Niin talvista, ettei ole juuri pystynyt mitään tekemään. Pakkaslukemat on pysytelleet 20-30 välimaastossa kolmisen viikkoa. Ja jos pakkanen onkin välillä ollut jopa alle kympin hetkellisesti, niin sittenpä onkin tuullut suorastaan myrskyisästi. Mikä taas tarkoittaa sitä, että kylmä on silti ollut kuin hitto, pakkaslukemista huolimatta.
Pakkasrajaksi on vakiintunut aika lailla -20, nimittäin koirien lenkkeilyn osalta. Sitä kylmemmässä alkaa Peikko nostella tassujaan. Noah pärjää hyvin, kuten ennenkin, mutta on sekin saanut takin niskaansa. Noah ei oikein arvosta. Ljúfurilla ei ole ollut ongelmia. Hyvin on tarennut. Heinää on kokoajan tarjolla, lähes kokoajan sula lämmin vesi (pahimmilla pakkasilla pääsi välillä jäätymään), olkipeti pihatossa ja hyvä ystävä seurana. Puhumattakaan paksusta turkista. Ei ole ponipoikaa palellut. Ja kevyesti ollaan liikuttukin, vaikka vapaapäiviäkin on tullut normaalia enemmän.
Koirat on viettäneet treenitaukoa. Sisällä ollaan tehty jotain, mitä nyt on pystynyt. Peikko alkaa olla aika mukavan innostunut ja elättelenkin toiveita rally-kisoista viimeistään keväällä. Noah on oppinut aika hyvin tekemään temppuja oikealla. Peruutus alkaa myös olla jotenkin kasassa, samoin kuin puolen vaihdotkin. Ehkä senkin kanssa pääsee keväällä korkkaamaan voi-luokan. Ei siis ihan hukkaan mennyt pakkasjakso ollenkaan.
Ljúfurkin on treenannut ratsujuttuja. Ja on edistynytkin oikein hienosti. Nykyään se jo päristeleekin, vaikka olen selässä eli on todellakin rentoutunut. Se kun ei päristele jos on yhtään jännää, vaikka muuten kova poika päristelemään onkin. Eilen hengailtiin ohjasajolenkin jälkeen jonkin aikaa myös selästä käsin ohjattuna pitkin pihaa. Maastoon päinkin läksi ihan innoissaan korvat tötteröllä, kunnes naapurin kohdalla päätti, että nyt riitti ja kääntyi kotiin. Annoin sen kääntyä tällä kertaa. Aika lähelle kenttääkin jo pääsimme ja siellä onnistui rauhassa seisoskelu, vaikka hälinääkin oli aikalailla. Pihassa nimittäin pyöri joukko poneja ja lapsia, sekä kentällä irtojuoksutuksessa olevan suokin omia ihmisiä. Josko sitä viimein pääsisi ihan oikeaan maastoon, ihan omalla ponilla.
Eilen viimein lauhtui täällä meilläkin ja olinkin ulkona lähes koko päivän. Tänäänkin on tullut ulkoiltua. Koirien kanssa reipas lenkki päivällä ja myöhemmin ponin kanssa pitkä ohjasajolenkki. Hiki tuli ponillekin. Se kun ei voi vähentää vaatetta, vaikka on yli 20 astetta lämpimämpää kuin vielä toissapäivänä. Huomenna pitäisi vielä olla hyvä keli ja sitten jo alkaakin sataa vettä eli huomenissakin on ohjelmassa kunnon lenkkeilyä. Sateella voi sitten mennä vaikka salille lenkkeilemään, kun sitten on tiet taas niin jäässä, ettei Ljúfurin kanssa ainakaan pääse mihinkään. No, kohta on kesä kevät ja muut murheet. Näillä mennään nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti