Kesä jatkuu

Hellettä piisaa, mutta en valita. Eläinten kannalta tietty viileämmät kelit olisi parempia, mutta näillä mennään mitä ilmojenhaltija on meille varannut.

Maru voi edelleen hyvin. Antibioottikuuri loppui keskiviikkona ja hiukka jännitti, kuinka käy. Onneksi ei kuinkaan eli ei muutosta huonompaan. Kuumat kelit kieltämättä käy sen kunnon päälle ja se piristyy selvästi vasta illalla kun on viileämpää, mutta minkäs teet. Ruoka maistuu liiankin hyvin ja paino on noussut, vaikka onhan se kuiva ja laihannäköinen, kun ei lihaksia enää ole. Reipas vanhus kumminkin.

Noah on treenannut jonkin verran. Eteenmenon treenaus aloitettiin ihan aktiivisesti viime viikonloppuna ja kohtuu hyvin se on alkanut sujua. Maahanmenokaan ei tuota ongelmia, tosin kerran vain on kokeiltu. Hiukka se juoksee vinoon heti jos loppupalkka ei ole näkyvissä, mutta vaikka ei tietäisi sen siellä olevan, juoksee se silti eli hyvä alku kumminkin.

Hakutreenit sujuu hyvin. Pari kertaa ollaan tehty etsintää pelkällä ilmaisun aloituksella ja eilen sitten pelkkää ilmaisua. Keli oli kuuma, vaikka aamusta oltiinkin liikkeellä. Käytös oli erinomaista, mutta ilmaisuista vain ensimmäinen sellainen kuin piti. Seuraava treeni taas etsintää ja jotain erilaista kuviota, että pysyy mielenkiinto yllä.

Perjantaina loppui agitaukokin ja vaikka toisin pelkäsinkin, Noah oli varsin pätevä, eikä edes lepattanut pahemmin. Ohjaaja oli vaan tauon jälkeen ihan ulapalla, eikä mistään oikein tullut mitään. Sitäpaitsi meidän vuorolla oli aurinko jo niin alhaalla, että se paistoi pahasti silmiin ja vaikka minulla aurinkolasit olikin päässä, välillä sai edetä ihan sokkona. Ei kiva. Koiralle ei onneksi vastaavaa efektiä syntynyt, koska pahin paikka oli juuri toista kertaa aalle mennessä. Jos sen olisi hahmottanut väärin, olisi voinut käydä huonosti.

Tällaista rataa tällä kertaa

Ponipojatkin on lenkkeilleet silloin tällöin, mutta aivan liian vähän. Huono omatunto vaivaa siitä, vaikka ponit ei moista lomailua pahakseen panekaan. Onneksi kumminkaan mahanympärys ei ole kummallakaan kasvanut entisestä enempää. Riittävästi sitä on jo ilmankin.

Limpulla oli taas eilen joku ihme virtapiikki- taikka kiukkupäivä. Epäilen jälkimmäistä, koska hetken tiukka keskustelu käytöstavoista auttoi. Ennen minun puuttumistani käytökseen, poni sinkoili ja loikki kiljunnan säestyksellä. Viih se sanoi, loikkasi suoraan ilmaan ja siitä eteenpäin. Onneksi se kunnioittaa minun tilaani nykyään hyvin, eikä tule päälle, mutta Ljúfurin niskaan se sinkosi pariin otteeseen. Ljúfur ei siitä välitä, väistää vaan.

Alkumatka kun meni sinkoillessa, loppumatkasta minulla olikin sitten perässä vedetävä malli. Väsähti vanhus kun piti kiihtyillä.