Aktiivista harrastamista

Viimeisen viikon aikana on tullut treenailtua aika reilusti, vuodenajan huomioon ottaen hämmästyttävän paljon. Ja nyt tarkoitan siis ihan oikeita treenejä ihan oikeassa treeniryhmässä tai kentällä, eikä mitään pihatottiksia tai muuta mukavaa ajanvietettä. Niitä ei nimittäin lasketa. Ne kuuluu jokapäiväiseen elämään.

Treeniputki alkoi oikeastaan jo edellisen viikon perjantaista, kun päästiin vihdoin viimein taas aksaamaan. Ensimmäinen kerta hallilla ja reilu tauko sai aikaan hieman höyryn kertymistä koiraskoiran pääkoppaan ja kaveri kävi kohtuullisen kuumana. Ihan liian kuumana, varsinkin kun kartturilla oli kinttu kovin kipeä ja juokseminen mahdotonta. Halusin kuitenkin, että Noah pääsee tekemään, enkä siksi jättänyt treenejä väliin. Aika sähläämistähän tuo oli, mutta saatiinpahan edes jotain tehdyksi. Pätkissä oli mentävä, kun en todellakaan pystynyt juoksemaan. Palkkasin siis aina kun olisi pitänyt ehtiä uuteen paikkaan ohjaamaan, eikä siihen ollut mitään mahdollisuuksia juoksematta. Päästiin kumminkin koko rata läpi tälläkin konstilla ja Noahkin rauhottui lopuksi.

Tällaista juostiin viikko sitten

Treeniputki myös päättyi aksaan viime perjantaina. Noah oli paremmassa mielentilassa, tosin keskityin itse olemaan rauhallinen ja tehtiin tottista ennen omaa vuoroa. Oma jalkani on yhä kipeä, joten juoksemisesta ei vieläkään tullut mitään ja pätkissä taas mentiin, se mitä pystyttiin. Koira oli varsin pätevä. Minua vaan harmittaa niin maan vietävästi kun ei pysty. Tai siis pystyy kyllä, mutta kipu on juostessa niin mieletön, etten halua kovin montaa kertaa sitä kokea, kun pystyn sen kerran välttämään. Niinpä sitten oli pakko jättää  viime sunnuntaiset sennenmestaruudetkin väliin ja keskittyä vain kannustamaan kehänlaidalla. Kiva päivä oli silti ja Noahkin pääsi vähän revittämään, kun käytiin pari kertaa verkkaesteillä ja lopuksi mölliradan jälkeen mölliradalla sinkoilemassa sinne sun tänne.

Aksojen välissä tehtiin Noksun kanssa PK-juttuja. Lauantaina käytiin Peippolassa ottamassa vähän tottista eli lähinnä telinenoutoja ja eteenmenoa. Ihan hyvä mieli jäi treenistä ja hypytkin sujui paremmin kuin pitkään aikaan. Eteenmenokin ehkä pikkuhiljaa alkaa hahmottua.

Jotkut sitten aina osaavat olla edukseen kuvissa... not!

Sunnuntaina olikin sitten hakuilun vuoro. Otettiin vaihteeksi vain ilmaisutreeniä pitenevällä matkalla ja ilmaisuilla. Ihan hyvin sujui ja intoa oli varsin reippaasti. Loppua kohti vain parani, kun turhautui lyhyistä palkkaleikeistä. Pari kertaa hieman törmäsi maalimieheen kun ei jarrut pitäneet ja kun maalimies sitten nousi ylös, oli Noksu ihan pihalla. Ei siis ollut itsekään huomannut osuneensa, eikä ymmärtänyt tehneensä virhettä. Seuraava ilmaisu olikin sitten hyvin epävarma. Täytyy vastaisuudessa yrittää olla puuttumatta vahinkokosketuksiin, jottei  vihdoin saavutettu hyvä käytös kärsisi epävarmuudesta. Kun vaan maalimiehet osaisi arpoa, koska on kyse vahingosta. Tai minä, vaikken pystykään kaukaa puuttumaan käytökseen. Ei ole helppoa, ei.

Keskiviikkona oltiin parin kaverin kanssa tottistelemassa Haminassa samalla kentällä missä tehtiin Noahin kanssa BH keväällä. Kuumana kävi koiraskoira, mutta toimi ihan hyvin. Keskityttiin lähinnä eteenmenoon ja muuten vaan pelailtiin pysäytyksiä ja luoksetuloja, jotka oli muuten erinomaiset. Tai no, erinomaiset siihen verrattuna, mitä ne on olleet. Ennen on jäänyt kauas ja himmannut vauhtiakin lopussa, nyt tuli täysiä ja vähän jopa törmäsi, mutta vaikka se ei olekaan toivottavaa niin ei haittaa minua. Parempi se noin on kuin himmaillen. Eteenkin juoksi ihan siististi ja kovaa. Ja taas oli kannattavaa, kuten yleensäkin, treenata vähän vieraammassa porukassa. Hyviä huomioita taas. Eteenmenoa olen esimerkiksi ketjuttanut ihan väärin päin. Tyhmä minä. No, kaikkea ei voi muistaa. Marulle on viimeksi eteenmeno ketjutettu ja siitä on hiukka aikaa, joten ehkä ihan sallittua hölmöillä.

Torstaina ajeltiin taas hakumetsään. Tällä kertaa otettiin kolme valmista maalimiestä. Ensimmäiselle menin, joten Noah sai haukkua aika pitkään. Toinen maalimies sai ohjeeksi palkata 10-15 haukun jälkeen. Itse siirryin keskilinjalla sillä aikaa eteenpäin ja huusin koiran luokse, kun kuulin kehut eli tiesin että palkka oli annettu. Ideana saada Noksu ymmärtämään, että minä voin olla jossain muuallakin kuin justiinsa tasan siinä paikassa, mistä herra on metsään syöksynyt. Eipä se sitä kerrasta opi, mutta jostainhan homma on aloitettava. Kolmas maalimies palkkasikin sitten jo nopsasti lähes aloituksesta. Hyvin käyttäytyi jokaisella maalimiehellä, mistä olen erityisen iloinen, ja toimi muutenkin juuri niin kuin kunnon hakukoiran kuuluukin.


Perjantaina oli sitten se aksa ja viikonloppu vierähti vallan ulkoillessa. Lauantaina koko päivä pihahommia eli poneista tuli viimein pihattoasukkeja, josta myöhemmin lisää. Kaikki kun ei aina mene kuten kuvittelee. Eilen menikin koko päivä Noahin kanssa Kouvolassa agikisoissa, joiden yhteydessa sennenmestaruudetkin ratkottiin. Tänään on vaan lenkkeilty ja huomennakin varmaan vaan rentoudutaan. Kattellaan sitä treenaamista sitten loppuviikosta taas...