Joulu tuli ja joulu meni. Nyt odotellaan vuoden vaihtumista. Jouluaattona oltiin koirien kanssa Kouvolassa äitini luona. Matkalla sinne poikettiin tallilla toivottamassa poneille hyvää joulua herkkujen merkeissä.
 |
| Aaton ateria katettuna kivelle. Porkkanaa, omenaa ja kuivaa leipää. Maistui. |
 |
| Ja joulukuusi. |
Kouvolassa odotti yllätys, juoksuinen pikku Fiona. No, juoksu oli vasta alussa, Fiona tarkka tavarastaan ja pojat onneksi ihan fiksuja tuonkin asian suhteen. Alun intoilun jälkeen, päivä ja ilta sujuivat ihan hyvin. Eikä nuo kotonakaan ole mitenkään levottomilta vaikuttaneet.
 |
| Joulupukkikin oli antelias 💜 |
Joulupäivänä otettiin koirien kanssa aamupäivä rennosti ja vasta puolen päivän jälkeen lähdettiin tallille. Molemmat ponit mukaan pihatolta, Kamburille kärryt perään, Ljúfur käsihevoseksi ja pellolle kuntoilemaan. Tiet kun oli taas jo niin jäässä, että sinne ei ollut kengättömien kanssa enää mitään asiaa. Skorpan lähti vetämään vähän asenteella, kyllä mä pystyn, älä sinä siinä puutu nyt tähän, kun yritin toppuutella. Pelto oli kuitenkin raskas ja vauhti aika reipas, joten huonostihan siinä kävi, kuten arvasinkin. Kaksi kierrosta se meni hartiat tanassa vetäen ihan kunnolla. Kolmannelle kierrokselle lähtiessä se sitten kostautui ja herra jo kyseli, että onko pakko kun ei yhtään enää jaksais. Niin, sanoinkohan jotain? Nauratti, mutta tehtiin me vielä se kolmaskin kierros, jonka jälkeen palattiin tallin pihalle hikisen ja huohottavan ponin kanssa.
Kotimatkalla käytiin koirien kanssa lenkillä ihmisten ilmoilla tuolla kylällä. Juuri ennen pimeän tuloa lähdettiin liikkeelle ja ehdittiin juuri ja juuri kantata metsän poikki vielä kun näki jotakin. Loppu matka sujuikin hyvin valaistuja kävelyteitä pitkin.
 |
| Tapaninpäivänä lenkin jälkeen. |
Tapanin aamu valkeli valkeana, sillä yöllä oli satanut märkää lunta ja sitten pakastanut, joten maisema näytti lupaavasti siltä, että pääsisin sittenkin tapanin perinteiselle maastolenkille. Tallia kohti siis. Korppua pihatolta hakiessa, oli metsässä mörkö ja pojat juoksivat hulluna sinne tänne, Ljúfurin puhistessa ja tuijotellessa metsään. Kambur oli siis hyvin lämmitellyt jo valmiiksi.
Harjailu pidemmän kaavan mukaan ja kärryt perään. Levoton oli kaveri ja koko ajan sai komentaa olemaan paikallaan. Matkaan kuitenkin päästiin ja sitten olikin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vähän oli intoa, kun ensimmäistä kertaa pääsi kavereiden kanssa liikenteeseen. Pidellä sai. Rauhoittui kotimatkalla kuitenkin ja oli kokoajan käsissä, vaikka vähän joutuikin kovemmin käskemään, jotta malttoi hidastaa. Kivaa oli. Ja taas minulla oli tallille palatessa hikinen ja huohottava poni.
 |
| Tunnelmia lenkiltä. Kuvat Fanni Snellman (myös video lenkistä Fannin käsialaa) |
Sen jälkeen onkin nuori herra saanut viettää rauhaiseloa. Toissa päivänä ohjasajettiin hetki kentällä, samalla testaten uusia suojia ja putseja. Ja olihan muuten kuuliainen poni. Taisi tuntua turvassa edellisen lenkin pidätteet tai muuten vaan oli palautunut mieliin muutama tosiasia. Hienosti meni kumminkin ja ihan jopa oikein päin aina muutamia askeleita välillä ihan omatoimisesti.
 |
| Uudet suojat takana ja putsit edessä. |
Ljúfur on taas saitsulla. Keskiviikkona kun hain sen pihatolta, lähteäkseni lenkille, se puuskutti ja pumppasi aika reippaasti ja myös yski ihan kunnolla. Paniikki. Kuumetta ei ollut ja poni oli ja on omasta mielestään ihan terve. Ihan pirteä ja iloinen oma itsensä siis. Torstaina keskustelin kuitenkin eläinlääkärin kanssa, joka oli sitä mieltä ettei syytä huoleen ole, jos on kerran muuten terveen oloinen. Nyt mennään siis luonnon lääkityksellä eli timjamia ja kuusen kerkkää saa päivittäin. Ja pumppaus onkin helpottanut, eikä hengitys enää vingu. En ole myöskään kuullut sen yskivän. Oli sitten syy yrteissä tai vain luontaisessa parantumisessa, niin parempaan suuntaan on menossa. Ensi perjantaina on hammashoidon vuoro taas ja samalla saa katsoa tuonkin jutun sitten.
Kunnon kelit kestivät juuri sen tapaninpäivän ajan ja nyt on taas hurjan liukasta. Itse asiassa ensimmäistä kertaa tänä talvena tekee tiukkaa saada ponit pihatosta. Ljúfurille on siis tarjoiltu ruoka sinne ja Kamburillekin eilen. Tänään lähdettiin sitten peltojen poikki lenkkeilemään Kamburin ja koirien kanssa. Pelto oli märkä, mutta läpi päästiin ja peltotie ja metsä jo melkein sulat. Takaisin tallille palattiin kylän raittia, eikä sekään nyt enää kovin paha ollut. Osittain jo ihan sulakin.
 |
| Peikko ja auringonlasku |
 |
| Kambur ja samainen auringonlasku |
 |
| Kivat rintakarvat kaverilla |
Nyt täytyy vain toivoa, ettei taas pakasta ennen kuin kaikki tiet ovat sulaneet. Sen jälkeen voi vaikka pakastaakin ja lunta saisi sataa mieluusti myös. No, kunhan pääsee liikkumaan. On tämä talvi ollut kuitenkin parempi kuin viime talvi. Nyt ei ole kuitenkaan ponit jääneet liikuttamatta liukkauden takia kertaakaan, toisin kuin viime talvena. Pelloille on päässyt lähes kokoajan ja silloin kun ei ole päässyt, on tiet kuitenkin olleet jo ainakin osittain sulia. Pari kuukautta vielä, niin eiköhän tämä sitten jo viimeistään helpota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti