Paluu arkeen

Loma on vietetty helteisessä kelissä ja töihinpaluusta suoriuduttu onnekseni hiukan vähemmän helteisessä kelissä. Lämmintä silti on ollut, paitsi ihan nyt viime päivinä, kun on viimein satanut myös täällä kaakossa. Kyllä muuten tuntuu kylmältä +18 astetta niiden +30 lämpötilojen jälkeen. Ja kovin on kummalliselta tuntunut, kun on voinut lenkkeillä ja harrastaa ihan milloin vain vuorokauden ajasta riippumatta. Paarmatkin on kadonneet, mutta hirvikärpäset ovat tulleet tilalle, joten metsään ei ole asiaa hevosen kanssa nyt ainakaan. Harrastustahtikin on hidastunut, koska aika on niin paljon rajallisempaa nyt taas, kun töissä menee iso osa päivästä. Ollaan me jotain silti tehty, mutta varsin paljon vähemmän ja sellaista vähemmän aikaa vievää eli ollaan taas kaiveltu Lystin kanssa toko/tottis jutut esille ja työstettäväksi, kun niitä on niin helppoa tehdä pihalla vaikka joka välissä sen minuutin pari.

Tästä näkee hyvin paarmojen määrän pahimmillaan. Harvoin niitä kuvaan saa, paitsi kun niitä on niin paljon, että joku aina osuu. Taustalla oleva kiviröykkiö on rautakautinen kalmisto, joita tuolla meren muinaisen rantaviivan tienoilla on useita.

Kamburin kanssa on ajettu ja lenkkeilty narussa, kerran olen vain selässä keikkunut. Tai itseasiassa useamminkin, kun ollaan tehty myös pelkkää selkäännousutreeniä ihan huvikseen. Mutta siis ratsastanut olen vain kerran. Aika rauhallista elämää on viettänyt poni kumminkin, kun paino on pysynyt hallinnassa, vaikka toki noussut onkin nyt laidunkaudella jonkin verran. Nyt kuitenkin ollut samoissa jo pitkään. Ovat saaneet jo kuivaa heinää, kun laitumella ei paljoa mitään syötävää ole ja turvotus on heti osittain kadonnut. Haavankin se taas sai takaseensa, nyt siihen ennestään terveeseen eli vasempaan ja siitäkin löytyi myöhemmin patti, joka viittaisi jännevammaan. Ihan ok se kuitenkin liikkuu, mutta lepuuttelee aika voimakkaasti molempia takasia. Voi myös johtua ihan väsymyksestä, kun ovat nyt olleet aika paljon yötä päivää ulkona, koska paarmat ovat kadonneet. Helteellähän olivat siis päivät sisällä.

Hän jaksoi juuri ja juuri raahautua ovesta sisälle talliin, ennen kuin sammui.

Koirien kanssa on lenkkeilty ihan hävyttömän vähän, koska aika ei vaan riitä yli tunnin lenkkeihin, jos aina sitäkään. Siksi siis ollaan tehty poni koirat combolla jonkin verran enemmän lenkkejä kuin pitkään aikaan, jotta kaikki saavat edes sinne päin riittävästi liikuntaa. Lomalla tottuu niin hyvään, että nyt tuntuu kuin ei aika riittäisi mihinkään. Eikä aina vaan jaksa, kun unet jää vähille.

Peikko kävi taas fyssarilla. Ei siinä mitään suurempaa oireilua ollut, mutta tarkistusta kaipasin, jotta taas tietää missä mennään. Ja olihan siellä SI-nivelen seudulla nikamalukkoja ja niska taas tutusta paikasta kireänä. Nyt on taas paikat ojennuksessa, ainakin hetken. Lystikin oli käynnillä mukana hoitohuoneessa, koska helle, ja käyttäytyi ihan hyvin, vaikka hiukan levoton olikin. Onhan siellä toki nuorelle kovasti haisteltavaa ja kaikkea ihmeellistä, joten sallittakoon pieni uteliaisuus. Ei siitä kuitenkaan haittaa ollut ja Peikko saatiin oikein hienosti hoidettua.

Lystillä onkin sitten ollut hiukan enemmän tapahtumia. Käytiin taas näyttelyssäkin. Porvoossa elokuun alussa oli ryhmis ja siellä kolme mudia ilmoitettuna. Lysti oli ainoa uros ja sai erin muttei muuta. Kumpikaan paikalla olleista nartuista ei saanut eriä, joten tavallaan Lysti oli nytkin paras. Tiukka tuomari. Kiva reissu siinä suhteessa, että kehä oli melko aamusta ja päästiin saman tien kotiin, joten aikaa jäi muuhunkin. Tuttujakin tavattiin, joten ei ollut turha reissu. Ja kotona oltiin tosiaankin jo yhden aikaan.

Lystin kanssa ollaan myös päästy tälle vuodelle asettamiini tavoitteisiin maastolajien suhteen. Jälki ja haku on aloitettu ja molemmissa takana noin kymmenkunta treeniä. Haussa tarkalleen ottaen yhdeksän plus yksi viime kesän kokeiluluontoinen, sekä ilmaisutreenit kotona ja jäljellä 11 treeniä, lukuunottamatta keppi-ilmaisutreenejä, joita on lukuisia. Jäljellä ollaan hyvässä mallissa, kun kepit ilmaistaan ja koira jäljestää ja on tehnyt myös kulmia. Kokemusta tarvii rutkasti lisää, sekä kulma- ja janatreeniä ihan erikseen vielä paljon. Ilmaisuunkin tarvitaan kestoa, ettei ponkaise heti ylös ja kepit pystyy myös ohjaaja löytämään sitten sokkojäljiltä. Niitä katsellaan sitten ensi vuonna tarkemmin. En usko sen olevan ongelma, vaikka eihän sitä tiedä. Mutta siis siihen nähden, ettei se minua ole koskaan kiinnostanut ja aloituskin venyi, vaikka sitä olisi voinut tehdä jo viime vuonna heti pennun tulosta alkaen, homma on tällä hetkellä hyvin hanskassa. Haussa taas ollaan ehdottomasti paremmassa mallissa kuin itse olisin osannut edes kuvitella, kun Lysti etsii valmiita maalimiehiä innoissaan ja ilman mitään ongelmia, sekä myös ilmaisee tarvittaessa. Kumpiakaan ei olla vielä tehty muuta kuin kokeilumielessä, jotta nähdään missä mennään, mutta siis mitään ongelmia ei oikeastaan ole ollut juurikaan, vaan homma on edennyt joka treenikerralla, kuin oppikirjasta. Tarkkuusruutukin on varsin hieno, siihen tarvitaan vain pohjaltaan vaikeampia ruutuja ja lisää sokkoja. Pudotettukin on ihan hyvässä vaiheessa treenin vähyyteen nähden. Esineruutu on tänä kesänä vähän jäänyt, mutta hyvä pohja siinäkin on olemassa, kun viime kesänä tehtiin ahkerasti, kun muutakaan ei oikein ollut. Viimeinen ruututreeni oli ihan super. Oli vaikeaa, mutta koira ei antanut periksi ja löysi viimein. Eikä muuten kysellyt yhtään.

Ekoista hakutreeneistä otettu kuva, kun Lystillä vielä oli kiire mamman luokse maalimieheltä.

Lysti on aloittanut myös Rally-Toko treenit. Yksi kerta takana ja ohjaaja oli ihan pihalla. Hyvin on kaikki unohtunut, vaikkei viimeisistä kisoista ole aikaa kuin kuusi vuotta. Mutta kyllä sekin sieltä vielä palautuu, mutta helppoa se ei ole. Kaivelin vanhat rallytreeni välinnet esille, jos vaikka harjoittelisi vähän. Suurin ongelmahan on siis se, etten pysty keskittymään koiraan ja sen kanssa toimimiseen, kun pitää keskittyä rataan ja miten siellä toimitaan. No, oli se aloittaessakin vaikeaa ja silloinkin opin, vaikka rataa ei juuri tullutkaan treenattua kuin kisoissa, joten enköhän minä opi nytkin.

Eletään jännittäviä aikoja. Lystin mahdollisen tulevan ystävän syntyminen tapahtuu ihan näillä hetkillä. Avautumisvaihe on käynnissä ja vuorokauden sisään toivottavasti selviää, tuleeko meille vielä yksi koiraskoira joukon jatkoksi. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Kovasti on jo suunnitelmia päässä, mitä hänen kanssaan tulevaisuudessa treenataan. Jos ei nyt tule pentua, niin tulee sitten kun tulee. Kaikki on kuitenkin valmiina ja haku päällä. Jännää.

Kesälomalla osa 4, kaikki loppuu aikanaan

Helteet senkun jatkuu, joten sen mukaan on mentävä. Kambur liikkui todella kevyesti, koska helle ja paarmat. Vähän käytiin kävelyillä tai sitten ei tehty mitään, paitsi rasvailtiin ja myrkyteltiin. Pesunkin sai taas. Viikonloppuna kärryteltiin. Lauantaina 6,7 km ja sunnuntaina 9,7 km. Sen verran tuulista oli, varsinkin sunnuntaina, että paarmoja ei juuri ollut, joten saatiin tehtyä ihan rauhalliset käyntilenkit. Sunnuntaina jopa liian rauhallisen, kun päivällä menin. Ponia ei olisi huvittanut, mutta koska illalle oli luvattu ukkosta ja sadetta, jota toki toivottiin tulevankin, otin varman päälle ja menin jo päivällä. Hellelukematkin oli ihan siedettävät, vain +27, ja kova tuuli. Enkä muuten olisi mennytkään.

Koirat liikkuivat ja puuhasivat sitten vähän enemmän kuin the pony. Niiden kanssa kun liikkuu, ei paarmat haittaa ja lämpö taas ei haittaa minua muutenkaan. Ihan päinvastoin. Käytiin siis lenkkeilemässä taasen veden äärellä pari kertaa ihan kunnolla. Toinen kerta kipiteltiin reitillä Katariina-Mansikkalahti-Sapokka ja sama takaisin päin. Samalla koirat tietty uivat koirarannalla ja muuallakin mahdollisissa paikoissa. Toinen kerta oli tuttu jokivarsi, tällä kertaa Hakamäki-Langinkoski-Keisarinmaja-riippusilta-Hakamäki. 1,5-2 tuntia meni molemmissa aikaa. Näiden lisäksi kipiteltiin ponin kanssa joen rantaan ja sieltä ympäri ja pienesti Hutikalla ja kirkolla. Rannassakin käytiin ihan vaan uimassa muutaman kerran.

Lystin viikkoon kuului myös ihan kiitettävästi treenejä. Ja vähän Peikonkin. Maanantaina tehtiin jälkeä. Takamettään noin 100 metriä pitkä jälki, jossa yksi kulma ja viisi keppiä. Vanheni noin puoli tuntia. Alussa ihan pieni jäljen sivussa kulkeminen muutaman metrin. Kun palasi jäljelle löytyikin heti keppi, jonka jälkeen keskittynyttä ja tarkkaa työskentelyä. Hyvä että malttoi palkkioistaan nauttia, kun jo jatkoi innoissaan matkaa. Palkkasin nyt kolmelta namilla ja kahdelta lelulla, joista toinen viimeinen. Oli kyllä niin huippu, ettei mitään määrää. Nyt pieni miettimistauko ja sitten taas harjoitukset jatkuvat. Mutta jo nyt, alle kymmenen jälkitreenikerran jälkeen, on homma jo sillä tasolla, että voitaisi jäädä talvitauolle. On se kyllä aika pakkaus.

Keskiviikkona oltiin taas kentällä kaverin kanssa, jolla siis myös on pari mudia. Ja pari muutakin koiraa. Tehtiin tarkkuusruutua vieraalla esineellä ja kokonaan vieraan tekemänä. Helppo pohja kentän laidan heinikossa, Kaksi eri ruutua ja treeniä, sama esine. Ensimmäinen löytö muutama sekunti lähetyksestä. Toisessa hieman häröilyä ja ruudusta poistuminen, mutta hetkeä aiemmin siitä kulki koiran lenkittäjä, joten en ihmettele. Jatkoi kuitenkin omatoimisesti etsintää, kun kutsuin lähemmäs. Löydön ilmaisi ensin hiukan vieressä, mutta korjasi itse. Tamäkin juttu on nyt jo hyvällä tasolla.

Kentällä tehtiin myös aktiivisuustreeniä eli sai vaatia leikkiä. Ei siis paljon muuta kuin leikittiin. Peikkokin teki muutaman sivulletulon ja oli ihan innoissaan. Treeni ei toki kestänyt minuuttiakaan, hyvä jos edes puolta, mutta kuitenkin.

Perjantaina ajelin aamupäivästä Haminaan, missä treffit treenihallilla Lystin velipojan omistajan sekä keskiviikkoisen treenikaverin kanssa. Kuuma oli kuin hitto eli ei mitään uutta sen suhteen. Vaikka auto olikin seinän vieressä varjossa koko treeniajan, ei silti tuntunut kivalta pitää koiria autossa siinä helteessä. Saivat siis tulla halliin häkkeihin. Peikko majoittui omaan kevythäkkiinsä ja Lysti isompaan hallissa olleeseen häkkiin. Hirmu hienosti oli Lysti häkissä ja jopa lepäsi. Menikin sinne ensimmäisen kerran jälkeen ihan itse vapaaehtoisesti. Enpä olisi uskonut. Niin taas osoitti juniori olevansa fiksumpi kuin mitä tyhmä ihminen luulee. Sillä vaan välillä fiksuus katoaa sähläykseen, joten annettakoon anteeksi väärä arvioni.

Lysti teki taas pienen aktiivisuus/yrittelijäisyys treenin ja nosea. Nyt ei tuntunut olevan vieraalla paikalla mitään merkitystä. Toki Peikko oli mukana, mutta kuitenkin. Oli innoissaan ja kivasti mukana, eikä vaikuttanut stressienergiseltä. Tehtiin siis pieni "tottis"treeni ja laatikkoetsintä kahdesti. Ensin laatikot jonossa, jolloin hakeutui alussa seinän viereen etsimään, kun se on toki tutumpaa. Korjasi kuitenkin itse ja löysikin ja ilmaisi nopeasti. Toinen kerta laatikot kehällä, joista haistoi kaksi ja oikaisi suoraan läpi oikealle laatikolle ja ilmaisi. Kai se haju jotenkin sen nenään tuli. En ihan kuitenkaan usko sen tunnistaneen laatikkoa. Toisesta etsinnästä video.

Peikko teki myös vähän "nosea" eli vein sen tilaan, missä oli muutama purkki joissa haju ja niiden vieressä nameja. Kaikki se löysi ja söi, mutta vähän ohimennen, koska juuri hiukan aiemmin samassa tilassa oli ollut pentu ja sen hajut kiinnosti enemmän ja miljoonat muutkin hajut, koska koirahalli. Pääasia kuitenkin, että teki jotain eikä koomannut. Mentiin vielä laatikoille ja kyllä se sieltäkin sen hajun bongasi ja ihan yritti jopa ilmaista. Ei se ensin ollut kovin innostunut tai muutenkaan etsinyt, mitä nyt haisteli, mutta hajulla alkoi melkein jo innostua. Hyvä Peikko. 

Häntä heiluu niin ettei tarkennus pystynyt parempaan

Olisipa aina loma, niin jaksaisi Peikonkin kanssa enemmän puuhata. Vaikkei siinä kauaa menekään, niin silti se tuntuu työpäivän jälkeen yleensä ylivoimaiselle, kun tietää ettei Peikko välttämättä arvosta. Sitten tulee vaan itselle paha mieli, jos koira ahdistuu ja kun kuitenkin haluaisi vain rentoutua. Ihan riittää kun huolehtii ponin liikunnan, koirien liikunnan ja treenaa Lystin kanssa jos jaksaa ja ehtii. Tai skippaa jonkun osa-alueen, jotta ehtii levätä. Toisaalta taas jos Peikko ei ahdistu, tulee ihan hirvittävän hyvä mieli ja siksi kannattaisi jotain tehdäkin. Vaan kun ei jaksa. No, vielä on viikko syksylle lomaa tähteellä ja ainahan sitä voi vaikkapa sairastua. Tai vaan jättää tallikäynnin välillä välistä. Aiemminhan pyrin aina pitämään tallivapaan maanantaina ja perjantaina, mutta se on nyt jotenkin jäänyt talven virusepisodin jälkeen. Kun silloin kävi kaksi kertaa päivässä hoitamassa ja ulkoiluttamassa, niin kerta päivässä on tuntunut helpolta, eikä ole enää samalla tavalla kaivannut vapaata. Jos nyt kuitenkin taas yrittäisi ihan oman jaksamisen vuoksi, vaikka ponin kanssa kiva onkin puuhata. 

Kesälomalla osa 3, huh hellettä ja Lystin perjantaipöhnä

Ponilla oli rauhallinen viikko, koska helteet jatkuu ja jatkuu vaan ja koska minulla oli iltamenoja. Aamulla kävin parina päivänä, mutta toisena poni veti sikeitä, enkä halunnut herättää, joten lähdin kotiin ja toisena käytiin rannassa ponin ja koirien kanssa. Päivällä ei voi käydä, koska paarmat ja toki +30 lämpötilat. Vaikka lämmön vielä kestää ponikin, niin paarmoja ei. Yhtenä päivänä tehtiin vajaan puolen tunnin ohjasajotreeni kentällä, josta alku meni sinkoillessa paarmoja karkuun ja loppu muuten vaan kiirehtien. Ei ollut kivaa kummallakaan, mutta tulihan nyt ainakin liikuttua. Pari kertaa käytiin 7,5 km kärrylenkillä. Toisella kerralla juostiin, koska paarmat. Mentiin suurimmaksi osaksi kuitenkin pelloilla ja pehmeillä alustoilla, koska kovilla teillä ei ole terveellistä juosta. Aikaa tähän lenkkiin meni 50 minuuttia, kun kävellen saman mittaiseen lenkkiin meni 1 h 11 min. Kävellä pystyttiin, koska parina päivänä kävi tuuli sen verran voimakkaammin, että paarmoja ei ollut paljoa.

Hän on juuri herännyt

Koirat liikkui tälläkin viikolla paljon uiden, mutta koska kuvio autolla rantaan - uintia - autolla kotiin alkoi tympiä, käytiin myös joenranta lenkeillä Kotkassa. Hissukseen käveltiin joenrantaa pitkin ja koirat kävivät vedessä puljaamassa kaikissa mahdollisissa kohdissa. Oli kivaa, kun ei ollut mihinkään kiire ja ekalla kerralla tavattiin tuttujakin ja aikaa meni jutellessa. Kerran koirat siis lenkkeilivät myös ponin kanssa, mutta silloinkin rantaan puljaamaan.

Lystillä oli muutenkin ihan kohtuu tapahtumarikas viikko. Kaksi kertaa tehtiin jälkitreeni takamettään. Molemmilla kerroilla kaksi erillistä pätkää, joiden päässä keppi. Ensimmäinen kerta suorat pätkät n.10-20 metriä ja toinen kerta n.20-30 metriä pitkät pätkät kulmalla. Molemmat kerrat sujuivat hienosti. Suorat toki oli helpotkin, mutta kokemusta ja varsinkin itseluottamusta kartuttavat nekin. Ilmaisut oli hienot eli ne on nyt ainakin opittu. Vaikka pidemmissä jäljissä on ollut selvästi havaittavissa sitä, että kun olen palkannut namilla välikepit ja viimeisen lelulla, niin keppien arvo on laskenut. Ja kulmat, ekat ikinä, ja Lysti selvitti ne ihan ilman apua kuin vanha tekijä. Meni se puolisen metriä ensin ohi, palasi ja jatkoi oikeaan suuntaan tasan jäljellä. On se kyllä välillä aika uskomaton. Ensimmäinen kulmallinen jälki uusittiin, koska meni ohi kepistä, kun haaveili jotain muuta, eikä reagoinut siihen lainkaan, kuten yleensä jos menee ohi. Sen jälkeen olikin sitten varsin tarkka ja kepeistä ei juuri ohi ole enää menty.

Joen rannassa Korelan puolella. Peikko ei halunnut kuvattavaksi 😁

Karhulassa kaverin kanssa kentällä treenatessa tehtiin pudotettua. Pohja kentän laidassa oli vaikea, korkeaa lupiinipuskaa ja heinikkoa. Ensin tehtiin helppo, lyhyt ja kentän ja pusikon rajalla. Se oli ihan ok, vaikka vähän nuuskuttelikin muuta, kun hajujahan siellä on. Toinen oli jo puskassa ja etsimiseen meni aikaa, mutta ei antanut periksi ja viimein löysikin. Tauon jälkeen sitten pikältä matkalta, mikä oli liian vaikea, joten helpotettiin sitten niin että tein alusta uudelleen ja esine oli ihan näkyvissä kentän puolella. Matkaa pitää selvästi alkaa nyt pidentämään reippaasti, koska kuvio on muuten kyllä hanskassa. Hyvä treeni kuitenkin ja taas on taso kartoitettu tässäkin asiassa.

Meillä oli myös jännä päivä perjantaina, kun Lysti kävi luustokuvissa. Kuvaus tehtiin minun ollessa odotustilassa, joten siitä ei ole kerrottavaa, mutta nukkui hämmästyttävän helposti, vaikka luulin ettei nukkuisi kun on vähän sählä jännittäjä joissain asioissa. Kaikki näytti hyvältä, paitsi lonkkamaljat hiukan matalat. Lääkärin arvio C/C, mutta kuvissa näytti kyllä niin siistiltä ettei sillä kirjaimella kyllä minulle mitään väliä ole, koska mitään haittaa noista ei tule varmana koskaan olemaan, varsinkin koska kevyt koira. Tulokset siis tuli heti seuraavana mahdollisena arkipäivänä ja kaikki priimaa paitsi ne lonkat. Kyllä Hannu tietää.

Lystin herääminen ei sitten mennytkään yhtä hienosti kuin nukahtaminen. Se oli oikeastaan koko loppu päivän selvästi huonovointinen ja aika pitkään myös liikkui huterasti. Kuvaus oli kuitenkin jo aamulla ja vielä illalla, kun ennen tallille lähtöä käytin koirat metsässä, sen takapää ei kestänyt yhtään äkkinäistä liikettä ilman että meinasi lähteä jalat alta. Onneksi se kuitenkin nukkui ihan rauhassa koko päivän ja vielä yönkin ja oli aamulla jo ihan oma itsensä.

Vähän olen nyt myöskin tällä viikolla tehnyt projektin Lystille kaveri eteen jotain. Pentua siis kyselty ja kasvattajan hyväksyntä saatu, joten mahdollisesti jos uroksia syntyy, Lysti saa kaverin lokakuussa. Rotu ei ole sama, koska yksi kiinnostava rotu on vielä kokematta. Siitä lisää sitten jos pennun tulo varmistuu. Jännää.

Kesälomalla osa 2, sertin metsästystä ja hikeä

Lomakelit on olleet kohdallaan, siis jos minulta kysytään. +30 huitteissa on lämpötilat pyörineet, eikä öisinkään ole juuri ollut +20 vähempää. Koirat ei ehkä niin nauti ja poni kaikkein vähiten, koska kuuma ja paarmat ja muut ötökät. Mutta hevoset on nyt ulkoilleet öisin ja olleet päivät viileässä tallissa ja voivat selvästi paremmin. Liikutukset on menneet aika myöhään, joten kotona olen ollut iltaisin yleensä vasta kympin aikaan. Onneksi lomalla sen ei ole niin väliä, vaikka aamut sitten venyykin.

Kamburin viikkoon mamman ensimmäisellä lomaviikolla kuului ihan tavan juttuja. Käytiin kärrylenkeillä, eikä paarmojakaan ollut ainakaan iltaisin niin paljoa, ettei olisi kävellä pystynyt. Tiet on niin kovat, ettei siellä juuri hölkätä pystykään, varsinkaan kun Flexit hajosi silloin pitkällä lenkillä Juhannuksena. Mikä toki ei ole ihmekään, koska tiet on kuin hiekkapaperia ja tossut oli jo vanhat. Nyt on käytössä Scootit. Eteen sellaiset jo olikin, taakse tilattiin uudet. Samalla tilasin gaiterseja lisää, sekä mudstrapit kaikkiin tossuihin. Eiköhän näillä pärjäillä nyt jonkun tovin, kun talveksi on kuitenkin vielä nastoitetut Flexit ja niihin säärystimiä vaikka ja kuinka, ihan uusiakin.

Ainoa tavallisuudesta poikkeava juttu Kamburin viikossa oli kentän lanaus. Ei ollut helppoa se. Kuormalavasta viritelty lana sekä tekemäni aisat toimivat hienosti ja ponikin toimi. Kuskin toiminnassa sen sijaan olisi ollut parantamisen varaa. Kun ei ihan vielä tiennyt, miten lana pitkien vapaiden aisojen päässä käyttäytyy, ei jälki ollut välttämättä niin siistiä ja paikkailla sai vähän väliä, mutta valmista saatiin. Aikaa meni noin 40 minuuttia eli ihan hyvä treeni ponille ja minullekin. Ainakin hiki tuli molemmille.

Kambur joutui myös kylpyyn. Taas. On niin ihanaa kun voi pestä ponin vaikka kerta viikkoon lämpimällä vedellä ja suihkuttaakin tai viilentää vaikka joka päivä tarvittaessa, eikä tarvi säästää vettä. Ihokin pysyy niin paljon paremmassa kunnossa ja kutinat pysyy minimissä. Puhtaana se ei kyllä pysy, mutta se nyt ei ole niinkään se pointti, vaan ihan hyvinvointi. Ja sen suhteen pesu riittävän usein toimii. Pesun jälkeen käytiin kävelyllä, jotta poni kuivuisi, ennen kuin se ehtii heittää katolleen. Ihan ei onnistunut, koska katolleen se heitti jo puolessa välissä lenkkiä, kun keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja poni unohtui selän taakse. Siinä hommassa se on kyllä sairaan nopee, vaikka muuten onkin varsin rauhallinen kaveri, jolla ei ole välttämättä kiire koskaan mihinkään.

Koirien kesää ja siis tähänkin viikkoon on kuulunut lähinnä uiminen. Eipä sitä helteellä paljon muuta. Kun nyt kumminkin pelkkä rantaan ajo, uiminen ja kotiin takaisin autolla systeemi alkoi tympiä ja kun aikaa nyt on, koska loma, niin käytiin pari kertaa lenkillä muualla, paikoissa missä kokoajan mahdollisuus pulahtaa veteen vilvoittelemaan. Yksi lenkki ihan tuossa kylillä elikkä kierrettiin järviä ja koirat pääsivät uimaan sekä Kärsäjärveen että Huutjärveen. Kyseiset järvet ovat kooltaan enemmänkin lampia ja vesi varsin lämmintä näillä helteillä, mutta on se märkää ja viileämpää kuin ilma. 

Toinen vastaava lenkki heitettiin Kotkan puolella ja kävi vielä niin mukavasti, että kun kurvasin autolla kentän laitaan parkkiin, oli kaveri siellä treenaamassa noutajiensa kanssa ja heidän kanssaan sitten saatiinkin hyvin kulumaan pari tuntia kävellessä ja juorutessa ja koirien uidessa ja touhutessa. Oli muuten varsin väsyneitä koiria sen reissun jälkeen. Ihan sai rauhassa talleilla iltasella, ei kumpikaan tainnut edes huomata kun lähdin.

Lenkkeilyn lisäksi Lysti treenasi vähän. Treffattiin mudinomistaja kaverin kanssa Karhulassa kentällä treenailun merkeissä keskiviikkona. Peikko jäi kotiin ja lähdettiin Lystin kanssa reissuun kaksin ihan harjoituksen vuoksi, kun hävyttömän vähän kumpaistakaan on tullut yksin liikuteltua mihinkään. Lysti teki keppi-ilmaisua ja tarkkuusruutua. "Jäljen" tein metsän puolelle polulle. Siinä oli muutaman metrin välein esineitä, pieniä esineitä ja keppejä. Ensin Lysti ei tajunnut, haisteli ja kuseskeli vaan, kun siinä metsikössä paljon koirat lenkkeilevät, niin hajuja on. Ensimmäinen esine autettuna, sen jälkeen ymmärsi, että jotain tarttis tehdä, mutta seuraavista esineistä meni silti yli. Annoin mennä. Ilmaisi kuitenkin  viimein pari keppiä ja takaisin tullessa vielä yhden, joka sinne oli jäänyt. Vaikea treeni, mutta hyvä. Tietää taas mitä treenata. Tarkkuusruutu tehtiin hiekalle, n1,5m vain, esineenä ruuvi. Ei mitään ongelmia, löysi nopsasti ja ilmaisi sujuvasti. Enkä huomannut mitää eroa toiminnassa, vaikka Lysti olikin yksin mukana. Olipa kivaa, kun oli juttuseuraa ja vertaistukea. Nyt taas hiukan enemmän osaa käyttää omiakin aivoja jälkitreeneissä, kun tuli taas uusia näkökantoja asiaan. 

Kävästiin sitten lauantaina Lystin kanssa Harjussa ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä. Juuri ja juuri päästiin vielä kipittelemään junnuluokkaan, seuraava koitos onkin jo nuortenluokassa. Hyvin meni. Kuuma oli kuin hitto ja kehä tuhottomasti myöhässä eli odottelua tuli paljon. Hienosti jaksoi Lysti olla ja käyttäytyi todella mallikkaasti. Rauhassa katseli ohikulkevaa liikennettä, eikä välittänyt edes iholle tunkevista koirista mitään. Alussa toki olisi halunnut seurustella vähän kaikkien kanssa, muttei kauaa viitsinyt hötkyillä. Kehässä ei oikein enää jaksanut, mutta esiintyi kuitenkin ihan hyvin, vaikka temperamentti kyllä puuttui tyystin. Antoi jopa mitata, mikä oli hämmentävää, kun kotonahan se ei ole onnistunut koskaan. Reilusti jäi alle maksimin, vaikka tuomari epäili sen olevan liian iso. Turkki tekee niin paljon. Ryhmäkehässä sitten oli hetken autossa levättyään paljon pirteämpi. Sieltä ei kuitenkaan sijoitusta, mikä ei todellakaan yllättänyt, varsinkin kun kehässä ryhmät 1 ja 5 samaan aikaan eli hitokseen koiria. Hyvää kokemusta kuitenkin. Kotimatkalla pysähdyttiin Siltiksellä ja Lysti pääsi käymään Huutjärvessä uimassa ja emäntä ostamaan mansikoita.

Kyllä kesä on kiva, vaikka saisi jo hiukan viilentyä kelit. Ei muuten, mutta koirien kanssa on aika mahdotonta tehdä päivisin mitään ja hevosen kanssa ei voi tehdä oikein milloinkaan mitään, koska paarmat vie järjen. Onneksi se nyt on kuitenkin pysynyt jotakuinkin kuosissa. Onhan se kerännyt nestettä ja ihrakertymät kasvaneet hiukan, mutta suuren suurta lihomista ei ole havaittavissa. Laidun on köyhä, koska syöty. Sokerista ruoho varmaan on, koska on niin kuivaa. Sitä on kuitenkin niin vähän syötäväksi ja saavat kuivaa lisäksi, ettei suurta ongelmaa ole. Kuivassa on sokerit 107 ja srv ihan alakanttiin eli ihan ok sapuskaa läskeille. Muut arvot aikalailla rajoissa myös eli ei vaadi juuri mitään lisiäkään. Kambur saa BH Tenderiä n.2dl, koska tykkää siitä ja syö sen kanssa ihan mitä vaan, Muuten ei tarvisi. Chiaa saa n.1dl, jotta kakka kulkee + metaboliselle tarkoitettua yrttiseosta ja puolikkaan annoksen kivennäistä. Poni voi hyvin ja näyttää hyvältä, joten näillä mennään. Tehdään muutoksia jos tarvii. 

Onneksi on kuitenkin kesäloma. Sääliksi käy tuuraajaa siellä töissä, ei käy kateeksi.

Kesälomalla osa 1, Juhannus

Virallisesti loma alkaa 28.6., mutta koska Juhannus, on ennen sitä ollut jo kolme vapaata plus melkein vapaa torstai, koska en ollut töissä kuin nelisen tuntia. Lepäilyksi on pyhät menneet, mutta eiköhän se sitten jo riitä ja jaksaa taas jotain muutakin kuin maata.

Koska helle, aikalailla yksipuolista on Juhannuksen liikunnalliset harrasteet olleet. Koirat on lähinnä uineet. Ja sitten ne on uineet ja vähän kävelleet siinä sivussa. Ja sitten ne on kävelleet ja vähän uineet siinä sivussa. Eli uimavoittoista on ollut. Lystille ostin viilennysliivin, kun se on niin herkkä lämmölle. Tuntuu toimivan, ainakin pysyy tosi kauan märkänä ja sitä myötä viilentää pitkään. Lysti sai myös mahalääkettä muutaman päivän, kun oli vähän nuutunut ja maha löysällä ja jaksaa nyt heti paremmin helteestä huolimatta. Harmi, etten tajunnut aiemmin, mutta onneksi edes nyt.

Jälkitreeniäkin mahtui Juhannukseen hiukan. Tehtiin yhtenä päivänä ensin ruutu metsän puolelle, missä kuusi keppiä ja myöhemmin samana päivänä lyhyt jälki, missä viisi keppiä. Molemmat sujuivat hyvin. Keppi-ilmaisussa on hiukan tällä hetkellä sähläystä havaittavissa ja ilmaisut on vähän mitä milloinkin. Kepit kuitenkin ilmaistaan, vaikka usein kuvio on se, että ensin vauhdilla ohi ja kun kepin haju ehtii aivoihin asti, sitten etsitään ja ilmaistaan eli kepillä on jälki toisarvoinen juttu, mikä ei minusta ole huono asia, kun kuitenkin jatkaa ihan hyvin jäljestystäkin sen jälkeen.

Uinnin jälkeen maistuu uni kun ei ole niin kuuma

Ponin kanssa ollaan lenkkeilty helteistä huolimatta ja hoidettu öttiäisten puremia. Nyt niitä nimittäin on, kun sekä paarmat että mäkäräiset hykkäsivät sankoin joukoin ukkosen jäljiltä. Kaksi kertaa on paettu paarmoja kärryiltä käsin ja koska poni jaksaa paremmin kuin koskaan, ollaan hölkkäilty ihan urakalla pitkääkin lenkkiä ja rikottu jo kaikki tossutkin, koska tiet on kuin hiekkapaperia. Tähän mennessä pisin lenkki ikinä 15,4km sujui ajassa 2h 16min. Luulisi että laidunkilot pysyy kurissa. Ainakin nesteet lähtee liikkeelle, koska tällä pitkällä lenkillä jouduin jossain viiden kilometrin kohdalla kiristämään valjaita kun alkoivat valua kaulalle. Tarkempi tutkinta osoitti, että kireä vatsavyö ei ollut enää kireää nähnytkään, vaikka se sitä olikin vielä lähtiessä, vaan nyt väliin mahtui kevyesti nyrkki. Muutama reikä kireämmälle ja johan pysyi vermeet oikealla paikallaan.

Ponin Juhannukseen mahtui myös talutuslenkki metsäpolulla ja ratsastusta kentällä. Harvemmin kentällä tulee pyörittyä muutenkaan, saati sitten selästä käsin, joten ihan on mainitsemisen arvoinen asia se. Ensin meni hyvin, oikeastaan hämmästyttävän hyvin, kunnes paarmat löysivät meidät ja alkoi hermo mennä molemmilta. Yritettiin vielä lähteä kävelylle, mutta siellä oli vielä enemmän paarmoja, joten lopetettiin hyvän sään aikaan. Puoli tuntia ja 2,8km kentällä pyörimistä käynnissä, ravissa ja töltissä oli kuitenkin jo ihan liikunnaksi laskettavissa, joten ei ollut huono juttu lopettaa siihen. Nyt kun jaksaisi säännöllisesti harrastaa sitäkin, saattaisi olla että molemmat jopa oppisivat jotain. Ja onhan Skorpan jo 7 vuotta vanha (25.6.) eli melkein niin kuin aikuinen hevonen, joten jotain voi jo vaatiakin. Vaan mielummin me taidetaan kuitenkin vaan maastoilla, tavalla tai toisella. Se on parasta se.

Pientä säätöä

Kesä etenee, loma lähenee. Kauheasti on suunnitelmia, mitä tehdä kun on aikaa, vaan tekemättä ne jää tänäkin vuonna, kuten jokaisena edellisenäkin. Vaan loma onkin lomailua varten ja tehdään juuri niitä asioita, mitkä sattuu juuri silloin huvittamaan.

Kambur on lakannut karkailemasta. Se siis oli viikon verran yksin omalla lohkollaan, missä kulki sähkö kunnolla ja siellä se pysyi. Helteet tuli ja alkoi hirvittää, kun siellä ei ollut varjoa, eikä kulkua katokseen. Sitäpaitsi se alkoi lihoa, kun ensin oli kevyt liikunta viikko ja sitten se oli yksin pienemmällä alueella, eikä siis liikkunut juuri nimeksikään ja söi kokoajan, kun ei ollut muutakaan puuhaa. Päästin sen sitten yhtenä päivänä muiden kanssa ja menin itse vahtimaan ja samalla tarkistamaan aidat. Kyllä oli onnellinen poni, kun pääsi kavereiden luokse. Vaan ei mennyt kauaa, kun se jo alkoi kurkotella aidan alta evästä. Ensimmäisellä kerralla se uskoi, kun kielsin. Toisella kerralla ei enää, mutta taisi saada sähköä, kun kuitenkin hetken päästä nykäisi päänsä pois. Kolmannella kerralla olin jo kauempana ja se kurkotti jo melko kauas aidan alle. Läksin jo kävelemään kohti, kun kieltokaan ei tehonnut, mutta sitten se saikin ihan kunnon sähköiskun ja pomppasi pari metriä taaksepäin. Sen jälkeen se jätti aidat rauhaan, vaikka kävikin vähän väliä "kokeilemassa" noin puolen metrin päässä aidoista olisiko sähkö jo kadonnut. No, ei ollut.

Seuraavana aamuna se oli sitten laitettu muiden kanssa uudelle lohkolle, eikä ole enää karannut. Ei se kyllä tarvi kuin kerran huomata, ettei sähköä olekaan, niin varmasti se taas sinne sujahtaa. Mutta onneksi nyt kuitenkin on pysynyt ihan hyvin. Nyt ne on olleet myös rajoitetulla laidunnuksella köyhän laitumen lisäksi eli ovat aamupäivät laitumella ja iltapäivällä tulevat tarhaan ja ovat siellä iltaan asti. Tarjolla on kuivaa heinää.  Ja yöthän ne siis ovat sisällä. Viime vuonna saivat alku kesästä olla öitä ulkona, mutta nyt tuli ötökät niin rytinällä ja niitä on enemmän kuin koskaan, ettei ne siellä viihdy. Jonottavat jo varsin varhain sisälle, vaikka katoskin on.

Pari kertaa ollaan nyt päästy ajelemaan länkivaljailla, kun saatiin viimein mäkivyöt. Niitä piti hiukan säätää, kun full-kokoisena olivat tietenkin vähän väljät. Poni-koko kuitenkin oli selvästi liian pieni, joten vähän joutui tuunaamaan. Muutaman reijän ja remmin lyhennyksen jälkeen, ovat nyt kuitenkin toimivat. Koppiksistakin piti hiukan leventää aisaväliä, mutta viimein päästiin testaamaan. Mielellään liikkui poni, joten ihan hyvältä varmaan tuntui ja hikijäljetkin oli ihan symmetriset ja hyvät. Alamäet se meni selvästi rennommin kuin häntävyön kanssa. Häntävyö on aina ollutkin Kamburin mielestä erittäin epämiellyttävä, enkä ihmettele. 

Nyt on taas ollutkin vähän rauhallisempaa ponin liikutuksen kanssa, kun mittari on näyttänyt yli +30 lukemia lähes joka päivä. Vähän ollaan käyty kävelyillä maasta käsin tai sitten vaan olen suihkutellut ponin kylmällä vedellä ja päästänyt takaisin kavereiden luokse. Heinätöiden ajan ovat laitumen portit olleet koko päivän auki, muttei nuo siellä ole viihtyneet, koska kuuma ja paarmat. Kopissa ovat lähinnä nuokkuneet ja käyneet välillä vähän syömässä. Nyt on heinät vintillä ja portit kiinni.

Lystin kanssa ollaan treenattu ennen helteitä ihan aktiivisestikin ja käyty treeneissä. Nyt kun on kuuma ja Lysti kovin herkkä lämmölle, on kotitreenit jääneet. Oltiin vähän aikaa sitten EK-ryhmän kanssa treenaamassa jälkeäkin ja hyvä että oltiinkin. Jälki kun on ollut aina vähän sellainen vieraampi alue minulle, eikä niin kiinnostavakaan. Nyt pääsin kävelemään ensimmäisen kerran vähän kaiken tasoisten koirien perässä omani lisäksi ja saihan siitä nyt ihan eri kuvan hommasta. Nyt ainakin tiedän, miltä haluan koiran jäljestyksen näyttävän ja kun on joku selkeä päämäärä, on treenaaminenkin heti mielekkäämpää. 

Lystin oma jälki oli noin 100m pitkä, uun mallinen, lopussa keppi ja noin 40 minuuttia vanha. Kaksi henkilöä minun lisäkseni lähti mukaan kävelemään. Ensin Lysti ei tajunnut yhtään mitään. Se kyllä etsi kovasti, muttei ihan tiennyt mitä ja ihmisetkin häiritsi. Kun jälki kääntyi vasten tuulta, se jäljesti erittäin pätevästi, tarkasti ja varmasti. Kaverit käveli nyt vähän kauempana kuin aluksi, mutta en tiedä oliko sillä enää merkitystä. Taas kun käännyttiin sivutuuleen, alkoi sählääminen, eikä se ollut jäljellä ollenkaan. Se hyppi jopa päin puita ja haisteli kovasti jotain sieltä. Loppuun kuitenkin päästiin jotenkin, muttei keppi kiinnostanut pätkääkään.

Vaan olipa hyvä harjoitus. Minä opin, miltä tuntuu, kun koira oikeasti jäljestää niin, että voit täysin luottaa siihen ja kävellä vaan perässä. Ja siihen pyrimme. Minulle myös alkoi valjeta treenikavereiden ja vetäjän kanssa käydyistä keskusteluista, miten sinne yritän päästä. Projektina siis tälle kesälle kasvattaa keppimotivaatiota ja opettaa, että kepit on ne joista saa palkkaa. Lysti kyllä osaa jäljestää tai ainakin oppii helposti, kun se vaan haluaa riittävästi löytää ja päästä palkalle.

Nyt ollaan sitten tehty keppi-ilmaisua pihalla ja se alkaa sujua ja olla Lystin mielestä kiva leikki. Seuraavaksi olisi tarkoitus siirtää homma metsään ja sitten jäljelle lyhyillä keppiväleillä. Välejä sitten pikku hiljaa pidennetään ja toivotaan että päästää haluttuun lopputulokseen. Aika sitten näyttää, kuinka sen asian kanssa käy.

Tokot ei ole menneet erityisen hyvin. Koska kuuma ja hankala olo ja kaikkea, ei Lysti ole jaksanut keskittyä yhtään, eikä sitä juuri ole kiinnostanut tehdä oikein yhtään mitään. Pätkittäin tulee hyvääkin pätkää, mutta selvästi nyt on tauon paikka. Ja tänään olikin viimeinen kurssi kerta ja kokeenomainen treeni. Se ei mennyt erityisen hyvin. Seuruuta se ei oikeastaan suorittanut juuri lainkaan, kun ilman jäätäviä apuja, se olisi jäänyt vaan seisoskelemaan ja olisin saanut kävellä keskenäni. Liikkeestä maahan ihan ok, pienillä avuilla toki, mutta perusasentoon se ei jaksanut nousta ei sitten millään. Luoksetulo myös ihan ok, vähän vaisu, kuten kaikki muutkin liikkeet kyllä. Kaket ei tapahtunut, kun istumaan nousu nyt vaan ei näillä helteillä nappaa. Läheltä ja käsiavuilla saatiin kuitenkin jotain liikettä aikaiseksi. Kapulan pito ja hyppy oli hyvät, suorastaan erinomaiset vaisudesta huolimatta. 

Ei tämä näin kirjoitettuna niin huonolta näytä kuin miltä se tuntui ja osaahan se kaikki alokkaan liikeet, varmuutta ne tarvii kyllä. Mielentila ja ulkopuoliset häiriöt on se suurin ongelma. Ja tällä hetkellä myös helle. Rannalla juuri uimasta tulleena se toimii ihan kivasti, vaikkei silloinkaan niin kuin parhaimmillaan. Viileämpiä kelejä odotellessa pidämme nyt siis taukoa tottelevaisuuslajeista ja toivomme, että into palaa jossain vaiheessa. 

Hakuilua ja hierontoja, sekä nälkäinen poni

Me oltiin hakuilemassa pari päivää päiväleirin muodossa viime viikonloppuna. Oli kivaa, vaikka hyttysiä oli ihan mustanaan muutaman päivän sateen jäljiltä ja metsäkin märkä. Mutta porukka oli ihan huippu ja aika meni nopeasti. Lauantaina meitä oli kahdeksan koirakkoa ja kahdelle päivälle osallistujat tekivät vain yhden treenin ja vain lauantain hakuilijat kaksi. Silti aikaa kului noin kahdeksan tuntia. Lystillä oli neljä maalimiestä valmiina metsässä. Ensimmäiset kaksi näyttäytyivät, viimeiset kaksi otettiin ääniavuilla eli ihan samoin kuin edellisissäkin treeneissä, kun kouluttaja halusi nähdä miten koirat toimii. Ei ongelmia. Reippaasti Lysti syöksyi maalimiehille leikkimään. Ensimmäinen ääniapu aiheutti hiukan epävarmuutta ja vauhti hiukan hiljeni. Hyvin kuitenkin toimi muuten.

Sunnuntaina meitä oli vain viisi koirakkoa ja kouluttaja oli suunnitellut meille kaikille kaksi treeniä. Ensin tehtiin normi hakutreeni ja viimeiseksi partiointi-/tuuliharjoitus. Hakutreenissä meillä oli muistikuvatreeniä ohjelmassa eli molemmille puolille maalimiehet, joilta ääniapu. Lähetys vuoron perään viimeisestä avusta alkaen. Näitä tehtiin kaksi. Kokeilussa myös ruokapalkka kouluttajan toiveesta, vaikka sanoinkin, ettei se Lystiä kiinnosta. Kolmannelta ja neljänneltä maalimieheltä tuli ruoka, maalimiehiä viisi. Viimeinen maalimies ylitys-/risteilyharjoituksena lyhyeen matkaan eli neljänneltä jäätiin metsään, otettiin apu toiselta puolelta, lähetys keskilinjalta.

Valmistautumista ensimmäiseen muistikuvaharjoitukseen. Kuva Minna Muuri

Ensimmäinen muistikuvapari meni hyvin, toisellakin ensimmäinen maalimies, vaikka ruoka jäikin syömättä ja koira syöksyi minun luokseni valmiina jatkamaan etsintöjä. Söi se kuitenkin pitkin hampain, kun mentiin yhdessä takaisin maalimiehelle. Neljäs maalimies olikin sitten vaikea. Se oli pienen kumpareen päällä ja keli oli melko tuuleton. Kovasti Lysti kyllä yritti, muttei millään saanut paikallistettua, vaikka selvästi olikin välillä hajulla. Reippaasti se kuitenkin aina lähti takaisin etsimään, kun sen lähetin. Kolmannella yrityksellä etenin kymmenisen metriä maalimiehen suuntaan ennen lähetystä ja siitä se jo saikin hajun ja puolittain karkasi maalimiehelle. Harmittavasti sieltä tuli se ruoka, joka jäi oikeastaan kokonaan syömättä. Viimeinen maalimies meni kuitenkin hyvin, vaikka hetken joutuikin etsimään ja sieltä sai lelun palkaksi ja koko porukan metsään leikkimään. Erittäin hyvä harjoitus oli tämä. Vähän haastetta peliin, kun itse olen turhan varovainen.

Tämäkin kuva Minnan ottama, kuten muutkin treenikuvat.

Tuuliharjoitus ei sitten mennytkään ihan niin hyvin ja vettäkin jo satoi ihan kivasti. Pari maalimiestä se haistoi ja sinne sinkosi, mutta ei se oikein ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä ja se vain käveli mukana tekemättä oikein mitään. Olihan se varmaan vaikeaakin, kun pientä kuusikkoa, eikä oikein tuulta ja paksu kostea ilma, kun avoimemmalta paikalta sai kuitenkin hajun jo kaukaa. Mutta onnistuttiin viimein kuitenkin ja ehkäpä se jotenkin auttaa nenän käytössä jatkossa, kun ehtii hiukan prosessoida nyt tullutta tietoa. Toivottavasti ainakin. Kun sitten viimein päästiin lähtemään kotiin, alkoikin sataa oikein kunnolla, moottoritiellä ei meinannut eteensä nähdä. Kerrankin täydellinen ajoitus. Nyt onkin parin viikon tauko, mikä varmaan tekee ihan hyvää, kun kuitenkin Lystillä oli ennen leiriä vain neljä hakutreeniä takana ja nyt niitä tuli kahdessa päivässä kolme lisää, niin aika tuhti paketti nuorelle koiralle. Kovasti sitä ainakin väsytti.

Hakukoulutuksen lisäksi on ohjaaja kouluttautunut itsekseen, aiheena hyppynoudon kuormittavuus urheilukoirahierojan näkökulmasta katsottuna. Oli mielenkiintoista. Asiaa tuli vaan niin paljon, että kaikki on sekaisin, eikä mitään järkeä missään. Mutta, ainakin nyt osaan paremmin arvioida hyppytekniikkaa, mikä Lystillä on vielä pahemmin pielessä kuin aiemmin ajattelin. Uskon myös, ettei ole mikään ongelma tehdä hyppynoutoa noinkin pienellä koiralla kuin Lysti, mutta jotta koira pysyy ehjänä, on se sen verran vaativaa, etten tiedä vieläkään uskallanko yrittää. Onneksi ei ole vielä kiirettä sen asian kanssa, kun PK-kisatavoitteet on aikaisintaan vuodelle 2023. Ehtii rakentaa fysiikkaa ja hyppytekniikkaa ihan rauhassa ja miettiä sitten asiaa uudelleen.

Koirat kävi myös hierojalla. Peikolla oli ihan aihettakin ja jumeja löytyi taas ihan kiitettävästi, sekä fasciat oli kireät eli se ei ehkä kuitenkaan juo tarpeeksi, vaikka siltä näyttäisi. Lystillä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta halusin sen kanssa harjoitella operaatiota vastaisuuden varalle. Se kun on aika epäluuloinen uusien asioiden suhteen. Jännitti sitä nytkin, mutta hämmästyttävän nopeasti se rentoutui, eikä yrittänyt yhtään kertaa poistua paikalta, kuten etukäteen pelkäsin sen tekevän. Oikein hyvä harjoitus ja mukava kokemus oli tämä. Kaveri, jonka hallilla ollaan käyty, opiskelee urheilukoirahierojaksi ja tekee tällä hetkellä harjoitushierontoja. Siellä siis käytiin. Siellä oli myös hyppynouto-koulutus.

Niin ja sitten ponin perkele. Ponissa on ollut virtaa ihan kivasti ja sen kanssa on ollut mukava harrastaa, kun se on liikkunut reippaasti ja mielellään. Mutta se on jostain syystä myös varsin ahne nykyään ja se aiheuttaa hiukan ongelmia. Porukka kun on niukalla laitumella ja toisella puolella on mehevää pitkää heinää, niin Kambur kurkottelee niitä aidan ali ja kun kurkottelee, ei huomaakaan kun on jo toisella puolella ja fiksuna on nyt oppinut, että hyvin voi mennä toiselle puolelle jos kerta haluaa. Ei se aitoja ole rikkonut tai mitään muuta, vaan ihan luikahtanut ali, kun virrat on ollet poissa tallin piharemontin vuoksi. Ei kivaa. 

Melko kiiltävä vai mitä? (30.5.)

Sillä on nyt ollut maha hiukan löysällä, joka ehkä aiheuttaa moista vai mikä lie, mutta ärsyttävää se on silti. Täytynee syöttää sille taas bentoniittisavea tai kalkkia kuurina, josko se auttaisi. Todennäköisesti ei, muttei siitä haittaakaan ole. Vähän se on lihonutkin, mutta se nyt on normaalia laidunkaudella, eikä siis ole huolenaihe toistaiseksi. Enimmäkseenhän kyse on nesteestä ja se taas katoaa helposti kunhan syksy saa. Ja kun se kuitenkin viime keväänä painoi vielä noin sata kiloa enemmän ja silti kutistui ihan kivaan kuntoon talven aikana, tekee se niin ensi talvenakin ja vielä helpommin ja nopeammin kuin tänä vuonna. Eikä se edes paljoa laitumella lihonut ja sitä toivomme nytkin.