Joulun tunnelmia

Aattona Kouvolassa. Vettä satoi sielläkin, mutta lunta oli sentään vielä maassa. Ennen äidin luo menoa, käytiin poikien kanssa vähän lenkillä.

Peikko 2v ja Fiona 12v. Peikko ei oikein malttanut rauhoittua, vaan sen piti kokoajan touhuta jotain. Ei siitä haittaa ollut, kun se touhusi kuitenkin lähinnä yksinään.

Noah ja Fiona, keskustelua sohvapaikasta, kun molemmat olisi halunneet siinä maata. Ihan hirveän hyvin käyttäytyi Noah, verrattuna aikaisempiin vuosiin. Osasi rauhoittua ja makailla paikallaan, eikä ollut kokoajan sylissä tai muuten vaan rasittava.

Joulupäivänä kinkkua sulattelemassa tässä seurassa. Vihdoin on tiet sulat lähes joka paikassa ja lenkille siis pääsee taas kengättömienkin kanssa.

Nämä olivat myös matkassa mukana

Myös Korppu pääsi lenkille ja huolimatta viikon pihatossa seisoskelusta, herra käyttäytyi varsin hienosti. Naruriimun laitoin varmuuden vuoksi, jos olisi ollut pöllöilyenergiaa kovastikin, muttei ollut kuin ihan tavallista energiaa vaan 😃 ps.naruriimu on jäänyt melkeinpä liian pieneksi 😒

Tänään oltiin "Tapaninajelulla" eli maastolenkillä tallilaisten kanssa. Viime vuonna etenin Luippiksen kanssa ohjasajaen tuulisessa ja lumettomassa pakkaskelissä, tänä vuonna ratsain myös tuulisessa ja lumettomassa kelissä, mutta plussa asteilla. Ja kuten kuvasta näkee, "kameramieskin" oli matkassa mukana, joten seuraavista kuvista kiitos kuuluu hänelle.

Ihan pikkasen meinasi olla kaverilla virtaa alkumatkasta, sillä kun on vähän paha tapa kuumua kavereiden seurassa. Pidellä sai ihan kunnolla. Kuva Fanni Snellman

Tässäkin vielä pysytään hyvin puolta isompien suokkipoikien peesissä. Kuva Fanni Snellman 

Kyllä se siitä sitten rauhoittuikin. Tässä pujotellaan rauhassa kieli keskellä suuta jäisien paikkojen välistä. Kuva Fanni Snellman

Tämä ei ole ihan tältä päivältä tämä kuva, mutta kun ei tullut otettua tänään kuvia koirista. Oli ne kuitenkin lenkillä nämäkin, ihan kahteen otteeseen. Noah ontuu taas, eipä olekaan pitkään aikaan sitä tehnyt. Huomenna sillä taitaa siis olla lepo- ja hierontapäivä.

24. joulukuuta

23. joulukuuta

Tänään on ollut siivouspäivä, sekä kotona että tallilla. Tänään oli myös shoppailupäivä, kun jotain pientä vielä puuttui jotta joulu voi tulla. Ja viimein illalla myös saunapäivä. Kinkku vielä uuniin nukkumaan mennessä ja se on siinä sitten. Joulu.

Ulkona on lumetonta, märkää ja lämmintä, ei niin kovin jouluista. Illaksi sentään kirkastui ja kaunis tähtitaivas näkyy pitkästä aikaa. Huomenna sitten jo sataa. Kambur oli jo tänään ihan läpimärkä ja kurainen, missä lie maannut/pyörinyt. Täytyy yrittää putsailla sitä joku päivä. Nyt se taitaa olla turhaa, kun kuraantuu se heti taas kuitenkin.

Pojilla olikin ollut tänään jännittävä päivä, kun pihattotarhan aidan viereen oli ilmestynyt lastenvaunut. Tovi kuulemma oli mennyt, että uskaltautuivat aidalle seurustelemaan. Paitsi Luippis, joka ei arvannut lähestyä lainkaan vaan katsoi parhaaksi pysytellä turvallisen matkan päässä tarkkailemassa tilannetta.

Kuva Marjaana Kämäräinen

22. joulukuuta

Tässä mietiskelin tänään, että mikähän tuota Noahia vaivaa, kun se on jotenkin niin kamalan rauhallinen. Ei siis mitenkään huonolla tavalla, päinvastoin. Se riekkuu kyllä kuten ennenkin, mutta se ei kiihdy samoin kuin yleensä. Ollaan me siihen kyllä paneuduttukin, mutta ihan en usko että sekään nyt ihan yht'äkkiä olisi tehonnut. Ollaanhan sitä kuitenkin yritetty jo seitsemän vuotta.

Noahan on periaatteessa rauhallinen, mutta se kiihtyy tosi helposti aina kun tapahtuu jotain. Se on osittain opittua, mutta osittain myös ihan olemassa oleva piirre. Se on myös hieman epävarma ja ihan kamalan kiltti ja miellyttämisenhaluinen ja jos se ei heti ymmärrä, mitä siltä halutaan, se kiihtyy ja yrittää liikaa.

Tänään oltiin taas kylillä lenkillä, kun oli sinne muutakin asiaa. Autosta otettaessa yleensä on täysi hälinä päällänsä, paitsi ei nyt. Pientä intoilua, sellaista normaalia, ei kiihtynyttä kiljuntaa ja hyökkäilyä Peikon "kimppuun". Vapaaksi päästessä hetken päästä sama juttu. Kävi mielessä, josko se on kipeä, kun on syönytkin huonosti. Mutta ei se kyllä kipeältä vaikuta. Loppu matkasta kiipeilytin koiria kivikaiteen päällä kirjaston kupeessa ja se oikeasti kuunteli ja yritti ymmärtää, eikä vaan kiihtynyt ja tehnyt kaikkea liikaa. Outoa. Joutuukohan tässä alkaa ihan treenaamaan?

Oli muuten ihan hirvittävän mukavaa lenkkeillä tuolla ihmisten ilmoilla, kun siellä on jo kaikki tiet ja pyörätiet ja muut ihan sulana. Ei tarvinut luistella, eikä tarvinut nastoja. Ehkä jo kohta täällä maallakin, jos kelit jatkuvat näin lämpiminä ja kosteina. Nyt ainakin on tilanne se, ettei poneja saa pois pihatosta turvallisesti ja ne saavatkin viettää lomaa jouluaaton yli nyt ainakin. Jos joulupäivänä on jo paremmat pohjat, olisi kiva päästä vähän maastoilemaan. Ihan lupaavalta jo tänään näytti, joten ehkäpä...

21. joulukuuta

Mitähän minä mietin? No, en paljon mitään. Ärsyttää, kun joka paikka on jäässä, eikä ponien kanssa pääse just nyt edes pihatosta pois, saati että pystyisi kottikärryä sieltä työntämään täytenä. Eilen jo teki tiukkaa ja tänään en päässyt edes pihatolle ilman nastoja. Että sellaista.

Tiistaina ei vielä ollut kovin liukasta.

Koirat on sentään päässeet metsään ja Noahin kanssa treenasin vähän rallya. Jos vaikka saisi aikaiseksi käydä joskus kisoissakin. Eilen laminoin voi-luokan kyltit, jos ne vaikka saisi motivaation nousemaan. Mes-luokan kyltit odottaa vielä muovipintaa, kun olen sitä mieltä että mes-luokassa on Noahille aika mahdottomia liikkeitä, joten turhaa edes yrittää. Tai ehkä vasta sitten kun ikää on niin paljon, ettei se enää jaksa kiihtyä mistään agilityä muistuttavasta..

20. joulukuuta

Lyhyt oli ilo pitävistä pohjista. Nyt on sitten taas peilijäätä ja muuta mukavaa. Vettä sataa ja lumet hupenee. Eipä niitä paljon ollutkaan, mutta sentään jotain.

Koirien kanssa pääsee ihan hyvin lenkkeilemään, kun on nastat. Ja isommat tiet nyt alkaa olla jo sulia. Tänäänkin tehtiin ihan kunnon lenkki aamupäivällä. Vaan hevosten kanssa on hiukan hankalampaa, kun niillä ei vielä toistaiseksi ole nastoja alla. Katsotaan sitten ensi talvena, nyt ei pysty, kun uudet kesälenkkaritkin on ostoslistalla.

Eilen illalla lenkiltä tullessa. Koti on tuolla mäen päällä.

Kambur oli tänään kuitenkin lenkillä metsässä, kun sitä ei taas oikein ole tullut harrastettua. Ja sen kyllä huomasi. Loppumatka meni jo hyvin, mutta kyllä sai vääntää, että siihen päästiin. Ei se mitään suuria tee, kunhan vaan on rasittava. Yrittää pysähdellä syömään kokoajan, napsii hihasta, tulee liian lähelle ja yrittää ohitella. Asioita joihin tulee liian vähän paneuduttua, kun ei ne nyt niin haittaa. Juu, ei näin. Nyt saakin Korppu olla lomalla oikeista töistä, kun niitä ollaan nyt jauhettu ihan urakalla ja käydään vaan talutuslenkeillä. Kyllä se taas siitä sitten.

Ljúfur joutuikin taas tyytymään vaan liinan päässä pellolla pyörimiseen, kun jo pimeä aikoi yllättää. Ei se siitä ole pahoillaan, kipittelee siinä ihan tyytyväisenä. Pääsee kai sekin omasta mielestään helpommalla niin. Minä ainakin pääsen helpommalla, kuin luistelemalla tuolla liukkailla teillä. Tulisi nyt lunta, kun pahasti näyttää siltä, ettei kohta pääse edes pellolle, kun menevät liian märiksi. Vielä siellä on lunta, muttei varmaan kauaa.

Supersurkea kännykkäräpsy hämärältä pellolta.

Eipä tälle kelille mitään voi, mutta kyllä vaan sylettää. Ei ole kauheasti joulumieltä ilmaantunut. Kinkun otin äsken sulamaan, mutta muuta en ole edes ostanut. Eipä sillä, en minä muuta kaipaakaan. Jonkun piparipaketin jos ostaisi ja vaikka glögiä. Johan se on kohta ohikin koko joulu, kun siinä on vain yksi vapaapäivä enemmän kuin normi viikonloppuna. 

19. joulukuuta

Etsiskelin tuossa aiemmin illalla sähköpostistani entisen työkaverin sähköpostiosoitetta ja törmäsin samalla kirjeenvaihtoon Ljúfurista. Olipas varsin mielenkiintoinen retki yli kahdeksan vuoden taakse.

Tämä laidunkuva oli myynti-ilmoituksessa, minkä bongasin ht-netistä elokuussa 2008, kun etsiskelin Limpulle kaveria. Ja jotain tässä kuvassa vaan oli, koska otin yhteyttä, vaikka yleensä hyppäsin yli ilmoitukset, joissa hevosta myytiin tarjousten perusteella. Ja tämän vastauksen sain kyselyyni.

"Ljufur on siis -97 syntynyt issikka ruuna, ollut lähinnä oloneuvoksena viimeisen vuoden... perusluonteeltaan ruuna on todella kiltti mutta myös hirveän herkkä uusille asioille... ratsastettu sitä ei ole koska se on selästä välillä todella arvaamaton juurikin herkän luonteensa vuoksi, sille on varmaan joskus sattunut jotain koska ei luota ratsastajaan lainkaan, maasta toimii kyllä ihan hyvin muttei taida kärryilyynkään oppia koska on etenkin takapäästään melko arka... Ljufur tulee hyvin toimeen muiden hevosten kanssa ja on tottunut koiriin ja autoihin, sillä on vaan jonkin asteinen luottamus pula vieraisiin ihmisiin, se on todella sympaattinen ruuna mutta omistaja aikoo laittaa sen pois ennen talvea jos ei mene kaupaksi"

Ljúfur oli siis ylläpidossa ja ilmoituksessa oli ylläpitäjän tiedot, joten "keskustelin" hänen kanssaan, ennen kuin otin yhteyttä omistajaan. Tällaisen vastauksen taas sain häneltä.

"Ljúfur on aika herkkä pörisijä, ja sillä on ilmennyt luottamuspulaa ratsastajiin. Ilkeä se ei ole missään tapauksessa, se tarvitsee yhden ihmisen joka myös on sen luottamuksen arvoinen. Parhaiten Johanna osaa kertoa sen tämän hetkisestä tilanteesta koska se on siellä ollut oloneuvoksena ja tarhakaverina. Kun poika lähti meiltä takaisin maahantuojalle, se meni huonompaan suuntaan koska paikka oli isompi eikä se saanut sitä omaa aikaa.. Mietin aina välillä pitäisikö Ljúfur hakea takaisin kotiin, mutta olen päätökseni tehnyt eikä meillä ole tarpeeksi aikaa tälle joka sitä eri tavalla tarvitsee. Asiakaskäyttöön Ljúfur ei sopinut enkä halua että sillä ratsastetaan, ettei käy mitään haaveria."

Ljúfur oli siis tullut Islannista myyntitallille vuonna 2006, mistä mennyt jossain vaiheessa vaellustallille Imatran lähelle. Sieltä sitten myyntitallille takaisin, mistä tallin työntekijän luokse ylläpitoon, kun hänen oma issikkansa muutti omaan pihaan. Siellä sitten kävin herraa katsomassa ja ihastuin siihen oitis. Ja jostain syystä myös Luippis tuntui hyväksyvän minut. (Se taisi valita minut ennemminkin kuin minä sen.) Oli sitä käynyt katsomassa moni muukin, muttei se ollut antanut koskea itseensä. Minä sain jopa nostaa (etu)jalat. Ja niinhän siinä kävi, ettei juuri tarvinut miettiä, kenet Limppu saisi kaverikseen.

Vihdoinkin kotona ♥

Enkä ole katunut, on se vaan niin huippu jätkä, vaikkei alku aina niin ruusuista ollutkaan. Ikinä en olisi osannut kuitenkaan kuvitella, kuinka rakas ja tärkeä siitä vielä tulee. Onhan siinä omat puutteensa, muuta niinhän meillä kaikilla, vaan on se silti niin täydellinen ystävä kuin vain voi. Kamburilla on suuret saappaat täytettävänä..  johon sen uskon kyllä pystyvän. Ei ehkä vielä vähään aikaan, mutta joskus kyllä.