Ponipojilla on ollut hemmotteluviikko. Vaikkakaan Korpun mielestä kyse ei ollut hemmottelusta vaan lähinnä pienten ponien kiusaamisesta. Meillä on siis tallilla vieraillut hieroja.
Maanantaina hierottiin Ljúfur. Jännitti. Aiemmin olen yrittänyt aukoa jumeja itse, kun se nyt ei muutenkaan pidä vieraan ihmisen kosketuksesta. Eipä taida hieronnasta hyötyä olla jos hierottava jännittää kokoajan täysillä. Nykyään se on kuitenkin sen verran siedättynyt kaikelle, että ajattelin kokeilla ihan hierojan palveluksia. Ja hyvä niin. Ljúfur tykkäsi. Ensin se oli hiukan huolissaan, eikä oikein namiakaan pystynyt pureskelemaan, vaikka suuhun ottikin. Pikku hiljaa rentoutui ja nuokkui alahuuli pitkänä hierottavana. Jumejakin löytyi ja kauttaaltaan oli kireä, mutta hyvin aukesi. Muutaman viikon päästä uudestaan.
Seuraavana päivänä oli poni kun sitruunan niellyt eli selkeästi kipeä käsittelyn jäljiltä. Vaan ei ole ihme, niin olen minäkin aina hieronnan jäljiltä kuin selkäänsä saanut. Sen jälkeen on ollut ihan ok. Kevyesti ollaan otettu koko viikko. Eilen käytiin kuitenkin pieni ratsastuslenkki heittämässä ja virtaa piisasi. Kauheaa vauhtia kipitettiin koko matka. Ja mikä hulluinta, se tuntui ihan erilaiselta selästä käsin.
Eilen oli sitten Korpun vuoro, ajatuksena lähinnä harjoitella hommaa ja tarjota uusia kokemuksia. Otin sen jo ajoissa laitumelta, että ehtisin sen kanssa hiukan harrastaa, oletuksena että jaksaisi sitten paremmin seistä paikallaan. Tehtiin kentällä pientä juoksutustreeniä käynti-seis ja käynti-ravi siirtymisiä lähinnä. Hyvin sujui, vaikka olikin vähän nukuksissa. Hetkeksi viriteltiin myös liina riimuun ohjiksi ja ohjasajettiin. Sekin sujui, ratti toimi, mutta jarrut vaativat hiukan säätöä. Sitä siis treenattiin. Vielä pieni lenkki tiellä.
Hieronta meni sitten niin kuin meni eli eihän se silti oikein paikallaan malttanut olla. Hiukan oli outo tilanne ja jännittävää, joten homma meni vähän sähläykseksi. Hyvää harjoitusta silti ja olihan se nyt kumminkin suurimmaksi osaksi ihan kiltisti. Aina jos vähän tuntui, loikkasi se kunnolla eteen ja kerran yritti jopa hypätä pystyyn, mutta välillä oli jo pitkiäkin aikoja paikallaan. Jumeja ei ollut, eipä noita nyt varsalla, mutta pientä kireyttä siellä täällä. Hierojatyttö kovin hämmästeli, että onpa hyvin kehittynyt kaksivuotias ja onhan se laitumella kovin kasvanutkin ja miehistynyt. Vaikka rääpäle se minusta yhä on kuitenkin..
Hieronnan jälkeen heitin Korpun karsinaan hetkeksi, mutta unohdin luukun auki. En ehtinyt montaa askelta ottaa, kun kuului kauhea kolina ja tyyppi oli kiivennyt luukusta kainaloita myöden ulos. Huoh. Enpä unohda ihan hetkeen taas tuotakaan. Tähän asti olen aina muistanut, kun olen olettanut, että juurikin noin siinä sitten käy ja oikeassa olen näköjään ollut. On se sellainen murunen, kuin norsu posliinikaupassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti