Niin se aika vaan kuluu, vaikkei sitä oikein huomaakaan. Minulla ei ole enää pentua, minulla on teinikoira. Teinikoira, joka on jo 7 kuukautta vanha. Teinikoira, joka on noin 47 senttiä korkea ja liki 15 kiloa painava. Teinikoira, jonka itsevarmuus kasvaa päivä päivältä. Teinikoira, joka koettelee kavereidensa hermoja päivittäin erinäisiä kertoja. Teinikoira, joka haluaa välttämättä nostaa koipea juuri samaan paikkaan ja juuri samaan aikaan kuin Noah. Mikä taas käytännössä tarkoittaa sitä, että teinikoira on kokoajan yltä päältä pissassa. Ihan tosi siistiä, not.
 |
| Pikku Peikko 7kk (virallisesti vasta huomenna) |
Onneksi teinikoira on kuitenkin kiltti ja se tottelee ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, toistaiseksi ainakin. Se on myös yhtä sosiaalinen kuin aina, eikä mitään muita mörköjuttujakaan ole juuri ilmennyt. Se myös keskittyy koulutusjuttuihin ihan kuten aina ja oppii yhä huimaa vauhtia. Meillä alkaa olla nouto kasassa, sisätiloissa, ulkona en ole vielä arvannut kokeilla. Palloa se noutaa sielläkin, heitettäväksi. Istu, seiso sujuu jo ilman apuja, maahan vaatii vielä hiukkasen käsiohjausta, kuin myös tänne ja sivulle. Seuraa menee jo pari askelta ilman imutusta. Itse luoksetulossa, kun joku pitää kiinni ja päästää kutsusta juoksemaan, unohtaa yhä jarruttaa ja saattaa törmätä täysiä päin tai vilahtaa ohi. Haussa alkaa varmaan olla valmis etsimään valmiita maalimiehiä, mutta ohjaaja ei ihan vielä uskalla kokeilla. Esineruudun salatkin ovat alkaneet aueta. Eikä se ainakaan toistaiseksi reagoi laukauksiin. Ihan passeli harrastuskoiran alku siis. Meidän teinikoira ♥
Lauantaina oli oman seuran hakukisat ja siellähän se vierähti päivä mukavasti kera koirapoikien. Aamulla tallattiin esineruutu, jonka jälkeen ei ennen yhtätoista ollutkaan muuta. Siinä ehtikin hienosti ottaa päivän ensimmäisen kierroksen tottista. Lenkilläkin ehdittiin käydä ja Peikko ehti pelata nuoren malityttösen kanssa, ennen kuin päivän urakka henkilöryhmässä alkoi. Uusi kierros tottista otettiin kun ykkös- ja kakkosluokkalaisten tottikset oli tehty ja odoteltiin kolmosia maastosta. Mukavasti olokin lämpeni, kun pelasi Noahin kanssa pallolla. Vähän oli nimittäin kylmä päivä ja kerrospukeutumisestani huolimatta, meinasi vähän palella. Vielä kolmaskin kerta tottisteltiin, kun kolmosten tottikset olivat ohi. Noah teki yhä mielentilatreeniä ja samalla vähän seuraamista ja muuta pientä. Hyvässä vireessä olikin, eikä koko päivän autossa kuuntelemansa laukaukset vaikuttaneet mitenkään. Peikko teki kaksi kierrosta "nakkiavusteista" tottista ja viimeisellä kierroksella vain leikittiin. Hyvin jaksoivat molemmat pojat, eikä Peikkoakaan yhtään haitannut kentän normaalista poikkeava hälinä ja porukkamäärä. Kovin olin ylpeä molemmista. Illalla kotona Peikko sitten kävi vähän ylikierroksilla, kun kumminkin oli henkisesti aika rankka päivä teinikoiralla. Eipä olekaan moista tapahtunut sitten ihan pikkupentuaikojen. Ja olihan Noahkin väsynyt, minusta nyt puhumattakaan. Nyt ollaankin muutama päivä vietetty ihan rauhaiseloa ja treenattu vain kotosalla. Ja totuteltu talviaikaan ja pimeisiin iltoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti