Jalkavammoja ja uuden oppimista

Loman jälkeen on arki ollut aika paljon kiireisemmän tuntuista kuin ennen lomaa. Kummallista, mutta totta kuitenkin. Ei siis olla ollenkaan niin ahkerasti esimerkiksi treenailtu. Sitäpaitsi, ponin suunniteltu loma vähän venähti, kun satutti jalkansa. Joten melkoisen tasapaksua on elämä taas ollut. 

Töihin palattuani oli tarkoitus siis pitää ponilla lomaa ensimmäinen viikko, koska tiesin olevani väsynyt ja ponikin oli työskennellyt normaalia enemmän koko kesälomani ajan. Tämä toteutuikin. Viikon päätteeksi oli Korpulla myös jäsenkorjaus ja sen jälkeen vielä muutama ylimääräinen kevyempi päivä. Lenkkeiltiin koirien kanssa kyllä, muttei vielä ihan töihin ryhdytty. Ehdittiin sitten käydä kahdesti kärryttelemässä ja kerran maastossa ratsain, kunnes löysin vasemman etujalan polvitaipeesta ruhjeen. Ei se tuntunut paljoa vaivaavan ensin. Vähitellen alkoi poni kuitenkin arkoa ja liikkua varoen, sekä oli selvästi epäpuhdas liikkeessä. Loma siis sai jatkua. Jalkaa kävin hoitamassa. Muutaman päivän päästä oli poni selvästi kipeä. Se vain nuokkui yksinään turpa maassa, haukotteli ja väänteli naamaansa eli selvästi oireili myös mahaansa. Kuumetta ei ollut. Aloitin sitten taas chian syöttämisen, jos vaikka hiekkaa olisi. Psylliumia en usko Kamburin syövän, kun on sen verran ruokarajoitteinen noin niin kuin muutenkin.

Oli mahavaivojen syy sitten mikä tahansa, niin ainakin se helpotti ja poni piristyi pikkuhiljaa. Jalka vaan ei ottanut parantuakseen, joten soittelin eläinlääkärille. Hän ei tietenkään ehtinyt tulla katsomaan, mutta ohjeisti ottamaan yhteyttä klinikalle, jos tilanne ei yhtään lähde helpottamaan. Pelotti mennä tallille. Puhelin oli suurinpiirtein valmiina klinikan numeroa myöden. Poni narun päähän ja muutama pyörähdys kentällä ja kas kummaa, Kambur liikkui jo hieman paremmin. Voikohan jo huokaista? Ja kyllä vain. Päivä päivältä tilanne parani ja nyt liikkuu jo puhtaasti, vaikkakin vamma on vieläkin paranematta. Sitä hoidellaan ja liikutaan kevyesti. Ollaan käyty keskimäärin neljän kilometrin kevyillä kävelyillä tavalla jos toisellakin. Eilen ohjasajaen, mutta myös kärryillä tai ratsain.

Laumaan on tullut pari uutta tammaa ja yksi on lähtenyt. Porukkaa on nyt siis kahdeksan turvan verran. Tilanne tosin on vain väliaikainen ja väki vähenee jossain vaiheessa taas kuuteen, mutta tällä hetkellä nyt näin. Eilen tuli uusin tulokas ja pari viikkoa sitten edellinen. Edellisen tulo meni Korpulla vähän tunteisiin ja se oli toisena aamuna hyökännyt ihan kunnolla tamman päälle. Tiedä sitten oliko värillä osuutensa asiaan, tamma kun on kimo, mutta kovin outoa käytöstä tämä oli tuolle aina kaikkien kaverille. Ehkäpä liittyy entisiin kokemuksiin ennen muuttoa tai sitten johonkin ihan muuhun. Ken tietää. Tammakin on kyllä aika "määräilevä". Nyt kuitenkin on tilanne rauhallinen ja sellaisena toivottavasti myös pysyy.

Tässä tilanne eilen, heti sen jälkeen kun uusin tulokas (vasemmalla) oli päässyt laumaan.

Koirat on viettäneet aika rauhallista elämää myös. Ollaan me lenkkeilty ja vähän treenailtukin, mutta ihan liian vähän kyllä. Kivaahan se olisi, mutta kun ei ole tuntunut riittävän energiaa siihen. Lysti on kuitenkin ihan edennyt kivasti sen puitteissa mitä nyt tehty ollaan. Olen ilmoittautunut tokokurssille, joka alkaa ensi viikolla, joten toivon sen antavan hiukan intoa taas tehdäkin jotain. Jännittää. Kolme kertaa ollaan käyty myös koirakoulussa.  Ensimmäinen kerta oli jotain ihan kamalaa. Lysti sinkoili ja veti vaan kavereiden luokse, eikä siihen saanut oikein mitään kontaktia muuta kuin ihan hetkittäin. Tilanne toki oli outo ja paikkakin vieras ja Lystihän jännittäessään menee vähän kiehumistilaan, joten varmaan siitä oli tässäkin kyse. Pidettiin kuitenkin hiukan taukoa ja seuraava kerta tutulla kentällä menikin sitten ihan super hyvin. Viimeksi sitten jotain siltä väliltä, vaikka toisaalta väläytteli ihan uusia puoliakin, kuten esimerkiksi tarjosi oma-aloitteisesti seuraamista, kun piti vain kävellä kauniisti.

Pari kertaa ollaan käyty myös mätsäreissä. Ensimmäisen kerran Katariinassa molempien koirien kanssa hengaamassa ja Lysti oli taas ihan mahdoton. Sinkoilua ja kiljumista. Nailonhihna ei ollut kovin kivan tuntuinen kädessä. Rauhoittui kuitenkin kun oltiin aikamme siinä hengailtu ja käyty uimassakin, joten hyvästä harjoituksesta meni. Toisen kerran oltiinkin ihan osallistumassa ja LysLys yllätti olemalla varsin rauhallinen ja hyvinkäyttäytyvä kaveri, joka osasi esiintyä ihan ilman harjoittelua oikein oivasti. Pöydäälle pyysin sen saada nostaa, jotta sitäkin päästiin treenaamaan. Se oli vähän jännää, muttei se mitenkään panikoinut ja antoi itsensä kopeloida hyvin. Tätä täytynee kuitenkin harjoitella. Tuloksena sininen nauha ja sinisten pienten pentujen voitto. Ei huono.

Vaikka omatoimitreenit onkin olleet aika vähäisiä, ollaan me kuitenkin jotain tehty. Tottiksen alkeita kotona, nosen ilmaisua kotona, taukomattoa kotona, noseakin ja esineruutua, mutta vähemmän niitä, kun vaatisi aina enemmän panostamista. Yhteistreeneissä ollaan käyty paristi. Kaverin kanssa tehtiin kerran hieman henkilöhakuakin. Pari kierroasta, yhteensä viisi pistoa. Maalimiehellä lelu, jonka kanssa käveli piiloon ja minä päästin sillä hetkellä perään, kun mm juuri hävisi näkyvistä. Sovittiin, ettei sen tarvi leikkiä maalimiehellä, jos on liian jännää, mutta mitä vielä. Niin leikki kuin ei mitään ja sai tuoda sitten lelun minulle leikittäväksi lisää. Ja hyvin irtosi ja etsikin. Olisi se siinäkin ihan hyvä, jos treenaamaan pääsisi. Harmi, ettei ainakaan nyt pääse. Ilmaisuakin otettiin sen verran, että kokeiltiin haukuuko vierasta. Minuahan se haukkuu varsin topakasti ja haukkui se vierastakin. Hieno junnu.

Nosetreenit 8.8. Kouvolassa, kuva Anna Piitulainen

Tehtiin samalla kerralla myös nosea. Tein muutaman piilon heti kentälle mentyämme ja jokainen sai sitten vuorollaan ne etsiä. Lysti oli hyvä, innokas ja löysikin hyvin. Kaikkia ei sille otettu, vain helpoimmat. Vaikka se on sellainen sählä, niin hämmästyttävän hyvin se taas jaksoi keskittyä ylimääräisestä ihmisestä huolimatta. Peikkokin teki, muttei sitä kiinnostanut kuin kaikki muut hajut. Onneksi se kuitenkin oikean hajun bongattuaan sen ilmaisi ja pääsin palkkaamaan, joten ihan hyvä treeni sillekin.

Pari muutakin yhteistreeniä on nosessa tehty. Elokuun alussa oltiin taas Kouvolassa treenaamassa. Lystille eka kerta sisällä ja vielä vieraassa paikassa, vierailla hajuilla, vieraan tekemillä piiloilla. Se olikin tavoistaan poiketen hiukan jännittynyt ja keskittymiskyvytön, eikä oikein tuntunut tajuavan mikä oli homman nimi. Se teki kuitenkin kaksi kierrosta ja sille helpotettiin hieman treeniä piilottamalla purkki, mihin on jo rutiinia enemmän kuin pelkkiin tarroihin. Saatiin kuitenkin jotain hyviäkin löytöjä, mutta ennen kaikkea hyvää harjoitusta jatkoa ajatellen. Tuollaisia sisätiloja kun on aika vähän tarjolla.

Enemmän kiinnosti kuvaaja kuin purkki tuolla laatikon ja kaapin välissä. Kuva Anna Piitulainen

Peikkokin teki ja se taas oli ihan tosi hyvä, innokas ja iloinen ja myös löysi. Sille vain yksi kierros, ettei vaan mene överiksi ja kyllästy. Kotimatkalla lenkkeiltiin Korian sillan kupeessa joen piennarta ja nautittiin auringosta. Mukava päivä, vaikka pitkä. Aamulla lähdettiin jo kahdeksan jälkeen ja illalla oltiin kuuden jälkeen takaisin kotona.

Kuva Anna Piitulainen

Toisenkin kerran oltiin Kouvolassa nosettamassa. Tällä kertaa ulkona vanhoilla kotikonnuilla ja lähes äitini ikkunan alla vanhalla varuskunta-alueella. Siellä Lysti oli ihan super hyvä ja tehtiin sokkonakin yksi alue, mistä molemmat piilot löytyivät hienosti. Ilmaisu oli mallia etsinnän lopetus ja ohjaajan tuijotus, mikä toki oli selkeä, mutta ei ehkä paras mahdollinen. Siitä innostuneena ollaan kotona harjoiteltu maahanmenoa, vaikka en olekaan ihan vakuuttunut sen ilmaisun toimivuudesta, mutta kunhan edes joku opittu toimintamalli olisi olemassa.

Tänään olisi tokoluento (aito aktiivisuus, kouluttaminen ja palkkaus) Ruukissa, mihin siis olen menossa kurssille myös. On nämä jänniä, kun en missään ohjatuissa treeneissä ole vuosiin ollut, paria tämän kesäistä koirakoulu kertaa lukuunottamatta tai nosetreenejä, joissa ollut kaveri ohjaajana ja menty vähän kimppatreeni meiningillä enemmänkin. Ja koirakin on uusi ja osaamaton. Intoa kyllä riittää, molemmilla. Saa nähdä, mihin se kantaa vai tuleeko koko hommasta katastrofi.