Eilen oli syksyn ensimmäinen oikea pakkaspäivä. Aamulla suorastaan järkytyin, kun mittari näytti -8 astetta pakkasta. Ihan kivaa, vaikka en pidäkään kylmästä. Lämpenihän se muutaman asteen, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja muutaman tunnin oltiin plussalla, ennen kuin alkoi taas kylmetä yötä vasten. Tänään taas sataa vettä taivaan täydeltä, eikä auringosta ole tietoakaan. Katuvalotkin on räpsähtäneet päälle, kun on niin hämärää. No, näillä mennään..
Peikon kanssa ollaan tehty ahkerasti noutoa koko viikko. Ja kyllähän se edistyy, hitaasti mutta varmasti. 650g kapula tulee jo näppärästi eteen ja käteen, vaikkei vielä kapula suussa istukaan luovutuksessa. Sitä tehdään vielä erillisenä ja edistystä tapahtuu siinäkin. Ihan alkeellista ruututreeniäkin ollaan tehty pihalla ja takamettässä. Leluja on lähinnä käytetty, mutta ihan oikeitakin esineitä se on hakenut ja nekin on tulleet perille asti. Ei huono.
Tottiksessa ollaan keskitytty lähinnä ohjaajan mokien korjaukseen ja jonkin verran annettu pikkukoiran käyttää päätään, kun se siitä niin kovasti tykkää. Tarkoittaa siis sitä, että apuja on jossain treenissä tarkoituksellisesti jätetty vähemmälle tai jopa kokonaan pois ja annettu kaverin oivaltaa, mitä halutaan. Tai sitten on palkkaa pantattu jos on ollut pienikin virhe asennossa ja uusittu niin kauan kun on ihan oikein ja on saanut siitä vasta palkan. Näinhän se siis pitäisikin tehdä ja on tehtykin, mutta kun ollaan vasta vaiheessa "ohjaaja ohjaa oikein, koira tekee oikein", eikä itsenäistä tekemistä ole, on se hieman haasteellista. Eihän koiraa voi "rankaista" omista virheistä. Nyt on kuitenkin näinkin satunnaisesti tehty ja se on saanut Peikon ajattelemaan ja keskittymään paremmin, vaikkei siinä ole tähänkään asti juuri ongelmia ollut.
Noksun kanssa on jatkettu mielentilatreeniä kentälle mennessä ja edistystä on selvästi tapahtunut. Enää ei ole juuri tarvinut palautella herraa autoon, vaan huomio on ollut minussa ja tekemisessä heti autosta ulos tullessa. kentällä ei ole tehty juuri paljoakaan muuta kuin leikkiä, pikku pätkiä seuraamista ja istu-maahan-seiso-käskyjen vahvistusta. Silloin tällöin noutoa, kun siitä se niin kovin tykkää ja eteenmenoa samasta syystä. Ammuttu ei nyt olla, ei edes ennen kentälle menoa. Ensi viikonloppuna on ne omat kokeet ja silloin toivon ehtiväni treenata sitäkin.
Tänä viikonloppuna on taas ollut naapuriseuran agilitykisat Hakamäessä hallilla ja eilen olinkin siellä seuraamassa medi3:n kisaa. Kolme mudia oli ilmoitettu, joista harmittavasti vain kaksi oli paikalla. Peikkokin pääsi leikkimään rotutoverin kanssa, kun vuoden vanha uros oli tullut kannustamaan äitiään. Hyvin tuntui yhteinen sävel löytyvän, vaikka kovin erilaisia pojat ovatkin. Raivo on terävä, äänekäs ja vilkas, kun taas Peikko rauhallinen ja hiljainen, vailla terävyyttä. Ja vaikka aika samankokoisilta pojat juuri nyt näyttävätkin, niin totuus on kuitenkin toisenlainen. Raivolla strategiset mitat 42,5cm ja 9,5kg, kun Peikolla vastaavat ovat 46cm ja 14,5kg. Hups.
Noahkin oli mukana ja käyttäytyi ihan hirvittävän hyvin. Ei stressannut/kuumentunut yhtään edes hallissa, vaan oli hienosti kuulolla ja oma itsensä tai siis se oma itsensä, mikä se on kotioloissa. Jonkin aikaa hengailtuamme, lähdettiin vielä omalla porukalla kunnon lenkille. Tunti saatiin kevyesti kulumaan, kun käveltiin polkuja pitkin Katajasuon tallin nurkille ja sieltä tietä pitkin takaisin hallille. Kivaa vaihtelua taas.
Hakutreeneissa tallaillaan samoja polkuja kuin tähänkin asti eli Peikolle mielikuvatreeniä viivettä kasvatellen, Noahille motivaatiotreeniä. Myös haussa olen ottanut käyttöön metodin "jos ei kiinnosta ei tarvi tehdä ollenkaan" eli tänäänkin kun autosta ottaessa Noksu ajatteli syöksyä nostamaan koipea, se saikin mennä takaisin autoon.
Valmiita maalimiehiä Noahilla oli tänään kolme ja kaikki nousivat varsin hienosti ja vaikka virtaa oli ylitse oman tarpeen, hyvin pysyi kasassakin. Purki sitten palloon, mistä ei meinannut taas irrottaa millään. Ei haittaa. Peikolla oli kolme haamua, jotka siirtyivät keskilinjan suuntaisesti sillä aikaa kun vein koiraa poispäin ja vaikka viivettä taas pidennettiin viime kertaisesta, hyvin meni. Hirvittävän hyvin se käyttää nenäänsä ja yrittää kyllä viimeiseen asti, vaikkei heti löytäisikään. Lopuksi haettiin vielä vähän ääntä ja jotain saatiin aikaiseksikin. Ei sen kummempaa kuin kotonakaan, mutta kyllä se yritti ja selkeästi on jo hajulla. Eiköhän se kevääseen mennessä hauku.
Noksun kanssa on jatkettu mielentilatreeniä kentälle mennessä ja edistystä on selvästi tapahtunut. Enää ei ole juuri tarvinut palautella herraa autoon, vaan huomio on ollut minussa ja tekemisessä heti autosta ulos tullessa. kentällä ei ole tehty juuri paljoakaan muuta kuin leikkiä, pikku pätkiä seuraamista ja istu-maahan-seiso-käskyjen vahvistusta. Silloin tällöin noutoa, kun siitä se niin kovin tykkää ja eteenmenoa samasta syystä. Ammuttu ei nyt olla, ei edes ennen kentälle menoa. Ensi viikonloppuna on ne omat kokeet ja silloin toivon ehtiväni treenata sitäkin.
Tänä viikonloppuna on taas ollut naapuriseuran agilitykisat Hakamäessä hallilla ja eilen olinkin siellä seuraamassa medi3:n kisaa. Kolme mudia oli ilmoitettu, joista harmittavasti vain kaksi oli paikalla. Peikkokin pääsi leikkimään rotutoverin kanssa, kun vuoden vanha uros oli tullut kannustamaan äitiään. Hyvin tuntui yhteinen sävel löytyvän, vaikka kovin erilaisia pojat ovatkin. Raivo on terävä, äänekäs ja vilkas, kun taas Peikko rauhallinen ja hiljainen, vailla terävyyttä. Ja vaikka aika samankokoisilta pojat juuri nyt näyttävätkin, niin totuus on kuitenkin toisenlainen. Raivolla strategiset mitat 42,5cm ja 9,5kg, kun Peikolla vastaavat ovat 46cm ja 14,5kg. Hups.
Noahkin oli mukana ja käyttäytyi ihan hirvittävän hyvin. Ei stressannut/kuumentunut yhtään edes hallissa, vaan oli hienosti kuulolla ja oma itsensä tai siis se oma itsensä, mikä se on kotioloissa. Jonkin aikaa hengailtuamme, lähdettiin vielä omalla porukalla kunnon lenkille. Tunti saatiin kevyesti kulumaan, kun käveltiin polkuja pitkin Katajasuon tallin nurkille ja sieltä tietä pitkin takaisin hallille. Kivaa vaihtelua taas.
Hakutreeneissa tallaillaan samoja polkuja kuin tähänkin asti eli Peikolle mielikuvatreeniä viivettä kasvatellen, Noahille motivaatiotreeniä. Myös haussa olen ottanut käyttöön metodin "jos ei kiinnosta ei tarvi tehdä ollenkaan" eli tänäänkin kun autosta ottaessa Noksu ajatteli syöksyä nostamaan koipea, se saikin mennä takaisin autoon.
Valmiita maalimiehiä Noahilla oli tänään kolme ja kaikki nousivat varsin hienosti ja vaikka virtaa oli ylitse oman tarpeen, hyvin pysyi kasassakin. Purki sitten palloon, mistä ei meinannut taas irrottaa millään. Ei haittaa. Peikolla oli kolme haamua, jotka siirtyivät keskilinjan suuntaisesti sillä aikaa kun vein koiraa poispäin ja vaikka viivettä taas pidennettiin viime kertaisesta, hyvin meni. Hirvittävän hyvin se käyttää nenäänsä ja yrittää kyllä viimeiseen asti, vaikkei heti löytäisikään. Lopuksi haettiin vielä vähän ääntä ja jotain saatiin aikaiseksikin. Ei sen kummempaa kuin kotonakaan, mutta kyllä se yritti ja selkeästi on jo hajulla. Eiköhän se kevääseen mennessä hauku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti