Maanantaina (28.10.) tehtiin Korpun kanssa töitä vaihteeksi taas kentällä. Muutama puomi kannettiin ja niitä ylitettiin käynnissä ja ravissa, kun kovin tuntui jäykältä ja poissaolevalta kaveri. Ajattelin, että puomit auttaa vertymään ja keskittymään, kun ovat vielä eri etäisyyksillä. Meillä oli siis kaksi puomia ympyrän toisella laidalla lähellä toisiaan ja toiset kaksi vastalaidalla kauempana toisiaan. Vaan aika paljon sai töitä tehdä, että oikeasti rentoutui kuuntelemaan ja jalkakin alkoi nousta. Puolisen tuntia pyöriteltiin kentällä liinan päässä, napattiin sitten koirat autosta mukaan ja painuttiin vielä lenkille.
Tiistaina (29.10.) kärryteltiin ponin kanssa vajaan viiden kilometrin lenkki. Nyt jo hölkkäiltiinkin vähän enemmän ja otettiin myös parit laukannostot. Ihan hyvin jaksoi poni, vaikka hiki sille kyllä tuli, muttei hengästynyt normaalia enempää tai yskinyt tai mitään muuta. Ja jalkakin piti hyvin, vaikka hiukan olikin lunta maassa, mutta Flexit onkin huiput. Loppukäynnit kipiteltiin kentällä ratsain fleeceloimen alla kuivatellessa. Olipa kivaa pitkästä aikaa ratsastella ilman satulaa, vaikkakin vaan hetki.
Keskiviikko (30.10.) oli talliton päivä. Käytiin koirien kanssa asioilla ja samalla lenkillä Karhulassa. Siinä juuri koiria autosta ottaessani Cittarin parkkipaikalla, tuli siihen yksi tuttu. Noah sitten vähän innostui ja kun sitten lähdettiin kävelemään, valui sen suusta verta ihan solkenaan. Oikeasti siis ihan verivana jäi asfaltille. Varmaan kieleensä oli taas purrut, ei olisi ensimmäinen kerta. Verentulo loppui nopeasti, eikä mistään mitään näkyvää vammaa löytynyt, mutta ainahan se pelästyttää silti.
Tiistaina (29.10.) kärryteltiin ponin kanssa vajaan viiden kilometrin lenkki. Nyt jo hölkkäiltiinkin vähän enemmän ja otettiin myös parit laukannostot. Ihan hyvin jaksoi poni, vaikka hiki sille kyllä tuli, muttei hengästynyt normaalia enempää tai yskinyt tai mitään muuta. Ja jalkakin piti hyvin, vaikka hiukan olikin lunta maassa, mutta Flexit onkin huiput. Loppukäynnit kipiteltiin kentällä ratsain fleeceloimen alla kuivatellessa. Olipa kivaa pitkästä aikaa ratsastella ilman satulaa, vaikkakin vaan hetki.
 |
| Auringonlasku 24.10. Kärrylenkillä napattu kuva tämäkin. |
Keskiviikko (30.10.) oli talliton päivä. Käytiin koirien kanssa asioilla ja samalla lenkillä Karhulassa. Siinä juuri koiria autosta ottaessani Cittarin parkkipaikalla, tuli siihen yksi tuttu. Noah sitten vähän innostui ja kun sitten lähdettiin kävelemään, valui sen suusta verta ihan solkenaan. Oikeasti siis ihan verivana jäi asfaltille. Varmaan kieleensä oli taas purrut, ei olisi ensimmäinen kerta. Verentulo loppui nopeasti, eikä mistään mitään näkyvää vammaa löytynyt, mutta ainahan se pelästyttää silti.
Torstaina (31.10.) pääsi Kambur viimein tutustumaan paremmin isoveljeensä. Olin juuri lähdössä lenkille, kun veikkapoika oli menossa kentälle juoksemaan ja saimme kutsun mukaan. Vanhemman oikeudella veli ilmoitti ensin, ettei leiki kakaroiden kanssa, muttei Skorpan ottanut sitä tosissaan. Se nyt vaan on sellainen kaikkien kaveri. Nuuskuttelivat hetken ja sitten juoksivat, vähän avustettuna kyllä. Kambur yritti leikkiä, muttei kaveri innostunut. On ne kovin samanoloisia kyllä. Ihanat issiponit.
Kenttäirrottelun jälkeen lähdettiin sitten sinne lenkille. Koirien ja ponin kanssa kipiteltiin noin neljän kilometrin lenkki pimeässä. Ei sentään satanut, ainakaan paljoa, mutta pimeää on kyllä kuin sanonko missä.
Perjantaina (1.11.) otin viimein itseäni niskasta kiinni ja läksin ratsastamaan pimeällä. Maastolenkistä siis kyse, kentällä toki on valot, eikä se ole mikään juttu. En vaan tykkää kentällä pyöriä, joten maastoon mars. Ihan pimeällä olen maastoillut selästä käsin viimeksi Limpulla joskus ehkä kymmenen vuotta sitten ja kun taustalla on muutenkin ratsastuspelko, on ollut aika kynnys lähteä pimeällä liikkeelle. Korppuun luotan kyllä ja maastoillaanhan me pimeällä ajaen ja taluttaen lähes päivittäin tähän aikaan vuodesta kuitenkin, mutta se ratsastus. Nyt lähdimme hämärällä liikkeelle ja molempia jännitti aluksi. Tai siis kun minua jännitti, niin myös poni oli tietty jännittynyt. Kilometrin kohdalla rentouduttiin, kun ei ollutkaan mitään mörköjä liikenteessä ja loppu sujui hienosti. Olin niin kovin ylpeä meistä. Tästä se lähtee taas.
Lauantaina (2.11.) käytiin sitten kärryttelemässä valoisalla. Onneksi edes viikonloppuisin ehtii valoisalla lenkille. Ja ehtisi sitä osittain viikollakin, mutta kun ei heti töiden jälkeen jaksa lähteä. Ihan reipas kävelylenkki tehtiin, hiukan hölkkäiltiinkin. Kuskille meinasi tulla kylmä istuskellessa, poni hikoili senkin edestä.
Sunnuntaina (3.11.) oli STARAn harjoitusestekisat ja samalla seuran ensimmäiset mestaruuskisat. Tapahtumassa käyttöön otettiin uudet hienot esteet, joita varten oli ollut suunnittelukilpailu. Suunnittelijat myös palkittiin tapahtumassa. Kivat kisat ja paljon yleisöä. Kanttiinin antimet tekivät kauppansa ja tunnelma oli ihan huippuhieno. Ennen esteosuutta oli taas perinteinen pukuratsastus, joista yleisö sai valita suosikkinsa.
Kisat loppuivat sen verran ajoissa, että ehdin hienosti vielä tallillekin valoisalla. Käytiin taas maastoilemassa ratsain ponin kanssa. Sama lenkki kierrettiin kuten viimeksikin, osittain vain toiseen suuntaan. Mukavan rento ja rauhallinen lenkki.
Niin se marraskuu lähti liikkeelle, vuoden synkin ja pimein kuukausi. Tulisi jo lunta. Vaikka en talven ystävä olekaan, niin kyllähän se kummasti kirkastaa maisemaa. Kevättä odotellessa.
 |
| Näillä on siis sama isä ja emätkin ovat täyssisarukset, ovat siis sekä veljeksiä että serkuksia. kuva Tuuli Jääskeläinen |
Kenttäirrottelun jälkeen lähdettiin sitten sinne lenkille. Koirien ja ponin kanssa kipiteltiin noin neljän kilometrin lenkki pimeässä. Ei sentään satanut, ainakaan paljoa, mutta pimeää on kyllä kuin sanonko missä.
Perjantaina (1.11.) otin viimein itseäni niskasta kiinni ja läksin ratsastamaan pimeällä. Maastolenkistä siis kyse, kentällä toki on valot, eikä se ole mikään juttu. En vaan tykkää kentällä pyöriä, joten maastoon mars. Ihan pimeällä olen maastoillut selästä käsin viimeksi Limpulla joskus ehkä kymmenen vuotta sitten ja kun taustalla on muutenkin ratsastuspelko, on ollut aika kynnys lähteä pimeällä liikkeelle. Korppuun luotan kyllä ja maastoillaanhan me pimeällä ajaen ja taluttaen lähes päivittäin tähän aikaan vuodesta kuitenkin, mutta se ratsastus. Nyt lähdimme hämärällä liikkeelle ja molempia jännitti aluksi. Tai siis kun minua jännitti, niin myös poni oli tietty jännittynyt. Kilometrin kohdalla rentouduttiin, kun ei ollutkaan mitään mörköjä liikenteessä ja loppu sujui hienosti. Olin niin kovin ylpeä meistä. Tästä se lähtee taas.
Lauantaina (2.11.) käytiin sitten kärryttelemässä valoisalla. Onneksi edes viikonloppuisin ehtii valoisalla lenkille. Ja ehtisi sitä osittain viikollakin, mutta kun ei heti töiden jälkeen jaksa lähteä. Ihan reipas kävelylenkki tehtiin, hiukan hölkkäiltiinkin. Kuskille meinasi tulla kylmä istuskellessa, poni hikoili senkin edestä.
 |
| Kuvia kisoista löytyy klikkaamalla yllä olevaa kuvaa. |
Sunnuntaina (3.11.) oli STARAn harjoitusestekisat ja samalla seuran ensimmäiset mestaruuskisat. Tapahtumassa käyttöön otettiin uudet hienot esteet, joita varten oli ollut suunnittelukilpailu. Suunnittelijat myös palkittiin tapahtumassa. Kivat kisat ja paljon yleisöä. Kanttiinin antimet tekivät kauppansa ja tunnelma oli ihan huippuhieno. Ennen esteosuutta oli taas perinteinen pukuratsastus, joista yleisö sai valita suosikkinsa.
Kisat loppuivat sen verran ajoissa, että ehdin hienosti vielä tallillekin valoisalla. Käytiin taas maastoilemassa ratsain ponin kanssa. Sama lenkki kierrettiin kuten viimeksikin, osittain vain toiseen suuntaan. Mukavan rento ja rauhallinen lenkki.
Niin se marraskuu lähti liikkeelle, vuoden synkin ja pimein kuukausi. Tulisi jo lunta. Vaikka en talven ystävä olekaan, niin kyllähän se kummasti kirkastaa maisemaa. Kevättä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti