Neljästoista päivä, lomalle lompsis

Tänään oli talliton päivä. Tänään oli talviloman aloitus päivä. Tänään oli kauppapäivä ja myös kotipäivä. Eli jollekin ihan tavallinen päivä, minulle enempi epätavallinen. Kotosalla laiskottelin töiden jälkeen ihan antaumuksella, kunnes en enää jaksanut ja lähdin vähän kaupoille. Mustista ja mirristä lähti ale-rekistä mukaan JumppaPomppa Peikolle. Kerrankin sattui sopiva koko hyvällä alennuksella. Värikin on ihan Peikolle sopiva vaalean ruskea, vaikka on se kyllä vähän tylsä. Ei ehkä ykkösvärivalinta, mutta nyt ei ollut valinnan varaa, koska tämä oli ainoa. Taitaa olla vielä jotain vanhaa malliakin, kun ei ole edes heijastimia. Vaan ei haittaa, toimiva vaate kuitenkin. Sai sen heti päällensä autossa ja hyvin istui. 

Kävin myös Jyskissä, Tokmannilla ja Citymarketissa. Sittarissa alkoi tuntua jo siltä, ettei yhtään kauppaa enää, kun ei jaksa ajatella. Muutenkaan en oikein ole mikään kaupoissa kulkija, joten shoppailureissu loppui sitten siihen. Ostin vain ponille pussin porkkanoita ja koirille ruokaa ja läksin menemään.

Huomenna sitten heppailemaan ja lenkkeilemään ja kaikkea sellaista. Kyllä muuten tulee tämä loma tarpeeseen.

Kolmastoista päivä, ideoiden testausta

Tallille starttasin aika myöhään, koska väsy ja nukahdin sohvalle tunniksi töiden jälkeen. Ehdin kuitenkin ihan hyvin. Tossujen varaosat tuli vihdoin tänään. Odotin niitä jo maanantaina, viimeistään keskiviikkona, kun perjantaina kuitenkin oli lähetetty, mutta posti taas hiukan hidasteli. Tällä kertaa se oli kuitenkin ihan hyvä juttu. Sain nimittäin idean, kun alkoi mennä hermo. Tossut on ihan super hyvät käytössä, mutta meidän rymypetterillä vaan ei mitkään irtoavat osat tunnut kestävän. Joten näitäkin säärystimen kiinnitysnastoja on kadonnut jo enemmän kuin mitä uusia oli tulossa. Sitä paitsi säärystimet häiritsee Korppua jostain syystä ja se yrittää nyppiä niitä aina välillä. 

 @Fanni Snellman

Tallille päästyäni istahdin ensi töikseni varustehuoneeseen ja tuunasin tossuja meidän käyttöön sopivammiksi. Otin siis säärystimet kokonaan pois, niin eivätpä enää haittaa ketään, eikä tarvi metsässäkään pelätä, että osat lentelee. Vaikka saattaisivathan ne nyt pysyäkin, kun sain pidemmät nastat. Harmi vaan, että niitä on liian vähän, enkä lisää kehtaa enää pyytää. Samalla vaihdoin takasiin sisäpuolelle päkiäremmiin kaikki nupittomat kiinnikkeet, kun pari päivää siellä oli molempia. Ja toki laitoin yhden puuttuvan nupin paikalleen. Vielä jäi kolme nuppia varalle. Nyt luulisi toimivan ilman ongelmia.

Sitten poni pihatosta ja tossut testiin. Siinä huomasin, että yhdestä tossusta puuttuvat kaikki nastat, joten kiinnitin loput kaksi jäjellä olevaa nastaa siihen. Sitten tossut jalkaan, heijastimet, koirat ja matkaan. Tehtiin puolen tunnin kevyt lenkki, ihan vain testimielessä. Hyvin tuntui toimivan ilman säärystimiäkin. Ei nipistellyt tai muutakaan, vaikka karvaa jaloissa tällä hetkellä riittää. Yhtään kertaa ei Korppu pureskellut jalkojaan eli tuntuvat ilmeisesti noilla säädöillä hyvältä. Nyt täytyy vaan laittaa kunnon nastat tilaukseen.

Kahdestoista päivä, lenkkeilyä

Tänään oli kiva ilma, nollassa tai ihan himpun verran pakkasella. Tiet on taas aika liukkaat, mutta me selvittiin ihan hyvin muutaman nastan avustuksella. Lähdettiin siis taas porukalla lenkille. Noahkin on taas ihan kunnossa. Mikä sillä sitten olikaan, se on nyt poissa. Ihan yhtä hyvin kiihtyy kuin aina ennenkin. Se oli paljon kivempi nuutuneena. No joo, vitsi. Kun se on ihan helppo koira kyllä suurimman osan ajasta. Vain kun jotain hauskaa tapahtuu, niin sitten sillä leviää pää. Rauhoittuu kyllä kun aikansa sauhuaa. Onneksi.

Korppu taas pihatolta. Ihan oli hyväntuulinen poni. Pikainen harjaus ja tossut sekä heijastimet. Koirat autosta ja menoksi. Yksi tallin poni lähti hieman meitä ennen ja koiria joutui komentamaan aika kovastikin alkumatkasta. Ne kun aina ensi kiihkossaan juoksevat hulluna eteen 100 jopa 200 metriä, palaavat ja juoksevat taas, ennen kuin rauhoittuvat. Nyt se oli pakko kieltää ja kaikilta meinasi mennä hermot. Onneksi poni kanttasi toiseen suuntaan ja saatiin taas edetä rauhassa.

Tehtiin noin tunnin lenkki, kilometrejä ehkä noin neljä. Rauhallisesti edettiin. Korppu liikkui ihan hyvin, kunnes loppumatkasta alkoi hötkyillä ja kiihdytellä ja sitten alkoi jalka vähän lipsua. Muutenkin ne noin kolme nastaa per tossu tuntuu riittävän ihan hyvin etusissa, mutta takasissa ei. Suurin osa painosta tietty on etusilla, joten ymmärrettävää kyllä. Luulisin että kun on kunnolla nastoitetut tossut, me pysytään oikein hyvin pystyssä pahemmallakin kelillä. 

Korpun kanssa tehtiin myös namivenytyksiä ennen ja jälkeen lenkin tai itse asiassa toinen setti tehtiin kotimatkalla. Pitää taas ryhdistäytyä niidenkin kanssa. Hivutustakaan ei tänään esiintynyt juurikaan. Ainakaan ei kolissut. Ajattelin hieroakin, mutten sitten jaksanut. Huomenna on taas päivä uusi ja voin vaikka hieroakin. Katsotaan sitä sitten huomenna. Voipi olla, että pelto kutsuu. Sieltä saisi sitä hikeä taas pintaan, mahdollisesti molemmille.

Yhdestoista päivä, pellolta hikeä pintaan

Räntää tai hyvin märkää lunta satoi päivällä sen verran, että jäätikkö peittyi. Nyt sitten pakkasta toivokaamme, kuten on luvattu, niin kelit pysyvät kohtuullisina. Sadetta ei ole luvattu missään muodossa, ennen kuin ehkä ensi viikolla. 

Tänään kuitenkin keli oli sellainen, että uskoin Korpun pysyvän pystyssä pellolle asti, joten valjastin sen vaihteeksi kärryjen eteen. Tiellä on yksi sen verran paha mäki, etten ihan niin isoa riskiä arvannut ottaa, miksi suunta siis vain lähipellolle. Ja hyvin se pystyssä pysyikin, kerran yksi kavio hiukan luiskahti, muuten kulki kuin kesällä konsanaan. Pellolla pyöriteltiin reilu puoli tuntia, yhteensä matkoineen meni noin kolme varttia. Tasaisimmalla pellolla myös ravailtiin, lähinnä kuitenkin käveltiin. Ihan hyvin sai silläkin tavalla ponille hien pintaan, kun osassa peltoja oli kuitenkin aika pitkä heinä alla, siinä märkää lunta päällä muutama sentti ja joissakin kohdissa vielä vanhaakin lunta alla, joten aika raskas oli pohja. 

Kuva eiliseltä

Nyt meillä oli tossujen päällä putsit takasissa, mutta eihän ne peitä kuin ylimmät kiinnitysnupit ja oliko sitten syy raskas lumi vai joku muu, mutta kovasti kolisteli taas takaisia yhteen. Ei ole tiellä moista kyllä tehnyt. Kyllähän se vähän on aina hivuttanut, vähemmän tosin nyt jäsenkorjauksen jälkeen, muttei koskaan niin että kolina käy, kuten tänään. Ja niinhän sinä kävi, kuten hiukan olen pelännytkin, ettei nupit kestä moista potkimista. Alimmat nupit siis poikki takaa. Muttei hätää, kiinnitin remmit risoilla nupeilla. Niitähän ei siis tarvitse avata riisuessa/pukiessa, joten ei haittaa, vaikka ovat kiinteät. Ei siis vaikuta käyttöön mitenkään. Huomenna varmaan saadaan postissa varaosiakin kyllä. Näillä on nyt kuitenkin mentävä, kun muuta mahdollisuutta ei ole. Sen verran on hyvät pelit käytössä, ettei parane pienistä välittää, jos aikoo näitä käyttää. Scootit olisi toinen vaihtoehto, mutta niissä on niin paljon kovemmat pohjat, etten niitä haluaisi. Näiden pohjat joustaa ja siis samalla pehmentää hiukan kovilla teillä liikkuessa. Täytyy varmaan ottaa taas jäsenkorjaaja, joka olikin kyllä jo suunnitteilla vuoden vaihteen jälkeen. Jos saataisi hivutukseen apuja.

Kymmenes päivä, jäätikkökelit tulivat

Tänään oli tallipäivä, koska eilen ei ollut. Keli oli onneksi parempi, pieni sade mitä tuli, tuli lumena, eikä tuullut lainkaan. Vielä ei ole pakastanut. Toivotaan enemmän lunta, ennen sitä, niin peittyisi nuo umpijäässä olevat tiet, tallin piha ja kenttä. Onneksi on töppöset, joissa yhä parit nastat, joten päästään edes hiukan liikkeelle. Eikä ne tiet nyt ihan niin pahat sitten olleetkaan.

Lenkille siis lähdettiin taas koko lauman kera pilkkopimeään. Tallin piha siis on varsin liukas ja laitoinkin tossut heti kun päästiin liukastelemaan pihalle asti. Sitten vasta harjaus ja heijastimet. Tallin tie oli osittain myös jäässä, mutta hyvin pääsi pahimmat paikat kiertämään ja nastatkin auttoivat. Hiukan lipsui jalka ponilla, mutta ei pahasti. Yhtä paljon lipsui minullakin peilijäällä jossa vesi päällä, vaikka oli nastakengät jalassa. Seuraava tien pätkä olikin sitten lähes kokonaan sula, pieniä jääkohtia vaan. Ei me pitkää lenkkiä tehty, mutta hyvin saatiin aikaa kulumaan kolmisen varttia. Korppukin oli oikein hyvällä tuulella taas, vaikka on sen maha kovalla vieläkin. Jokin muu juttu sitten ehkä oli kuitenkin aiemman kiukuttelun syynä. Oli mitä oli, hyvä ettei ole enää.

Yhdeksäs päivä, joulujuhlaa vesisateessa

Jo illalla lumipyry muuttui vesi/räntäsateeksi ja aamulla tuliki sitten vettä jo taivaan täydeltä. Aamupäivästä ajelin lähitallille joulupuurolle ja katsomaan jouluista ohjelmaa. Saattoi siinä olla joku vuosikokouskin samalla, muttei se niin tärkeää ollut ja oli ohikin nopeasti. Maneesilla vierähti mukavasti muutama tunti, tarkalleen ottaen kolme, jonka aikana vahvistui ajatus, etten liikuta omaa ponia tänään ollenkaan. Vettä tuli todellakin ihan täysillä ja tiet ovat ihan peilijäässä, kun eihän niitä tietenkään ole illan lumisateen jäljiltä aurattu. Kyllä minä melkein kelillä kuin kelillä lenkeilen, mutten minä sentään hullu ole. Ja pimeällä en nyt vaan viitsi enää mennä.

Pimeällä kävin kuitenkin koirien kanssa ulkoilemassa. Ei enää satanut, eikä tuulikaan käynyt ainakaan tuohon omalle pihalle ja metsään. Noah on ollut muutaman päivän tosi väsynyt, vaikka on vaikuttanutkin muuten ihan terveeltä. Vähän pistin sen piikkiin kun oli tuo ylimääräinen vapaapäivä tuossa. Mutta nyt kyllä hiukan epäilyttää, onko se sittenkään terve. Oltiin ulkona maximissaan puoli tuntia, eikä se riekkunut oikeastaan ollenkaan, vaikka oli maannut koko päivän ja nyt se nukkuu kuin olisi pidemmänkin lenkin tehnyt. Pallon etsiminenkin oli jotenkin työlästä, vaikka se on ihan lempipuuhaa. Tai mikä tahansa mihin liittyy pallot, on ihan lempipuuhaa. Kyllä se siis etsi ja kanniskeli ja repikin sitä palloa, mutta vaan sillä tavalla kuin ihan sellainen normaali koira. Yhtään ei kiuhunut yli tai ylipäätään keittänyt, siten kuten jo pelkän pallon näkeminen yleensä kiihdyttää. Jotain vikaa siinä täytyy kyllä olla. Vaan seuraillaan ja katsotaan huomenna uudelleen, kun se on levännyt kunnolla.

Kahdeksas päivä, vettä räntää lunta

Kambur oli tänään paremmalla tuulella. Ei sen ilme ollut ihan hyvä kyllä vielä pihatolta hakiessa ja kuntoon laittaessa, mutta parani lenkillä. Käytiin siis kärryttelemässä noin kuuden kilometrin mittainen lenkki. Ihan normaalisti käveli tyyppi, mutta hölkkä ei oikein maistunut. Ihan vähän silti hölkättiin, ihan tosi vähän kyllä. Kivaa oli taas Korpulla, kun pysähdyttiin juttelemaan ja sai namia. Siinä kohtaa, missä lapset silloin kerran jakelivat herkkuja, yritti poni hidastella toiveikkaasti, muttei siinä tänään ketään ollut. Tietenkään. Lenkillä satoi sekä vettä että räntää ja tuuli oli aika huima. Vaan kun oli lämpöasteita, niin kuskikin pysyi suurinpiirtein sulana.

Tossut toimivat hyvin ja minäkin alan osata ne aika kätevästi jo pukea. Ne pitää tosi hyvin lumella ja sohjollakin. Onhan niissä toki muutama nasta jäljellä, mutta siitäkin huolimatta, tuntuisi, että pitävät paremmin kuin paljas kavio. Ei huono. Hyvin pysyvät paikallaan, mutta taakse taytyy varmaan alkaa pukea putsit, kun sen verran hivuttaa, että vuohisremmit kuluu. Saahan niitäkin varmaan varaosina, mutta helpommalla ja halvemmalla pääsee, kun suojaa.

Lenkin jälkeen Korppu sai taas seisoskella BOTin ja villaloimen alla jonkun tovin. Ei siitä ainakaan haittaa voi olla. Vielä ruokaa ja vähän heinääkin matkalla takaisin pihatolle. Siellä olikin kaveri hyvin levännyt yksin ollessaan ja täynnä tarmoa, joten vauhtia riitti vielä lenkin jälkeenkin. Jäin siis lappamaan lantaa hetkeksi ja Dali alkoi syöksyillä Korpun kimppuun ihan urakalla. Se teki sellaisia akrobaatti loikkia, etten ole varmaan ikänään nähnyt, ja sai kun saikin Korpun mukaan leikkiin. Aika vauhtia juoksivat, kunnes näkivät jotain mielenkiintoista eli kaksi tallin hevosta pellolla, ja leikki loppui, kun piti jäädä tuijottamaan niitä.

6.12. @Fanni Snellman

Kotona tein ruokaa ja löysäilin. Ihan liian kauan, koska sitten ei enää olisi millään jaksanut nousta ja lähteä lenkille. Vaan mentävä oli. Tiedä sitten, mikä järki siinäkin oli, että piti lähteä tuonne pimeään juuri kun lunta tuli vaakatasossa, kun aiemmin olisi päässyt ilman silmiin satavaa tavaraa. Kovasti tuntui olevan hajuja, joku koira varmaan mennyt juuri ennen meitä, vaikkei jälkiä enää näkynytkään. Koirat nuuskutteli niin kovasti koko tunnin lenkin, että ovat nyt ihan poikki. Harvoin tällä kylällä ihan noin kiinnostavaa haisteltavaa löytyykään. Ihan hyvä, että nyt löytyi, niin ei tarvinut ihan niin kauaa tuolla tuulessa ja tuiskussa taivaltaa. Ei ollut yhtään kiva lenkkeilykeli kyllä.