Kolme neljästä

Se tuntuu aina olevan vähintään yksi eläimistä kipeänä, tavalla tai toisella. Kun Kamburin jalka viimein on kunnossa, niin nyt sitten ontuu Ljúfur. Ja yskii. Ihan kunnolla. Se on nyt sitten jatkanut lomailua tämänkin kuluneen viikon. Tänään käytiin pieni lenkki koirien seurassa, eikä se kunnossa kyllä ole. Liikkuu suht hyvin jo, hiukan vain tahdittaa, mutta yskii kovasti ja on jotenkin vaisu. Reippaasti liikkui ja lähti mielellään mukaan, muttei ollut ihan oma itsensä kuitenkaan. Eilen olivat kyllä riehuneet pihatolla keskenään ihan antaumuksella, joten ei kai se kuitenkaan kuoleman sairas ole.

Kambur taas puolestaan on palaillut töihin. Käytiin tiistaina ensimmäistä kertaa ajolenkillä ihan pilkkopimeässä. Hienosti meni. Mitään eroa en valoisalla ajeluun verrattuna huomannut. Ehkä se oli hiukan kuuliaisempi kuin valoisalla, kun ei tarvinut katsella maisemia. Tai sitten vaan kuvittelin. On se vaan huippu tyyppi. Muuten ollaan rentouduttu lenkkeillen koirien kanssa tai ilman. Hieman juoksuteltukin ja kurssin innoittamana samalla palauteltu mieliin pyörötyöskentelyä. Ja ihan hyvä näin. Jouduin nimittäin aikalailla vääntämään ensin alkuun, jotta kaveri kuunteli kunnolla. Toki alla oli parin viikon loma, mutta kuitenkin. Viimeinen kerta menikin jo hyvin. Alkoi vissiin muisti palailla ja pahin virtapiikkikin taisi olla taltutettu.

Eilen oli ihan mahtava keli. Kaiken sen sateen ja synkkyyden jälkeen, tuntui kyllä huikealta.  Perjantaina satoi taas lunta, joten maa oli valkoisena ja lämpötila nollan hujakoilla. Aurinkokin näyttäytyi. Valjastin siis varsan ja painuin kunnon lenkille. Varsassa olikin virtaa ihan kunnolla, tiedä onko koskaan ollut noin paljoa. Alkumatka meni vähän sinkoillessa, kun kaikki äänet ja muut aiheuttivat loikkimista. Kuten esimerkiksi tilsojen kolahtaminen kärryihin. Harvinaista tuolle, mutta ylimääräinen energia saa aikaan kummia juttuja. Reippaasti kulki koko matkan, vaikka pöllöenergia jäikin matkan varrelle. Itse vain fiilistelin upeaa ilmaa ja kaunista maisemaa.

Illallakin oli vielä upea ilma. Täysi kuu ja tyyntä. Lämpötila sama kuin päivälläkin, vaikka auringon laskiessa alkoikin pakastaa hetkellisesti. Tehtiin koirien kanssa vielä tunnin lenkki pimeällä. Tänään onkin sitten satanut vettä ja tuullut niin ettei pystyssä ole meinannut pysyä, eikä lumesta ole enää tietoakaan. Normaali rannikon talvikeli siis. Kunnon talvea odotellessa.. tai sitten kesää. Kumpikin taitaa olla turhaa, mutta toivoahan aina saa.

Eilen oli myös kaunis auringonlasku kaiken muun lisäksi.