Kiritäänpäs vähän kuulumisia kiinni vaihteeksi, kun viime aikoina en ole kauheasti sisällä viihtynyt. Töiden jälkeen tallille. Tallin jälkeen lenkille ja/tai kauppaan, treeniä, pihahommia ja sen sellaista. Sisällä useimmiten ysin huitteilla. Ruokaa ja oleskelua, nukkumaan.
Ensimmäiseksi käsittelyyn tapaus Luips, issiponi jo useammassa polvessa. Luippis on lenkkeillyt ja Luippis on laihtunut, taas. Onneksi. Heinää on mennyt huomattavasti vähemmän, kun tarha on kuivunut ja ilmat olleet ihan kohtuulliset ja ponit siis hengailleet muuallakin kuin pihatossa sisällä. Pisin lenkki tehtiin viime lauantaina, 11,3 km. Lyhyimmillään ollaan hengailtu tallin ympäristössä ja vain rentouduttu. Ohjasajoakin on ohjelmistoon kuulunut ja nyt jo voi ajaa kokonaan takaa koko matkan ja metsässäkin ollaan ohjasajaen edetty ihan kohtuullisessa järjestyksessä. Poni osaa, kuskikin oppii kokoajan.
 |
| Uusia kuvia ei ole, vain vanhoja surkeita kännyräpsyjä, sorry.. |
Ihan uuttakin puuhaa on kuntokuuriin kuulunun eli juoksutettiin pihattokaverukset viime viikolla kimpassa kentällä irtona. Hiki taisi tulla kaksijalkaisille enemmän kuin poneille, kun yritettiin saada tyyppejä juoksemaan, mutta olipahan taas jotain erilaista. Hyvin Ljúfur asettui ympyrälle ympärilleni kuin olisi ollut liinassa ja esitti oikein nättiä raviakin. Eilen on juoksutettu liinassa ja ravi alkaa löytyä molempiin suuntiin ihan hyvin.
Selkäännousutreeniäkin ollaan jatkettu, lenkkeillessä lähinnä, mutta on se sujunut nyt jo pihallakin. Selkään asti en ole uskaltautunut, ihan olen vain makoillut mahallani poikittain, muttei meillä mihinkään ole kiirekään. Kunhan jotain tulee puuhasteltua.
Kesäihottumatilanne on toistaiseksi hyvä. Hienoista oireilua on havaittavissa, lähinnä häntä ja harjamarto ovat hieman paksuuntuneet. Ötököitä ei ole ja jos onkin, tuuli on pitänyt huolen siitä, ettei ne kiusaa. Rasvannut olen pari kertaa ihan varmuuden vuoksi. Tarvetta ei vielä olisi ollut. Yhtään ei tunnu kutiavan normaalia karvanlähtökutinaa enempää. Rasva-arsenaali on kattava. Pärjätään näillä pitkään. Pari uutta kokeilussa ja Summer Reliefin tilalle on löytynyt vastaava. Hyvin siis varmaan pärjäillään, kun asuinpaikkakin on vaihtunut, eikä polttiaisia kuulemani mukaan ole kovin paljoa, mutta sen aika näyttää. Laidunkautta odotellessa..
Kesäihottumatilanne on toistaiseksi hyvä. Hienoista oireilua on havaittavissa, lähinnä häntä ja harjamarto ovat hieman paksuuntuneet. Ötököitä ei ole ja jos onkin, tuuli on pitänyt huolen siitä, ettei ne kiusaa. Rasvannut olen pari kertaa ihan varmuuden vuoksi. Tarvetta ei vielä olisi ollut. Yhtään ei tunnu kutiavan normaalia karvanlähtökutinaa enempää. Rasva-arsenaali on kattava. Pärjätään näillä pitkään. Pari uutta kokeilussa ja Summer Reliefin tilalle on löytynyt vastaava. Hyvin siis varmaan pärjäillään, kun asuinpaikkakin on vaihtunut, eikä polttiaisia kuulemani mukaan ole kovin paljoa, mutta sen aika näyttää. Laidunkautta odotellessa..
Poikakoirat sitten... Treenit ei nyt oikein ole sujuneet. Noahilla halkesi taas vaihteeksi kynsi tuossa vajaa kaksi viikkoa sitten, enkä ole sitä metsässä juoksuttanut. Tottisteltu ollaan hiukan ja hyvinhän se tuntuu pelaavan. Jos saisi ne ampumiset, niin voisi vaikka kokeilla kylmiltään jonkun kokeen alkukesästä. Jotenkin se on kaikkinensa kyllä tasoittunut ja varmistunut, mitään terveydellisiä haittoja kun ei nyt ole ollut. Haljennut kynsi ei sitä ole haitannut. Rally-kisoja nyt ainakin tarvisi katsella ja kai sitä treenatakin pitäisi, kun nyt on lähinnä tottista hinkattu taas.
Ruutua ollaan nyt tehty pari kolme kertaa tässä viimeisen viikon aikana. Eilen meni hyvin, edellisellä kerralla vaatikin hiukan ravistelua ennen kuin ryhtyi töihin. Paikka oli sellainen, missä kovasti koirien kanssa lenkkeillään, joten hajujakin on enemmän kuin normi ruutupaikoissamme. Noah olisikin sitten mielellään vaan haistellut ja koipeaan nostellut. Joutui oikein kunnolla komentamaan, ennen kuin alkoi tehdä töitä. Sitten toimikin kyllä hyvin. Harvoin sitä haittaa mikään silloin kun se on "töissä", mutta kai se oli näin talven jäljiltä vielä hiukan ruosteessa.
Peikolla oli viime viikonloppuna paha mahatauti vai liekö syönyt jotain sopimatonta. Ripulia kesti kolmisen päivää ja oksentelikin jonkin verran. Pari päivää vaan makasi, eikä ruoka maistunut. Canikuria haettiin sunnuntaina ja sitten alkoikin helpottamaan. Ihan ei ole vieläkään entisensä, vaikka kunnossa kyllä on.
Sen treenit ei oikein nyt suju. Taukoa varmaan pukkaa ja muutoksia treeneissä. Tosin se on niin outo, etten tiedä mikä nyt mättää. Se tekee hetken ihan innoissaan ja hyvin ja keskittyneesti ja sitten menee yllättäen ilman mitään näennäistä syytä ihan lukkoon, eikä pysty edes syömään, saati liikkumaan. Ehkä jotain mielleyhtymiä mahataudin jäljiltä, mitä minä en ymmärrä tai jotain kipuja? Outo on kumminkin.
Periaatteessahan se osaa ja tekee hyvin, sekä tottista, ruutua, että hakua. Ja edistyykin. Haussa jaksaa kaksi pistoa, sitten alkaa vauhti ja into hiipua. Ruutu on ihan ok, muttei jotenkin jaksa yrittää tarpeeksi. Tottiksessa tulee selkeimmin sitten nämä black out- kohtaukset, vaikka sama syyhän varmaan on kaikissa. Kun vaan tietäisi mikä. No, aikaa on senkin kanssa ja ihan totaalinen tauko ehkä paikallaan.
Kivan yllärinkin Peikko aiheutti viime viikolla. Oltiin Ljúfurin kanssa lenkillä ja jo takaisin päin tulossa, kun Peikko bongasi ihmisen jätökset ja pyöri sitten niissä. Niin oli yltä päältä paskassa ja haisi aivan järkylle. Kuusen oksilla sain näkyvän pois, jotta kehtasin tallille asti kulkea. Matkalla se tietty kävi luvattomasti moikkaamassa yhden vastaan tulevan koiran. Noloa. Tallille päästyämme joutui Peikko letkun alle ja hyvin sain sen onneksi puhtaaksi. Kuivaakseen pääsi sitten juoksemaan tallikoira Severin kanssa. Lujaa niillä menikin, vaikka painoeroa on varmaan 20 kiloa vähintäänkin. Toistaiseksi siis murkku teinihirviö tulee vielä juttuun kaikkien kanssa sukupuolesta riippumatta, mistä olen ylen iloinen. Toivottavasti ei muutukaan.
