmille.


Koko lauma kuvassa. Ljúfuria olin hakemassa, Kambur halusi myös mukaan.

Kun kelit alkuviikosta viileni, virta ponissa lisääntyi samassa suhteessa. Siis siinä vanhemmassa. Ja ehkä himppasen myös nuoremmassa. Keskiviikon maastolenkki olikin sitten täynnä kaikenlaista varsin epäilyttävää, kun alla oli vielä vapaapäivä. No, jos jaksaa pöllöillä niin jaksaa sitten juostakin ja niin me sitten juostiin. Ja kas, kaikki mörötkin kaikkosivat samalla kun virta väheni. Ljúfur harvoin kerää mitään pöllöilyenergiaa, joten lähinnä nauratti. Loppumatka sujuikin sitten jo ihan rauhallisissa merkeissä ja tallille palasi tyytyväinen ja rento poni.




Kambur kävi viikolla kerran ohjasajolenkillä, mutta on muuten saanut viettää varsin vapaata elämää kavereiden kanssa pihatossa hengaillen. Ohjasajo meni muuten ihan hyvin, mutta risteyksissä sai tällä kertaa hiukan keskustella suunnasta. Ei mitenkään pahasti, mutta kuitenkin. Samoin jarrut oli vähän ruosteessa. Aina kun siis otti hiukankaan ohjaa tuntumalle, kääntääkseen tai pysäyttääkseen, Kambur heilautti kiukkuisesti päätään saadakseen paineen poistumaan. Kun se ei sillä konstilla poistunutkaan, hetken kiukuteltuaan, teki kuten pyydettiin ja kas, sai paineen poistumaan. Ehkä se jopa oppi jotain. Ainakin kotimatkalla homma toimi jo paremmin.




Kotimatkalla kävi myös pieni äksidentti. Takaa tuli kaksi autoa. Otin Korpun talutukseen ja pysähdyttiin tien viereen. Vaan jostain syystä, se pelästyi autoja aika kovasti, vaikkei ole aiemmin reagoinut millään tavalla. Ja koska en osannut varautua, pääsi se ryöstämään eteenpäin. Ohjat pysyivät onneksi käsissä ja sain kuin sainkin sen pysäytettyä. Toinen auto oli kerennyt mennä jo ohi ja toinen odotti niin kauan, kunnes minulla oli tilanne hallinnassa ja meni sitten todella hitaasti ohi. Kambur oli ihan paniikissa, mutta rentoutui saman tien kun auto oli mennyt. Kohdattiin matkalla vielä yksi auto, eikä se aiheuttanut mitään reaktioita, kuten ei yleensäkään. Olipa tosi kummallinen juttu. Yhtään en ymmärrä, mikä moisen aiheutti?? Täytyy vaan toivoa, ettei aiheuttanut mitään jatkuvaa ongelmaa.




Koirien kanssa ollaan innostuttu taas käymään enemmän ihmisten ilmoilla lenkillä. Alkaa taas oman kylän maaston tympiä ja tarvii nuo koiraksetkin joskus jotain virikkeitä. Alkaa nimittäin Peikko olla välillä vähän mahdoton, kun joskus harvoin täällä joku vastaan sattuu tulemaan. Kaupungissa tilanne on ihan toinen. Hajut kiinnostaa enemmän, eikä vastaantulijat aiheuta mitään ongelmia. Pääsee hyvin kehumaan ja toivottavasti käytös satunnaisten kulkijoidenkin kohdalla paranee.




Tänään käytiin taas hallilla, kun ensin oltiin tehty 1,5 tunnin lenkki vanhoissa lenkkimaastoissani. Enkä edes eksynyt, vaikka paikat ovatkin kovasti muuttuneet. Olenhan sentään asunut täällä maalla jo yli 14 vuotta, joten ei ihme että paikat vähän muuttuvat.

Lenkin jälkeen siis hallille. Noah sai ilotella aksaesteillä. Hallilla oli yksinkertainen hyppyratarata minikorkeuksilla ja niillä mentiin. Kivasti kuunteli Noah, vaikka välillä meinasikin lähteä mopo käsistä, kun vaan oli "niin siistii". Hetki maahan käskettynä rauhoitti tilanteen kuitenkin hämmästyttävän nopeasti ja taas sujui. Kyllä oli taas onnellinen koira, kun vielä sai juosta rämpättää pallon kanssa mielin määrin. Ja myös aika väsynyt koira.




Ja Peikko. Peikko vaan paranee päivä päivältä. Tänään se jaksoi jo tosi kauan tehdä. Harjoiteltiin jopa rengasta ja pujottelua, mitä se siis ei vielä osaa, kun niitä ei ole voinut harjoitella, koska Peikko on poistunut paikalta kun on yrittänyt. Se ei ole kestänyt yhtään toistoja, vaan jäätynyt ihan totaalisesti, jos jonkun jutun on ottanut uudestaan. Nyt se vaan teki ja teki, kuten normaali koira ja ihan tuntui oppivankin. Eikä edes syöksynyt autoon vaan jouduin sen sinne käskemään. Niin hyvä mieli.




Ponipojat irrotteli taas tänään kentällä kimpassa ja hikihän siinä tuli, vaikkeivat ihan niin innokkaasti revitelleetkään kuin viime kerralla. Laitoin puominkin hetkeksi, josta Kambur loikki yli, mutta Ljúfur kieltäytyi edes lähestymästä moista epäilyttävää vehjettä. Ei toki tullut yllätyksenä, mutta toivoin että olisi Korpun perässä innostunut menemään yli. No, ei innostunut. Seisoskeli vaan hyvin huomaamattomana kentän toisella laidalla.




Käytiin vielä ihan reipas jäähdyttelylenkki Kamburille ihan uusissa maastoissa. Ja kylläpäs olikin innokas lenkkeilijä vaihteeksi narun päässä, kun piti kaikkea uutta ihmetellä. Ljúfuria tympi. Sille olisi mielestään jo kentällä urheilu riittänyt ja akka vaan raahaa mukanaan. No, piristyi sekin, kun kantattiin metsän kautta kotiin päin.

Tallilla vierähti vielä tovi, ennen kuin kotiin kerkesin. Nyt olisi kuitenkin viimein tämä päivä enää nukkumista vaille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti