Lomapuuhia, osa kaksi - the dogs

Niin, koirat. Peikko ei ole juuri tehnyt mitään erikoista, ihan niin kuin nyt ei yleensäkään. Se on voinut nyt kyllä jo pitkään hyvin, eikä pentukaan enää ahdista kuin hetkittäin, silloin kun sillä (pennulla) sattuu känkkäränkkävillihetki. Närästys on pysynyt poissa eli ruokinta taitaa olla balanssissa viimein ja elämä muutenkin. Tassujakaan ei ole yhtään nuollut, mikä todistaa, ettei kipuja ole. Tassujen kuolan värjäämä ruostevärityskin on poissa.

Lysti sen sijaan on lenkkeilyn lisäksi myös treenannut ahkerasti, kun kerrankin on ollut aikaa. Ollaan käyty myös milloin missäkin lenkillä, sekä möllikisoissa hengaamassa. Koirakoulut on olleet tauolla tämän kuukauden, koronatauosta huolimatta, kuten joka vuosi, joten häiriötreeniä ollaan käyty möllikisoissa tekemässä. Homma alkaa toimia aika kivasti jo ja muutenkin toki aika on tehnyt tehtävänsä.

Esineruututreenit ollaan aloitettu vihdoin, vähän niin kuin loman kunniaksi. Pitänyt on pitkään, mutta se on vaan jäänyt, kun aina väsyttää, eikä oikein ole aikaakaan. Treenit on menneet ihan hyvin ja intoa piisaa, kunhan unohtaa ällöt pk-liivit päällään. Ne aiheutta vielä toistaiseksi itkupotkuraivarin ja keskittyminen hiukan kärsii, kun niistä pitää yrittää päästä eroon keinolla millä hyvänsä.

Ollaan kokeiltu vähän erilaisia tapoja tehdä, että löytyisi se juuri tälle tyypille sopivin tapa. Ensimmäinen kokeilu oli kotona niin, että vein esineet valmiiksi metsään tallotulle alueelle Lystin ollessa tällä välillä autossa. Sitten vaan lähdettiin yhdessä kävelylle metsään. Luotin siihen, että se reagoi, kun saa hajun esineestä ja niin kävikin. Kun esine sitten löytyi, ei se sitä ensin toki ymmärtänyt minulle tuoda ja tarvittiin hiukan apua, mutta kun se sitten minulle tuli, leikittiin hurjasti. Toinen oli vähän samaan tapaan, mutta niin että koira näki autosta kun kävelin metsässä tallomassa ja viemässä esineet. Silloin lähti jo hyvin itsekin etsimään. Tästä jalostettiin systeemiä niin, että en enää lähtenytkään mukaan, vaan Lysti sai etsiä ihan itse. Tämäkin toimi hienosti ja esineet tuotiin leikittäväksi. Kokeiltiin vielä sellaistakin konstia, että vietiin yhdessä esineet, mutta tämä ei oikein ollut hyvä systeemi. Lysti ei meinannut millään ymmärtää lähteä etsimään. Kun sitten älysi, ja ihan itse ratkaisi kyllä, niin esineet kyllä löytyi ja tuotiin vauhdilla. Ollaan myös huviteltu heittelemällä esineitä metsään talon takana ja vaihdettu sitten esine taisteluleikkiin lennosta. Parasta ikinä jos Lystiltä kysytään. Saapahan ainakin kasvatettua motivaatiota, jos ei muuta. Vaikka eipä sillä motivaatiosta puutetta ole ollut muutenkaan.

Lemppari palkkalelu

Viimeisellä lomaviikolla päästiin treenaamaan myös niin, että appari vei esineet. Tämä oli ehdottomasti parhaiten toimiva konsti, toki Lystilläkin oli jo pohjalla muutama treeni.  Ensimmäisellä kierroksella vietiin aina yksi esine kerrallaan. Yhtään ei haitannut ylimääräinen ihminen ruudussa, vaan esineet tulivat vauhdilla. Toisella kierroksella ensin yksi esine, sitten jo kaksi kerrallaan. Sekin sujui hämmentävän hyvin. Toiselle lähettäessä, hetken mietti ja sitten läksi, etsi ja löysi. Hieno pentu.

Tottistreenit on olleet lähinnä mallia, mennään kentälle ja kun Lysti ottaa kontaktin tai vielä mielummin vaatii toimintaa, sitten leikitään. Ollaan me jotain pientä ihan tehtykin, mutta ei se silti vielä mitään osaa. Tai no, osaa se istua käskystä ja tulla sivulle pienin avuin. Maahanmeno on mallia käsimerkki, mutta sillä menee kyllä hyvin. Vaan ehtiihän sitä myöhemminkin.

Lomalla myös reissattiin. Koirien kanssa käytiin ekalla viikolla kotiseuturetkellä Loviisa - Porvoo - Loviisa. Porvoossa kävin Dog & Cat:ssä, mistä mukaan tarttui pojille pannat 1,-/kpl ja Lystille uusi palkkalelu ja valjaat. Muutaman muunkin pysähdyksen kautta, päädyttiin lenkkeilemään Porvoon vanhaan kaupunkiin. Aurinkoinen ja lämmin keli verotti hiukan koirienkin intoa ja Lystikin jaksoi käyttäytyä varsin mallikkaasti pitkästä hihnakävelystä huolimatta. Se kun on hihnassa ihan hävyttömän vähän, kuten tietty Peikkokin, mutta Peikko sentään osaa kävellä hihnassa. Ja koska Peikolla on hajunsa, se ei edes tylsisty, toisin kuin Lysti, joka ei ainakaan vielä ole mitenkään erityisen kiinnostunut hajuista. 

 

Käytiin me Kouvolassakin äitiäni moikkaamassa ja Lysti osasi käyttäytyä sielläkin jollain tapaa. Raputkaan kolmanteen kerrokseen ei tuottaneet ongelmia, toisin kuin Peikolle, jolle ne on yhä hiukan jännittävät. Onneksi oli kuitenkin pennulle omia leluja mukana ja myös puruluita viihdykkeeksi, kun se on sen verran kerkiäväinen, että oli ehtinyt jo varastaa lankakerän ja aamutossut, ennen kuin sain edes kenkiä jalasta. Aamutossut joutui loppujen lopuksi nostamaan tiskipöydälle, kun keittiön pöydältäkin ne haettiin leikittäväksi.

Lysti oppi myös kunnolla uimaan loman aikana, kun muutama hellepäiväkin siihen mahtui. Ainahan se on tykännyt vedestä ja on nuohonnut kaikki lätäköt ja kuraojat, sekä kahlaillut meressäkin, mutta uinut se ei ole. Se on jännittänyt sitä kohtaa, kun jalat irtoaa pohjasta, mikä on aika tyypilistä kokemattomille. En vaan muistanut sitä, kun appenzellithän on menneet aina veteen enemmänkin väkisin ja uineet se enempää harjoittelmatta, eikä niille ole tarvinut koskaan mitään heittää, kun ne on uineet ilmankin. Nyt sitten hellepäivinä käveltiin venerannasta, jossa melko jyrkästi syvenevä ranta, vähän matkan päähän matalaan rantaan. Siellä Lysti meni kuin vahingossa uimaan, kun vesi syveni niin maltillisesti, ettei se edes huomannut kun pohja katosi. Kun vaan siellä käytiin ahkerasti, alkoi se loppujen lopuksi mennä muualtakin, kun sai varmuutta lisää.

Nyt on palailtu töihin ja aikaa on taas huomattavasti vähemmän yhtään mihinkään. Vaan eiköhän tämä taas tästä, kunhan vauhtiin pääsee.