Maanantaina (21.10.) ajeltiin taas Kouvolaan nosetreeneihin. Aamupäivästä oltiin koirien kanssa sienessä tuossa takametsässä ja saatiinkin jonkin verran pussin pohjalle suppiksia mukaan vietäväksi. Läksinkin jo hyvissä ajoin ajamaan, koska alku viikko minulla kesälomalta jääneet kolme päivää vapaata/lomaa ja olin luvannut mennä äidin avuksi, joka siis asuu Kouvolassa. Siellä vierähti jokunen tunti, jonka jälkeen lenkitin koirat ja kävin kaupassa. Sitten hallille.
Peikolle tehtiin ensin sama treeni kuin edellisenä päivänä viimeiseksi. Peikkoa ei jaksanut nyt kiinnostaa muu kuin hajut hallin lattiassa. Edes namit ei maistuneet. Ajattelin sen olevan vain väsynyt, kun pitkä treenipäivä edellisenä päivänä alla, mutta kun muutkin olivat vähän samassa moodissa, niin jotain muutakin tässä nyt oli. Ja olikin. Hallilla oli ollut lauantaina agiepikset ja pikkuhallin puoli, missä me treenattiin, oli toiminut odotustilana. Eli hajuja todellakin oli. Peikko saikin sitten istua autossa lähes koko treenit. Ihan lopussa otettiin sen kanssa vielä yksi nameilla "maustettu" haju, mikä meni nyt jo oikein hienosti. Tarjosi jopa maahanmenoa ilmaisuna, mikä toki ei ole ihme, kun tarkemmin ajattelee. Se kun on haussa opetettu menemään maahan purkille, joka tosin on ollut maalimiehen kädessä. Mutta fiksuna osasi siis nyt yhdistää ihan itse, vaikka viimeisistä hakutreeneistä onkin useampi vuosi aikaa.
Tiistaina (22.10.) otettiin rennosti aamupäivä, koiratkin ulkoilivat vain pihalla keskenään. Tallille starttasin aika ajoissa silti. Ensin lappasin lantaa ihan urakalla, kun kerran aikaa oli. Poni siitä sitten mukaan ja kärryt perään. Olikin aika extreme reissu, vaikka toisaalta menikin ihan hyvin. Parin kilometrin kohdalla lastattiin rekkaan hakkuualueella tukkeja. Hirveä ryske ei kuitenkaan aiheuttanut ponissa reaktioita. Matka jatkui. Kolmessa kilometrissä käännyttiin ympäri, ettei kunto ihan pääsisi toipilaalla loppumaan, kun hiki oli jo aika hirmuinen. Sama lastaustyömaa ohitettiin taas hyvässä järjestyksessä. Nyt ei vaan päästy siitä kovin pitkälle kun tukkirekka oli jo meidän takana. Kapealla tiellä ei paljoa ohitella, mutta onneksi sattui sopiva kohta minne väistää. Varmuuden vuoksi hyppäsin vielä kärryistä alas ja ponin pääpuoleen tueksi ja turvaksi. Ja hyvä niin. Skorpan jännittyi aika reippaasti, mutta kilttinä poikana luotti siihen, että mamma hoitaa ja pysyi paikallaan. Matka jatkui, kunnes samainen rekka oli tallitien risteyksessä ottamassa toista kuormaa perään ja samalla hetkellä edestä tuli kaksi pyöräilijää. Rekka ei aiheuttanut enää ongelmia, mutta liika on liikaa ja jo valmiikisi hiukan jännittynyt poni alkoi panikoida pyöräilijöitä ja oli jo valmiina kääntymään kannoillaan ja pötkimään pakoon. Hyppäsin taas alas ja tutut pyöräilijätkin alkoivat jo huikkailla tervehdyksiä, ennen kuin ehdin pyytää heitä puhumaan. Se kun aina rauhoittaa ponin, kun älyää, että ihmisiähän ne vaan olikin. Niin nytkin ja kun sai vielä rapsutuksiakin vastaantulijoilta, kotimatka sujui jo oikein rennoissa tunnelmissa.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa kylillä lenkillä ja kotiin ajellessa viimein oli kello jo vaikka mitä. Vaan ei haittaa, koska "kesäloma".
Keskiviikkona (23.10.) päivällä taas koirien kanssa sienessä. Tällä kertaa noukittiin itselle suppiksia sienipiirakkaa varten. Samantien sitten taas tallille ja poni pihatolta suoraan kentälle. Jumpattiin irtona ympyrällä ravia ja niin hienoa ravia sieltä löytyikin ja ihan jopa sinne vaikeampaankin suuntaan oikealle lähes yhtä hienoa kuin vasemmalle. Hiukan toki myös laukkaa ja pukkeja sekä yleistä irrottelua. Ei oltu kauaa, mutta hengästynyt oli poni silti ja hikinenkin hiukan. Lähdettiin vielä koirien kanssa heittämään pieni lenkki, että saadaan hengitys tasaantumaan ja hiki kuivumaan. Vielä kevyt hieronta ja namivenytykset ennen ponin palauttamista pihatolle. Samalla jäin itse lappamaan lantaa vielä hetkeksi.
Kotona kävin hiukan syömässä ja hetken istuskeltuani starttasin jälleen liikenteeseen. Tällä kertaa suuntana Hempyölin talli ja estepuomien maalaus. Hiukan joutui säätämään ja suunnittelemaan, mutta hienot niistä loppujen lopuksi tuli. Juoruilua hetki maalausurakan jälkeen ja auton nokka kaupan suuntaan. Koirien kanssa kaupalta pieni lenkki, kauppaan ja kotiin valmistautumaan taas töihin menoon seuraavana aamuna.
Torstaina (24.10.) käytiin taas ponin kanssa kärryttelemässä. Vähän hölkkäiltiin ja otettiin yksi laukannostokin. Ja vitsit, että se sujuikin hienosti. Laukka nousi heti hyvin hiljaisesti lausutusta käskystä ja pyöri hienosti. Kyllä oli kuskilla hymy herkässä. Eikä pimeäkään ihan päässyt yllättämään, kauniissa auringonlaskussa kipiteltiin kotiin päin. Harmi, että tämä ilo lopuu viikonloppuna, kun kellot käännetään taas talviaikaan.
Perjantaina (25.10.) oli sadepäivä ja minulla tallivapaa. Koirien kanssa käytiin kuitenkin vähän ajelemassa. Tuttujakin tapasin Prisman parkkihallissa ja jäin suustani kiinni, mutta olipahan kivaa. Peikon kanssa treenattiin samalla nosea. Kaksi hajulähdettä laitoin, mutta kovin tuntui olevan vaikeaa. Kovasti se kyllä yritti, muttei vaan haistanut. Ehkä hajua oli liian vähän tai se oli liian tuore. Vähän on vielä hakusessa minulla tämä tekniikkapuoli. Ainakin parkkihallin puoliavoimet seinät ja ulkona puhaltava tuuli nostivat mukavasti vaikeustasoa. Avustettuna saatiin kuitenkin onnistuminen eli ihan hyvä treeni silti tai jos ei hyvä, niin ei nyt ainakaan erityisen huono.
Lauantaina (26.10.) sitten taas tallille. Sateen kanssa kävi hyvä tuuri, kun sade loppui juuri kun menin ja alkoi taas juuri kun olin lähdössä. Kerran näinkin. Yleensä menee juuri päinvastoin. Taas oli vähän stressitasot taivaissa ponilla, kun metsästäjät olivat liikkeellä juuri kun hain ponia. Korppu siis saman tien kentälle hiukan purkamaan stressiä. Ei se paljoa juossut, muuta kuin käskemällä. Ravia pyysinkin monen monta kierrosta molempiin suuntiin ja ajoittain se jopa näytti ihan hyvältä. Käytiin vielä koirien kanssa kunnon lenkki.
Sunnuntaina (27.10.) otettiin rennosti. Koirien kanssa lenkkeilyä ja namin piilotusta sekä nosea. Noksullekin aloin opettaa hajua ihan kädessä olevalla purkilla. Hienosti sekin hiffasi ja kotona jaksoi keskittyäkin. Peikolle piilotettiin hajupurkkia muutama kerta. Hiukan oli jännää, kun Noah oli ulkona sillä aikaa ja tilanne outo pikku Peikolle. Kovasti rohkaisemalla ja hiukan myös auttamalla/ohjaamalla onnistuttiin oikein hyvin kuitenkin. Ja siis helpot lattian rajassa olevat piilot meni hienosti ja innokkaasti häntä heiluen, mutta ylempänä olevat on vielä niin outoja, että paineistuu. Vaan namileikillä varmaan paranee.
Poni sai vain manikyyrin ja tehtiin vähän namivenytyksiä, sekä muuta kevyttä jumppaa. Harjoiteltiin siis takasten lepuutusta, lantion kääntöä ja selän nostoa, joista viimeinen ei oikein sujunut ja keskimmäinenkin vain vähän sinne päin. Lepuutukset sentään sujuivat jo rutiinilla. Vaan ehkä me opitaan nuo muutkin vielä jonakin päivänä.
Peikolle tehtiin ensin sama treeni kuin edellisenä päivänä viimeiseksi. Peikkoa ei jaksanut nyt kiinnostaa muu kuin hajut hallin lattiassa. Edes namit ei maistuneet. Ajattelin sen olevan vain väsynyt, kun pitkä treenipäivä edellisenä päivänä alla, mutta kun muutkin olivat vähän samassa moodissa, niin jotain muutakin tässä nyt oli. Ja olikin. Hallilla oli ollut lauantaina agiepikset ja pikkuhallin puoli, missä me treenattiin, oli toiminut odotustilana. Eli hajuja todellakin oli. Peikko saikin sitten istua autossa lähes koko treenit. Ihan lopussa otettiin sen kanssa vielä yksi nameilla "maustettu" haju, mikä meni nyt jo oikein hienosti. Tarjosi jopa maahanmenoa ilmaisuna, mikä toki ei ole ihme, kun tarkemmin ajattelee. Se kun on haussa opetettu menemään maahan purkille, joka tosin on ollut maalimiehen kädessä. Mutta fiksuna osasi siis nyt yhdistää ihan itse, vaikka viimeisistä hakutreeneistä onkin useampi vuosi aikaa.
Tiistaina (22.10.) otettiin rennosti aamupäivä, koiratkin ulkoilivat vain pihalla keskenään. Tallille starttasin aika ajoissa silti. Ensin lappasin lantaa ihan urakalla, kun kerran aikaa oli. Poni siitä sitten mukaan ja kärryt perään. Olikin aika extreme reissu, vaikka toisaalta menikin ihan hyvin. Parin kilometrin kohdalla lastattiin rekkaan hakkuualueella tukkeja. Hirveä ryske ei kuitenkaan aiheuttanut ponissa reaktioita. Matka jatkui. Kolmessa kilometrissä käännyttiin ympäri, ettei kunto ihan pääsisi toipilaalla loppumaan, kun hiki oli jo aika hirmuinen. Sama lastaustyömaa ohitettiin taas hyvässä järjestyksessä. Nyt ei vaan päästy siitä kovin pitkälle kun tukkirekka oli jo meidän takana. Kapealla tiellä ei paljoa ohitella, mutta onneksi sattui sopiva kohta minne väistää. Varmuuden vuoksi hyppäsin vielä kärryistä alas ja ponin pääpuoleen tueksi ja turvaksi. Ja hyvä niin. Skorpan jännittyi aika reippaasti, mutta kilttinä poikana luotti siihen, että mamma hoitaa ja pysyi paikallaan. Matka jatkui, kunnes samainen rekka oli tallitien risteyksessä ottamassa toista kuormaa perään ja samalla hetkellä edestä tuli kaksi pyöräilijää. Rekka ei aiheuttanut enää ongelmia, mutta liika on liikaa ja jo valmiikisi hiukan jännittynyt poni alkoi panikoida pyöräilijöitä ja oli jo valmiina kääntymään kannoillaan ja pötkimään pakoon. Hyppäsin taas alas ja tutut pyöräilijätkin alkoivat jo huikkailla tervehdyksiä, ennen kuin ehdin pyytää heitä puhumaan. Se kun aina rauhoittaa ponin, kun älyää, että ihmisiähän ne vaan olikin. Niin nytkin ja kun sai vielä rapsutuksiakin vastaantulijoilta, kotimatka sujui jo oikein rennoissa tunnelmissa.
 |
| Hikinen paksukainen kääntöpaikalla |
Illalla käytiin vielä koirien kanssa kylillä lenkillä ja kotiin ajellessa viimein oli kello jo vaikka mitä. Vaan ei haittaa, koska "kesäloma".
Keskiviikkona (23.10.) päivällä taas koirien kanssa sienessä. Tällä kertaa noukittiin itselle suppiksia sienipiirakkaa varten. Samantien sitten taas tallille ja poni pihatolta suoraan kentälle. Jumpattiin irtona ympyrällä ravia ja niin hienoa ravia sieltä löytyikin ja ihan jopa sinne vaikeampaankin suuntaan oikealle lähes yhtä hienoa kuin vasemmalle. Hiukan toki myös laukkaa ja pukkeja sekä yleistä irrottelua. Ei oltu kauaa, mutta hengästynyt oli poni silti ja hikinenkin hiukan. Lähdettiin vielä koirien kanssa heittämään pieni lenkki, että saadaan hengitys tasaantumaan ja hiki kuivumaan. Vielä kevyt hieronta ja namivenytykset ennen ponin palauttamista pihatolle. Samalla jäin itse lappamaan lantaa vielä hetkeksi.
 |
| Ystikset Visse ja Korppu |
Kotona kävin hiukan syömässä ja hetken istuskeltuani starttasin jälleen liikenteeseen. Tällä kertaa suuntana Hempyölin talli ja estepuomien maalaus. Hiukan joutui säätämään ja suunnittelemaan, mutta hienot niistä loppujen lopuksi tuli. Juoruilua hetki maalausurakan jälkeen ja auton nokka kaupan suuntaan. Koirien kanssa kaupalta pieni lenkki, kauppaan ja kotiin valmistautumaan taas töihin menoon seuraavana aamuna.
Torstaina (24.10.) käytiin taas ponin kanssa kärryttelemässä. Vähän hölkkäiltiin ja otettiin yksi laukannostokin. Ja vitsit, että se sujuikin hienosti. Laukka nousi heti hyvin hiljaisesti lausutusta käskystä ja pyöri hienosti. Kyllä oli kuskilla hymy herkässä. Eikä pimeäkään ihan päässyt yllättämään, kauniissa auringonlaskussa kipiteltiin kotiin päin. Harmi, että tämä ilo lopuu viikonloppuna, kun kellot käännetään taas talviaikaan.
Perjantaina (25.10.) oli sadepäivä ja minulla tallivapaa. Koirien kanssa käytiin kuitenkin vähän ajelemassa. Tuttujakin tapasin Prisman parkkihallissa ja jäin suustani kiinni, mutta olipahan kivaa. Peikon kanssa treenattiin samalla nosea. Kaksi hajulähdettä laitoin, mutta kovin tuntui olevan vaikeaa. Kovasti se kyllä yritti, muttei vaan haistanut. Ehkä hajua oli liian vähän tai se oli liian tuore. Vähän on vielä hakusessa minulla tämä tekniikkapuoli. Ainakin parkkihallin puoliavoimet seinät ja ulkona puhaltava tuuli nostivat mukavasti vaikeustasoa. Avustettuna saatiin kuitenkin onnistuminen eli ihan hyvä treeni silti tai jos ei hyvä, niin ei nyt ainakaan erityisen huono.
Lauantaina (26.10.) sitten taas tallille. Sateen kanssa kävi hyvä tuuri, kun sade loppui juuri kun menin ja alkoi taas juuri kun olin lähdössä. Kerran näinkin. Yleensä menee juuri päinvastoin. Taas oli vähän stressitasot taivaissa ponilla, kun metsästäjät olivat liikkeellä juuri kun hain ponia. Korppu siis saman tien kentälle hiukan purkamaan stressiä. Ei se paljoa juossut, muuta kuin käskemällä. Ravia pyysinkin monen monta kierrosta molempiin suuntiin ja ajoittain se jopa näytti ihan hyvältä. Käytiin vielä koirien kanssa kunnon lenkki.
Sunnuntaina (27.10.) otettiin rennosti. Koirien kanssa lenkkeilyä ja namin piilotusta sekä nosea. Noksullekin aloin opettaa hajua ihan kädessä olevalla purkilla. Hienosti sekin hiffasi ja kotona jaksoi keskittyäkin. Peikolle piilotettiin hajupurkkia muutama kerta. Hiukan oli jännää, kun Noah oli ulkona sillä aikaa ja tilanne outo pikku Peikolle. Kovasti rohkaisemalla ja hiukan myös auttamalla/ohjaamalla onnistuttiin oikein hyvin kuitenkin. Ja siis helpot lattian rajassa olevat piilot meni hienosti ja innokkaasti häntä heiluen, mutta ylempänä olevat on vielä niin outoja, että paineistuu. Vaan namileikillä varmaan paranee.
 |
| Tänään satoi myös ensilumi |
Poni sai vain manikyyrin ja tehtiin vähän namivenytyksiä, sekä muuta kevyttä jumppaa. Harjoiteltiin siis takasten lepuutusta, lantion kääntöä ja selän nostoa, joista viimeinen ei oikein sujunut ja keskimmäinenkin vain vähän sinne päin. Lepuutukset sentään sujuivat jo rutiinilla. Vaan ehkä me opitaan nuo muutkin vielä jonakin päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti