Voihan itku ja ahistus...

Hiukan useammin kannattaisi kyllä katsoa kuinka sitä hommia oikein tekeekään. Erittäin opettavaista kyllä. Taidan ottaa tavakseni useamminkin. Agsatreenejä en ehkäpä kehtaa kuvata kun siellä minä tiedän hölmöileväni,  tottiksessa kuvittelin sentään jotain menevän oikeinkin. Väärin kuviteltu.

Tänään onkin taas muuten oikein kelien keli kun taivaalta tulee jäätävää tihkua ja lämpötila nollassa. Aika liukasta oli lenkkeillä. Onneksi en edes yrittänyt ottaa Ljufuria mukaan kuten ensin suunnittelin. Se tuskin olisi pysynyt pystyssä. Saa nähdä pääseekö ponipojat enää tänä talvena lenkille ollenkaan..

Lumipalloilua

Mukava pakkaspäivä taas hetkellisen lauhtumisen jälkeen. Hakutreeniä oli kuitenkin tiedossa, joten pukeuduimme Noahin kanssa lämpimästi ja pakkasimme itsemme autoon. Lunta on yhä paljon, vaikka se hieman kutistuikin plussakelien myötä ja polkua ei tietty siinä kohtaa ollut, missä joka vuosi on ollut. Ei sitten viitsitty rämpiä yli polven syvyisessä hangessa ja valitsimme pellolla olevalle muuntajalle menevän auratun tien pätkän. Saihan siinäkin pientä ilmaisutreeniä aikaiseksi.

Ja sitten itse asiaan. Ihan pikkasen oli koiraskoiralta päässyt käytöstavat unohtumaan. Ensimmäinen "pisto" meni ihan hössöttämiseksi. Oli pakko jo puuttua kun ei moikkaamiseltaan ehtinyt edes harkita haukun aloittamista. Toinen oli jo vähän parempi, vaikka kiipesikin aika röyhkeästi maalimiehen yli ennen kuin aloitti ilmaisun. Viimeinen oli jo ihan ok. Siinä vaiheessa vissiinkin innoltaan viimein älysi että palkka tulikin lumpparileikkinä! Ja Noah rakastaa lumipallojen heittelyä! Vitsit että olikin kivaa :)) Ja kai se hintsusti ehti aivojaankin käyttää, koska oli kotiin tultuamme aika väsynyt kaveri. Fyysisestihän treeni oli kevyt.

Iltapäivästä lenkkeiltiin. Koulun kohdalla iski tottisteluinspiraatio, jonka meinasin jo hylätä kun ei ollut palkkaa matkassa. Viime hetkellä kuitenkin keksin, että onhan tuota lunta ihan riittämiin eli vedettiin sittenkin pienet tottistreenit lumipallopalkalla. Pihallakin on moista harrastettu ja hyvin toimii. Ja niin nytkin. Eilen treenattiin kauppareissulla ja jotenkin oli vire kateissa molemmilta. Nyt se oli taas löytynyt. Seuraamistakin olen kironnut kun olen sen onnistunut opettamaan ihan väärin, vaan kyllä se siellä aivorungossa vaan on se oikea paikka ja kunnon kontakti kunhan palkkaneuvottelut vaan on kunnossa. Luoksetulossa kävi pikku kämmi ja liukastuin juuri kriittisellä hetkellä ja tuiskahdin turvalleni taikka siis seljälleni. Eikä me sitten sitä jauhamaan jääty, leikittiin vaan vallinvaltaajaa hetki ennen kuin jatkettiin matkaa.

Äsken vielä harrastettiin samaa pihalla eli lumipallotottista. Hetki lumikökköjen heittelyä hankeen lisäksi tai vähän niin kuin jälkkäriksi ja nyt on väsynyt lumipalloilija jossain päin kämppää kuorsaamassa kun vatsakin on täynnänsä hyvää ruokaa. Vaikkei se kyllä kuorsaa. Sen homman meillä on aina hoitanut lähinnä Diiva, joka kuorsaa nytkin niin ettei ajatuksiaan meinaa kuulla.

Joululomailua

Vähiin käy ennen kuin loppuu, joululoma nimittäin. Huomenna taas työmaalle. Hyvin on näyttänyt talvi parhaat puolensa tässä viiden päivän aikana. Aattona alkoi lumisade kera tuulen, joka kesti Joulupäivän iltaan asti. Mukavasti kertyi lykittävää. Tänään saikin sitten herätä hyvin kylmään säähän kun pakkanen paukkui parissakympissä. Nyt tosin jo lauhtunut ja huomiselle luvattu plussakeliä. Saa nähdä...

Joululoma alkoi mukavasti perjantain agitreeneillä. Pakkasta oli silloinkin -15, mutta sisällä hallissa hämmästyttävää kyllä vain -6 astetta. Treenikin meni ihan hyvin, vaikka sylikäännös tuottikin ongelmia, lähinnä minulle. Noahan menee juuri sinne minne sen ohjaan, tässä tapauksessa väärään suuntaan eli hypyltä 11 puomille päin ja mutkan kautta vasta 12:lle. Sitä pitäisi harjoitella, muttei toistaiseksi ole silti tullut harjoiteltua. Kerran saatiin onnistumaan, enkä sitten enempää halunnut sitä jauhaa. Mukava rata ja koira sai revitellä ihan kiitettävästi.

Lauantaina kävin tsekkaamassa uuden heppatarvikepuodin samalla kun kävin koiranruokaostoksilla naapuripuodissa. Valikoimaa tuntui olevan ja tarttuihan sieltä pojille tuliaisiksi jouluiset (luetaan punaiset) tarjousriimut. Siellä sattui olemaan just kahdet jäljellä, koot full ja pony. Pojilla on riimut xfull ja cob eli jännityksellä kipitin kotiin tultuani kokeilemaan. Limpulle full mahtui juuri ja juuri suurimmilleen viritettynä, mutta Ljufurin omaan täytyi tehdä vähän lisäreikiä, ennen kuin mahtui.

Reijät vielä tekemättä

Riimujen sovituksen jälkeen ponit joutuivatkin vähän urheilemaan. Hyvin niistä vauhtia tuntui löytyvän ja molemmat vaikuttivat revittelyn jälkeen ihan tyytyväisiltä.

Ljufur pääsi vielä lenkille koirien kanssa hiukka myöhemmällä. Vähän oli liukasta kengättömille kavioille alku matkasta, mutta kun syrjemmälle päästiin, oli pohja ihan hyvä. Ljufur jaksoi hyvin ja myös käyttäytyi hyvin, kuten nyt yleensäkin.

Aattona olikin sitten aikamoinen lumipyry ja vähän jo harkitsin Kouvolan reissun siirtämistä, mutta lähdin sitten kumminkin. Pahin pyry olikin lähinnä täällä rannikolla, joten keli oli ihan kohtuullinen. Ja vaikka minä ajoittain kiroilenkin tuon koiraskoiran ylenmääräistä avoimmuutta niin on se kyllä toisaalta hyväkin piirre. Ei tarvi stressata vieraidenkaan ihmisten tapaamista kun Noah rakastaa kaikkia. Ja nykyään kumminkin osaa jopa jollain tavalla käyttäytyäkin. Ystävällisiähän nuo ovat onneksi kaikki ja kiva niiden kanssa on kyläillä. Mitä nyt Noah taas käveli koko illan nenä kiinni Viken niskassa kun oli niin kivaa kun siitä lähti ääni. Ja liukkaat kerrostalon rappuset piti taas ryntäillä ja luistella, vaikka meni ne kerran ihan hyvinkin.

Lunta olikin sitten täällä etelässä pyryttänyt vierailun ajan aika runsain mitoin, mutta kotiin asti päästiin kumminkin, vaikka pyry sen kun jatkui ja loppumatkasta oli näkyvyys aika onnetonta. Eipä sitten ollut eilen vapaa-ajan ongelmia kun oli vähän noita lumitöitä.

Tänään ei olla tehty lumitöitä, vaikka sitä pari senttiä vielä eilen illalla olikin kertynyt. Lenkillä käytiin, vaikka olikin kylmää, mutta muutenhan keli oli mitä parhain. Ei tuullut ja aurinkokin paisteli ajoittain. Ljufurilla olikin virtaa ihan kiitettävästi ja alkumatkan se tikitti menemään niin kaunista puhdasta tölttiä, etten ole koskaan taluttaessa sen sellaista nähnyt menevän. Yleensä se posottaa käynnin lisäksi vain possupassia. Kyllähän se tänäänkin väsyttyään meni passitahtiseksi, kuten sille helposti käy. Mutta posaria ei menty kun sain sen pysymään käynnissä ennen kuin pasahti posarille :)

Ja vaikka minä en niin tuosta lumesta perustakaan, niin koirat kyllä osaa ottaa ilon irti. Noah nyt varsinkin ja kyllähän tuo Diivakin innostuu kun heittelee lumipalloja hankeen.

Kuvathan on siis otettu lauantaina eli ennen tuota edellistä pyryä ja nyt siellä on alkanut jo seuraava pyry. Kohta siis hukumme lumeen. Vielä lauantaina sitä oli paljon vähemmän, vaikka paljon jo silloin.. eli minusta ihan liikaa. Pakkanenkin on lauhtunut ja ihan tuntui jo hellekeliltä suorastaan kun mittari näytti enää -4 astetta.

Joulua

Viideoo :)

Jatkuvaa pyryä

Diiva

Lunta tulee ja tulee ja tulee ja tulee ja ... Nyt on kyllä herra (vai liekö rouva?) Ilmojenhaltija seonnut lopullisesti. Ensin ei meinaa talvi tulla, ei sitten mitenkään. Sitten kun vihdoin alkaa lunta tulla, ei se lopu ollenkaan. Vaan tuttuahan tuo sade on, kun jo keväästä asti on satanut jotakuinkin taukoamatta. Vesisade vaan ei aiheuta toimenpiteitä, kuten lumisade. Lumitöitä on siis ollut ohjelmassa päivittäin. No, onneksi  pakkaslukemat ovat kuitenkin pysyneet maltillisina.

Eilen oltiin Noahin kanssa agilityssä... Kun ensin oltiin tehty lumityöt. Perjantai on hyvä treenipäivä, koska silloin voi aina jättää lumityöt viikonlopulle, jos vain pihasta pääsee lähtemään. Eilen tuli sen verran reippaasti, että kolasin kuitenkin pihan ennen lähtöä, jotta kotiinkin vielä pääsisi. Sitäpaitsi, ajattelin sen hieman väsyttävän tuota treenikaveriani.

Tällainen rata oli meille suunniteltu. Ratapiirrosten teko on vasta harjoitteluvaiheessa, joten kuva ei ole kummoinen. Ja kun se on tänä aamuna muistista piirretty, virheitäkin saattaa löytyä. Estevälit nyt ainakin on päin mäntyä. Mutta näillä mennään.

Noah kävi tapansa mukaan kohtuullisilla kierroksilla, mutta pystyy onneksi nykyään pitämään itsensä ihan hyvin kasassa, kunhan minä vaan muistan pysyä rauhallisena.

Ratatreeni meni ihan kohtuullisesti, itseasiassa hyvinkin. Ainoa suurempi ongelmapaikka minulle oli 9-10-11 kun en saanut koiraskoiraa pysymään kontaktilla, vaikka se siihen pysähtyikin, hetkellisesti. Kun vein sen kontaktille erikseen, pysyi se hyvin ja jatkokin sujui, mutta radan osana ei sitten mitenkään. Hyvä mieli kuitenkin jäi.

Kotona odotti iloinen yllätys treeneistä palatessa. Naapurin traktori oli käynyt kääntymässä eli pihatietä ei tarvinut enää kolata.

Nyt sitten odottelen lumisateen taukoamista, jotta pääsisin heinän hakuun edes jotakuinkin turvallisesti. Sitä projektia kun on joutunut siirtämään noiden pyryjen vuoksi, on heinät ihan loppu. Itseasiassa jouduin yhden paalin eilen jo lainaamaan kaverilta kun tarkkaan lasketuista paaleista yksi olikin homeessa. Loppuis nyt jo tuo lumisade. Sitä on ihan jo tämän talven tarpeiksi. Yhtään enempää ei tarttis tulla.

Poneilua

Tänään oli ihan kiva keli, vaikka tänäänkin on joutunut lunta lykkimään. Mutta koska ne oli eilisiä, niitä ei lasketa.

Ponipojatkin pääsi vähän töihin tänään. Läksin koirien kanssa lenkille ja alle kilometrin kohdalla menetin hermoni ja käännyin takaisin kotiin. Tie oli niin huonosti aurattu, että siellä oli aika mahdotonta mitenkään nauttia lenkkeilystä tai edes kävellä turvallisesti. 1-2 metriä molemmista laidoista oli aura-auton lennättämää lunta, joka on aika vaikea kulkuista. Jalka ei pidä ei mitenkään ja kokoajan saa pelätä nilkkojensa puolesta. Ei kiitos! Umpilumessakin kävelee mielummin ja turvallisemmin.

Sisälle ei kuitenkaan huvittanut mennä, joten nappasin ensin Limpun tarhasta. Pikkutarhassa vähän kahlailtiin ensin hangessa ja tarkastettiin ponipojan viretila, joka vaikutti normaalilta. Sitten pihalle humputtelemaan. Ja koska minulla oli tasku täynnä lakunameja, meinasi Limpulla heittää vähän överiksi. Se yritti niin täysillä ettei meinannut nahoissaan pysyä. Kaikki temput se kerkesi kokeilla läpi moneen kertaan ennen kuin edes sen verran malttoi keskittyä, että ymmärsi mitä pyysin. Pikku pukkiakin piti heitellä ja loikkia ja heilutella päätään. No, ainakin oli hauskaa, molemmilla.
Se on vaan niin ♥

Kun palautin Limpun takaisin tarhaan, oli Ljufur lähimmällä heinäverkolla rouskuttelemassa. Nappasin sen siis vuorostaan riimuun ja nakkasin pikkutarhaan. Se jopa vähän juoksi, muttei kuitenkaan niin että olisi kauheasti kannattanut aikaa siellä viettää. Mentiin siis pihalle. "Kentälle" voi taas menna kun on lunta ja sinne siis suuntasimme kahlailemaan otsalampun valossa. Poni ympyrälle. Ihan ei kuunnellut yhtä hyvin kuin viimeksi, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Rankkaa tuntui olevan, joten siirryttiin suosiolla pihalle, missä tehtiin ohjasajotreeniä. Vasempaan kierrokseen meni hyvin kun olin sisäpuolella, oikea olikin sitten tosi vaikea kun joutui kääntymään minusta poispäin. Aina se on vaikeaa ollut, mutta nyt jotenkin erityisen vaikeaa. Saatiin kuitenkin kohtuu onnistunut suoritus ja siihen olikin hyvä lopettaa. Vähän vielä taipumisharjoitusta ym pientä ja Ljufurkin pääsi takaisin heinien ääreen.