Ajatuksia

Vuosi vaihtuu ihan pian. Joulu toki vietetään ensin, mutta ei se sitä tosiasiaa muuta, että vuosi 2018 on lähellä. Hyvin lähellä. Se aiheuttaa minussa tietynlaista haikeutta. Vuoden vaihtuessa nimittäin kääntyy myös Korppu jo nelivuotiaaksi, eikä ole siis enää varsa vaan nuori hevonen. Mihin ihmeeseen tämä aika kuluu. Liki kaksi vuotta sitten kakara elämääni ilmestyi juuri kaksivuotiaaksi kääntyneenä ja lykättiin silloin juuri nelivuotiaaksi kääntyneen Leevin seuraan. Ja miten Leevi olikaan olevinaan silloin niin iso hevonen jo ja nyt Kambur alkaa olla saman ikäinen. Eikä se tunnu yhtään niin isolta hevoselta. Lapsi se on yhä. Vielä ei ole tullut mieleenkään alkaa esimerkiksi ratsastaa sitä ihan kunnolla ja kärryttelyssäkin ollaan vielä oltu varovaisia. Kun sehän kasvaa vielä ja onhan meillä aikaa. Ja niin onkin. Sitäpaitsi matka on minusta aina ollut se mukavampi juttu kuin itse päämäärä. Ja sillä jatketaankin. Ratsastusta alkaa ilmestyä ohjelmaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kelien parantuessa. Tällä hetkellä on siihen liian jäistä, kuten myös kaikkeen muuhunkin, paitsi remmilenkkeihin. Oikeaa talvea odotellessa haaveillaan kesästä.

Ensikohtaaminen Kambur 2v ja Leevi 4v

Kambur lähes 4v ja Ljúfur lähes 21v. On se kakara hiukan kasvanut.

Tänään kuitenkin uhmattiin jäätikkökelejä ja lähdettiin tielle ajolenkille. Ihan en toki ponin terveyttä lähtenyt uhkaamaan eli tie oli kyllä eilen illalla lenkkeillen tarkistettu liukkaiden paikkojen varalta. Ja olihan niitäkin, vaikka suurimmaksi osaksi olikin ihan sulaa. Märkää lunta myös pyrytti jonkin verran jo lähtiessä, joka jään päälle päätyessään parantaa kummasti pitoa. On tuon kanssa vaan niin hirvittävän kiva tehdä ihan mitä tahansa, kun se on niin fiksu ja rauhallinen. Nytkin se osasi ihan itse passata liukkaissa paikoissa ja kun sai taas pitävää maata kavioiden alle, kiihdytti tahtia. Aika hurjassa kunnossa olevan peltotienkin se selvitti ongelmitta, vaikka se olikin aikamoista tasapainotreeniä. Tallille käännyttäessä kävi niin kova puhuri suoraan ison pellon poikki, että lapsiponi joutui ottamaan pari sivuaskelta kun tasapaino meinasi pettää ihan totaalisesti. Hyvin kuitenkin jatkoi horjumisesta huolimatta. Ylpeämpi en voisi kyllä olla.

Vuoden vaihteessa tapahtuu muutakin kuin vain hevosten ikääntyminen. Kaikkiin palveluskoiraliiton alaisiin lajeihin tulee pakollinen lisenssi. Sehän siis tarkoittaa lähes kaikkia lajeja nykyään. Agilityssä ja myös ratsastuksessahan lisenssi on ollut käytössä tähänkin asti, koska ovat kuitenkin ihan virallisia urheilulajeja. Ja se on ihan ok. Hintakin niissä on maltillinen. Nyt on kuitenkin myös palveluskoiraliitto suuressa viisaudessaan päättänyt pakottaa kilpailijat lunastamaan lisenssin tai muuten kisoihin ei ole asiaa. Lisenssiin kuuluu Palveluskoirat-lehti. Minähän olen ollut lehden tilaaja jo 90-luvulta asti, joten sen suurempaa rahallista panostusta ei olisi tarvinut. Olisi vaan muuttanut lehden tilauksen lisenssiksi ja kaikki olisi jatkunut periaatteessa ennallaan. Vaan kun en halunnut. Koko juttu hoidettiin niin huonosti ja on muutenkin mielestäni epäreilua ja kohtuutonta, joten tein toisenlaisen päätöksen ja peruin koko lehden tilauksen. Kisojen hinnat jo ovat niin hurjat, että kun niihin tulee vielä lisenssimaksut päälle, niin parin kolmen kisan vuositahdilla ei kiinnosta. Jos kisaisi aktiivisesti, niin asia olisi eri, vaikka todennäköisesti päätös olisi ollut silti sama ihan periaatteesta. Tulevaisuudessa kisaan vain epävirallisissa kisoissa jos ollenkaan. Tai alan harrastaa verijälkeä tai paimennusta, niin ei tarvi lisenssiä. Ainakaan vielä. Jos minulla joskus vielä on aktiiviharrastekoira, niin katsellaan sitä lisenssiasiaa sitten uudestaan. Nyt mennään näillä.

Kuvasin aamulla komeaa auringonnousua, valo ei sitten ihan riittänyt koirien kuvaukseen.

Sitä koiran hankintaakin on tullut ajateltua, kun olisi tiedossa mukava mudipentue tulevaisuudessa. Ja koska ihan vielä ei ole koiran paikka auki, niin tämä olisi ajankohtanakin passeli. Reilun vuoden aikana ehtisi säästää rahaakin ja molemmat vanhenisivat sopivasti. Vaikka mistä sen tietää. Kyseistä pentuetta ei ehkä tulekaan tai rahaa ei ole tai muuten vaan ei sitten kuitenkaan tunnu hyvältä ottaa vielä pentua. Tai ottaa yleensäkään mitään pentua. Tai sitten vaihdan totaalisesti rotua johonkin ihan muuhun kuin mihinkään totuttuun. Aika senkin näyttää. Ajateltua on tullut kuitenkin. Ja olihan tuossa yksi kotia vailla oleva appenzellipentukin, joka sitten onneksi löysi kodin ihan jostain muualta kuin meiltä. Näillä ajatuksilla kohti joulun rauhaa.. Kunhan hoidan vielä ennen sitä muutaman pikku jutun!