Sukututkimusta

Olen aina ollut kiinnostunut perinnöllisyydestä ja sitä kautta sukutauluista. Tähän asti yleensä lähinnä koirien sulutauluista, mutta WorldFengurin löydettyäni, yhä enenevissä määrin, myös hevosten eli tässä tapauksessa issikoiden sukutauluista. Olipa vaan niin hirvittävän mielenkiintoista löytää tietoja omasta paksumahaisesta karvakorvastaan, josta tiedän muutenkin kovin vähän syntymäajan lisäksi. Paitsi, että eihän sekään ole tarkka, rekkareissa lukee ainoastaan syntymävuosi. WorldFengurissa ei ole edes sitä, villinä ja vapaana kun on kaveri aikanaan syntynyt, mutta on siellä paljon muuta.

Tässä siis perustiedot, mistä todellakin puuttuu syntymäaika. Sitäkin olen miettinyt, että onko Ljúfur niin vanha kuin sanotaan, mutta koska tämän mukaan se on kuitenkin ruunattu jo vuonna 1998, niin ei se ainakaan ennen vuotta 1997 ole voinut syntyä, mikä taas on syntymävuodeksi merkitty. Samoin olen miettinyt Ljúfurin väritystä, kun se ei ihan puhtaan värinen ole ja väri vielä tuntuu muuttuvan koko ajan. Rautiaalta se näyttää, mutta mitä se sitten oikeasti on perimältään, ehkä rautias ehkä ei. DNA-tutkimus selvittäisi sen, mutta enköhän minä selviä ilmankin.

Ljúfurin vanhemmat - Isä näyttäisi olevan kulomusta ori, jolla on jälkeläisiä 99 kappaletta ympäri maailman, muutama myös Suomessa. Se on kuollut vuonna 2014 30-vuotiaana, eikä sitä ole missään vaiheessa ruunattu. Harmittavasti kuvaa ei tietokannassa ole. Emä taas olikin hyvin mielenkiintoinen, varsinkin värinsä suhteen. Se on nimittäin tumma ruunivoikon kirjava. Muutenkin vanhempien värit hiukan yllättivät. Ljúfurhan on siis rautias, jossa on nykyään enenevissä määrin valkoista sekakarvaa. Siinä on myös tummempiä läikkiä ja jouhet ovat vaalenneet niin, että häntä on lähes väritön. Emästäkään ei kuvaa löydy. Se on kuollut vuonna 2012 22-vuotiaana.

Ljúfur viime kesänä

Emän vanhemmat ovatkin sitten ainoat, mitä emän puolelta sukutaulusta löytyy. Niiden vanhemmat varmaan ovat olleet rekisteröimättömiä tai muuten vaan ei ole voitu todentaa taustoja, kun issikat ovat kuitenkin aika vapaasti joissain paikoissa lisääntyneet. Emänisä on ollut väriltään ruunivoikko ja emänemä ruunikon kirjava. Kummastakaan ei paljoakaan tietoja löydy.

Isän puolelta löytyykin sitten enemmän. Isänisä on ollut kulomusta kantakirjaori, joka oli syntynyt vuonna 1973. Isänemä on myöskin ollut kulomusta, jolla on ollut tähti. Siitä ei syntymäaikaa löydy, mutta sekin on ollut kantakirjattu.

Ljúfurin isänemä Hrafnhildur frá Saudárkróki kovin pitkän kuskinsa kanssa.

Isänisän isä on ollut vuonna 1964 syntynyt kulomusta kantakirjaori, joka on elänyt vanhaksi. Tiedoston mukaan se olisi kuollut vuonna 2001, mutta epäilen, että tämä ei ehkä ihan ole paikkansa pitävä tieto. Pitkäikäistä sukua näyttäisi kuitenkin Luippis olevan, mikä tietysti ilahduttaa minua kovin. Isänisän emä on myöskin ollut väriltään kulomusta ja sekin on ollut kantakirjassa.

Ljúfurin isänisänisä Sörli frá Saudárkróki. Hassusti näiltä on lähes kaikilta tukat leikattu ratsutyyliin lyhyeksi.

Sitten Ljúfurin isänisän isänisä joka on myös isänisän emänisä, sekä löytyy myös Ljúfurin pihattokaverin Odinin taustoista. Se on hallakonkimo kantakirjaori, jolla jälkeläisiä on ollut myös jonkin verran, tietokantaan niitä on merkitty 111.

Ljúfurin isänisän isänemä taas on ollut kulomustan kirjava kantakirjaan merkitty vuonna 1952 syntynyt tamma. Sille on merkitty syntyneen 11 varsaa.

Ljúfurin isänisän isänemä Sida frá Saudárkróki. Ihan hirvittävän sievä minusta.

Isänisän emänisä siis oli tämä samainen jo aiemmin esitelty kimo ori. Isänisän emänemä taas on ollut kulomusta kantakirja tamma, jonka syntymäajasta ei ole tietoa. Sillä on ollut kuusi jälkeläistä.

Isänisän emänemä Ragnars-Brúnka frá Saudárkróki. Aika huiman kokoiselta näyttää kuski, eikä ratsukaan niin kovin tyytyväiseltä näytä. Kuvakulma tosin on aika hassu, joten voi kyllä vääristää mittasuhteita.

Isänemän isä vuonna 1971 syntynyt musta kantakirjattu ori, joka jossain vaiheessa näyttää olevan viety Ruotsiin. Jälkeläisiä sille on rekisteröity 250 Islannissa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomessa jälkeläisiä on 15.

Isänemän isä Odinn frá Saudárkróki. Tästäkin tykkään kovin, hieno kuin mikä ♥

Ljúfurin isänemän emä on ollut taasen kulomustan kirjava tamma. Hämmentävän paljon näitä kirjaviakin täältä löytyy. Suurin osa taustoista on kulomustia tai kulomustan kirjavia, vaikka ylläreitäkin on eteen tullut. Rautiaita ei kuitenkaan ole, ennen kuin vasta 5-6 polvessa. Tämä tamma oli syntynyt vuonna 1968 ja arvosteltu kahdesti ihan hyvin pistein (8,03 ja 8,31). Jälkeläisiä näyttäisi olevan 15 ja jälkeläisarvosteluistakin on tullut yli 8 pistemääriä.

Hrafnhetta frá Saudárkróki, isänemän emä

Isänemän isänisä oli kulomusta, joka on ollut myös Ljúfurin isänisän isä ja esitelty jo aiemmin. Isänemän isänemä taas on ollut väriltään voikko laukilla. Paljoa ei tästä tammasta tietoa löydy. Jälkeläisiä rekisteröity 7 kappaletta.

Isänemän emänisä on vuonna 1970 tapaturmaisesti kuolleeksi merkitty kulomusta ori, jolla jälkeläisiä on ehtinyt syntyä 67 kappaletta.

Isänemän emänisä Eyfirdingur frá Akureyri

Isänemän emänemä on ollut jo aiemmin esitelty Sida frá Saudárkróki, joka siis on myös Ljúfurin isänisän isänemä.

Näitäkin kauemmas suvussa pääsee kyllä, mutta harvemmasta on enää kovin paljoa tietoa olemassa. Nimet kyllä, mutta ei esimerkiksi värejä tai syntymäaikoja tms.

Kumma juttu, mutta jotenkin olen näkevinäni noissa paljonkin samoja piirteitä omani kanssa ja jotenkin minusta tuntuu myös, että ymmärrän ehkä himppasen verran paremmin Ljúfuria näiden taustojen perusteella. Vaikka eihän tällainen tietokanta luonteista kerro, mutta kyllä kuvista pystyy hiukan päättelemään sitäkin. Tai niin ainakin voi kuvitella. Mielenkiintoinen matka tämä kumminkin on ollut ja saanut minut hullaantumaan entistä enemmän näihin islantilaisiin kavioeläimiin.