Arkipuuhia

Olisikohan vaihteeksi aika ihan kuulumispostaukselle. Joulukuun mukamas-Joulukalenterin jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista, vaikkakaan ei mitään kovin suurta tai ihmeellistä.

Aattona siis oltiin Kouvolassa äitini luona illalla. Äidilläni on ollut marraskuulta asti pitkäaikainen hoitokoira, 11-vuotias bichon frise narttu Fiona. Ihan mukavan tuntuinen koira, mutta aika tottumaton muihin koiriin. Räyhää ulkoillessa ja sen sellaista. Omani jäivät siis ensin autoon. Myöhemmin lähdimme yhdessä kävelylle, jonka jälkeen myös Noah ja Peikko pääsivät sisälle. Fiona räyhäsi aika lailla koko illan enemmän tai vähemmän, mutta pojat olivat onneksi fiksuja ja käyttäytyivät moitteetta jättäen Fionan rauhaan. Peikko leikki yksikseen lelulla ja Noah tarkkaili tilannetta hieman ahdistuneena, mutta rauhassa kuitenkin. Ylpeä voi olla. Kovin olivat väsyneitä molemmat kun myöhemmin kotiuduttiin. Ja niin oli varmasti Fionakin, kun piti kokoajan vahtia.

Tapanina oltiin sovittu tallilaisten kanssa kimppamaasto ja minäkin olin lupautunut mukaan ratsain. Vaan kuinkas kävikään. Tapaninpäivän aamu valkeni myrskyisenä ja poni oli aika pörheänä jo pihatolta tullessa. Ja koska en halua huonoja kokemuksia ratsastuksesta ponille, enkä myöskään itselleni, vaihdoin suunnitelmaa ja lähdin mukaan ohjasajaen. Ja hyvä niin. Molemmilla säilyi hyvä mieli, eikä tullut edes kylmä, kuten muille loppumatkasta, kun lämpökin painui pakkaselle. Kiva reissu oli ja ponin kierroksetkin laskivat hyvin jo alkumatkasta.

Lähtöä odotellessa. Rautiaat läsipäät, yli 160 säkäinen suokkiruuna Oiva ja 132 säkäinen Luippis.

Illalla käväistiin koirien kanssa ABC:llä ja samalla otettiin ilo irti valaistusta parkkipaikasta ja treenattiin. Noah teki oikealla seuraamista ja puolenvaihtoja. Meni hyvin. Noah oli reipas ja innoissaan ja juuri sopivassa vireessä keskittyäkseen kunnolla, mutta suoritti silti vauhdilla. Oikealla seuraaminen vaatii vielä oikean käteni epänormaalin asennon avuksi, mutta koiran asento ja paikka on jo aika hyvä, kun meinasi alkuun vähän poikittaa. Ihan suora ei ole vieläkään, mutta lähellä. Sitäpaitsi se pystyy jo tekemään "kylttitemppuja" myös oikealla, mikä on merkki siitä, että alkaa oikeasti osata, eikä vaan kulje mukana.

Peikkolainen taas teki seuraamista ihan normitavalla ja luoksetuloja. Ja varsin hyvä oli Peikkokin. Virettä oli kerrankin riittävästi ja se suoritti iloisesti ja oikein. Toki palkkailin kohtuullisen tiiviiseen tahtiin ja lopuksi vielä leikittiin lelulla, jotta jäisi mielikuva, että homma loppui kesken. Hyvä mieli jäi molempien poikien treeneistä. Käytiin vielä pikku lenkki treenihetken päätteeksi. Näitä pitäisi harrastaa useammin, nyt kun on aikaakin.

Ratsuilujuttuja tehtiin sitten tapanin jälkeisenä päivänä, kun ei kerran edellisenä pystytty. Tehtiin selkäännousuja pihalla, ennen kuin lähdimme lompsimaan kohti uusia seikkailuja satula selässä, kuski kuitenkin jalkamiehenä. Käpsyteltiin ihan reipas lenkki ja ajatus oli nousta selkään kotimatkalla. Vaan niin kovasti tuntui olevan muitakin liikkeellä, että meinasi jäädä tekemättä. Autoja, tallilaisia maastossa ja naapuritallilaisia maastossa. Selkään kuitenkin kiipesin, tosin suunniteltua myöhemmin, ja kipiteltiin tallin suuntaan reippaasti ja rennosti. Kunnes naapurin pihalla paloi roskat ja ponitkin olivat pellolla ja pienelle issiponille iski jänskä. Tulin alas. Varmaan turhaan, mutta parempi niin.

Tämä kuva oli jo edellisessä postauksessa, mutta koska on juuri kyseiseltä lenkiltä, niin...

Pihassa sitten jatkettiin selkäännousutreeniä ja ajattelin käydä vähän myös kentällä pyörähtämässä ihan ratsain. No, ei käyty sitten, koska Ljúfurille iski paniikki ja stressi heti kun lähdimme sinne suuntaan, enkä halunnut pakottaa sitä. Kilttinä poikana se olisi sinne kyllä viimein mennyt, muttei se olisi johtanut mihinkään. Me ehditään harjoitella sitä ihan ajan kanssa. Mitähän sille kentällä on oikein tapahtunut? Tehtiin sitten maastoon lähtöjä eli kipiteltiin naapuriin päin pienen matkaa, käännyttiin takaisin pihalle, toistettiin ja joka kerta mentiin aina pidemmälle. Eipä siinä ollut ongelmia, mutta harjoitus ei silti ole koskaan pahasta.

Vuoden 2015 viimeinen auringonlasku

Uusi Vuosi meni kaikilla ihan hyvin. Ljúfuria kävin vain pikaisesti moikkaamassa juuri ennen pimeän tuloa ja ennen paukuttelun alkamista. Rauhallisia olivat kuulemma olleet kaikki pihattolaiset, tallissa asuvat hevoset olivat stressanneet sitten enemmän. Uuden vuoden päivänä Ljúfur pääsi ohjasajolenkille ja oli hiukan levoton, muttei kuitenkaan mitenkään suuremmin vaikuttanut stressaantuneelta. Reipas oli kyllä.

Koirat kävivät tallille mennessä kylillä lenkillä, eikä yhtään paukkua kuulunut. Hämmästyttävän hyvin toimi tällä kertaa aikarajoitus. Ensimmäiset pamahdukset kuulin klo 17.51 eli lähes ajallaan ja ne loppuivat heti puolen yön jälkeen. Yhtään en kuullut ennen, enkä jälkeen Uuden Vuoden. Hienoa!

Vuoden toiseksi viimeinen lenkki

Loppu ilta menikin rennoissa merkeissä kotosalla. Kahdeksan aikaan käytiin poikien kanssa vielä vajaan parin kilometrin pissalenkki. Silloin paukkui jo ihan kiitettävästi, muttei nuo onneksi reagoi. Noah ei pidä paukuista, muttei ulkona ehdi niistä välittääkään ja Peikko saattaa ensimmäisiä haukahdella, mutta harvemmin sekään ulkona sitä harrastaa. Lähinnä sisällä, kun se kuvittelee, että joku tulee, kun sillä tavalla kolisee. Nukkumaankin käytiin jo ennen yhtätoista. Heräsin kyllä pahimpaan paukkeeseen puolilta öin ja Noahkin tuntui silloin vaihtavan paikkaa, mutta molemmat nukuimme pian uudelleen. Että se siitä vuoden vaihtumisesta. Vaan vaihtuu se, vaikka ei valvokaan.

Näin rennoissa tunnelmissa pojat paukkeessa peuhasivat keskenään.

Eilen saatiin viimeinkin lunta myös tänne etelärannikolle. Ei sitä paljoa ole, vaikka lähes koko päivän satelikin, mutta onpahan maa valkoisena. Eilinen päivä menikin lähes kokonaan tallilla, kun olin luvannut auttaa tallitöissä. Tallinomistaja oli kaverina hevosenhakureissulla ja autoin isäntää aamutallissa. Ja kun saatiin porukka ulos ja pihattolaiset ruokittua, olikin ohjelmassa paskanluontia pidemmän kaavan mukaan. Puolen päivän jälkeen kotiin syömään ja päikkäreille. Kolmen jälkeen takaisin tallille ja oman ponin ja koirien kanssa lenkille. Sitten vielä avustus sisäänotossa, Ljúfur takaisin pihattoon ja sitten ehdinkin vielä nähdä uuden tulokkaan, ennen kuin pakenin kotiin sulattelemaan jäätyneitä jäseniäni.

Kuva on tämän päiväiseltä lenkiltä ja otettu aika pimeässä vähän ennen neljää, muokattu sitten koneella valoa lisää. Näkyy nyt kuitenkin, että lunta on :)