Jäätä siellä, jäätä täällä

Vuosi vaihtui, muttei mikään miksikään muuttunut. Koko talvi on ollut kummallinen ja yhtä kummallinen se on tänä vuonna kuin edellisenäkin. Lämmintä ja vettä, kuraa joka paikka täynnänsä. Kohta jo pakkasta ja joka paikka koppurainen ja jäässä. Lunta. Taas lämmintä ja vettä, joka paikka jäässä. Pakkasta ja lunta, siihen jään päälle. Hengenvaarallista poistua tuvasta. Ja hetken päästä kaikki alusta. Huoh.

Tapanin päivän jälkeen en ole hevosen selkään voinut ajatellakaan kiipeäväni, koska liukasta. Ei sillä, ei sitä voinut ajatella ennen tapaniakaan samasta syystä. Eikä paljoa ohjasajokaan ole onnistunut eli ollaan sitten vaan käyty "remmilenkeillä". Molemmat ponit on aika hyvin kadottaneet kaikki kesällä vaivalla hankitut lihakset, kun tarhatkin on kokoajan niin koppuraisia, ettei juuri houkuta juoksentelemaan. Ihan silloin tällöin on pellolla pystynyt juoksuttamaan tai ratsastamaan, mutta nekin on niin satunnaisia päiviä, että jos ei juuri silloin ehdi, niin seuraavana päivänä on jo myöhäistä.

31.12. oli varsin "kesäistä"

Kunnes taas satoi lunta, kuva otettu 3.1.

Korpun lomat on nyt kuitenkin vietetty ja ollaan palailtu pikkuhiljaa taas "töiden" pariin. Ilmeisestikin tauko on tehnyt terää, koska hommissa on ollut varsin kiltti ja miellyttämisenhaluinen varsa. Kerran nyt ollaan juoksutettu ja kerran ohjasajettu, eikä moitteen sijaa kyllä kakaran käytöksestä löydy. Hienosti siis meni, vaikka ohjasajo jäikin aika lyhyeksi liukkauden takia ja kun virtaakin oli, meinasi mopo lähteä pari kertaa käsistä ja pimeäkin lähes yllätti. Käsissä oli kuitenkin kokoajan ja nätisti teki kuten pyydettiin, vaikka mieli olisi tehnyt vähän irrotella.

Ohjasajaessa testattiin samalla uusi silapehmuste ja hyväksi havaittiin. Harmi, että värivalikoima näissä on hieman tylsä, mutta pääasia kuitenkin, että toimii.

Koirien kanssa ollaan sentään päästy liikkeelle, joskus paremmin joskus huonommin, mutta lenkkeilty on. Pahin oli tuossa alkuviikosta kun lunta tuli vaakatasossa ja jää siellä lumen alla tietysti. Nastat jalassa, muttei ne mitään auttaneet, kun lunta oli niin paljon, ettei ne ylettäneet jäähän asti. Pakkaslumi kuitenkin kivasti liukui jään päällä, joten pystyssä ei meinannut pysyä millään. Neljän kilometrin lenkkiin kului aikaa melkein 1,5 tuntia. Koirat onneksi pysyi pystyssä jos eivät revitelleet.

Koirille on ollut muutenkin enemmän virikkeitä tarjolla kuin hevosille. Vanha tuttu ensimmäisen appenzellini ajoilta, kävi koirineen moikkaamassa. Siinä riitti menoa, kun Peikko ja kaksi appenzelliä meni pitkin pihaa. Noah sai seurustella vain nartun kanssa, kun nuoren uroksen kanssa en sitä arvannut laskea.

Noah ja Bella, huima kokoero muuten näillä. Noah n.58cm korkea, Bella 49cm. No, sama ero kuin Diivalla ja Noahillakin, mutta jotenkin se nyt näytti ihan hurjalta.

Koirat ovat käyneet myös kylillä lenkkeilemässä ja kerran jopa kentällä treenaamassa. Lähinnä leikittiin ja pieniä pätkiä seurattiin, mutta molemmilla oli hauskaa ja Peikkokin jaksoi hyvin. Lumitöitäkin olisi ja Noah niitä varmaan mielellään tekisikin, mutta minä en tällä kertaa viitsi. Kohta se sulaa kuitenkin pois, se lumi. Turhaa työtä siis. Polut kolasin, ettei tarvi sentään umpihangessa kulkea. Kevättä odotellessa..