Niitä näitä

Viime viikonloppu meni töissä ja tämä viikonloppu lähinnä löysäillessä. Olen nukkunut pitkään, enkä ole pitänyt mitään kiirettä liikkeelle lähdössä. Sohvan nurkassa on niin mukavaa vaan olla, varsinkin kun kelikään ei ole paras mahdollinen.

Hei, miks sä et liiku? Tehtäskö jotain, hei!

Ollaan me tehtykin. Peikon kanssa on nyt pystynyt jo jonkin verran ihan treenaamaan, kun vaan muistaa pitää treenit lyhyinä. Lähinnä ollaan tehty sisällä alkeistreeniä eli palattu alkujuurille ja pentutreeniin, hiukan vain eritavalla kuin mitä aloitettiin pentuna. Ollaan lähinnä haettu omaa aktiivisuutta eli Peikko saa itse keksiä miten saa sen mitä minulla sattuu olemaan ja mikä Peikkoa kiinnostaa. Se voi olla nami tai lelu tai ihan vain pelkkä huomio. Riippuu aina kulloisestakin hetkestä, mikä sattuu olemaan se the Juttu. Jos poistuu paikalta, ei sitten saa huomiotakaan, mutta Noah saattaakin saada. Treenihetket on olleet minuutin tai parin mittaisia, niin ettei vahingossakaan pääse kyllästymään, vaan jää vielä halu tehdä lisää.

Oli rankkaa. Ei saa kuvata. Mä nukkusin ny.

Prisman parkkihallissa käytiin loppuviikosta vähän treenaamassa. Tarkoitus oli mennä omalle hallille, mutta se oli varattu, joten parkkihalliin sitten. Iltaisin kun on jo pimeää, niin pakko etsiä paikkoja, missä on valot. 

Noah teki oikealla seuraamista, mikä sujuu jo ihan hyvin kotona. Niin epävarma se kuitenkin vielä on, että vieraassa paikassa homma meni vähän väistelyksi ja luimisteluksi. Varsinkin kun ne sisätilat on sille vaikeita muutenkin. Saatiin kuitenkin lopuksi pieni pätkä ihan iloista suorittamista. Ei matkaa tainnut olla kuin pari askelta, mutta riittävä alku kuitenkin.

Mun pallo, turha kuvitella muuta!

Peikko taas yllätti positiivisesti jaksamalla hyvin tehdä hommia. Sen kanssa ensin vaan leikittiin. Ja hyvin leikkikin pikkukoira, kun oli uusi mieleinen lelu. Toisella kierroksella kaivettiin peliin broiskun sydämet ja seuraamistreenikin sujui oikein hienosti ja innolla. Pätkät toki oli lyhyitä, mutta treenihetken pituus kuitenkin ehkä jopa viisi minuuttia ja silti päästiin lopettamaan niin, että intoa vielä jäi. Hyvä mieli.

Noah pinteessä. Harmittavan epäselvä kuva, mutta niin hauska :)

Tallillekaan ei nyt enää ehdi viikolla valoisan aikaan, joten pimeäksi puuhasteluksi on mennyt. Ollaan me silti liikuttu joka päivä, eikä olla pimeää pelätty. Tällä viikolla oltiin kyllä kahtena iltana kentälläkin. Vaihteluahan se meille on, kun siellä hyvin harvoin pyöritään. Vaan kun nyt on satanut, niin pellollekaan ei voi juoksuttamaan mennä. Juoksutusta harrastettiin siis keskiviikkona. Ensin meni hyvin, vaan sitten lakkasi herra hevoinen kuuntelemasta ja juoksi vaan eteenpäin välittämättä pätkääkään pysähtymis- tai suunnanvaihdoskehotuksista. Jonkin tovin joutui keskustelemaan, ennen kuin ne korvat taas löytyivät. Käytiin sitten pikaisesti kaikki käskyt läpi ja lopetettiin siihen. Ei ole aina helppoa, vaikka pääsääntöisesti Ljúfur onkin kiltti ja kuuliainen.

Iloinen poniini namien toivossa luokse valumassa.

Ohjasajona aika paljon ollaan liikuttu, kun Luippis liikkuu sillä tavoin aina reipaasti. Taluttaen on vähän perässä vedettävä. Tänään päästiin taas porukoihin eli Odinin ja Pokun kanssa maastoon, me siis ohjasajaen. Ljúfur ei sitten tyytynytkään perähevosen pestiin, vaan otti hetimmiten kärkipaikan ja meni siis vetohevosena koko lenkin. Reippaasti käveltiin, niin reippaasti, että kaverit joutuivat ravailemaan meitä kiinni. Ja minulle tuli hiki. Ljùfur alkaa olla sen verran tottunut jo näihin lämpimiin keleihin, ettei se hionnut juurikaan. Ja onhan sen kuntokin toki koko ajan kasvanut.

Ikävä ihminen. Raahaa pientä ponia perässään pitkin maita ja mantuja. Ihan hiki meinaa tulla.

Eilen tehtiin satula lenkki pitkästä aikaa. Ihan näin hattuuntunut poni ei kyllä ollut, miltä tässä kuvassa näyttää, vaan ihan reippaasti kipitteli menemään. Kovasti tuntui olevan liikennettä kylällä kerrankin, nähtiin useampikin lenkkeilijä ja tallin ponitkin tulivat vastaan. Loppumatkasta taas kiipesin selkään ja viimeiset 500 metriä edettiin ratsain. Ljúfur kulki reipaasti korvat hörössä ja kuunteli hyvin. Minulla vain meinasi olla ongelmia, sillä sisäreidet olivat vieläkin kipeinä viime viikonlopun ratsastusretkestä. Auts. Ei ne kävellessä ole enää tuntuneet sitten alku viikon.

Iltapöperöt

Tänään käväisin myös hevostarvikekirppiksellä, mistä mukaan tarttui vitosella erittäin hyväkuntoinen vohveliloimi. Olisi siellä ollut myös aika passeli satulavyö, mutta kun ei nyt ole tarvetta, vastustin kiusausta. Jos se olisi ollut ruskea, en olisi pystynyt. Onneksi ei ollut :) Hyvin meni siis tämäkin päivä. Puolilta päivin tallille. Sieltä suoraan kirppikselle. Kotiin vaatteiden vaihtoon ja Siltakylään tankkaamaan, kauppaan ja lenkittämään koirat samalla. Siellä kun on katuvalot, toisin kuin meidän kylällä. Ja alkoi jo olla pimeää. Kotona puoli kuusi. Ruokaa, imurointi, iltalenkki sateessa. Tämä alkaisi nyt olla tässä tämä päivä.