Kesälomalla osa 4, kaikki loppuu aikanaan

Helteet senkun jatkuu, joten sen mukaan on mentävä. Kambur liikkui todella kevyesti, koska helle ja paarmat. Vähän käytiin kävelyillä tai sitten ei tehty mitään, paitsi rasvailtiin ja myrkyteltiin. Pesunkin sai taas. Viikonloppuna kärryteltiin. Lauantaina 6,7 km ja sunnuntaina 9,7 km. Sen verran tuulista oli, varsinkin sunnuntaina, että paarmoja ei juuri ollut, joten saatiin tehtyä ihan rauhalliset käyntilenkit. Sunnuntaina jopa liian rauhallisen, kun päivällä menin. Ponia ei olisi huvittanut, mutta koska illalle oli luvattu ukkosta ja sadetta, jota toki toivottiin tulevankin, otin varman päälle ja menin jo päivällä. Hellelukematkin oli ihan siedettävät, vain +27, ja kova tuuli. Enkä muuten olisi mennytkään.

Koirat liikkuivat ja puuhasivat sitten vähän enemmän kuin the pony. Niiden kanssa kun liikkuu, ei paarmat haittaa ja lämpö taas ei haittaa minua muutenkaan. Ihan päinvastoin. Käytiin siis lenkkeilemässä taasen veden äärellä pari kertaa ihan kunnolla. Toinen kerta kipiteltiin reitillä Katariina-Mansikkalahti-Sapokka ja sama takaisin päin. Samalla koirat tietty uivat koirarannalla ja muuallakin mahdollisissa paikoissa. Toinen kerta oli tuttu jokivarsi, tällä kertaa Hakamäki-Langinkoski-Keisarinmaja-riippusilta-Hakamäki. 1,5-2 tuntia meni molemmissa aikaa. Näiden lisäksi kipiteltiin ponin kanssa joen rantaan ja sieltä ympäri ja pienesti Hutikalla ja kirkolla. Rannassakin käytiin ihan vaan uimassa muutaman kerran.

Lystin viikkoon kuului myös ihan kiitettävästi treenejä. Ja vähän Peikonkin. Maanantaina tehtiin jälkeä. Takamettään noin 100 metriä pitkä jälki, jossa yksi kulma ja viisi keppiä. Vanheni noin puoli tuntia. Alussa ihan pieni jäljen sivussa kulkeminen muutaman metrin. Kun palasi jäljelle löytyikin heti keppi, jonka jälkeen keskittynyttä ja tarkkaa työskentelyä. Hyvä että malttoi palkkioistaan nauttia, kun jo jatkoi innoissaan matkaa. Palkkasin nyt kolmelta namilla ja kahdelta lelulla, joista toinen viimeinen. Oli kyllä niin huippu, ettei mitään määrää. Nyt pieni miettimistauko ja sitten taas harjoitukset jatkuvat. Mutta jo nyt, alle kymmenen jälkitreenikerran jälkeen, on homma jo sillä tasolla, että voitaisi jäädä talvitauolle. On se kyllä aika pakkaus.

Keskiviikkona oltiin taas kentällä kaverin kanssa, jolla siis myös on pari mudia. Ja pari muutakin koiraa. Tehtiin tarkkuusruutua vieraalla esineellä ja kokonaan vieraan tekemänä. Helppo pohja kentän laidan heinikossa, Kaksi eri ruutua ja treeniä, sama esine. Ensimmäinen löytö muutama sekunti lähetyksestä. Toisessa hieman häröilyä ja ruudusta poistuminen, mutta hetkeä aiemmin siitä kulki koiran lenkittäjä, joten en ihmettele. Jatkoi kuitenkin omatoimisesti etsintää, kun kutsuin lähemmäs. Löydön ilmaisi ensin hiukan vieressä, mutta korjasi itse. Tamäkin juttu on nyt jo hyvällä tasolla.

Kentällä tehtiin myös aktiivisuustreeniä eli sai vaatia leikkiä. Ei siis paljon muuta kuin leikittiin. Peikkokin teki muutaman sivulletulon ja oli ihan innoissaan. Treeni ei toki kestänyt minuuttiakaan, hyvä jos edes puolta, mutta kuitenkin.

Perjantaina ajelin aamupäivästä Haminaan, missä treffit treenihallilla Lystin velipojan omistajan sekä keskiviikkoisen treenikaverin kanssa. Kuuma oli kuin hitto eli ei mitään uutta sen suhteen. Vaikka auto olikin seinän vieressä varjossa koko treeniajan, ei silti tuntunut kivalta pitää koiria autossa siinä helteessä. Saivat siis tulla halliin häkkeihin. Peikko majoittui omaan kevythäkkiinsä ja Lysti isompaan hallissa olleeseen häkkiin. Hirmu hienosti oli Lysti häkissä ja jopa lepäsi. Menikin sinne ensimmäisen kerran jälkeen ihan itse vapaaehtoisesti. Enpä olisi uskonut. Niin taas osoitti juniori olevansa fiksumpi kuin mitä tyhmä ihminen luulee. Sillä vaan välillä fiksuus katoaa sähläykseen, joten annettakoon anteeksi väärä arvioni.

Lysti teki taas pienen aktiivisuus/yrittelijäisyys treenin ja nosea. Nyt ei tuntunut olevan vieraalla paikalla mitään merkitystä. Toki Peikko oli mukana, mutta kuitenkin. Oli innoissaan ja kivasti mukana, eikä vaikuttanut stressienergiseltä. Tehtiin siis pieni "tottis"treeni ja laatikkoetsintä kahdesti. Ensin laatikot jonossa, jolloin hakeutui alussa seinän viereen etsimään, kun se on toki tutumpaa. Korjasi kuitenkin itse ja löysikin ja ilmaisi nopeasti. Toinen kerta laatikot kehällä, joista haistoi kaksi ja oikaisi suoraan läpi oikealle laatikolle ja ilmaisi. Kai se haju jotenkin sen nenään tuli. En ihan kuitenkaan usko sen tunnistaneen laatikkoa. Toisesta etsinnästä video.

Peikko teki myös vähän "nosea" eli vein sen tilaan, missä oli muutama purkki joissa haju ja niiden vieressä nameja. Kaikki se löysi ja söi, mutta vähän ohimennen, koska juuri hiukan aiemmin samassa tilassa oli ollut pentu ja sen hajut kiinnosti enemmän ja miljoonat muutkin hajut, koska koirahalli. Pääasia kuitenkin, että teki jotain eikä koomannut. Mentiin vielä laatikoille ja kyllä se sieltäkin sen hajun bongasi ja ihan yritti jopa ilmaista. Ei se ensin ollut kovin innostunut tai muutenkaan etsinyt, mitä nyt haisteli, mutta hajulla alkoi melkein jo innostua. Hyvä Peikko. 

Häntä heiluu niin ettei tarkennus pystynyt parempaan

Olisipa aina loma, niin jaksaisi Peikonkin kanssa enemmän puuhata. Vaikkei siinä kauaa menekään, niin silti se tuntuu työpäivän jälkeen yleensä ylivoimaiselle, kun tietää ettei Peikko välttämättä arvosta. Sitten tulee vaan itselle paha mieli, jos koira ahdistuu ja kun kuitenkin haluaisi vain rentoutua. Ihan riittää kun huolehtii ponin liikunnan, koirien liikunnan ja treenaa Lystin kanssa jos jaksaa ja ehtii. Tai skippaa jonkun osa-alueen, jotta ehtii levätä. Toisaalta taas jos Peikko ei ahdistu, tulee ihan hirvittävän hyvä mieli ja siksi kannattaisi jotain tehdäkin. Vaan kun ei jaksa. No, vielä on viikko syksylle lomaa tähteellä ja ainahan sitä voi vaikkapa sairastua. Tai vaan jättää tallikäynnin välillä välistä. Aiemminhan pyrin aina pitämään tallivapaan maanantaina ja perjantaina, mutta se on nyt jotenkin jäänyt talven virusepisodin jälkeen. Kun silloin kävi kaksi kertaa päivässä hoitamassa ja ulkoiluttamassa, niin kerta päivässä on tuntunut helpolta, eikä ole enää samalla tavalla kaivannut vapaata. Jos nyt kuitenkin taas yrittäisi ihan oman jaksamisen vuoksi, vaikka ponin kanssa kiva onkin puuhata.