Lenkkeilyä ja laiskottelua

Aika laiskasti on tämä syksy lähtenyt. Tai mikä syksy. Kelit on ihan viime päiviin asti olleet varsin kesäiset. Nyt sentään jo lämpötilat laskeneet sieltä n.+20 normaalimmalle tasolle eli alle +10. Ja vettäkin on satanut. Ei kovin paljoa, mutta satanut on juuri sen verran, että kun hevoset yhä ovat saaneet olla laitumella, ainakin osan päivästä ihan lämpötilan mukaan, on jalatkin olleet kivan kuraiset, kun laitumelle vievä kuja on toki tallottu paljaaksi. Onneksi ne on helppo letkulla ja lämpimällä vedellä puhdistaa, omat kengät on sitten asia erikseen. Tarhahan on hiekalla, joten kun laidunkausi loppuu, loppuu myös kurajalkojen pesu ja sekin aika koittaa ihan tässä näinä päivinä. Hyvin kyllä huomaa ponista jo nyt, kun tulevat päivä päivältä aiemmin sisälle ja laidunaikaakin on jouduttu nyt muutamana päivänä rajoittamaan kylmien öiden vuoksi, että virtaa alkaa kertyä ja mörköjä näkyy siellä sun täällä. Vaan tottuu kai tuokin. Nyt vaan on vielä niin uutta, kun kesä on menty pitkillä tai jopa 24/7 ulkoiluluilla ja sitä ennen pihattoasukkina, niin ottaa se aikansa. Eikä lisävirta pahaksi tuolle laiskiaiselle ole, kun kuitenkin osaa kaikesta huolimatta käyttäytyä.

Lähinnä siis ollaan lenkkeilty koko porukalla, kun niin on päässyt itse helpommalla ja ajallisestikin mukavampi, kun se pimeä nyt kumminkin jo tulee melko varhain. Ei tarvi sitten ihan vielä pimeällä opetella taas ulkoilemaan. Muutenkin nyt vaan taas tuntuu olevan sellainen kausi, että parasta on kun ottaa ponin ja koirat ja heittää aivot narikkaan ja vain kuljeskelee pitkin metsiä. Nyt kun siellä taas voi kuljeskella, kun hirvikärpäset ovat kadonneet. Hyvää liikuntaa ponille, kun joutuu nostelemaan jalkojaan ja muutenkin pehmeä pohja on raskaampi toki kuin kovat tiet, mitä yleensä tallaillaan. Itselleni myös parempaa liikuntaa, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Harvakseltaan ollaan toki ihan töitäkin tehty, ajettu lähinnä, mutta satunnaisesti olen myös kiivennyt selkään. Aika vähiin on kyllä jäänyt viime aikoina, kun ei vaan jotenkin huvita. Ei sillä, ainahan se on ollut toisarvoista ja kun oikeastaan niin kauan kun omia on ollut, harrastaminen on lähinnä ollut talutuslenkkeilyä, niin ei sitä oikein muuta osaakaan. Vaikka nyt olisi sellainen hevonen, jonka kanssa voisi tehdä mitä mieleen juolahtaa. Kaksi edellistä kun on ollut jotain muuta. Tai olihan Limppu ihan osaavakin ratsu, mutta terveydelliset seikat estivät viimeisinä vuosina ratsastuksen lähes kokonaan. Joskus kiipesin tarhassa selkään hetkeksi tai lenkillä ja ohjasajettiinkin välillä, mutta muuten oli sekin enempi vain mamman pullapollena ja puutarhatonttuna. Kuten Ljúfurkin, joka toki oli ostettukin vain seurahevoseksi ratsuksi soveltumattomana.

Yhtenä iltana kun oltiin tultu Korpun kanssa kärryttelemästä ja se oli kovin hikinen, heitin sille loimen niskaan ja otin koirat mukaan ja lähdettiin vielä pellolle vähän jäähdyttelemään. Vaan pellollapa oli hirvi. Tai siis nähtiin me se jo tallin pihalta, eikä se ollut samalla pellolla minkä poikki kantattiin, vaan viereisellä, mutta kuitenkin. En kuitenkaan ajatellut sen haittaavan, kun onhan tuo nyt hirviä nähnyt hyvinkin läheltä, koska vanhan pihaton vieressä oli riistapelto ja hirviä parhaimmillaan aterioimassa toista kymmentä. Vaan aikalailla stressaantui poni ja olikin sellainen leija narun perässä, ettei varmaan ole ikinä ollut. Onneksi se on kiltti ja naru pysyy kokoajan ihan löysänä, mutta tarkkana sai olla, ettei ota lisäkipinää mistään. Koirat ei onneksi hirveen reagoineet, vaikka se vauhdikkaasti hetken meitä tuijotettuaan poistuikin takavasemmalle. Ja ponikin rauhoittui, kun päästiin kauemmaksi.

Sama pelto, eri ilta.

Koirien kanssa ollaan siis lenkkeilty lähinnä poni narun päässä tallin maastoissa. Joskus tallilta tullessa kirkolla, enemmänkin silloin kun ei vielä tullut heti jo pimeää. Omalla kylällä lenkkeilyt on jääneet kyllä aika minimiin, mutta ollaan me aloitettu pyöräily taas nyt kun Lysti alkaa olla täysikasvuinen. Pari kolme kertaa ollaan nyt käyty, max. kerran viikossa. Eikä mitään ongelmia. Eka kerta oli vähän vahinko, kun olin lähdössä yksinäni pyöräilemään ja koirat halusi mukaan. Ajattelin sitten kokeilla, vaikka kuvittelinkin siitä tulevan sellainen sekamelska, ettei tosikaan. Vaan yhtään ei hillunut Lysti, eikä yrittänyt esimerkiksi vaihtaa puolta, kuten kaikki aiemmat koirat on alussa tehneet. Ihan luonnon lahjakkuus tässä hommassa on Lysti. Vaan ei ole oikeastaan suuri ihme, niin paljon se tykkää juosta.

En tainnut viimeksi kirjoittaakaan, että käytiin näyttelyssäkin. Kotkassa oli syyskuun lopussa kaksipäiväiset pentunäyttelyt ja olin ilmoittanut Lystin molemmille päiville. Hirveästi ei näyttelyt nykyään jaksa kiinnostaa, mutta koska oli lähellä ja hyvää harjoitusta koronapennulle, niin mentiin sitten. Hirveän hienosti käyttäytyi Lysti, vaikka olikin aika ylikierroksilla alkuun. Kehässä kuitenkin osasi olla ja esiintyikin varsin hienosti, vaikkei sitä olla harjoiteltukaan. Molemmilta päiviltä tuloksena ROP-pentu (ainoana mudina tosin), hirvittävän hienot arvostelut ja roppakaupalla kokemusta. Ihan paras LysLys.

Tokokurssikin alkaa olla loppusuoralla. Enää kaksi kertaa jäljellä ja sitten ollaan taas omillamme. Tylsää. Lysti on edistynyt hienosti, vaikka tosi paljon onkin vielä tehtävää. Tietenkin. Mutta ehkä me joskus vielä päästään kokeeseen. Tai sitten ei. Eikä sekään ole katastrofi. Rally-Toko kokeeseenkin olisi kiva joskus päästä, vaikkei niitä juttuja olla tehty vielä ollenkaan. Ne nyt tulee helposti toko/tottispohjalta myöhemminkin, joten ei kiirettä. BH-koekin olisi suunnitelmissa, vaan saa nähdä. Ehkä joskus. PK-juttujakin olisi kiva päästä treenaamaan ja vielä kivempi olisi päästä kisaamaan, mutta kun ei ryhmiin pääse ja jälki ei kiinnosta, niin näillä mennään. Ja onhan tuo kyllä hurjan pieni, kun ajattelee metristä hyppyä ja 650g kapulaa, että ehkä on parempikin, että ne hommat jää suosiolla. Pääasia kumminkin, että molemmilla on kivaa. Tulokset, jos niitä tulee, on sitten bonusta.

Noseen ollaan nyt tehty ilmaisua ja treenattu korkeammalla olevia piiloja, kun ne tuntuu olevan vaikeampia sekä ilmaista että löytää. Kyllä siitä siis selvästi näkee, että nyt ollaan löydöllä, mutta kun olisihan se kiva, että olisi kumminkin selkeä se ilmaisu, niin ei jäisi tulkinnan varaa. Matalathan se ilmaisee tosi hienosti menemällä maahan, mutta korkeampia ei ymmärrä. Niitä siis nyt ollaan treenattu lähinnä sisällä, mitä aiemmin ollaan tehtykin tosi vähän, kun pihalla on ollut helpompaa. Nyt kun syksy ja pimeys on tullut, niin sisällä onkin kivempaa. Toistoja Lysti ei hirmusti kestä, kun se nyt vaan kuvittelee, että kun jo tuttuja juttuja tehdään uudestaan, niin sen täytyy tarkoittaa sitä, ettei se kelpaakaan ja alkaa sitten arpomaan kaikkia muita toimintoja, jos vaikka kelpaisi paremmin. Opettelua minulla on sen suhteen, että kuinka paljon voi "hinkata" tiettyä juttua kerrallaan. Ei kovinkaan paljoa, tuntuu ainakin nyt. Vaan ei kai sitä tarvikaan, jos tekee monta kertaa pieniä hetkiä päivän mittaan, miten joskus ennen olen tehnytkin. Nykyään vaan tuntuu, ettei ole tehnyt mitään, jos toimii samoin. Että sellaista tällä kertaa. Talvea ja lunta odotellessa, yritetään sopeutua pimeyteen ja kylmempiin keleihin.