Ennen tallille menoa käytiin ruutuilemassa ja Peikko sitten palautti esineen vauhdikkaasti suoraan syliin. Ja koska olin kyykyssä kutsumassa koiraani, joka mielellään jäisi yksin leikkimään esineellä, tuli se sitten jarruttamatta suoraan naamalle, sillä seurauksella että minulta meni nenän pieli lähes halki. Teki muuten kipeää ja vertakin tuli ihan mukavasti. Nyt on jo ihan siistissä kunnossa, vaikka ruvella vielä onkin.
Ruutua ollaan nyt tehty pari kolme kertaa tässä viimeisen viikon aikana. Eilen meni hyvin, edellisellä kerralla vaatikin hiukan ravistelua ennen kuin ryhtyi töihin. Paikka oli sellainen, missä kovasti koirien kanssa lenkkeillään, joten hajujakin on enemmän kuin normi ruutupaikoissamme. Noah olisikin sitten mielellään vaan haistellut ja koipeaan nostellut. Joutui oikein kunnolla komentamaan, ennen kuin alkoi tehdä töitä. Sitten toimikin kyllä hyvin. Harvoin sitä haittaa mikään silloin kun se on "töissä", mutta kai se oli näin talven jäljiltä vielä hiukan ruosteessa.
Peikolla oli viime viikonloppuna paha mahatauti vai liekö syönyt jotain sopimatonta. Ripulia kesti kolmisen päivää ja oksentelikin jonkin verran. Pari päivää vaan makasi, eikä ruoka maistunut. Canikuria haettiin sunnuntaina ja sitten alkoikin helpottamaan. Ihan ei ole vieläkään entisensä, vaikka kunnossa kyllä on.
Sen treenit ei oikein nyt suju. Taukoa varmaan pukkaa ja muutoksia treeneissä. Tosin se on niin outo, etten tiedä mikä nyt mättää. Se tekee hetken ihan innoissaan ja hyvin ja keskittyneesti ja sitten menee yllättäen ilman mitään näennäistä syytä ihan lukkoon, eikä pysty edes syömään, saati liikkumaan. Ehkä jotain mielleyhtymiä mahataudin jäljiltä, mitä minä en ymmärrä tai jotain kipuja? Outo on kumminkin.
Periaatteessahan se osaa ja tekee hyvin, sekä tottista, ruutua, että hakua. Ja edistyykin. Haussa jaksaa kaksi pistoa, sitten alkaa vauhti ja into hiipua. Ruutu on ihan ok, muttei jotenkin jaksa yrittää tarpeeksi. Tottiksessa tulee selkeimmin sitten nämä black out- kohtaukset, vaikka sama syyhän varmaan on kaikissa. Kun vaan tietäisi mikä. No, aikaa on senkin kanssa ja ihan totaalinen tauko ehkä paikallaan.
 |
| Pikkuapulaiset tarhan aitaa purkamassa. |
Kivan yllärinkin Peikko aiheutti viime viikolla. Oltiin Ljúfurin kanssa lenkillä ja jo takaisin päin tulossa, kun Peikko bongasi ihmisen jätökset ja pyöri sitten niissä. Niin oli yltä päältä paskassa ja haisi aivan järkylle. Kuusen oksilla sain näkyvän pois, jotta kehtasin tallille asti kulkea. Matkalla se tietty kävi luvattomasti moikkaamassa yhden vastaan tulevan koiran. Noloa. Tallille päästyämme joutui Peikko letkun alle ja hyvin sain sen onneksi puhtaaksi. Kuivaakseen pääsi sitten juoksemaan tallikoira Severin kanssa. Lujaa niillä menikin, vaikka painoeroa on varmaan 20 kiloa vähintäänkin. Toistaiseksi siis murkku teinihirviö tulee vielä juttuun kaikkien kanssa sukupuolesta riippumatta, mistä olen ylen iloinen. Toivottavasti ei muutukaan.
Ennen tallille menoa käytiin ruutuilemassa ja Peikko sitten palautti esineen vauhdikkaasti suoraan syliin. Ja koska olin kyykyssä kutsumassa koiraani, joka mielellään jäisi yksin leikkimään esineellä, tuli se sitten jarruttamatta suoraan naamalle, sillä seurauksella että minulta meni nenän pieli lähes halki. Teki muuten kipeää ja vertakin tuli ihan mukavasti. Nyt on jo ihan siistissä kunnossa, vaikka ruvella vielä onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti