Kesälomalla osa 2, sertin metsästystä ja hikeä

Lomakelit on olleet kohdallaan, siis jos minulta kysytään. +30 huitteissa on lämpötilat pyörineet, eikä öisinkään ole juuri ollut +20 vähempää. Koirat ei ehkä niin nauti ja poni kaikkein vähiten, koska kuuma ja paarmat ja muut ötökät. Mutta hevoset on nyt ulkoilleet öisin ja olleet päivät viileässä tallissa ja voivat selvästi paremmin. Liikutukset on menneet aika myöhään, joten kotona olen ollut iltaisin yleensä vasta kympin aikaan. Onneksi lomalla sen ei ole niin väliä, vaikka aamut sitten venyykin.

Kamburin viikkoon mamman ensimmäisellä lomaviikolla kuului ihan tavan juttuja. Käytiin kärrylenkeillä, eikä paarmojakaan ollut ainakaan iltaisin niin paljoa, ettei olisi kävellä pystynyt. Tiet on niin kovat, ettei siellä juuri hölkätä pystykään, varsinkaan kun Flexit hajosi silloin pitkällä lenkillä Juhannuksena. Mikä toki ei ole ihmekään, koska tiet on kuin hiekkapaperia ja tossut oli jo vanhat. Nyt on käytössä Scootit. Eteen sellaiset jo olikin, taakse tilattiin uudet. Samalla tilasin gaiterseja lisää, sekä mudstrapit kaikkiin tossuihin. Eiköhän näillä pärjäillä nyt jonkun tovin, kun talveksi on kuitenkin vielä nastoitetut Flexit ja niihin säärystimiä vaikka ja kuinka, ihan uusiakin.

Ainoa tavallisuudesta poikkeava juttu Kamburin viikossa oli kentän lanaus. Ei ollut helppoa se. Kuormalavasta viritelty lana sekä tekemäni aisat toimivat hienosti ja ponikin toimi. Kuskin toiminnassa sen sijaan olisi ollut parantamisen varaa. Kun ei ihan vielä tiennyt, miten lana pitkien vapaiden aisojen päässä käyttäytyy, ei jälki ollut välttämättä niin siistiä ja paikkailla sai vähän väliä, mutta valmista saatiin. Aikaa meni noin 40 minuuttia eli ihan hyvä treeni ponille ja minullekin. Ainakin hiki tuli molemmille.

Kambur joutui myös kylpyyn. Taas. On niin ihanaa kun voi pestä ponin vaikka kerta viikkoon lämpimällä vedellä ja suihkuttaakin tai viilentää vaikka joka päivä tarvittaessa, eikä tarvi säästää vettä. Ihokin pysyy niin paljon paremmassa kunnossa ja kutinat pysyy minimissä. Puhtaana se ei kyllä pysy, mutta se nyt ei ole niinkään se pointti, vaan ihan hyvinvointi. Ja sen suhteen pesu riittävän usein toimii. Pesun jälkeen käytiin kävelyllä, jotta poni kuivuisi, ennen kuin se ehtii heittää katolleen. Ihan ei onnistunut, koska katolleen se heitti jo puolessa välissä lenkkiä, kun keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja poni unohtui selän taakse. Siinä hommassa se on kyllä sairaan nopee, vaikka muuten onkin varsin rauhallinen kaveri, jolla ei ole välttämättä kiire koskaan mihinkään.

Koirien kesää ja siis tähänkin viikkoon on kuulunut lähinnä uiminen. Eipä sitä helteellä paljon muuta. Kun nyt kumminkin pelkkä rantaan ajo, uiminen ja kotiin takaisin autolla systeemi alkoi tympiä ja kun aikaa nyt on, koska loma, niin käytiin pari kertaa lenkillä muualla, paikoissa missä kokoajan mahdollisuus pulahtaa veteen vilvoittelemaan. Yksi lenkki ihan tuossa kylillä elikkä kierrettiin järviä ja koirat pääsivät uimaan sekä Kärsäjärveen että Huutjärveen. Kyseiset järvet ovat kooltaan enemmänkin lampia ja vesi varsin lämmintä näillä helteillä, mutta on se märkää ja viileämpää kuin ilma. 

Toinen vastaava lenkki heitettiin Kotkan puolella ja kävi vielä niin mukavasti, että kun kurvasin autolla kentän laitaan parkkiin, oli kaveri siellä treenaamassa noutajiensa kanssa ja heidän kanssaan sitten saatiinkin hyvin kulumaan pari tuntia kävellessä ja juorutessa ja koirien uidessa ja touhutessa. Oli muuten varsin väsyneitä koiria sen reissun jälkeen. Ihan sai rauhassa talleilla iltasella, ei kumpikaan tainnut edes huomata kun lähdin.

Lenkkeilyn lisäksi Lysti treenasi vähän. Treffattiin mudinomistaja kaverin kanssa Karhulassa kentällä treenailun merkeissä keskiviikkona. Peikko jäi kotiin ja lähdettiin Lystin kanssa reissuun kaksin ihan harjoituksen vuoksi, kun hävyttömän vähän kumpaistakaan on tullut yksin liikuteltua mihinkään. Lysti teki keppi-ilmaisua ja tarkkuusruutua. "Jäljen" tein metsän puolelle polulle. Siinä oli muutaman metrin välein esineitä, pieniä esineitä ja keppejä. Ensin Lysti ei tajunnut, haisteli ja kuseskeli vaan, kun siinä metsikössä paljon koirat lenkkeilevät, niin hajuja on. Ensimmäinen esine autettuna, sen jälkeen ymmärsi, että jotain tarttis tehdä, mutta seuraavista esineistä meni silti yli. Annoin mennä. Ilmaisi kuitenkin  viimein pari keppiä ja takaisin tullessa vielä yhden, joka sinne oli jäänyt. Vaikea treeni, mutta hyvä. Tietää taas mitä treenata. Tarkkuusruutu tehtiin hiekalle, n1,5m vain, esineenä ruuvi. Ei mitään ongelmia, löysi nopsasti ja ilmaisi sujuvasti. Enkä huomannut mitää eroa toiminnassa, vaikka Lysti olikin yksin mukana. Olipa kivaa, kun oli juttuseuraa ja vertaistukea. Nyt taas hiukan enemmän osaa käyttää omiakin aivoja jälkitreeneissä, kun tuli taas uusia näkökantoja asiaan. 

Kävästiin sitten lauantaina Lystin kanssa Harjussa ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä. Juuri ja juuri päästiin vielä kipittelemään junnuluokkaan, seuraava koitos onkin jo nuortenluokassa. Hyvin meni. Kuuma oli kuin hitto ja kehä tuhottomasti myöhässä eli odottelua tuli paljon. Hienosti jaksoi Lysti olla ja käyttäytyi todella mallikkaasti. Rauhassa katseli ohikulkevaa liikennettä, eikä välittänyt edes iholle tunkevista koirista mitään. Alussa toki olisi halunnut seurustella vähän kaikkien kanssa, muttei kauaa viitsinyt hötkyillä. Kehässä ei oikein enää jaksanut, mutta esiintyi kuitenkin ihan hyvin, vaikka temperamentti kyllä puuttui tyystin. Antoi jopa mitata, mikä oli hämmentävää, kun kotonahan se ei ole onnistunut koskaan. Reilusti jäi alle maksimin, vaikka tuomari epäili sen olevan liian iso. Turkki tekee niin paljon. Ryhmäkehässä sitten oli hetken autossa levättyään paljon pirteämpi. Sieltä ei kuitenkaan sijoitusta, mikä ei todellakaan yllättänyt, varsinkin kun kehässä ryhmät 1 ja 5 samaan aikaan eli hitokseen koiria. Hyvää kokemusta kuitenkin. Kotimatkalla pysähdyttiin Siltiksellä ja Lysti pääsi käymään Huutjärvessä uimassa ja emäntä ostamaan mansikoita.

Kyllä kesä on kiva, vaikka saisi jo hiukan viilentyä kelit. Ei muuten, mutta koirien kanssa on aika mahdotonta tehdä päivisin mitään ja hevosen kanssa ei voi tehdä oikein milloinkaan mitään, koska paarmat vie järjen. Onneksi se nyt on kuitenkin pysynyt jotakuinkin kuosissa. Onhan se kerännyt nestettä ja ihrakertymät kasvaneet hiukan, mutta suuren suurta lihomista ei ole havaittavissa. Laidun on köyhä, koska syöty. Sokerista ruoho varmaan on, koska on niin kuivaa. Sitä on kuitenkin niin vähän syötäväksi ja saavat kuivaa lisäksi, ettei suurta ongelmaa ole. Kuivassa on sokerit 107 ja srv ihan alakanttiin eli ihan ok sapuskaa läskeille. Muut arvot aikalailla rajoissa myös eli ei vaadi juuri mitään lisiäkään. Kambur saa BH Tenderiä n.2dl, koska tykkää siitä ja syö sen kanssa ihan mitä vaan, Muuten ei tarvisi. Chiaa saa n.1dl, jotta kakka kulkee + metaboliselle tarkoitettua yrttiseosta ja puolikkaan annoksen kivennäistä. Poni voi hyvin ja näyttää hyvältä, joten näillä mennään. Tehdään muutoksia jos tarvii. 

Onneksi on kuitenkin kesäloma. Sääliksi käy tuuraajaa siellä töissä, ei käy kateeksi.

Kesälomalla osa 1, Juhannus

Virallisesti loma alkaa 28.6., mutta koska Juhannus, on ennen sitä ollut jo kolme vapaata plus melkein vapaa torstai, koska en ollut töissä kuin nelisen tuntia. Lepäilyksi on pyhät menneet, mutta eiköhän se sitten jo riitä ja jaksaa taas jotain muutakin kuin maata.

Koska helle, aikalailla yksipuolista on Juhannuksen liikunnalliset harrasteet olleet. Koirat on lähinnä uineet. Ja sitten ne on uineet ja vähän kävelleet siinä sivussa. Ja sitten ne on kävelleet ja vähän uineet siinä sivussa. Eli uimavoittoista on ollut. Lystille ostin viilennysliivin, kun se on niin herkkä lämmölle. Tuntuu toimivan, ainakin pysyy tosi kauan märkänä ja sitä myötä viilentää pitkään. Lysti sai myös mahalääkettä muutaman päivän, kun oli vähän nuutunut ja maha löysällä ja jaksaa nyt heti paremmin helteestä huolimatta. Harmi, etten tajunnut aiemmin, mutta onneksi edes nyt.

Jälkitreeniäkin mahtui Juhannukseen hiukan. Tehtiin yhtenä päivänä ensin ruutu metsän puolelle, missä kuusi keppiä ja myöhemmin samana päivänä lyhyt jälki, missä viisi keppiä. Molemmat sujuivat hyvin. Keppi-ilmaisussa on hiukan tällä hetkellä sähläystä havaittavissa ja ilmaisut on vähän mitä milloinkin. Kepit kuitenkin ilmaistaan, vaikka usein kuvio on se, että ensin vauhdilla ohi ja kun kepin haju ehtii aivoihin asti, sitten etsitään ja ilmaistaan eli kepillä on jälki toisarvoinen juttu, mikä ei minusta ole huono asia, kun kuitenkin jatkaa ihan hyvin jäljestystäkin sen jälkeen.

Uinnin jälkeen maistuu uni kun ei ole niin kuuma

Ponin kanssa ollaan lenkkeilty helteistä huolimatta ja hoidettu öttiäisten puremia. Nyt niitä nimittäin on, kun sekä paarmat että mäkäräiset hykkäsivät sankoin joukoin ukkosen jäljiltä. Kaksi kertaa on paettu paarmoja kärryiltä käsin ja koska poni jaksaa paremmin kuin koskaan, ollaan hölkkäilty ihan urakalla pitkääkin lenkkiä ja rikottu jo kaikki tossutkin, koska tiet on kuin hiekkapaperia. Tähän mennessä pisin lenkki ikinä 15,4km sujui ajassa 2h 16min. Luulisi että laidunkilot pysyy kurissa. Ainakin nesteet lähtee liikkeelle, koska tällä pitkällä lenkillä jouduin jossain viiden kilometrin kohdalla kiristämään valjaita kun alkoivat valua kaulalle. Tarkempi tutkinta osoitti, että kireä vatsavyö ei ollut enää kireää nähnytkään, vaikka se sitä olikin vielä lähtiessä, vaan nyt väliin mahtui kevyesti nyrkki. Muutama reikä kireämmälle ja johan pysyi vermeet oikealla paikallaan.

Ponin Juhannukseen mahtui myös talutuslenkki metsäpolulla ja ratsastusta kentällä. Harvemmin kentällä tulee pyörittyä muutenkaan, saati sitten selästä käsin, joten ihan on mainitsemisen arvoinen asia se. Ensin meni hyvin, oikeastaan hämmästyttävän hyvin, kunnes paarmat löysivät meidät ja alkoi hermo mennä molemmilta. Yritettiin vielä lähteä kävelylle, mutta siellä oli vielä enemmän paarmoja, joten lopetettiin hyvän sään aikaan. Puoli tuntia ja 2,8km kentällä pyörimistä käynnissä, ravissa ja töltissä oli kuitenkin jo ihan liikunnaksi laskettavissa, joten ei ollut huono juttu lopettaa siihen. Nyt kun jaksaisi säännöllisesti harrastaa sitäkin, saattaisi olla että molemmat jopa oppisivat jotain. Ja onhan Skorpan jo 7 vuotta vanha (25.6.) eli melkein niin kuin aikuinen hevonen, joten jotain voi jo vaatiakin. Vaan mielummin me taidetaan kuitenkin vaan maastoilla, tavalla tai toisella. Se on parasta se.

Pientä säätöä

Kesä etenee, loma lähenee. Kauheasti on suunnitelmia, mitä tehdä kun on aikaa, vaan tekemättä ne jää tänäkin vuonna, kuten jokaisena edellisenäkin. Vaan loma onkin lomailua varten ja tehdään juuri niitä asioita, mitkä sattuu juuri silloin huvittamaan.

Kambur on lakannut karkailemasta. Se siis oli viikon verran yksin omalla lohkollaan, missä kulki sähkö kunnolla ja siellä se pysyi. Helteet tuli ja alkoi hirvittää, kun siellä ei ollut varjoa, eikä kulkua katokseen. Sitäpaitsi se alkoi lihoa, kun ensin oli kevyt liikunta viikko ja sitten se oli yksin pienemmällä alueella, eikä siis liikkunut juuri nimeksikään ja söi kokoajan, kun ei ollut muutakaan puuhaa. Päästin sen sitten yhtenä päivänä muiden kanssa ja menin itse vahtimaan ja samalla tarkistamaan aidat. Kyllä oli onnellinen poni, kun pääsi kavereiden luokse. Vaan ei mennyt kauaa, kun se jo alkoi kurkotella aidan alta evästä. Ensimmäisellä kerralla se uskoi, kun kielsin. Toisella kerralla ei enää, mutta taisi saada sähköä, kun kuitenkin hetken päästä nykäisi päänsä pois. Kolmannella kerralla olin jo kauempana ja se kurkotti jo melko kauas aidan alle. Läksin jo kävelemään kohti, kun kieltokaan ei tehonnut, mutta sitten se saikin ihan kunnon sähköiskun ja pomppasi pari metriä taaksepäin. Sen jälkeen se jätti aidat rauhaan, vaikka kävikin vähän väliä "kokeilemassa" noin puolen metrin päässä aidoista olisiko sähkö jo kadonnut. No, ei ollut.

Seuraavana aamuna se oli sitten laitettu muiden kanssa uudelle lohkolle, eikä ole enää karannut. Ei se kyllä tarvi kuin kerran huomata, ettei sähköä olekaan, niin varmasti se taas sinne sujahtaa. Mutta onneksi nyt kuitenkin on pysynyt ihan hyvin. Nyt ne on olleet myös rajoitetulla laidunnuksella köyhän laitumen lisäksi eli ovat aamupäivät laitumella ja iltapäivällä tulevat tarhaan ja ovat siellä iltaan asti. Tarjolla on kuivaa heinää.  Ja yöthän ne siis ovat sisällä. Viime vuonna saivat alku kesästä olla öitä ulkona, mutta nyt tuli ötökät niin rytinällä ja niitä on enemmän kuin koskaan, ettei ne siellä viihdy. Jonottavat jo varsin varhain sisälle, vaikka katoskin on.

Pari kertaa ollaan nyt päästy ajelemaan länkivaljailla, kun saatiin viimein mäkivyöt. Niitä piti hiukan säätää, kun full-kokoisena olivat tietenkin vähän väljät. Poni-koko kuitenkin oli selvästi liian pieni, joten vähän joutui tuunaamaan. Muutaman reijän ja remmin lyhennyksen jälkeen, ovat nyt kuitenkin toimivat. Koppiksistakin piti hiukan leventää aisaväliä, mutta viimein päästiin testaamaan. Mielellään liikkui poni, joten ihan hyvältä varmaan tuntui ja hikijäljetkin oli ihan symmetriset ja hyvät. Alamäet se meni selvästi rennommin kuin häntävyön kanssa. Häntävyö on aina ollutkin Kamburin mielestä erittäin epämiellyttävä, enkä ihmettele. 

Nyt on taas ollutkin vähän rauhallisempaa ponin liikutuksen kanssa, kun mittari on näyttänyt yli +30 lukemia lähes joka päivä. Vähän ollaan käyty kävelyillä maasta käsin tai sitten vaan olen suihkutellut ponin kylmällä vedellä ja päästänyt takaisin kavereiden luokse. Heinätöiden ajan ovat laitumen portit olleet koko päivän auki, muttei nuo siellä ole viihtyneet, koska kuuma ja paarmat. Kopissa ovat lähinnä nuokkuneet ja käyneet välillä vähän syömässä. Nyt on heinät vintillä ja portit kiinni.

Lystin kanssa ollaan treenattu ennen helteitä ihan aktiivisestikin ja käyty treeneissä. Nyt kun on kuuma ja Lysti kovin herkkä lämmölle, on kotitreenit jääneet. Oltiin vähän aikaa sitten EK-ryhmän kanssa treenaamassa jälkeäkin ja hyvä että oltiinkin. Jälki kun on ollut aina vähän sellainen vieraampi alue minulle, eikä niin kiinnostavakaan. Nyt pääsin kävelemään ensimmäisen kerran vähän kaiken tasoisten koirien perässä omani lisäksi ja saihan siitä nyt ihan eri kuvan hommasta. Nyt ainakin tiedän, miltä haluan koiran jäljestyksen näyttävän ja kun on joku selkeä päämäärä, on treenaaminenkin heti mielekkäämpää. 

Lystin oma jälki oli noin 100m pitkä, uun mallinen, lopussa keppi ja noin 40 minuuttia vanha. Kaksi henkilöä minun lisäkseni lähti mukaan kävelemään. Ensin Lysti ei tajunnut yhtään mitään. Se kyllä etsi kovasti, muttei ihan tiennyt mitä ja ihmisetkin häiritsi. Kun jälki kääntyi vasten tuulta, se jäljesti erittäin pätevästi, tarkasti ja varmasti. Kaverit käveli nyt vähän kauempana kuin aluksi, mutta en tiedä oliko sillä enää merkitystä. Taas kun käännyttiin sivutuuleen, alkoi sählääminen, eikä se ollut jäljellä ollenkaan. Se hyppi jopa päin puita ja haisteli kovasti jotain sieltä. Loppuun kuitenkin päästiin jotenkin, muttei keppi kiinnostanut pätkääkään.

Vaan olipa hyvä harjoitus. Minä opin, miltä tuntuu, kun koira oikeasti jäljestää niin, että voit täysin luottaa siihen ja kävellä vaan perässä. Ja siihen pyrimme. Minulle myös alkoi valjeta treenikavereiden ja vetäjän kanssa käydyistä keskusteluista, miten sinne yritän päästä. Projektina siis tälle kesälle kasvattaa keppimotivaatiota ja opettaa, että kepit on ne joista saa palkkaa. Lysti kyllä osaa jäljestää tai ainakin oppii helposti, kun se vaan haluaa riittävästi löytää ja päästä palkalle.

Nyt ollaan sitten tehty keppi-ilmaisua pihalla ja se alkaa sujua ja olla Lystin mielestä kiva leikki. Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtää homma metsään ja sitten jäljelle lyhyillä keppiväleillä. Välejä sitten pikku hiljaa pidennetään ja toivotaan että päästää haluttuun lopputulokseen. Aika sitten näyttää, kuinka sen asian kanssa käy.

Tokot ei ole menneet erityisen hyvin. Koska kuuma ja hankala olo ja kaikkea, ei Lysti ole jaksanut keskittyä yhtään, eikä sitä juuri ole kiinnostanut tehdä oikein yhtään mitään. Pätkittäin tulee hyvääkin pätkää, mutta selvästi nyt on tauon paikka. Ja tänään olikin viimeinen kurssi kerta ja kokeenomainen treeni. Se ei mennyt erityisen hyvin. Seuruuta se ei oikeastaan suorittanut juuri lainkaan, kun ilman jäätäviä apuja, se olisi jäänyt vaan seisoskelemaan ja olisin saanut kävellä keskenäni. Liikkeestä maahan ihan ok, pienillä avuilla toki, mutta perusasentoon se ei jaksanut nousta ei sitten millään. Luoksetulo myös ihan ok, vähän vaisu, kuten kaikki muutkin liikkeet kyllä. Kaket ei tapahtunut, kun istumaan nousu nyt vaan ei näillä helteillä nappaa. Läheltä ja käsiavuilla saatiin kuitenkin jotain liikettä aikaiseksi. Kapulan pito ja hyppy oli hyvät, suorastaan erinomaiset vaisudesta huolimatta. 

Ei tämä näin kirjoitettuna niin huonolta näytä kuin miltä se tuntui ja osaahan se kaikki alokkaan liikeet, varmuutta ne tarvii kyllä. Mielentila ja ulkopuoliset häiriöt on se suurin ongelma. Ja tällä hetkellä myös helle. Rannalla juuri uimasta tulleena se toimii ihan kivasti, vaikkei silloinkaan niin kuin parhaimmillaan. Viileämpiä kelejä odotellessa pidämme nyt siis taukoa tottelevaisuuslajeista ja toivomme, että into palaa jossain vaiheessa. 

Hakuilua ja hierontoja, sekä nälkäinen poni

Me oltiin hakuilemassa pari päivää päiväleirin muodossa viime viikonloppuna. Oli kivaa, vaikka hyttysiä oli ihan mustanaan muutaman päivän sateen jäljiltä ja metsäkin märkä. Mutta porukka oli ihan huippu ja aika meni nopeasti. Lauantaina meitä oli kahdeksan koirakkoa ja kahdelle päivälle osallistujat tekivät vain yhden treenin ja vain lauantain hakuilijat kaksi. Silti aikaa kului noin kahdeksan tuntia. Lystillä oli neljä maalimiestä valmiina metsässä. Ensimmäiset kaksi näyttäytyivät, viimeiset kaksi otettiin ääniavuilla eli ihan samoin kuin edellisissäkin treeneissä, kun kouluttaja halusi nähdä miten koirat toimii. Ei ongelmia. Reippaasti Lysti syöksyi maalimiehille leikkimään. Ensimmäinen ääniapu aiheutti hiukan epävarmuutta ja vauhti hiukan hiljeni. Hyvin kuitenkin toimi muuten.

Sunnuntaina meitä oli vain viisi koirakkoa ja kouluttaja oli suunnitellut meille kaikille kaksi treeniä. Ensin tehtiin normi hakutreeni ja viimeiseksi partiointi-/tuuliharjoitus. Hakutreenissä meillä oli muistikuvatreeniä ohjelmassa eli molemmille puolille maalimiehet, joilta ääniapu. Lähetys vuoron perään viimeisestä avusta alkaen. Näitä tehtiin kaksi. Kokeilussa myös ruokapalkka kouluttajan toiveesta, vaikka sanoinkin, ettei se Lystiä kiinnosta. Kolmannelta ja neljänneltä maalimieheltä tuli ruoka, maalimiehiä viisi. Viimeinen maalimies ylitys-/risteilyharjoituksena lyhyeen matkaan eli neljänneltä jäätiin metsään, otettiin apu toiselta puolelta, lähetys keskilinjalta.

Valmistautumista ensimmäiseen muistikuvaharjoitukseen. Kuva Minna Muuri

Ensimmäinen muistikuvapari meni hyvin, toisellakin ensimmäinen maalimies, vaikka ruoka jäikin syömättä ja koira syöksyi minun luokseni valmiina jatkamaan etsintöjä. Söi se kuitenkin pitkin hampain, kun mentiin yhdessä takaisin maalimiehelle. Neljäs maalimies olikin sitten vaikea. Se oli pienen kumpareen päällä ja keli oli melko tuuleton. Kovasti Lysti kyllä yritti, muttei millään saanut paikallistettua, vaikka selvästi olikin välillä hajulla. Reippaasti se kuitenkin aina lähti takaisin etsimään, kun sen lähetin. Kolmannella yrityksellä etenin kymmenisen metriä maalimiehen suuntaan ennen lähetystä ja siitä se jo saikin hajun ja puolittain karkasi maalimiehelle. Harmittavasti sieltä tuli se ruoka, joka jäi oikeastaan kokonaan syömättä. Viimeinen maalimies meni kuitenkin hyvin, vaikka hetken joutuikin etsimään ja sieltä sai lelun palkaksi ja koko porukan metsään leikkimään. Erittäin hyvä harjoitus oli tämä. Vähän haastetta peliin, kun itse olen turhan varovainen.

Tämäkin kuva Minnan ottama, kuten muutkin treenikuvat.

Tuuliharjoitus ei sitten mennytkään ihan niin hyvin ja vettäkin jo satoi ihan kivasti. Pari maalimiestä se haistoi ja sinne sinkosi, mutta ei se oikein ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä ja se vain käveli mukana tekemättä oikein mitään. Olihan se varmaan vaikeaakin, kun pientä kuusikkoa, eikä oikein tuulta ja paksu kostea ilma, kun avoimemmalta paikalta sai kuitenkin hajun jo kaukaa. Mutta onnistuttiin viimein kuitenkin ja ehkäpä se jotenkin auttaa nenän käytössä jatkossa, kun ehtii hiukan prosessoida nyt tullutta tietoa. Toivottavasti ainakin. Kun sitten viimein päästiin lähtemään kotiin, alkoikin sataa oikein kunnolla, moottoritiellä ei meinannut eteensä nähdä. Kerrankin täydellinen ajoitus. Nyt onkin parin viikon tauko, mikä varmaan tekee ihan hyvää, kun kuitenkin Lystillä oli ennen leiriä vain neljä hakutreeniä takana ja nyt niitä tuli kahdessa päivässä kolme lisää, niin aika tuhti paketti nuorelle koiralle. Kovasti sitä ainakin väsytti.

Hakukoulutuksen lisäksi on ohjaaja kouluttautunut itsekseen, aiheena hyppynoudon kuormittavuus urheilukoirahierojan näkökulmasta katsottuna. Oli mielenkiintoista. Asiaa tuli vaan niin paljon, että kaikki on sekaisin, eikä mitään järkeä missään. Mutta, ainakin nyt osaan paremmin arvioida hyppytekniikkaa, mikä Lystillä on vielä pahemmin pielessä kuin aiemmin ajattelin. Uskon myös, ettei ole mikään ongelma tehdä hyppynoutoa noinkin pienellä koiralla kuin Lysti, mutta jotta koira pysyy ehjänä, on se sen verran vaativaa, etten tiedä vieläkään uskallanko yrittää. Onneksi ei ole vielä kiirettä sen asian kanssa, kun PK-kisatavoitteet on aikaisintaan vuodelle 2023. Ehtii rakentaa fysiikkaa ja hyppytekniikkaa ihan rauhassa ja miettiä sitten asiaa uudelleen.

Koirat kävi myös hierojalla. Peikolla oli ihan aihettakin ja jumeja löytyi taas ihan kiitettävästi, sekä fasciat oli kireät eli se ei ehkä kuitenkaan juo tarpeeksi, vaikka siltä näyttäisi. Lystillä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta halusin sen kanssa harjoitella operaatiota vastaisuuden varalle. Se kun on aika epäluuloinen uusien asioiden suhteen. Jännitti sitä nytkin, mutta hämmästyttävän nopeasti se rentoutui, eikä yrittänyt yhtään kertaa poistua paikalta, kuten etukäteen pelkäsin sen tekevän. Oikein hyvä harjoitus ja mukava kokemus oli tämä. Kaveri, jonka hallilla ollaan käyty, opiskelee urheilukoirahierojaksi ja tekee tällä hetkellä harjoitushierontoja. Siellä siis käytiin. Siellä oli myös hyppynouto-koulutus.

Niin ja sitten ponin perkele. Ponissa on ollut virtaa ihan kivasti ja sen kanssa on ollut mukava harrastaa, kun se on liikkunut reippaasti ja mielellään. Mutta se on jostain syystä myös varsin ahne nykyään ja se aiheuttaa hiukan ongelmia. Porukka kun on niukalla laitumella ja toisella puolella on mehevää pitkää heinää, niin Kambur kurkottelee niitä aidan ali ja kun kurkottelee, ei huomaakaan kun on jo toisella puolella ja fiksuna on nyt oppinut, että hyvin voi mennä toiselle puolelle jos kerta haluaa. Ei se aitoja ole rikkonut tai mitään muuta, vaan ihan luikahtanut ali, kun virrat on ollet poissa tallin piharemontin vuoksi. Ei kivaa. 

Melko kiiltävä vai mitä? (30.5.)

Sillä on nyt ollut maha hiukan löysällä, joka ehkä aiheuttaa moista vai mikä lie, mutta ärsyttävää se on silti. Täytynee syöttää sille taas bentoniittisavea tai kalkkia kuurina, josko se auttaisi. Todennäköisesti ei, muttei siitä haittaakaan ole. Vähän se on lihonutkin, mutta se nyt on normaalia laidunkaudella, eikä siis ole huolenaihe toistaiseksi. Enimmäkseenhän kyse on nesteestä ja se taas katoaa helposti kunhan syksy saa. Ja kun se kuitenkin viime keväänä painoi vielä noin sata kiloa enemmän ja silti kutistui ihan kivaan kuntoon talven aikana, tekee se niin ensi talvenakin ja vielä helpommin ja nopeammin kuin tänä vuonna. Eikä se edes paljoa laitumella lihonut ja sitä toivomme nytkin.

Kevät etenee

Tai no, kevät ikään kuin jäi vähän välistä ja siirryttiin suoraan kesään. Todellakin, kun ensin oli päivälämpötilat siellä alle viiden asteen ja yöllä pakkasta ja sitten hupsista vaan liki kolmenkympin hellelukemat. Puihin ilmestyi lehden parissa päivässä ja nyt kun vielä sataakin, kaikki kasvaa silmissä.

Elämä on aikalailla kulkenut kuten ennenkin. Lystin kanssa aloitettiin kuun alussa uudessa toko-ryhmässä. Edellisessä suunniteltiin itse treenit ja ohjaaja katsoi ja auttoi sitten niiden kanssa. Nyt ohjaaja kertoo mitä tehdään ja sen mukaan edetään. Sopii paremmin minulle tämä. Koirakkoja on nyt viisi, edellisen kolmen sijaan ja Lystillä olikin ensimmäisellä kerralla melko jännää. Hyvin se pystyi toimimaan, vaikka ei ihan normaalilla tavalla kyennytkään keskittymään. Teki kuitenkin ihan sen mukaan, mitä osaa. Toisella kerralla oli aika vaisu, mutta lämpöä oli silloin jo helteen verran, mikä osaltaan vaikutti. Ja ainahan se tarvii pari kolme kertaa tottuakseen uuteen juttuun. Kolmannella kerralla oli jo ihan oma itsensä.

Pysähdyttiin treeneistä tullessa kirkolle lenkkeilemään ja uimaan

Lystin hakuilutkin edistyy. Ruokapalkkakokeilun jälkeen, tehtiin seuraavalla kerralla vain motivaatiota eli kolme haamua, joista kahdella ekalla suora palkka ja viimeisellä lelu piilossa ja vaadittiin maahanmeno. Hienosti painui kyllä maahan ihan itse. Ei ole menneet kotitreenit hukkaan. Sitäpaitsi se tiesi ihan tarkkaan mitä oltiin tekemässä, eikä mitkään hajut kiinnostaneet pätkääkään. Viimeksi se alkoi jo heti autosta tullessa hakemaan maalimiehen hajua molemmin puolin metsätietä. Ikävä vaan, että rata oli tällä kertaa eri paikassa ja keskilinja metsässä. Kyllä on niin työkoira tuo, että selkeästi on paljon seesteisempi, kun saa tehdä oikeita töitä. Ei siis rauhallisempi, vaan jotenkin tyytyväisemmän oloinen. 

Ilmaisuakin olemme siis harjoitelleet ja nykyään haukutan aina hakuradalle mennessä jo autolla, vaikkei se vielä maalimiehellä haukukaan.

Pitäisi nyt ihan oikeasti aktivoitua jäljen ja muiden osa-alueiden treenaamiseenkin, jos ei muuten niin ihan mielen virkistykseksi kun tuo niistä niin tykkää. Kerran olen tehnyt ruutua ja pudotettua, kerran jälkeä nyt viimeisen parin kolmen viikon aikana. Mutta jos sitten vaikka tavoite hakukokeessa joskus vuonna kaksisataa tai jotain.

Poni on viettänyt aika rauhaiseloa, kun nyt vaan on ollut kaikkea. Ensin se oli väsynyt, kun alkoivat laiduntaa koko päivän ja sai siksi lomaa ja sitten on ollut itsellä kaikkea menoa ja silloin kun ei ole ollut, on tullut vettä taivaan täydeltä. Ja nyt kun on sitä vettä tullut ja ollut kohtuu lämmintä (+10 -+20) ja ruoho siis kasvanut, on ponikin paisunut. Enimmäkseen toki nestettä kerännyt ja kasvattanut heinämahaa, mutta kuitenkin. Liikkua pitäisi ja liikutaankin kunhan lakkaa satamasta. Me saatiin viime viikolla viimein työvaljaatkin. Yhdeltä vuonistutulta ostin käytetyt kohtuu hintaan. Niihin kun vielä saadaan mäkivyöt ja mieluusti kakkula-aisat, niin päästään kenttää lanaamaan. Koppiksista pitäisi vähän levittää aisoja, niin niidenkin kanssa voisi käyttää. Tai jos saisi hommattua vaikka jotkut sopivammat kärryt ja ainakin reki olisi kiva ja vaikka mitä. Mutta onhan nyt sentään valjaat.

Eilen käytiin ajolenkillä ihan ravivaljailla ja virtaa oli ponissa, vai liekö ötökät kiusasivat, mutta ravailtiin pitkät pätkät ponin ehdotuksesta. Ihan sai päättää tällä kertaa itse vauhdin, minä pidin huolta suunnasta, kun yleensä homma toimii juuri tasan toisinpäin. Tänään käytiin reilu tunnin metsälenkki koirien kanssa kimpassa ja kaikki omin jaloin. Etsittiin uusia reittejä tuolta Strukan kallioilta ja löydettiinkin. Sen verran vaan alkaa olla heinä ja muu aluskasvillisuus kasvanut, että alkaa olla hankala kulkea. Ja huomisen jälkeen saattaa olla hetken liian märkääkin, koska huomenna pitäisi tulla suurin piirtein koko vuoden sademäärä kerralla. Toivottavasti ei pidä ennuste paikkaansa kuitenkaan. 

Hakuilua, tokoilua, lenkkeilyä ja laiduntamista

Meillä on hakuryhmä! Tai no, se on kyllä ihan oikeasti etsintäkoe-ryhmä, mutta porukalla ollaan nyt tehty hakua ja tottistakin olisi ollut tarjolla sunnuntaina, mutta koska tokot, niin se jäi väliin. Meidänhän piti mennä tutustumaan ryhmään jo aiemmin ja päiväkin oli vähän niin kuin sovittu, mutta sitten tuli lumi maahan kertarysäyksellä ja treenit tauolle. Nyt sitten viimein pääsin tutustumaan ja ihan jäseneksikin ja voi kun onkin ollut kivaa. 

Ensimmäinen kerta tuli vähän äkkiä, kun edellisenä iltana kasin aikaan tuli viesti, että aamulla olisi treeniä tarjolla. Otin sen sitten vähän sen kannalta, että katsotaan mitä tapahtuu, enkä siis ollut juurikaan suunnitellut treeniä. Ihan innoissaan Lysti kuitenkin maalimiehille juoksi, kun sai lelun palkaksi, mutta heti kun sen antoi voittaa, niin lelu unohtui ja hajut alkoi kiinnostaa. Seuraavalla kerralla olin sitten suunnitellut ja palkaksi oli ruokaa plus viimeiseltä myös lelu. Hyvin se juoksi, vaikkei se ruoka kiinnostanutkaan, eikä se sitä oikein edes syönyt. Treeneissä oli vierailulla myös vanha tuttu palveluskoiramies ja se sitten Lystiä leikitti oikein kunnolla ja todettiin se minkä jo tiesinkin, että lelupalkka se olla pitää. Siinä vaan jännittää kohtuullisen kokematon ryhmä, ettei käy mitään kämmiä sen kanssa. Ruoka olisi sen puolesta helpompi. No, seuraavaksi kerraksi on treeni jo taas mietitty. MIetitään sitä sitten sen jälkeen taas uudestaan.

Treenien jälkeen on Lysti ollut aina ihan poikki ja se onkin nukkunut monta tuntia sen jälkeen. Ekan kerran jälkeen se oli myös loppuillan ihan ylikierroksilla, koska oli ollut taas uusi ja vähän jännäkin kokemus. Niin sille aina käy, kun se kuormittuu. Kotona ollaan treenattu ensin purkille maahanmenoa ja nyt sitten lelulle. Lelun kanssa ollaan treenattu myös ilmaisua, kun se kuitenkin aika pienen viiveen kanssa alkaa helposti itsekin haukkua tarjoamaan, kun turhautuu. Ruoallahan tätä ei tapahtunut. Katsotaan sitten kuinka toimii ihan treenissä ja sen mukaan sitten treenataan lisää.

Kotona kokeiltiin viime viikolla vähän pienen esineen etsintää eli tarkkuusruutua. Oletin luvassa olevan sähläystä ja säätöä, mutta eipä ollutkaan. Lysti keksi oikeastaan heti, mitä tehdä ja osasi ilmaista nosessa oppimaansa hyväksi käyttäen. Toki treeni oli helppo eli näki kun heitin 50 sentin kolikon maahan, mutta hyvä alku. Pudotetun esineen noutoakin ollaan tehty joskus jo aiemmin ja sekin pitäisi taas ottaa ohjelmistoon, kuten jälki ja esineruutukin. Mutta vaikka työtä onkin, niin kovasti tuntuisi EK meille sopivalta lajilta, koska Lystille vaihtelua ja minulle helpommat osa-alueet, koska vähemmän metsässä juoksemista. Sitäpaitsi, kun nykyään ilmaisulle kello pysäytetään, niin sinne maalimiehellehän ei tarvi juosta, jos koira vaan jaksaa haukkua. Paras jaksaa, kun rullaa en millään viitsisi opettaa.

Tokossa meillä oli pääsiäisen jälkeen kokeenomainen treeni. Oli jännää ja kivaa. Palkatta mentiin ja Lysti teki juuri niin hyvin kuin osasi ja palkkaantui tosi hyvin pelkällä sosiaalisella palkalla. Vähän se ihmetteli, kun kaverit oli aidan takana ja ne pystyi kuulemaan, muttei näkemään ja niitä piti vähän väliä vilkuilla, eikä keskittyminen töihin ollut ihan huippuluokkaa. Hyvin se kuitenkin suoriutui ja kivaakin sillä tuntui olevan, vaikka ainahan sillä on. Onhan meillä vielä tekemistä ennen kuin se koevalmis on, mutta oli siellä paljon hyvääkin. Ja nythän me taas tiedetään mitä treenata. Ja ollaan me edistyttykin. Sunnuntaina oli viimeinen kerta tätä "kurssia", mutta minä jatkan vielä toisen ryhmän kanssa touko-kesäkuun, koska me nyt vaan tarvitaan sitä toistaiseksi. Siitä on ollut niin paljon apua, kun tuo on niin erilainen koira kuin yksikään aiemmista, niin ihan ei aina älyä kuinka sille asiat esittäisi, jotta se toimii. 

Ponilla alkoi laidunkausi pari viikkoa sitten. Eihän siellä vielä paljoa mitään kasva ja vielä vähemmän kasvaa, kun sekin mikä kasvaa jyrsitään heti pois, mutta onhan se nyt silti ihan huippua. Eihän ne siellä vielä ole kuin hetken aina päivittäin, mutta siitä se lisääntyy aika ja ruohokin kasvaa. Ei niitä kauheasti kiinnostanut juoksennella, kun sinne ensi kertaa pääsivät, turpa maahan vaan ja ruohoa suuhun. Pari spurttia kuitenkin ottivat ja muutaman kuvan sain otettua. 

Klikkaa kuvaa nähdäksesi loput laidunkuvat

Mia kävi ponin O.T.E hoitamassa joku aika sitten ja huomasi samalla oikeassa takajalassa muutoksia. Ne tutkittiin viimeviikolla, samalla kun hoidettiin taas hampaat. Ultralla tutkittaessa ei ensin oikein mitään löytynyt, mutta sitten ihan sattumalta ja hyvällä onnella sieltä pieni vamma löytyi sisemmästä koukistajasta. Epäili, että jänne olisi saanut osumaa kaviosta tai sitten jonkun muun tällin. Epäilyksenä itselläni, että kun silloin joku aika sitten rysähti lankkuseinästä läpi kaverin puolelle tarhan kopissa, niin siinä rytäkässä jotain sattui. Sen verran näytti hurjalta kun sotkeentui takasistaan lankkuihin. Pääasia nyt kuitenkin, ettei jalassa ole mitään suuren suurta ja tämä pieni mikä on, paranee kyllä. Rauhassahan me ollaan yhä muutenkin liikuttu ja sillä tiellä jatketaan tästä eteenpäinkin.

Sitten ne hampaat, minkä vuoksi aikakin oli varattu. Ne olivat ihan kunnossa nyt ja tarkastusväliä saatiin venytettyä nyt 10 kuukauteen, kun se tähän asti on ollut vain puoli vuotta. Ei siis enää diasteemaa eikä kariestakaan. Ja muutenkin legot oli ihan oikeassa järjestyksessä, eikä piikkejäkään ollut. Kehuja sai myös hyvästä lihavuuskunnostaan, kun aiemmin ollaan saatu kuulla ylipainosta. Kamburin paino on tällä hetkellä painomittanauhalla mitattuna 432kg. On siinä vielä ylimääräistä ja laitumelta sitä tulee takuulla lisää, mutta eiköhän se taas ihan helpolla putoa, kuten viime kesän jälkeenkin.

Muuten ei mitään uutta. Lenkkeilty on koirien kanssa narussa, kärryjen kanssa kylillä ja ohjasajaenkin. Kentällä ollaan työskennelty lähinnä käynnissä ohjasajaen tai liinassa. Oikea kierros on ollut vaikea, mutta paranemaan päin. Ei me nyt toki kovin usein siellä pyöritä, max kerran viikossa, mutta ollaan nyt sentään vähän yritetty. Ratsastanutkin olen sentään pari kertaa tänä vuonna. Nyt kun metsään pääsee, täytyisi vähän senkin suhteen ryhdistäytyä, niin saataisi kadotetut lihakset takaisin. Vaikka hyvin ne on palautunut pelkällä käyntiliikunnalla. Koirat on lenkkeilleet aika paljon nyt metsässä ja sen kyllä huomaa. Tarvisivat taas enemmän sitä ihmisten ilmoilla liikkumista, mutta kun menevät niin paljon helpommin ponin kanssa, niin vähän on nyt muut jutut jääneet. Pyöräillenkin ovat lenkkeilleet toki, mutta silloin ei paljoa haistella, mikä olisi se tärkein juttu. Kuntoa ollaan yritetty kasvattaa niilläkin, jotta Lysti jaksaa paremmin harrastaa. Kestää sitten virekin paremmin ja on se jo nähtävissäkin. Vaikka ollaan me kyllä muutenkin vähän venytelty mukavuusrajoja. 

Kesää odotellessa, keväthän on vähä niin kuin peruttu. Muutamana päivänä oli lähes teepaitakeli ja nyt taas välillä ihan valkoinen maa, koska niin kylmää. Vaan kai se tulee jonkinlainen kesä tänäkin vuonna. Kärpäsistä ei niin väliä.

Kevätpuuhia ja sen sellaista

Kesää kohti sitä aina kummasti piristyy samaa tahtia kuin valo lisääntyy. Paitsi jos sataa lunta, räntää, vettä vaakatasossa ja lämpötilat on nollan huitteilla, kuten nyt taas on ollut. Johan se lämpöaalto kestikin täällä rannikolla peräti kai kaksi päivää. Ihan oli melkein +10 astetta lämmintä. Mutta kai se kesä tulee tänäkin vuonna.

Sen verran on lumet sulaneet, että löytyy jo paljastakin metsää paikoittain, joten kevätintoa pullollaan, ollaan jo hiukan käyty muistuttelemassa maastojuttuja mieliin. Tehtiin Lystin kanssa vähän esineruutua muutama päivä sitten. Vähän oli todellakin vähän, kun talloin vain pienen alueen ja vein sinne vain yhden esineen. Lysti huusi jo autossa, kun tajusi heti, että nyt on kohta kivaa puuhaa tarjolla. Ja kun sitten viimein pääsi, niin vähän oli virtaa enemmän kuin järkeä ja meni juoksenteluksi. Mutta kiitos pienen alueen, löysikin silti melko nopsasti. Ihan hyvä siis ensitreeniksi tälle vuodelle.

Jotain sellaistakin ollaan tehty, mitä Lysti ei vielä ennen ollutkaan tehnyt ja minäkin viimeksi vuosia sitten. Tehtiin nimittäin pieni jälki tässä pari päivää sitten. Tapansa mukaan oli Lystillä intoa ihan kauheasti ja ihan tarkka ei ollut, mutta kyllä se ihan jäljesti ja jäljen päässä ollut keppikin löytyi hienosti ja myös ilmaistiin häntää heiluttamalla. Tuntuisi olevan helppoa Lystille, kun vaan ohjaaja saisi itsestään kaivettua jonkinlaista intoa lajia kohtaan. Nytkin mietin kokoajan, miten kivan hakuradan siihenkin paikkaan olisi jo saanut. Vielä siis eletään toivossa, josko joskus hakumetsään pääsisi.

Kevätpuuhiin kuuluu myös lumisen talven jälkeen viimein metsälenkkeilemään pääsy. Menneenä talvenahan sitä lunta tosiaankin oli, edellisenä kun ei ollut yhtään. Nyt on kuitenkin jo sen verran sulia paikkoja, että ollaan päästy metsäilyn makuun myös lenkkeilyn muodossa. Ja kyllä sitä on kaivattukin. Ensimmäisen kerran kun käytiin pienesti metsän puolella ponin ja koirien kanssa, niin tuli varsin vahva tunne siitä, että me kaikki nautittiin ihan yhtä paljon. Ponikin tuli perässä jotenkin niin kevyesti, ettei tosikaan ja innoissaan tutki kaikkea. Koirista nyt puhumattakaan. Auringon paiste, lämmin tuulensuojaisa paikka ja kuivia heinänkorsia rouskuttava poni. Olisin voinut jäädä sinne.

En kuitenkaan jäänyt ja nyt on taas kylmää ja lunta tulee taivaan täydeltä. Takatalvea siis pukkaa. Toivotaan, ettei kestä kauaa ja päästään taas kesäharrasteiden pariin. 

Pääsiäisenä meillä ei ollut tokoa, mutta omineen olisi saanut mennä treenaamaan. Minä en kuitenkaan mennyt tällä kertaa, kun taukokin tekee ihan hyvää. Sisällä ollaan nyt tehty vähän kauko-ohjausta ja muuta pientä. Eilen oli outo juttu, kun tehtiin niitä kaukoja. Ensin sujui täydellisesti ja sen jälkeen Lysti kieltäytyi täysin tulemasta edes perusasentoon. Se vaan tuijotti, eikä ymmärtänyt yhtään. On näitä ollut ennenkin, eikä silloin auta muu kuin antaa sillä kerralla olla. Kun vaan tietäisi miksi se niin tekee. Nytkin hetken päästä kun otettiin uusiksi, kaikki oli taas ok ja sujui. Onko tämä jotain, "ei tartte jauhaa kun kerta osaan jo"- tylsistymistä vai mitä. No, toistaiseksi ollaan hyvin selvitty sillä, että jätetään sikseen. Toivoa vaan sopii, että jos joskus päästään kokeeseen asti, ei toista toimiaan siellä.

"Punnitsin" ponin eilen, kun viikolla vaihdoin lyhyemmän vyön siloihin, enkä voinut tajuta, miten se on ollut liian lyhyt vielä vuosi sitten. Nyt jäi ensimmäisissä reijissä roikkumaan ja silloin sitä ei saanut edes sinne ensimmäisiin reikiin, kun ei riittänyt se pituus. Viimeistään nyt voi huokaista ja lakata harrastamasta pakkoliikuntaa, koska poni laihtuu yhä, vaikka minun silmä kertookin muuta. Viime punnitus kertoi painon olevan 470kg ja nyt painomittanauha näytti 458kg. Lähtöpaino kun on ollut reippaasti yli 500kg. Ihan pahimmillaan en sitä punninnut, mutta jossain vaiheessa n. vuosi sitten mitta näytti n.520kg, kun oli jo hiukan hoikistunut. On siitä varmaan sellainen sata kiloa kadonnut.

Ja onhan se nyt muutenkin hiukan toisen näköinen. Yläkuva otettu hiukan ennen nykyiseen talliin muuttoa, alakuva noin kuukausi sitten. Kuvissa eroa noin vuosi ja noin sata kiloa. Ei ole ikävä entistä elämää, vaikkakin viime aikoina on ollutkin ikävä kaikkia kavereita vanhalta tallilta. Yhtä näin joku aika sitten ja se kai tämän ikävän laukaisi. Tiedä sitten. Kiva olisi nähdä muitakin. Mutta ehkä vielä joskus.