Onko se syksy nyt?

Ei se kyllä syksyltä tunnu, kun mittarilukemat huitelee yli kahdessakympissä ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Paitsi kun eilen alkoi minulla vapaat, niin johan alkoi satamaankin. Enää ei sada, muttei kyllä paistakaan. Vaan tähän on tyytyminen ja kelithän on kuitenkin vuoden aikaan nähden aika huiput.

Vähän on ollut elämä levotonta, kun meillä on taas töissä joka syksyinen hässäkkäkausi ja kolmivuoroa tehdään. Vaan jotain on ehtinyt harrastaakin, vaikkei ihan niin kuin haluaisin. Lenkkeilty nyt ainakin ollaan.

Ponipojat ovat käyneet harvakseltaan metsässä yhdessä ja Limppu on myös juossut vapaana. Ljufur on käynyt pellolla kadonneen ravin metsästyksessä, joka viimeksi löytyikin ihan molempiin suuntiin juoksuttaessa, vaikka yrittikin ensin tarjoilla sievää tölttiä. Oikea kierros on ollut vaikeampi, joten ihan olen tyytyväinen saldoon. Ohjasajoakin ollaan pellolla pelattu.

Noah ja Diiva ovat juosseet metsässä. Ja Noah on myös pyöräillyt ahkerasti. Kilometrimäärät kerralla 4-12km. Paljolti homma on mennyt niin, että kun ei muuten ole kunnolla aikaa ollut, niin Noah on sitten juoksutettu pyörällä. Puolessa tunnissa koiraskoira saa jo useamman kilometrin reipasta liikuntaa. Maru on käynyt seurustelemassa Turri-Murrissa Eija-kasvattajan kanssa ja kentällä seuraamassa sukulaistytön BH-koetta. Muutama pieni lenkkikin ollaan heitetty.

Muinaista merenpohjaa tämä meidän seutu eli kiviä riittää...

Agilityssä on nyt ollut taas paussia, kun olen ollut harmittavasti perjantaisin iltavuorossa. Seuranmestaruudetkin jäi tältä vuodelta väliin. Yksinään olen käynyt kentällä tottistelemassa ja välillä huitaissut muutamat kontaktitkin, kun siellä A-este ja puomi niin mukavasti seistä tönöttää kentällä valmiina.

Hakuiltu on harvakseltaan. Tänään taas pitäisi illalla mennä. Homma alkas olla kisoja vaille kasassa, mutta kattellaan nyt. Lokakuun puolessa välissä olis Anjalankoskella koe ja Haminassa kolmen viikon päästä. Ehkei meidän eteenmeno ihan ole kasassa vielä silloin, mutta mietinnässä on.