Laidunkausi on korkattu

Eilen pääsivät pojat vihdoin laitumelle. Kyllä sitä onkin odotettu. Nyt ei tuore ruoho lopu ihan heti, eikä tarvi rouskutella kuivaa ennen syksyä. Ei nimittäin enää oikein maistunut yhdellekään, kun tuoreen makuun olivat päässeet. Meidän pojilla alkoi myös loma ja samalla myös minulla. Ainoa asia joka hieman varjostaa iloa, on Ljúfurin kesäihottuma. Se on nyt aika pahana. Ötökät hyökkäsivät rytinällä kaikki samaan aikaan ja ihottuma suorastaan räjähti. Nyt hoidetaan ja rasvataan ja huolehditaan. Vaan kyllä me taas tästäkin selvitään.

Ihottumasta ja rasvakerroksesta johtuen, ei Luippis ole kovin kuvauksellinen

Aamupäivästä menin tallille hyvissä ajoin. Muutama päivä sitten satoi vettä ja tarhat ovat taas märkiä ja hevoset mutaisia. Kambur pääsi ensin käsittelyyn. Juuri piehtaroinut poni oli savinen, mutta me selvittiin. Jalatkin suihkuteltiin puhtaaksi. Korppua takaisin tarhaan palauttaessani, toivoin ettei se ainakaan ihan heti heittäisi uudestaan katolleen. Eikä se heittänyt, mutta jalat jouduin kyllä suihkuttelemaan uudelleen. Pojat ottivat nimittäin vähän lämpöä lihaksiin siinä odotellessa.

Ljufurin hain reilun tunnin laitumelle laskua ennen, jotta saisin sen kunnolla rasvattua. Aikaa kuluikin ihan kiitettävästi, mutta vielä jäi aikaa odotellakin. Vihdoin koitti aika ja jonossa siirryimme laitumen puolelle, Ljúfur minulla narussa ja Kambur pihattokaverin isännällä. Molemmat pojat käyttäytyivät tosi hyvin ja odottivat rauhassa vapauttamista, vaikka Ljúfur selvästi tiesi, mistä oli kyse. Ja sinne kirmasivat. Lauman toiseksi nuorimpana Korppu lyöttäytyi aluksi yhteen nuorimman kanssa, mutta lähtiessäni pois näytti siltä, että issikat olivat oma laumansa, kun Odin (Ljúfurin pihattokaveri) ajoi ne kokoajan yhteen ja erilleen muista, ponit ja Poku oma laumansa ja isot tarhakaverukset taas omansa. Ossi-shettis yritti hengailla issiponien porukoissa ja pari shettistä juoksenteli edestakaisin laumojen välillä. Korpun pihattokaverit ovat omassa laidunlohkossaan aidan takana.

Juuri irtilaskettuna, vasemmalta Pera, Reca, Korppu, Ilmari, Jilke, Odin ja Ljúfur

Ilmari, Jilke Ja Kambur

Vielä irtoaa pappaheppaseltakin, Ljúfur ja Kamburin pihattokaveri Ape

Korppu esitteli myös ihan lennokasta liikettä

Lapset, Sulo yksvee ja Korppu kaksvee

Kyllä lähtee, vasemmalta Elmeri, Ossi, Sulo (etunenässä), Kambur, Braamer ja Ljúfur

Kambur ja Ljúfur

Hiirakot Kambur ja Pena

Possujuna, Odin johtaa, Ljúfur seuraa, perää pitävät shettikset Pena ja Sulo

Issiponit ja Ossi

Kuva Inka Forsman

Lisää kuvia laitumelle laskusta löytyy TÄÄLTÄ. Videota laittelen, kunhan ehdin muokata.

Kesä ♥ (kännykkäräpsyjä)

Pyöräilyä

Valoisia iltoja

Mustikan kukkia

Pitkiä lenkkejä

Tuoretta ruohoa

Kauneutta

Vesileikkejä

Maastoretkiä ratsain

Aurinkoa ja lämpöä

Maastoretkiä ohjasajaen

Omenan kukkia

Herkuttelua

Ja välillä vesisadettakin

Tavoitteista totta

Kambur on ollut minulla nyt (huomenna) kaksi kuukautta. Heti kakaran saavuttua, tein "listan" tavoitteista, mitä käytäisi läpi ennen laidunkautta. Jossain vaiheessa ihan alussa, kun tuntui ettei mikään toimi tai etene, kun ei tuntunut löytyvän mitään yhteistä säveltä, unohdin aktiivisesti koko listan. Oli niin paljon helpompi keskittyä vain hevoseen ja juuri siihen hetkeen, kun ei odottanut mitään. Nyt sitten tässä ihan äsken, muistin taas tämän listan ja kas, mehän ollaan tavoitteessa tai ainakin lähellä ja ihan ilman mitään listaa. Ollaan vaan tehty sitä, mikä on tuntunut hyvältä juuri siinä hetkessä ja jätetty kokonaan tekemättä, jos ei ole siltä tuntunut.

Alku meni tutustumiseen ja tuskailuun ja liikaan yrittämiseen. Kouvolassa käyty hevosen hyvinvointiluento kuukausi sitten, antoi taas uskoa siihen, että se oma tapa on ihan hyvä tapa tehdä ja toimia, eikä tarvitse yrittää olla mitään muuta. Siitä se sitten lähti etenemään omalla painollaan.

Kambur on utelias lapsi, eikä paikallaan seisominen kiinni sidottuna ole ollut sen parhaita puolia. Nykyään se kuitenkin seisoo suurimmaksi osaksi ihan hienosti, vaikka tallilla olisi hälinääkin. Paremmin se toki keskittyy, kun ollaan kahdestaan, mutta pienemmissä pätkissä hälinässäkin homma sujuu. Ollaan saatu nyt hyvin kaikki takut ja kovettunut savi raavittua pois kainaloista ja suurin osa talvikarvastakin. Kavioitakin ollaan raspattu hiukan. Ollaan tutustuttu myös suihkupulloon, mikä ei aiheuttanut edes ihmetystä.

Vanha kuva ja vielä takkuinen talvikarvainen poni ja kuraiset jalat

Naruharjoituksia ei olla juuri tehty, kun en ole nähnyt niihin tarvetta. Jotain silloin alkuvaiheessa ihan tilanteen mukaan, kun Korppu ei vielä luottanut arvostelukykyyni ja saattoi sinkoilla sinne sun tänne, eikä sillä ollut mitään halua kunnioittaa ihmisen tilaa. Pakko siihen oli jollain puuttua, ettei jäänyt jalkoihin. Erikseen ei olla kuitenkaan näitä tehty. Sitäpaitsi tyyppi on paljon rennompi ihan perusriimulla, minkä kanssa on hankalaa saada mitään kunnon painetta oikeaan aikaan. Naruriimua ei olla enää juuri käytetty.

Lenkillä (ja herkuttelemassa) alkuviikosta

Juoksutusta ollaan harrastettu eniten, kun jo ihan liikunta on ollut tärkeää. Korpulla on aika huono kunto, eikä juurikaan mitään lihaksia, joten hiukkasen on hirvittänyt laidunkauden aloitus isossa laumassa, missä kuitenkin nuoria hevosia jonkin verran. Vauhtiakin siis varmaan riittää. Irtona ollaan suurimmaksi osaksi tehty, kun niin homma paremmin sujuu, mutta myös liinatyöskentelyä ollaan harjoiteltu. Käynti-ravi-seis sujuu jo hyvin pelkällä äänellä, laukka vaatii vielä muutakin apua. Liinassa ei haluaisi millään pysyä ympyrällä ja irtonakin yrittää itse vaihtaa suuntaa, koska oikea kierros on sille selvästi vaikeampi. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen saldoon. Tästä on hyvä jatkaa loman jälkeen.

Ohjasapuja ollaan treenattu riimulla, naruriimulla ja sidepulleilla aika harvakseltaan. Välillä ollaan homma toteutettu lenkillä sitomalla naru molemmin puolin riimua kiinni ja minä olen kulkenut lavan tai sään kohdalla antaen ohjeita, välillä taas ihan kentällä muun ohessa niillä vermeillä mitä on sattunut olemaan. Nyt ollaan tehty jo muutamaan kertaan ihan siloilla ja saippareilla ohjasajoa oikeaoppisesti takaa tai takaviistosta. Vauhti on hidasta, kun Kambur miettii ja keskittyy, eikä oikealle kääntyminen ole aina niin sujuvaa, kun menisi mielummin siihen vasempaa kierrokseen, mutta kyllä se jo ymmärtää, mistä on kyse. Tästä olen varsin tyytyväinen, sillä tavoitteet on ylitetty reippaasti. En olisi uskonut, että näin pitkälle päästään.

Vermeisiinkin ollaan tutustuttu siinä sivussa vähän puolihuolimattomasti. Kambur on saanut ensin haistella, sitten ollaan heitetty selkään, rapsuteltu ja sidottu kiinni ja rapsuteltu lisää. Joskus ollaan kävelty, joskus ei. Eikä mikään ole aiheuttanut suurta ihmetystä.

Silat 

Loimi. Huomaa hieman liian pitkät ristivyöt (Ljúfurin mitoitus)

Satula

Kuolaimetkin ovat suussa käväisseet. Kambur ei arvostanut, vaikka ihan itse ne suuhun ottikin ja vielä monta kertaa. Harjoitukset jatkuvat..

Edistystä

Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut, pieniä asioita kumminkin normaalin arjen piristyksenä. Peikko alkaa olla kunnossa. Lääkekuuri on loppunut, samoin hihnalenkkeily ja pöntöstäkin on päästy eroon. Pienesti haava on vielä ihoa vailla, mutta se ei Peikkoa kiinnosta, eikä haittaa. Sairasloman jälkeen Peikosta on alkanut myös löytyä enemmän mudimaisia piirteitä, kuten ettei se anna enää heti periksi vetoleikissa Noahin kanssa, vaan roikkuu lelussa vakaalla otteella loppuun asti. Se leikkii muutenkin paremmin eli ei lopeta heti kun kerran antaa voittaa, kuten tähän asti. Se myös vahtii selkeästi voimakkaammin kuin ennen ja käyttää ääntään myös enemmän, vaikka onkin yhä hiljainen. Mielenkiinnolla odotan, josko siitä vielä kunnon mudi tulee.

Ljúfur on jatkanut pysähtymistreeniä ja maastoilutreeniä. Autot ei sinänsä enää ole ongelma, muttei ne oikein koskaan itsellään ole olleetkaan, jos ei oteta huomioon aikaa heti äksidentin jälkeen. Ainoastaan pysähtyminen/paikallaan seisoskelu samalla kun auto ohittaa meidät, saa ponin stressaantumaan. Tässäkin saatiin hyvä treeni ja onnistuminen, kun tuttu tallilainen tuli takaamme tallitiellä. Sain Luippiksen väljään kohtaan seisomaan, missä oli tilaa pyöriä. Kun auto ohitti ja Ljúfur stressaantui ja yritti lähteä eteenpäin, käänsin sen pienelle ympyrälle, missä sitten pyörittiin, kunnes herra rauhoittui ja päästiin takaisin kotiin ihan löysin ohjin ja kaahottamatta.

Kambur on kehittynyt eniten, kun sillä nyt vaan sattuu olemaan vähiten kokemusta yhtään mistään. Se alkaa olla jo ihan kiva hoidettava kiinnisidottunakin, kun sen ei tarvi enää häilätä sinne sun tänne, niin että kokoajan täytyy keskittyä siihen, että itse tekee oikein, jotta se oppii. On se oppinutkin, kun olen jaksanut keskittyä oikea-aikaiseen paineen poistoon. Se käyttäytyy myös nykyään varsin hyvin aina lenkkeillessä, vaikka tuore ruoho kiinnostaakin enemmän kuin akan toiveiden mukainen kävely. Se myös osaa pyydettäessä mennä kävelemään edelle, vaikka muuten pysyykin hyvin takana. Eikä se pure enää melkein ollenkaan. Ohjasajoakin ollaan tehty ja siinä edistytty. Treeni kestää kerralla max viisi minuuttia ja niitä on ollut ehkä noin neljä. Tänään jo kääntyiltiin kentällä kohtuullisen sujuvasti ihan reilusti takaa ajamalla, ohjat silojen lenkeissä. Jos päässä olisi ollut muuta kuin liian iso perusriimu, olisi varmaan mennyt vieläkin paremmin.

Nyt kun vielä tutustuttaisi tyypin satulaan, kuolaimiin ja loimeen, tekisi vielä pari ohjasajo- ja juoksutustreeniä ja yhden irtohypytyksen, voisikin hyvillä mielin jättää kakaran laidunlomalle miettimään opittuja asioita. 

Niin ja Kambur on ehkä saanut sittenkin lempinimen. Vielä täytyy totutella ajatukseen ja makustella, kun Kambur-nimeen on niin tottunut ja se on ihan kiva ja niin islantilaiselle sopiva, mutta kun jotenkin vaan sitä kaipaisi jotain muuta. Saa nyt sitten nähdä eli kuulla..

Aurinkoa ja isojen poikien juttuja

Lenkillä kesäisessä kelissä

Hyvin jo vihertää

Pojat valkovuokkomättäässä

Juoksutusvyö (lainassa, kun omat silat on vielä aivan liian isot) ja ihan oikeat suitset (sidepull)

Utelias Kakara

Ljúfur selviämässä perjantaikännistä kaverin karsinassa. Nyt on taas purukalusto kunnossa.

Turpa turpeessa, kun piti kaivella (turhaan) korsia karsinasta