Käväistiin poikakoirien kanssa tänään vähän ruutuilemassa. Talloin 40 metriä leveän ja 50 metriä syvän ruudun, jonne esineet molempiin takakulmiin ja keskelle noin 15 metriin. Noah lähti hyvin ja innoissaan. Ensimmäinen esine vasemmasta etukulmasta lähes heti. Paikallistamiseen meni tosin hetki, kun oli isojen kivien välissä. Toinen takakulmakin nousi ihan hyvin, vaikkei ihan niin helposti kuin ensimmäinen. Mutta etuesine ei sitten niin millään. Juoksi päältäkin, eikä edes merkannut. Pienellä avulla, kävelin esinettä kohti, saatiin sekin ylös. En halunnut, että vire kauheasti laskee, siksi avut.
Ihan hyvä, että tuli esille taas tämäkin. Noahilla on ollut ajoittain ongelmia irrota kauas, etuesineet ovat kyllä nousseet. Nyt ollaan sitten jauhettu takaesineitä ja tässä sitten tulos. Se nenä ei vaan ole auki ennen kuin takarajalla. Juoksee täysillä sinne ja alkaa vasta sitten etsiä. En oikeastaan ole kovin pahoillani, koska oppi on selvästi mennyt perille ja etuesineet saadaan helposti taas vahvistettua. Pitää vaan muistaa tehdä se! Ei huono, ei ollenkaan.
Sitten on tämä Peikko. Peikko joka rakastaa etsimistä ja tekee sen hyvin. Ei anna hevillä periksi ja osaa paikallistaa erinomaisesti ja tekee kaiken vapaaehtoisesti ihan opettamatta, kunhan sen vain päästää vapaaksi. Se irtoaa kauas ja keskittyy täysillä. Ja löytää, löytää hyvin ja nopeasti. Mutta. Aina on se mutta. Ja tässä tapauksessa se mutta on nouto. Peikko ei ota esinettä suuhunsa, saati että toisi sitä. Ei vaikka tekisin mitä. Tärkein juttu hyväksytystä suorituksesta siis puuttuu. Tänään sitten selvisi, että ongelma onkin ne esineet. Kun sitten puolihuolimattomasti linkaisin karvapatukan (Peikon lemppari roadkill-jäniksen lisäksi) metsään ja päästin Peikon perään, sehän nappasikin sen suuhun empimättä ja kaikenlisäksi vielä toikin sen. Huippu pentu. Toistettiin pari kertaa, kun ajattelin sen olleen vahinko tai jotain, mutta ei. Innoissaan kiikutti minulle. Nyt ei muuta kuin lempparileluja metsään ja kun oppii, vaihdetaan kunnon esineisiin. Kyllä siitä vielä pk-koira tulee.
Kaveri on muuten tällä hetkellä omien mittausten mukaan noin 46cm korkea ja painaa 14,5kg eli ihan normi mudiuroksen akuiskoossa. Ikää on se puoli vuotta ja toivottavasti kasvaa vielä. Vaikka tuollaisenakin on jo ihan käypä peli, olisihan se metrinen este huomattavasti paljon helpompi ylittää turvallisesti, jos kokoa olisi hiukan vielä enemmän. Tosin ei se ole Diivallekaan ongelma ollut, vaikkei kokoa ole kuin 48cm. Aina jäi jopa ilmaa väliin ihan reilusti. No, niillä mennään mitä saadaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti