Kohtaamisia

Käytiin lauantaina koirapoikien kanssa Haminassa. Meillä oli sovittu treffit yhden Noahin pojan omistajan kanssa. He asuvat Ruotsissa ja olivat tulleet Hamina Tattooseen esiintymään. Emäntä kyseli tuolla pentujen kasvattajan ryhmässä jo aiemmin josko joku sisaruksista tai Noah pääsisi heitä tapaamaan ja koska meiltä on kevyt 40 km:n matka moottoritietä, niin lupasin. Harmi, ettei Loke-poika ollut mukana, mutta näin siitä sentään paljon kuvia.

Pojat Haminassa (kuva Agneta Thor Saar)

Olipa mielenkiintoista. Loke tuntuu olevan hyvin samanlainen luonteeltaan kuin Noah, paitsi että se on kovin itsenäinen ja tekee hommia mielummin itselleen kuin emännälleen eli tottis ei oikein nappaa. Nose work kuuluu harrastuksiin ja siinä Loke on hyvä, kuten kaikessa muussakin nenän käytössä. Ja kovin on myös isänsä näköinen tämä poika. Muutamassa kuvassa jopa niin paljon, että jos en olisi tiennyt, Noahiksi olisin luullut.

Loke (kuva Agneta Thor Saar)

Tänään törmäsin yhteen entiseen tallilaiseen, kun olin Ljúfurin ja koirien kanssa lenkillä. Hämmästeli kovin sitä, miten paljon Luippis on laihtunut. No, onhan se, vaikkei sitä itse sillä tavalla huomaa. Nyt on onneksi kuitenkin tilanne muuten hyvä ja vaikka lihoisikin ei haittaisi. Ei kyllä tarvi, nyt paino on aika hyvä. 

Luips väsyneen lapsen vartijana

Sitäpaitsi se on kovin muuttunut muutenkin, kun kiusaajaponi on poistunut kuvioista. Ihan en välttämättä tiedä, pidänkö minä siitä muutoksesta, mutta Ljúfurille se on ihan hyvä. Se on nimittäin alkanut väistättämään poneja. Itse katselin yhtenä iltana silmät pyöreänä, kun se meni korvat luimussa väliin, kun Kambur olisi leikkinyt yhden ponin kanssa. Ikinä aiemmin en ole nähnyt sen luimivan kellekään. Huolestui vissiin, kun meno uhkasi yltyä hurjaksi, näin päättelin. Vaan on se väistättänyt muitakin poneja, muut ovat nähneet. Kaveri se kuitenkin kaikkien kanssa yhä on, rapsuttelevat ja syövät kylki kyljessä, mutta on kai päättänyt, ettei ihan äkkiä enää alistu.

Korpusta taas oli kovin ihmeellistä, kun eilen tulikin lenkillä vastaan naapuritallin hevosia. Oman tallin porukkaan se ei juuri reagoi millään lailla, mutta nämä kaksi hevosta olisi kiinnostanut ihan kauheasti. Väkisin olisi halunnut tutustumaan, vaan ei päässyt. Tylsä emäntä. Muuten osasi käyttäytyä varsin mallikkaasti ja kuolaimetkaan, jotka olivat taas vaihteeksi suussa, eivät aiheuttaneet enää edes aluksi pureskelua tai muuta pyörittelyä. Harjoiteltiin jopa taas kääntäviä ja pysäyttäviä ohjasapuja ja alkoi jo vähän ymmärtää. On se vaan niin simppeli kaveri.

Koirien kanssa käytiin hallillakin pitkästä aikaa aksailemassa. Noahilla meni vähän lujaa palkkapallon kanssa, vaikka muuten olikin varsin hyvin kuulolla. Ja Peikkokin teki ihan innoissaan muutamia hyppyjä ja putkia, sekä itse omalla valinnallaan keinua. Leikkikin hyvin, vaan kun antoi voittaa, lelu ei enää kiinnostanut. Vähän useammin pitäisi jaksaa itsensä sinne raahata, kun nuo siitä kuitenkin niin kovin tykkää. Ja jos sitä rallyakin. Orimattilassa olisi nimittäin marraskuussa kahden kisan kokeet...