Tämän hetken tärkeimmät

Se on sitten lokakuu ja illat pimenee niin hurjaa vauhtia, ettei perässä pysy. Loppukuusta kun niitä saamarin kelloja taas yhä vieläkin käännetään taaksepäin, onkin jo täysin pimeää ja saa taas kaivaa otsalampun naftaliinista ja asentaa päähän pysyvästi muutamaksi kuukaudeksi. Ei täällä maalla muuten mitään näe. Onneksi tallilla on iso kenttä ja paljon peltoja, niin ei tarvitse välttämättä koko talvena poistua kauaksi tallista, ainakaan viikolla. Ja koirathan voi aina lenkittää kotimatkalla kirkolla, missä on katuvalot. En minä silti pimeästä tykkää ja odotan jo kevättä, kun taas näkee muutakin kuin juuri ja juuri eteensä.

Lystin kanssa siis aloitimme tokokurssin ja sitä on nyt takana neljä kertaa. Ensimmäinen kerta meni vähän ylikierroksilla ja jouduttiin olemaan tosi kaukana muista, kun nyt ei vaan pikkukoiran keskittyminen muuten riittänyt. Siellä hallin takaosassa yksinään se teki tosi hienosti kaikki jutut, mitkä ekalla kerralla olikin jo meille ennestään tuttuja. Ahaa elämyksiäkin tuli, kuten esimerkiksi perusasennon suhteen. Ihan huippua, kun on joku joka kertoo, mikä menee pieleen, kun ei niitä itse yleensä huomaa.

Lysti 8kk, n. 46cm ja 14,5kg

Toisellakin kerralla kierrokset oli vielä aika korkeat, koska jännää, mutta nyt pystyttiin kuitenkin olemaan jo lähempänä muita. Sen jälkeen Lysti onkin jo ollut ihan oma itsensä ja pystynyt keskittymään hienosti huomioimatta kavereita juuri lainkaan. Aika isoja välejä pidetään kaikki, kun suurin osa koirista on kuitenkin nuoria ja kokemattomia. Viimeksi tosin kävi niin, että toinen koira tuli vahingossa lähelle ja keskittyminen katosi hetkeksi kokonaan. Vaan kun helpotettiin tehtävää, niin siitä se taas lähti sujumaan.

Ollaan opittu tosi paljon lyhyessä ajassa, molemmat. Lähes kaikesta ainakin on jo alkeet hallussa. Toki kotitreenit on siinä avainasemassa, mutta kun on kunnon ohjeet ja suunta, niin helppohan se on kotonakin treenata. Yllätyksiäkin on tullut, kuten esimerkiksi merkin kierto. Sitähän me pentuaikana yritettiin, mutten saanut Lystiä tajuamaan jutun juonta. Paitsi että, nyt se kuitenkin osasi sen. Sama juttu muutaman muunkin asian kanssa. Se tuntuu siis tarvitsevan taukoja, jotta oppi jäsentyy. Tällä viikolla ohjaajamme oli lomalla, mutta saatiin lupa mennä hallille treenaamaan itseksemme. Minä menin ja sain olla ihan itsekseen, mutta saatiinpahan ainakin hyvin tehtyä.

Eilen ja maanantaina Heinlahdessa perehdyttiin hyppyyn ja hyppyliikkeeseen enimmäkseen. Ensimmäinen kosketus hyppyesteeseen kun päättyi paniikkiin joskain käsittämättömästä syystä. Heinlahdessa kun tehtiin aksaesteellä maanantaina, ei ongelmia ollut, joten päästiin treenaamaan liikkeen tekniikkaa. Samaa tehtiin eilen, kun nyt ei ollut tokohyppykään erityisen jännittävä. Samoin eilen tehtiin merkin kiertoon tekniikkaa eli alettiin rakentaa ihan oikeaa tokoliikettä. Reilu puoli tuntia oltiin ja tosi hyvin jaksoi keskittyä, vaikka ei juuri taukoja pidetty. Nyt pitäisi vaan aktivoitua opettamaan lelusta luopuminen ja irrotus, että saataisiin jättää namit, kun ne ei kiinnosta tarpeeksi. Irrotus tuntuu nyt olevan todella vaikeaa, koska murkku. Ei sillä, että se helppoa olisi koskaan ollutkaan.

Meillä on ollut nyt aikalailla kaikki muu harrastaminen tauolla, koska aika ei vaan yksinkertaisesti kaikkeen riitä. Onneksi kuitenkin kurssin myötä on innostus taas kasvanut ja rajallisen ajan puitteissa treenataan kyllä tokoa, joka ei mitään erityistä järjestelyä tarvitse. Riittää kun on jotain palkkaa ja koira. Hienoa on silti huomata, että ei se oppi hukkaan ole mennyt, päinvastoin. Käytiin nimittäin tällä viikolla tapaamassa Lystin velipoikaa ja tehtiin samalla nosea. Lysti toimi niin hienosti, etsi ja ilmaisi ja vielä vieraalla hydrolaatilla ja sokkona. Ihan niin kuin sitä olisi joku salaa treenannut. Hyvä vissiinkin tehdä vain joskus ja jouluna, ettei herra kyllästy. Paitsi esineruutua kannattaisi ehkä treenata vähän useammin. Viimeksi nimittäin tyyppi keksi, että ihan hyvin voi tuoda kaikki esineet kerralla ja jos ei suuhun mahdu, on erittäin hyvä idea vaihtaa jo suussa oleva esine viimeksi löydettyyn. 

linkki reissun kuva-albumiin

Pääasia reissulla oli kuitenkin tavata veikkapoikaa ja poikien saada riehua keskenään. Ja kyllä ne riehuikin. Oli myös kiva vertailla veljeksiä nyt kun ovat lähes aikuisia. Viimeksi tavattiin silloin kun olivat ihan pieniä vielä. On ne kyllä erilaisia. Samanvärisiä, rotuisia ja pitkällä hännällä varustettuja energisiä kavereita, mutta muuten kovin erilaisia. Lysti on huomattavasti vilkkaampi ja leikkisämpi kuin veljensä Lakki, joka on tasaisempi ja enempi tosikko. Lysti on myös sosiaallisempi, mutta tähän taas varmasti vaikuttaa myös vanhemman koiran esimerkki. Peikko kun on myös varsin sosiaalinen ja ystävällinen kaveri, toisin kuin Lakin kämppäkaveri. Oli kyllä kiva reissu, vaikka suurin osa menikin autossa istuessa. Perillä oltiin kolmisen tuntia ja matkoihin meni noin 2,5 tuntia suuntaansa pysähdyksineen. Mutta kyllä kannatti.

Sitten on tämä herra pony, jonka jalkavamma näyttäisi olevan parantunut viimeinkin noin kahden kuukauden hoitamisen jälkeen. Tai no, saa se sen aina auki hangattua, kun siinä ei karvaa ole ja sitten vamman reunoilla olevat karvat menee takkuun, varsinkin kun siihen hölvää haavasraytä tai muuta vastaavaa tököttiä. Ja sitten se taas hautuu siellä takkujen alla, kun se ei anna oikein enää sitä aluetta hoitaa tai edes koskea. Mutta se liikkuu puhtaasti ja nyt ollaankin jo taas aika lailla normaalissa liikunnassa. Lämmintä on ollut ja karvaa jo reilusti, joten käyntilenkeistäkin tulee aika nopsasti hikiliikuntaa.

Kamburilla oli tällä viikolla myös tapaaminen eläinlääkärin kanssa. Hoidettiin hampaat ja katsottiin jalka ja sään vanha arpi, sekä tuikattiin rokotus. Jalasta eläinlääkäri totesi, kun olisin sen halunnut kuvauttaa, että jos vamma on tullut pari kuukautta sitten, niin se olisi jo jalaton, jos nivelessä jotain olisi. Ja vähän samaa mieltä olen minäkin, mutta silti oli huoli. Säkää on katsottu aiemminkin, eikä sitä nytkään saatu kuvattua, koska säätön poni ja röntgenlaitteessa siihen liian pienet tehot. Mutta eipä siitä ole haittaa ollut, joten kai me mennään samoin kuin ennenkin. Ellei sitten jotain oireilua ilmaannu. Epäilen kyllä. Onhan tuo arpi siinä ollut jo ennen ponin minulle tuloa.

Ja sitten suu. Piikkejä sille ei ole koskaan tullutkaan kuin ihan vähän ja ihan pieniä, joten sen suhteen ei varmaan tarvisi hoitaakaan kuin vuosittain. Mutta sillä on ollut diasteema ja kariesta. Nyt oli kuitenkin diasteema kadonnut, kun hampaat ovat asettuneet pysyviin vaihdon jälkeen paikalleen. Ja karieskin oli parantunut osittain ihan kokonaan ja osittain paranemassa. Yhdessä hampaassa oli vielä ihan paranematontakin, mutta tilanne on entiseen verraten kyllä ihan huippu hyvä. Vähempi sokerinen heinä ja runsaampi juominen varmasti on auttanut, kun mitään muutakaan ei oikein ole muutettu. Ja tosiaan juonut se on nykyisellä tallilla selvästi paremmin kuin entisellä tallilla, joka taas vaikuttaa esimerkiksi syljen määrään kaiken muun lisäksi. Ja karies on suoraan verrannollinen syljen määrään, monen muun asian rinnalla toki. Tyytyväinen saa olla. Kaiken tämän lisäksi, rauhoitettakaan ei tarvinut kuin reilusti alle puolet normaalista määrästä, kun ennen on tarvinut melkeimpä tuplat, kun tallissa olo on stressannut. Nykyisessä paikassa ei tätä ongelmaa ole, joten unikin tuli hetkessä ja pienellä annostuksella.

Ollaan me Korpunkin kanssa vähän treenattu. Ollaan harjoiteltu tuntumaa ja kokoamista, lähinnä ratsain, mutta välillä myös ajaen tai ohjasajaen. Hirveän hienosti se jo ihan itse tulee tuntumalle kun keräilee ohjia käteen, mutta yhtään jos liian kovaa ottaa, niin sitten se kyllä nyppää ohjat kädestä hyvin pikaisesti. Ei ole huono asia se, vaikka välillä vähän ärsyttääkin. Ihan hetkittäin ja askeleen kahden ajan, saattaa selkäkin nousta, kun oikein keskitytään molemmat. Aina ei jaksa poni enkä minäkään ja silloin ei treenata. Vaan kyllä se siitä etenee vähemmälläkin. Tölttikin on alkanut sujua jo pidempiä pätkiä kerrallaan ja tuntuu ajoittain erittäinkin hyvältä ja puhtaalta. On se kyllä hieno, vaikka itse sanonkin. Ainakin hieno maastomopo, jos ei muuta.