Mukava viikko, vaikka onkin väsyttänyt varsin reilusti koko ajan. Nyt alkaa viime viikkojen unettomuus ja stressi vissiinkin viimein purkautua ja unta tuntuu riittävän. Kun vaan ehtisi nukkua tarpeeksi.
Maanantaina oli lenkkitreffit pienen Mörö-mudin ja emäntänsä kanssa. Pari tuntia käveltiin Hutikalla ympäriinsä, välillä koirat vapaana juosten. Uimaankin pääsivät halutessaan ja Noah kyllä käytti mahdollisuuden hyväkseen viimeiseen asti. Vähän jännitin, että kuinka meidän maalaistollot osaavat käyttäytyä naisseurassa, mutta hienosti sujui. Mörö jätettiin rauhaan, jos se ei halunnut leikkiä ja muutenkin pojat tottelivat ihan kymppi plussan arvoisesti.
Kovasti oli Mörö kasvanut sitten viimenäkemän ja reipastunut ihan valtavasti. Ihmisistähän se kyllä tykkää, mutta on ollut hieman epävarma vielä uusissa tilanteissa, varsinkin sellaisissa mihin liittyy vieraat koirat. Nytkin se alkumatkasta räkytti meidän pojille, mutta lopetti kun huomasi, ettei kumpikaan ahdistele ja alkoivat Peikon kanssa ihan leikkimäänkin. Mukava pentu. Enemmän tyypillinen mudi kuin Peikko, mutta paljon samaakin siinä kyllä näen. Toivottavasti tavataan pian uudestaan.
Tiistaina käytiin Ljúfurin kanssa maastolenkillä. Viimeksi olen ollut selässä melkein kolme viikkoa aiemmin ja sen kyllä huomasi. Tuli jalat kipeiksi. Osasyy varmaan sekin, että Ljúfur on kaventunut niin paljon, että sen tunsi selässäkin ihan selvästi ja siis lihakset joutui taas tottumaan uuteen asentoon. Neljä reikää kireämmälle sai satulavyön kiristää kuin mitä laidunkauden alkaessa.
Taas naureskelin Luippiksen logiikkaa lenkillä. Alkumatkasta pyöräilijapoika jäi tien varteen odottamaan, että päästään ohi ja Ljúfur oli jo valmiina kääntymään kotiin, kun oli niin jännittävää. Toisaalta taas jalkoihin juosseet, räkä roiskuen räyhäävät koirat, eivät aiheuttaneet mitään reaktioita. Kuin ei myöskään pyöräilijän kanssa mutkassa tapahtunut yllättävä kohtaaminen, lähes yhteentörmäys, kotimatkalla. Hassu poni.
Keskiviikkona Ljúfur kävi ohjasajolenkillä. Kambur odotteli sillä aikaa tallissa omaa vuoroaan. Lenkin jälkeen Ljúfur jäi talliin vuorostaan, kun Kambur pääsi kentälle juoksutettavaksi. Kentällä sujuikin ihan hyvin, vaikka alkuun pitikin ottaa pienet "ei oo pakko jos ei haluu"-rodeot ja myöhemmin vielä ponien poistuessa pihasta ajolenkille, "minä muuten lähden kanssa"-rodeot. Kuunteli kuitenkin keskittyessään tosi hyvin, varsinkin aina kun sen pääsi edes kerran palkkaamaan oikeasta toiminnasta naksauttamalla. Hyvä siitä tulee.
Tallissa hoidellessa harjoiteltiin Korpun kanssa ratsuponin alkeita eli nojailua selkään. Sitähän ollaan tehty alusta asti aina seurustellessa vähän siinä sivussa, nyt ensi kertaa oikein ajatuksella. Nousin siis matalalle korokkeelle ja kevyesti makailin selän päällä samalla rapsutellen kutiavia ryntäitä. Yksi sivuaskel tuli ensimmäisellä kerralla, kun haki tasapainoa, mutta muuten seisoi ihan rennosti paikallaan. Oikeasta toiminnasta taas naks ja palkka rapsuttelun lisäksi. Hieno Skorps!
Torstaina Ljúfur juoksi pellolla narun nokassa ja hyvin juoksikin. Siellä se tykkää liikkua kun pääsee tekemään isompaa ympyrää kuin kentällä ja onhan pohjakin varmaan mukavamman tuntuinen. Hiki tuli sekä minulle että ponille, kun eihän sille narun mitta riitä, joten itsekin joudun likkumaan mukana. Pellolta uittomontun kautta takaisin. Eipä tarvinut huuhdella hikiä pois, kun Luips hoiti sen ihan itse pulahtamalla uimassa.
 |
| Hirmu huono kuva, eikä ole edes eiliseltä vaan viime viikolta |
Eilen sitten rento lenkki Ljúfurin ja koirien kanssa yhdessä. Illalla mustikat metsästä pikaisesti ja piirakka uuniin. Nam, hyvää oli. Ja pitkät yöunet. Nyt pitäisi taas jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti