Konkkaronkan kuulumisia: Tavoitteista totta

Kambur on ollut minulla nyt (huomenna) kaksi kuukautta. Heti kakaran saavuttua, tein "listan" tavoitteista, mitä käytäisi läpi ennen laidunkautta. Jossain vaiheessa ihan alussa, kun tuntui ettei mikään toimi tai etene, kun ei tuntunut löytyvän mitään yhteistä säveltä, unohdin aktiivisesti koko listan. Oli niin paljon helpompi keskittyä vain hevoseen ja juuri siihen hetkeen, kun ei odottanut mitään. Nyt sitten tässä ihan äsken, muistin taas tämän listan ja kas, mehän ollaan tavoitteessa tai ainakin lähellä ja ihan ilman mitään listaa. Ollaan vaan tehty sitä, mikä on tuntunut hyvältä juuri siinä hetkessä ja jätetty kokonaan tekemättä, jos ei ole siltä tuntunut.

Alku meni tutustumiseen ja tuskailuun ja liikaan yrittämiseen. Kouvolassa käyty hevosen hyvinvointiluento kuukausi sitten, antoi taas uskoa siihen, että se oma tapa on ihan hyvä tapa tehdä ja toimia, eikä tarvitse yrittää olla mitään muuta. Siitä se sitten lähti etenemään omalla painollaan.

Kambur on utelias lapsi, eikä paikallaan seisominen kiinni sidottuna ole ollut sen parhaita puolia. Nykyään se kuitenkin seisoo suurimmaksi osaksi ihan hienosti, vaikka tallilla olisi hälinääkin. Paremmin se toki keskittyy, kun ollaan kahdestaan, mutta pienemmissä pätkissä hälinässäkin homma sujuu. Ollaan saatu nyt hyvin kaikki takut ja kovettunut savi raavittua pois kainaloista ja suurin osa talvikarvastakin. Kavioitakin ollaan raspattu hiukan. Ollaan tutustuttu myös suihkupulloon, mikä ei aiheuttanut edes ihmetystä.

Vanha kuva ja vielä takkuinen talvikarvainen poni ja kuraiset jalat

Naruharjoituksia ei olla juuri tehty, kun en ole nähnyt niihin tarvetta. Jotain silloin alkuvaiheessa ihan tilanteen mukaan, kun Korppu ei vielä luottanut arvostelukykyyni ja saattoi sinkoilla sinne sun tänne, eikä sillä ollut mitään halua kunnioittaa ihmisen tilaa. Pakko siihen oli jollain puuttua, ettei jäänyt jalkoihin. Erikseen ei olla kuitenkaan näitä tehty. Sitäpaitsi tyyppi on paljon rennompi ihan perusriimulla, minkä kanssa on hankalaa saada mitään kunnon painetta oikeaan aikaan. Naruriimua ei olla enää juuri käytetty.

Lenkillä (ja herkuttelemassa) alkuviikosta

Juoksutusta ollaan harrastettu eniten, kun jo ihan liikunta on ollut tärkeää. Korpulla on aika huono kunto, eikä juurikaan mitään lihaksia, joten hiukkasen on hirvittänyt laidunkauden aloitus isossa laumassa, missä kuitenkin nuoria hevosia jonkin verran. Vauhtiakin siis varmaan riittää. Irtona ollaan suurimmaksi osaksi tehty, kun niin homma paremmin sujuu, mutta myös liinatyöskentelyä ollaan harjoiteltu. Käynti-ravi-seis sujuu jo hyvin pelkällä äänellä, laukka vaatii vielä muutakin apua. Liinassa ei haluaisi millään pysyä ympyrällä ja irtonakin yrittää itse vaihtaa suuntaa, koska oikea kierros on sille selvästi vaikeampi. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen saldoon. Tästä on hyvä jatkaa loman jälkeen.

Ohjasapuja ollaan treenattu riimulla, naruriimulla ja sidepulleilla aika harvakseltaan. Välillä ollaan homma toteutettu lenkillä sitomalla naru molemmin puolin riimua kiinni ja minä olen kulkenut lavan tai sään kohdalla antaen ohjeita, välillä taas ihan kentällä muun ohessa niillä vermeillä mitä on sattunut olemaan. Nyt ollaan tehty jo muutamaan kertaan ihan siloilla ja saippareilla ohjasajoa oikeaoppisesti takaa tai takaviistosta. Vauhti on hidasta, kun Kambur miettii ja keskittyy, eikä oikealle kääntyminen ole aina niin sujuvaa, kun menisi mielummin siihen vasempaa kierrokseen, mutta kyllä se jo ymmärtää, mistä on kyse. Tästä olen varsin tyytyväinen, sillä tavoitteet on ylitetty reippaasti. En olisi uskonut, että näin pitkälle päästään.

Vermeisiinkin ollaan tutustuttu siinä sivussa vähän puolihuolimattomasti. Kambur on saanut ensin haistella, sitten ollaan heitetty selkään, rapsuteltu ja sidottu kiinni ja rapsuteltu lisää. Joskus ollaan kävelty, joskus ei. Eikä mikään ole aiheuttanut suurta ihmetystä.