Torstaina (10.10.) kävi poni pyörähtämässä kentällä irtona kävellen muutaman kierroksen. Vaikutti kovin väsyneeltä, muttei ollut kuumeinen tai köhinyt tai mitään sellaista. Eilisen kohellus lenkillä varmaan kostautui, kun kunto on päässyt saitsuilun aikana aika huonoksi. Lihaksetkin on muisto vaan. Pääsisi jo liikkeelle.
Perjantaina (11.10.) poni ja koirat olivat jälleen kimppalenkillä. Ihan reipas teinihevoinen tänään, vaikka hengästyykin yhä normaalia herkemmin.
Lauantaina (12.10.) alkoi hirvenmetsästyskausi, mikä tietää yleensä hiukan stressaantuneita hevosia. Ja niin tälläkin kerralla. Toki Korpussa alkaa olla virtaa jo muutenkin ihan vaikka muille jakaa, mutta aina se yleensä osaa käyttäytyä. Paitsi nyt. Oli nimittäin sellainen leija narun päässä, kun pihatolta tultiin, että katsoin parhaaksi sulkea sen kentälle irrottelemaan ennen varsinaisia hoitotoimia. Ja kyllä se juoksikin. Hiukan hikosi ja vähän hengästyikin, muttei yskinyt kertaakaan. Ja palautui nopeasti pienellä jäähdytyslenkillä.
 |
| Supersurkea kuvakaappaus videolta |
Sunnuntaina (13.10.) viriteltiin pitkästä aikaa ponin perään kärryt. Hiukan oli stressaantunut poni tänäänkin ja jouduinkin hiukan pyörittelemään sitä pihalla narun päässä (kenttä oli varattu), ennen kuin saatiin loput vermeet puettua. Silat ja tossut jo oli, mutten enää jaksanut jatkuvaa steppaamista ja kurkkimista ja muuta härväämistä, joten joutui kuuntelemaan hetken ihan oikeasti. Sitten olikin jo ihan riittävän rauhassa, jotta saatiin kärryt perään. Tehtiin lyhyt noin kolmen kilometrin lenkki kävellen. Poni oli hiukan kyttäilevä, mutta mielentila huomioon ottaen käyttäytyi todella hyvin. Hiki sille tuli, kun lämmintä yli 10 astetta, paksu turkki, painavat kärryt ja huono kunto. Muttei hengästynyt normaalia enempää. Taisi tehdä hyvää, kun kovin tyytyväisen oloinen poni palasi takaisin kotitallille.
Maanantaina (14.10.) olikin koiratreenipäivä vaihtelun vuoksi. Aika pitkä aika on edellisestä kerrasta, kun ihan järjestetyissä treeneissä olen ollut. Nämäkin toki oli vain kimppatreenit muutaman muun kanssa, kun mudinomistaja tuttava kyseli Nosework treeniseuraa fb:ssä. Ja koska ajattelin sen olevan Peikolle varsin sopivaa puuhaa, ilmoittauduin halukkaaksi. Ja aika oikeassa olinkin. Peikko oli pätevä. Se hiffasi jutun juonen ihan hirmuttoman nopsasti ja keskittyi hämmästyttävän hyvin ja mikä parasta, oli ihan innoissaan. Toivottavasti into kestää. Se kun ei aina ole niin sanottu. Ollaan me ennenkin pitkän tauon jälkeen innostuttu molemmat treenaamaan, vaan kun Peikon into on lopahtanut parin kerran jälkeen, on omakin motivaatio hiipunut pikaisesti. Noahan kyllä jaksaa vaikka ja kuinka, mutta se ei vaan jotenkin ole sama asia.
Tiistaina (15.10.) sitten taas tallille. Käytiin koko jengin kanssa lenkillä. Neljän kilometrin lenkki käveltiin ja ponikin jaksoi hyvin. Eiköhän se kunnossa ala olla kaikesta huolimatta. Jo olisi aikakin. Metsässä on taas tehty hakkuita ja puupinot oli vielä siellä, muttei ne ponia järkyttäneet, kuten olisi voinut kuvitella. Kovin on metsä myllätty ja polut pilattu. Parhaaseen laukkamäkeenkin on vedetty sepeliä, että puurekat pääsee. Kaikki paikat alkaa olla samaa sarjaa jo, vaikka onneksi sentään avohakkuilta on säästytty.
Keskiviikkona (16.10.) oli taas kärrylenkin aika. Käytiin tällä kertaa vähän jo pidemmällä eli matkaa kertyi noin 5 km. Nyt oli kylmä viima ja kärrytkin kevyemmät, eikä ponille tullut kunnolla edes hiki. Se on saanut toistaiseksi kävellä omaa tahtiaan, jottei rasitu liikaa. Katsellaan ihan ajan kanssa, miten kunto kehittyy.
Torstaina (17.10.) oli sadepäivä ja olin jo suunnitellut etukäteen, että sadepäivänä pidetään tallivapaapäivä. Se siis oli nyt. Koirien kanssa käytiin kyllä lenkkeilemässä, kun kävin Kotkassa asioilla. Onnistuttiin lenkkeilemään juuri sateiden välillä, eikä kastuttu melkein ollenkaan. Oli hyvä tuuri ja asiatkin saatiin hoidettua. Suurin osa illasta meni kuitenkin löysäillessä, mutta tekee se hyvää sekin.
Perjantaina (18.10.) käytiin sitten Kamburin kanssa pitkästä aikaa ihan ratsain maastolenkillä. On siitä edellisestä kerrasta jo aikaa, eikä muutenkaan ole kyytiin tullut juuri kiivettyä. Ennen rokotusta silloin kentällä hetki melkein kaksi viikkoa sitten viimeksi. Nyt sitten mentiin. Poni oli reipas ja kiltti, muuten paitsi kotimatkalla pusikossa vaani mörkö. Alkoi olla jo lähes pimeää ja kuskilla otsalamppu. Edellisestä kerrasta otsalampun kanssa on aikaa, kun kevättalvella viimeksi on otsalamppua tarvittu, eikä koskaan muistaakseni ratsain. Ellei sitten pellolla, jonne osuu myös kentän valot. No, vähän näytti maailma vissiin toisenlaiselta, kun piti sitten tuijotella. Nätisti jatkoi kuitenkin matkaa, kun sai hetken seisoa ja ihmetellä. Suurin osa matkata käveltiin, hiukan ravinosoja tehtiin. Tästä se taas lähtee.
Lauantaina (19.10.) tehtiin sitten kärrylenkki taas. Nelisen kilometriä käveltiin ja hiki tuli ponille. Mutta minkäs teet, kun turkkia ja kiloja on vaikka muille jakaa ja keli kuitenkin lämmin. Vaan eiköhän se kunto kasva vähitellen, kun vaan kävellä jaksetaan ja tulee se talvikin jossain vaiheessa, ettei enää lämpöasteet menoa haittaa.
Sunnuntaina (20.10.) oli taas koiratreenien aika. Oltiin sovittu jälleen nose-treenit Kouvolaan. Tällä kertaa ihan sattumalta oli kyse lähinnä mudimiitistä, kun paikalla oli yhteensä neljä mutiaista. Niiden lisäksi toki mudin omistajien muunrotuiset, joista kyllä vain yksi treenasi, plus yksi ei mudinomistajan bortsu. Treffattiin Prismalla, missä käytiin teoriaa läpi, kun paikalle oltiin saatu kokenut nose-harrastaja, jonka mudi oli juuri lauantaina noussut Nosework kisoissa kakkosluokkaan. Sitten "hallille", joka käytännössä on vanha rakennus varuskunnassa, missä useampi huone. Peikko teki ensin tutun purkkiratatreenin, joka toistettiin kolmesti, aina hajupurkin paikkaa vaihdellen. Peikko oli pätevä ja vallan innoissaan, vaikka kolmas toisto olikin selvästi jo liikaa. Toisena hajun etsintä erilaisista esineistä, kuten ämpäri ja kastelukannu (haju ämpärin sangassa), mikä olikin vaikeaa ja kun oli vaikeaa, niin kaikki muu kiinnosti, kuten seinässä olevat peilit. Helpotettiin nameilla ja sitten jo hiffasi ja lopuksi saatiin oikein hyvä löytö. Viimeisenä pienempään huoneeseen piilotetut kolme hajua, joiden "päällä" nameja. Tämä meni superhienosti ja saatiin jo hienoja ilmaisuja namien syönnin jälkeen. Tähän oli hyvä lopettaa. Toki joka treenin välissäkin oli aina tauko, kun muut treenasivat. Käytiin vielä poikien kanssa lenkillä ennen kotiin lähtöä. Ja hups, niin olikin jo ilta, vaikka puolilta päivin aloitettiin. Niin se aika vaan kuluu, kun on mielenkiintoista puuhaa ja hyvää seuraa.
Keskiviikkona (16.10.) oli taas kärrylenkin aika. Käytiin tällä kertaa vähän jo pidemmällä eli matkaa kertyi noin 5 km. Nyt oli kylmä viima ja kärrytkin kevyemmät, eikä ponille tullut kunnolla edes hiki. Se on saanut toistaiseksi kävellä omaa tahtiaan, jottei rasitu liikaa. Katsellaan ihan ajan kanssa, miten kunto kehittyy.
Torstaina (17.10.) oli sadepäivä ja olin jo suunnitellut etukäteen, että sadepäivänä pidetään tallivapaapäivä. Se siis oli nyt. Koirien kanssa käytiin kyllä lenkkeilemässä, kun kävin Kotkassa asioilla. Onnistuttiin lenkkeilemään juuri sateiden välillä, eikä kastuttu melkein ollenkaan. Oli hyvä tuuri ja asiatkin saatiin hoidettua. Suurin osa illasta meni kuitenkin löysäillessä, mutta tekee se hyvää sekin.
Perjantaina (18.10.) käytiin sitten Kamburin kanssa pitkästä aikaa ihan ratsain maastolenkillä. On siitä edellisestä kerrasta jo aikaa, eikä muutenkaan ole kyytiin tullut juuri kiivettyä. Ennen rokotusta silloin kentällä hetki melkein kaksi viikkoa sitten viimeksi. Nyt sitten mentiin. Poni oli reipas ja kiltti, muuten paitsi kotimatkalla pusikossa vaani mörkö. Alkoi olla jo lähes pimeää ja kuskilla otsalamppu. Edellisestä kerrasta otsalampun kanssa on aikaa, kun kevättalvella viimeksi on otsalamppua tarvittu, eikä koskaan muistaakseni ratsain. Ellei sitten pellolla, jonne osuu myös kentän valot. No, vähän näytti maailma vissiin toisenlaiselta, kun piti sitten tuijotella. Nätisti jatkoi kuitenkin matkaa, kun sai hetken seisoa ja ihmetellä. Suurin osa matkata käveltiin, hiukan ravinosoja tehtiin. Tästä se taas lähtee.
Lauantaina (19.10.) tehtiin sitten kärrylenkki taas. Nelisen kilometriä käveltiin ja hiki tuli ponille. Mutta minkäs teet, kun turkkia ja kiloja on vaikka muille jakaa ja keli kuitenkin lämmin. Vaan eiköhän se kunto kasva vähitellen, kun vaan kävellä jaksetaan ja tulee se talvikin jossain vaiheessa, ettei enää lämpöasteet menoa haittaa.
Sunnuntaina (20.10.) oli taas koiratreenien aika. Oltiin sovittu jälleen nose-treenit Kouvolaan. Tällä kertaa ihan sattumalta oli kyse lähinnä mudimiitistä, kun paikalla oli yhteensä neljä mutiaista. Niiden lisäksi toki mudin omistajien muunrotuiset, joista kyllä vain yksi treenasi, plus yksi ei mudinomistajan bortsu. Treffattiin Prismalla, missä käytiin teoriaa läpi, kun paikalle oltiin saatu kokenut nose-harrastaja, jonka mudi oli juuri lauantaina noussut Nosework kisoissa kakkosluokkaan. Sitten "hallille", joka käytännössä on vanha rakennus varuskunnassa, missä useampi huone. Peikko teki ensin tutun purkkiratatreenin, joka toistettiin kolmesti, aina hajupurkin paikkaa vaihdellen. Peikko oli pätevä ja vallan innoissaan, vaikka kolmas toisto olikin selvästi jo liikaa. Toisena hajun etsintä erilaisista esineistä, kuten ämpäri ja kastelukannu (haju ämpärin sangassa), mikä olikin vaikeaa ja kun oli vaikeaa, niin kaikki muu kiinnosti, kuten seinässä olevat peilit. Helpotettiin nameilla ja sitten jo hiffasi ja lopuksi saatiin oikein hyvä löytö. Viimeisenä pienempään huoneeseen piilotetut kolme hajua, joiden "päällä" nameja. Tämä meni superhienosti ja saatiin jo hienoja ilmaisuja namien syönnin jälkeen. Tähän oli hyvä lopettaa. Toki joka treenin välissäkin oli aina tauko, kun muut treenasivat. Käytiin vielä poikien kanssa lenkillä ennen kotiin lähtöä. Ja hups, niin olikin jo ilta, vaikka puolilta päivin aloitettiin. Niin se aika vaan kuluu, kun on mielenkiintoista puuhaa ja hyvää seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti