Hyvä mieli

Hyvä mieli on siitä, että Ljúfur voi hyvin ja viihtyy uudessa kodissa ja uuden kaverin kanssa. Se on jotenkin niin tyytyväinen ja ylpeäkin. Vähän se taitaa ottaa turhankin vakavasti uuden vastuunsa lapsenvahtina, muttei se sitä itseään stressaa. Ihan hyvin osaa levätäkin. Ja pihatossa sisälläkin viihtyy. Siellä se oli tänäänkin, kun kävin moikkaamassa.

Eilen käytiin pitkästä aikaa ohjasajolenkillä ja olipas kivaa, molemmilla. Ljúfur oli niin tohkeissaan, että hiukan oli ratti ruosteessa ja jarrut kadoksissa. Puhdasta käyntiä ei löytynyt ollenkaan, töltilla pääasiassa painatti menemään. Kun hidastamaan pyysi, meni vaan passitahtiseksi. Kävellä ei kyennyt. Sitten kun kuski liukastui ja kaatui, ponilla vauhti vaan kiihtyi. Onneksi se tulee aina takaisin, kun huutelee ja niin nytkin, kauheaa vauhtia suoraan syliin. Eikä perässä liuhuvat ohjatkaan saaneet aikaan mitään paniikinpoikasta. Niin oli iloinen mieli eilenkin.

Hyvä mieli on myös kivoista ja hyvinkäyttäytyvistä koirista. Vaikka Peikko onkin vähän murkku ja teinihirviö, niin on se vaan niin kiltti. Treenikin on alkanut taas kiinnostaa, vaikka välillä sillä olikin motivaatio aika kadoksissa. Mikä tietty on ihan normaalia 11kk vanhalle poikakoiralle. Hyvin se vetää, kunhan sitä vain tarpeeksi kiinnostaa. Lelut on alkaneet hyvin motivoida ja lehmänmahan voimalla haukkukin irtoaa oikein komeasti. Ja pallonkin voimalla, muttei ihan yhtä miehekkäästi.

Noahkin on ollut viimeaikoina mukava oma itsensä. Ei turhan mielistelevä, vaan reipas ja mukava koira, jota ei pienet vastoinkäymiset puristele. Kovasti ne leikkii Peikon kanssa, välillä ihan liiaksi asti. Ja tekee se tottista ja muutakin pientä kovin mielellään, keskittyneesti ja varmasti. Välillähän sekin oli vähän vaisu, eikä oikein ruokakaan maistunut. Mitään erityistä ei taaskaan ollut, vaikka selvästi jokin vaivasikin. Oli mitä oli, nyt se on poissa ja elämä maistuu taas.

Ja mummokoiratkin voivat hyvin. Niin että. Ei mulla sitten muuta. Ei ainakaan juuri nyt. Hyvä on vaan mieli.