Vauhtia ja vähän vaarallisia tilanteitakin

Limppu ja ruusupuska

Limpulla tuntuu virta vaan lisääntyvän, mitä enemmän ikää kertyy. Eilen käytiin lenkillä. Alku vaikutti lupaavalta. Mukana oli rento ja kiltti poni. Matka jatkui ja välillä hampsittiin evästä ja välillä sitten taas ei. Käännyttiin kotiin ja Limpulle sitten riitti. Tyhmä akka, ei anna pienen hepoisen syödä, kävellä vaan pitää. Ja sitten läks.. ja lujaa. Vauhtia löytyy 21-vuotiaasta aika huimasti kun sille päälle sattuu. Töminä vaan kuului ja sinne katosi mutkan taakse. Tulipahan taas kerran testattua, että bootsit pysyy mukana hurjemmassakin menossa.

No, löytyihän se poni muutaman sadan metrin päästä, syömästä tietenkin. En minä siitä huolestunut kun olen tottunut. Vaikkei sillä olekaan ollut tapana kuin kerran kaksi vuodessa tömistellä matkoihinsa. Paitsi siis tänä kesänä, jolloin on tömistellyt matkoihinsa jo monen vuoden kiintiön verran. Yrtit hoitaa mahaa ja näemmä kuntoakin kun tuolla tavalla pistävät vanhuksen juoksemaan. Eipä sillä, hyvähän se vaan on, että pappahepalla riittää virtaa ja elämäniloa.

Diiva the Ääliö

Limpun kanssa lenkkeillessäni, oli Diiva herkutellut kotona. Jossain vaiheessa lenkkiä muistin, että olin unohtanut koirien luut keittiön työtasolle sulamaan. No, myöhästä se enää oli. Ihan hintsusti toivoin, ettei niitä kukaan olisi syönyt, mutten oikein tosissani kumminkaan. Diiva Ahmatti löytää kaiken ja syö kaiken. Kotiin tullessa ovesta vyöryi puolet paksumpi koira kuin minun lähtiessäni kun reilu kilo jäisiä sian luita oli löytänyt uuden osoitteen. Taisi olla rouvalla ihan hiukan paha olo, siihen malliin koko ilta läähätytti. Ihan oikein varkaalle.