Peikko siis viimeinkin on ymmärtänyt jutun juonen ja yrittää kovasti käyttää ääntään, mutta kun se on niin kovin vaikeaa. Ei siis muuten, mutta se ääni. Se on jotain wuf ja puh äänien välimaastosta, ei siis lähelläkään hau. Mutta se on ääni ja Peikko ymmärtää, että äänellä voi pyytää asioita. Ja kyllä se on pyytänytkin nyt pari päivää. Kaikkea. Eilen oltiin kylillä lenkillä, eikä Peikko voinut mitenkään käsittää, että kesken lenkin piti pysähdellä. Hiton liikennevalot, wuf. Anna namia, wuf. Tehdään jotain, wuf. Ohimenevä vaihe, eikä edes kovin ärsyttävä. Täytyyhän uutta taitoa käyttää.
Peikon tyylinäyte
Kyllä se kevääseen mennessä jo paukuttaa kunnolla, toivottavasti ainakin. Niin se on vaan uskottava ja samalla treenattava ahkerasti noutoa, jos sitten kuitenkin täytyy alkaa rullalla leikkimään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti