Pihattoelämää

Niin ne "muutti" meidänkin ponit pihattoon. Vaikka eihän ne mihinkään muuttaneet. Ihan on samoissa tiloissa kuin aina ennenkin, ainoastaan nyt niillä on vapaa kulku ulos ja sisään omalla aikataululla, eikä ihmisen keinotekoisella aikataululla. Sekä poneilla että minulla on ollut opettelemista.

Ensin siis laajennettiin tarhaa ja ponit opettelivat parisen viikkoa kulkemaan sisälle toista kautta. Limpulle se oli vaikeaa, eikä se osannut omatoimisesti vieläkään liikkua, kun viimein pari viikkoa sitten tein projektin loppuun. Jatkoin tarhan aitaa tallin ovelle asti pihan poikki ja poistin tallista kaiken ylimääräisen eli varustelaatikot ja riimunaulakko sai muuttaa muualle. Karsinan ovet tuettiin auki, samoin tallin ovet. Oven eteen virittelin verhot vanhoista matoista.

Siinä se nyt on. Ei niin hieno, mutta toimii.

Kun sitten avasin kulun pihalle, oli Limppu jo vieressä ihmettelemässä puuhiani ja kipittikin vauhdilla pihalle heti kun se oli mahdollista. Se oikein riehaantui heittämään pukin tynkää, kun luuli raukka olevansa vapaana ja valloillaan. Naama venähti kun huomasi aidan ja alkoi rauhassa nuuskutella maata etsien jotain purtavaa. Varovasti myös Ljúfur tuli perässä. Sitten harjoteltiin sisälle menoa. Raotin verhoa ja Limppu sujahti sujuvasti sisälle. Ljúfur kurkisti varovasti verhon raosta, pörrrr pelottaa. Ei täällä ennen ole tältä näyttänyt. Ei ole minun koti, eikä suostunut menemään sisälle. Limppukin tuli ulos ja aika nopeasti molemmat menettivät mielenkiintonsa uusiin tiloihin ja poistuivat vanhan ison tarhan puolelle.

Illalla vein molemmat sisälle, kun ajattelin että olisi niille tutumpaa ja sillä tavalla ehkä oppisivat. Ljúfurin jouduin viemään väkisin eli kaulanaru kaulaan ja tulihan se perässäni omaan karsinaansa. Kyllähän sitä pelotti, mutta söi kumminkin kun sai kupin eteensä ja alkoi rouskuttaa heinääkin. Sinne jäivät. Aamulla oli talli tyhjä ja jäljet paljastivat Limpun olleen lähes koko yön sisällä, mutta Ljúfurin paikka oli lähes koskematon. Se siis oli paennut pihalle heti tilaisuutensa tullessa.

Pikku hiljaa tässä ollaan tutustuttu uusiin rutiineihin ja kaikki alkaa sujua. Pari päivää meni, kun ensimmäisen kerran oli Ljúfur sisällä, kun tulin töistä. Limppu päivysti oven ulkopuolella. Tuli hyvä mieli. Kyllä ne osaa. Suurimmaksi osaksi ne olivat kuitenkin ulkona. Monta päivää meni, etteivät käyneetkään sisällä. Huolestutti. Jos ne ei vaan osaa mennä sinne ja siksi ovat ulkona, eikä siksi että haluavat olla. Molemmat kuitenkin näyttivät makaavan ihan rennosti ulkonakin eli kai niillä ihan hyvin meni. Ja kyllähän ne vaikuttivatkin tyytyväisiltä.

Nyt kun on ollut sateista ja taas lämmintä, eli myös ötököitä, ovatkin ravanneet ulos ja sisään ihan urakalla. Tänäkin aamuna löytyivät molemmat Limpun karsinasta, Limppu makuulta ja Ljúfur vierestä seisaallaan torkkumasta. Työnsin yrtit molemmille turvan eteen ja poistuin kun olivat syöneet. Sinne ne jäi tyytyväisinä jatkamaan lepohetkeään.

Märässä maassa maannut likainen ja paksu poni syömäpuuhissa

Ensimmäisen kerran kun otin Limpun pois tarhasta lähteäkseni lenkille, hieman hirvitti jotta kuinka tässä käy. Molemmat kun ovat kumminkin tottuneet siihen, että pihalta lähdetään kylille ja jos molemmat ovat pihalla, myös molemmat lähtevät. Ja kyllähän Ljúfur aikamoiset rodeot pistikin pystyyn, muttei sillä onneksi ollut aikomustakaan tulla aidasta. Takaisin tullessani se oli jo rauhallisesti syömässä lähes kauimmaisessa nurkassa. Ja kun sitten vaihdoin ponia, Limppua ei edes kiinnostanut mihin me oltiin menossa.

Omatkin rutiinit on muuttuneet. Pojat ovat vapaalla heinällä. Tarhassa on viisi heinäverkkoa ja tallissa vielä molempien karsinassa olevat verkot. Eli ruokintapisteitä on. Tallissa on myös molempien vesikupit ainakin toistaiseksi vielä käytössä, samoin tarhassa ollut vesiastia on kuten ennenkin. Lataan heiniä jossain vaiheessa iltasella verkkoihin lisää reilusti, niin että varmasti aamulla on tarpeeksi työpäivän ajaksi, eikä tarvitse aamulla suorittaa uutta latausta. Aaamulla kiikutan vaan yrtit poneille ja tarkistan samalla että kaikki on kunnossa. Lisään vettä. Töistä tullessa vilkaisen pikaisesti, että molemmat ovat tallessa ja vettä ja heinää on vielä. Myöhemmin puhdistan piha-alueen ja tallin tarvittaessa kasoista ja lisään vedet ja heinät talliin, jos tarvii. Samalla lataan heinät tai vasta illalla samalla kun käyn tsekkaamassa ponit ja antamassa iltayrtit. Nämä siis toistuvat rutiinit. Muut hommat vähän tilanteen mukaan. Toistaiseksi tuntuu hyvältä ja olen tyytyväinen ratkaisuuni.