Lisää kärryttelyä ja vähän muutakin

Maanantaina (18.3.) kevyt kävelylenkki koirien ja ponin kanssa. Siinä ei mitään mainitsemisen arvoista, mutta ennen lähtöä päästiin pitkästä aikaa käymään kopissa. Sattui nimittäin niin sopivasti, että tallin nuoren suokkiorin kanssa harjoiteltiin juuri matkustusta, kun olin lähdössä hakemaan Korppua pihatolta. Ja kuinka ollakaan, koppi oli vielä avonaisena pihassa, kun tultiin pihatolta. Sinne siis Korppu koppiin pari kolme kertaa ja hallittu peruutus välillä pois. Hienosti toimi, vaikka oli selvästi vähän jännää. Pitäisi päästä enemmän treenaamaan, ettei olisi enää niin jännää, mutta kun ei ole koppia, eikä edes vetokoukkua omassa autossa, niin näillä satunnaisilla kerroilla on nyt mentävä. Kiva kuitenkin, kun taas päästiin treenaamaan, vaikkakin yllättäen. Ei siis oikein ollut mitään suunnitelmaa, mutta parempi kuin ei mitään silti.

Tiistaina (19.3.) oli sitten ratsuilupäivä vaihteeksi. Pitkää lenkkiä ei tehty, mutta ehti siinäkin neljässä kilometrissä tapahtua yhtä ja toista. Pihassa oli ruuhkaa laittessani ponia kuntoon. Siitä sitten lähtivät yksi toisensa jälkeen, kuka minnekin. Ponit ja yksi hevosista samaan suuntaan kuin mekin hetki myöhemmin. Hienosti ja rauhassa eteni kuitenkin teinihevoinen. Ensimmäisessä risteyksessä nähtiin edellä menevä hevonen, muttei sekään suurta tilannetta aiheuttanut, hieman vaan askel tiheni Korpulla. Ravailtiin heitä kiinni ja juuri ennen isompaa mäkeä ja mutkaa heidät saavutettiinkin. Vaan he ei tuulesta johtuen tainneet meitä kuulla ja karauttivat laukkaan siitä mäen alta ja katosivat mutkan taakse. Sitten meinasi lähteä Kamburilta mopo käsistä. Sain sen kuitenkin pideltyä, mutta stressitaso sillä nousi niin hurjiin lukemiin, ettei se kyllä yhtään kuunnellut. Jos olisikin kuunnellut, olisi se saanut karauttaa perässä, muttei sentään ilman lupaa. No, saavutettiin muut mäen päällä, mistä hevonen kääntyi takaisin kotia kohti ja ponit jatkoivat matkaa samaan suuntaan kuin me. Seuraavassa risteyksessä tuli vastaan naapuritallilta tuttu tamma. Ponit jatkoivat suoraan ja minä käännyin Korpun kanssa sinne mistä tamma oli tulossa. Tilanne, tammalla lähinnä. Korppu vaan yritti hidastella ja jäädä seurustelemaan. Matka kuitenkin jatkui kaikilla omaan suuntaansa. Metsäpätkällä olikin sitten ihan kunnon hankikahlausta. Korppu kiukutteli ja kaahotti, kun oli rankkaa ja pidätteistä pysähtyi, eikä suinkaan hidastanut vauhtia, kuten oli tarkoitus ja minkä se kyllä hyvin osaa. Huoh. Hiki tuli molemmille. Ponit tulivat vastaan, mutta niistä päästiin hyvin ohi ja kotimatkakin meni jo ihan hienosti, kun vaan päästiin pitävälle pohjalle. Kotimatkalla ravailtiin ja harjoiteltiin hiukan tölttiä ja poni oli tosi hyvin kuulolla, kun vaan malttoi. Hyvä siitä tulee.

Kuvituskuvana riimunsovituskuva. Ostin joskus vuosia sitten Heppatarvikkeen loppuunmyynnistä Ljúfurille nahkaisen Blingbling-riimun, jota en ole raaskinut käyttää. Piti kokeilla, mahtuuko moinen komeus Korpulle, kun on cob-kokoa. Mahtui se, juuri ja juuri. Enempää säätövaraa ei enää ole, joten toivotaan, ettei pää enää kasva.

Keskiviikkona (20.3.) olikin Korpun vapaapäivä, koska sadepäivä ja muutenkin. Koirien kanssa pyörähdettiin vaihteeksi Loviisassa asioilla, Heinäpojilla, Tokmannilla ja Lidlissä. Heinäpojilta lähtikin ihan extempore matkaan lilanvärinen nailonriimu timanteilla. Mitenkään ei pystynyt vastustamaan kiusausta, kun se heti ovesta sisään astuessani sattui silmiin. Onneksi ei maksanut paljoa, kun eihän sellaisella arkikäytössä mitään virkaa ole. Vaan onhan nyt kaksi edustusriimua olemassa. 

Kotimatkalla satoi räntää ihan huolella, hyvä että eteensä näki. Lähdettiin kuitenkin koirien kanssa vielä lenkille. Vaihdoin vaan vaatteita ja vedin sadetakin niskaan. Loppujen lopuksi sade sitten kumminkin lakkasi jo ihan alkumatkasta, joten hyvässä kelissä saatiin lenkki heittää.

Torstaina (21.3.) käytiin taas porukalla lenkkeilemässä ja perjantaina (22.3.) sekä lauantaina (23.3.) kärryttelemässä. Perjantaina tehtiin vain lyhyt lenkki, lauantaina käytiin vähän pidemmällä. Lauantaina oli ihan hervoton myrsky eli tuuli niin, ettei juuri mitään kuullut. Onneksi kuitenkin pohjat alkaa olla jo ihan kohtuulliset, joten ihan kiva siellä silti oli kipitellä. 

Sunnuntaina (24.3.) tehtiinkin sitten ihan kunnon kävelylenkki ponin ja koirien kanssa, kun pohjat oli käyty testaamassa jo ennakkoon. Joissain paikoissa oli kyllä liukasta, mutta me selvittiin, vaikka välillä kirosinkin sitä, etten pukenut Korpulle nastatossuja alle vaan paljasjaloin sai kulkea. No, liukkaat paikat oli ihan muutamia metrejä vaan ja suurimmaksi osaksi nekin pystyi kiertämään. Ja kun ei pystynyt, mentiin sitten hissukseen ja varovasti. Kamburia kyllä vähän jännitti, kun on niin tottunut nyt jo nastoihin ja kunnon pitoon.

Maanantaina (25.3.) oli ponin vapaapäivä ja minulla tallivapaapäivä, mikä tarkoitti tällä kertaa laatuaikaa koirien kanssa. Otin ihan rauhallisesti töiden jälkeen, enkä siis pitänyt mitään kiirettä lähdöllä mihinkään. Viimein kuitenkin pakkasin koirat autoon ja ajoin Kotkaan Katariinan meripuistoon lenkkeilemään. Ilma oli hieno, mutta rannassa kävi kylmä viima, joten aika äkkiä tuli vilu hissuksiin käppäillessä. Kiva lenkki silti ja kovasti taas hajuja ja muuta virikettä koirille. Käytiin esimerkiksi näkötornissa, minne Peikko kiipesi molempiin suuntiin hienosti, mutta Noah taas tuli jo ylös varsin vastahakoisesti ja alas sitä ei meinannut saada ollenkaan. Vaan oli kyllä väsynyt pappakoira kotiin päästyä, kun oli niin jännää.

Tiistaina (26.3.) käytiin taas kärrylenkillä Korpun kanssa. Tällä kertaa hölkkäiltiin suurimmaksi osaksi, kun virtaa tuntui olevan. Pitkää lenkkiä ei tehty, ihan sellainen normi 5 kilometriä vaan. Eipä sitä iltaisin aina ole aikaakaan, saati sitten tarmoa kovin pitkälle kipitellä. Mutta kunhan edes jotakin. Nyt kun kuiva heinä on loppu ja esikuivattua ovat syöneet jonkin aikaa, on poni taas paisunut entisestään. Aika kivasti pysyi samoissa lukemissa mihin paino laski olkea syödessä, mutta nyt siis taas lukemat siellä missä ennen "olkikuuria". Täytyy toivoa, että ensi kesä on parempi heinän teon kannalta, eikä olisi niin sokerista tavaraa tarjolla kuin mitä kaksi edellistä satoa on olleet. Siihen asti siis yritetään edes jollain tavalla liikkua ja pitää painoa kurissa.

@ Tuuli Jääskeläinen

Keskiviikkona (27.3.) käytiin koko lauman kera pitkällä lenkillä. Ilma oli se verran keväinen ja mukava, että lenkki ihan vahingossa venähti pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Takaisin tallille piti jo kantata pellon poikki, ettei ihan pimeä ehdi yllättää. Siinä kävi vielä sellainen pieni välikohtaus, kun oltiin juuri pellolle menossa. Pellolla oli joutsenpariskunta, jota tietenkään kukaan meistä ei havainnut. Valkoiset linnut lumisella pellolla hämärässä, ei ole ihan helposti havaittavissa olevia. Ne kuitenkin havaitsivat meidät ja nousivat kaakattaen siivilleen, jolloin koirat lähtivät salamana perään. Tulivat onneksi takaisin, kun vaan tajusin tapahtuneen ja huusin perään. Korppu ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui. Ei se ainakaan millään tavalla reagoinut. Kummallinen kaviokas.

Torstaina (28.3.) kävin vaan koirien kanssa pienen lenkin, kun minulla oli muuta menoa illalla. Mutta perjantaina (29.3.) ja lauantaina (30.3.) taas kärryteltiin. Perjantaina käytiin lyhyempi, mutta reipastahtinen lenkki ja lauantaina sitten rauhallisempi ja pidempi reissu. Perjantaina oli peltotie ihan mukavan pehmeä ja hyvä kulkea ilman nastojakin ja ponilla olikin kesätossut jaloissa, kun en halua nastoja kuluttaa turhaan parin pienen liukkaamman kohdan takia. Nastattomien tossujenkin pohjat pitävät nimittäin oikein hyvin. Lauantaina taas peltotie oli yllättävän liukas, joten kierrettiin sitten toista kautta takaisin. Ihan intona oli poni, kun tajusi, että jatketaan harvemmin kuljetulle pätkälle ja ehdottelikin hölkkää jo heti alkumetreillä. Sai juosta. Vauhti alkoi kiihtyä ja samalla ilmeni pientä koikkaloikkaa ja niskojen nakkelua, joten annoin lisää vauhtia pienellä ohjan liikkeellä. Ei tarvinut kahta kertaa käskeä, kun poni jo ampaisi reippaaseen laukkaan. Taisi olla kivaa, niin tyytyväisen tuntuinen oli Skorpan kun tien päässä hiljetelin käyntiin.

Takaisin käveltiin ison tien kautta ja sen verran taisi olla taas kaikkea katseltavaa nuorukaisella, että aika väsynyt oli tyyppi kotiin päästyään. Fyysisesti tuntui olevan ihan vielä hyvävoimainen, mutta henkisesti olikin sitten ihan poikki. Hyvää teki molemmille taas talvitauon jälkeen päästä kunnolla ihmisten ilmoille. Tämä otetaan ehdottomasti taas ohjelmaan kun pohjat nyt sen sallivat.

Kotona kävin välillä syömässä ja pakkasin sitten koirat autoon ja hurautin Prismalle. Siellä sitten heitettiin pitkä lenkki koirien kanssa pitkin ihanan kuivia pyöräteitä. Hiekotushiekat sieltä on vielä siivoamatta, mutta kävellessä se ei suuresti haittaa. Pyöräillessä on sitten eri juttu. Oli ihan kiva taas vaihteeksi käydä vanhoja lenkkimaastoja nuuskimassa. Paljon on muuttunut ja paljon sitten taas ei. Tosi paljon tuli koiria vastaan, mutta parin ensimmäisen jälkeen, ohitukset sujuivat ihan täydellisesti. Noah väsähti aika kovasti, kun oli niin paljon hajuja ja olikin loppumatkasta jo aika rauhallinen.

Sunnuntaina (31.3.) satoi jo aamusta vettä. Tai oikeastihan se alkoi jo edellisenä iltana. Ei haittaa, lumet sulaa ihan silmissä, kun on ollut plussa-asteitakin ihan reilusti ja myös öisin. Tallille starttasin sitten vasta kun sade taukosi. Ensin rapsuttelin Korpun kavioita taas vähän lyhyemmiksi, kun oli ollut jo liian pitkä väli edelliseen kertaan. Normisti kerran viikossa lyhennän ja nyt oli mennyt jo melkein kaksi viikkoa. Tarvetta siis oli. Vaan Skorpan oli eri mieltä, eikä olisi ollenkaan pystynyt seisomaan paikallaan, saati sitten kolmella jalalla. Vaikeaa oli vaihteeksi. Selvittiin kuitenkin ja saatiin homma hoidettua.

Siinä hetken mietin ja päätin viimein heittää ponille satulan selkään ja lähteä pienelle maastolenkille. Tarkoitus oli kyllä lähteä taas lauman kanssa yhdessä lenkkeilemään, koiratkin odotti autossa, mutta muutinkin mieltäni viime hetkellä. Ihan hienosti meni tällä(kin) kertaa. Käytiin vain reilun kilometrin päässä kääntymässä. Reipasta käyntiä lähinnä, mutta myös tölttiä taas harjoiteltiin. Edistyy sekin. Kerta kerralta saadaan aina pidempiä pätkiä sitäkin.

Ja kun kotiin palattuani, oli koirat vieläkin lenkittämättä, käytiin sitten vielä lenkillä niiden kanssa. Metsä on jo osittain sula, joten kantattiin sitä kautta tielle ja suorinta tietä takaisin kotiin. Siinä se oli, maaliskuu. Huomenna ollaankin jo huhtikuussa. Kesää kohti kovaa vauhtia.

Kärryttelyä, heppamessuja ja jäsenkorjausta

Maanantaina (11.3.) käväisin tallilla lappamassa lantaa. Samalla naksuteltiin taas kuolaimia. Nyt ei enää sylkäise samantien suustaan, vaan enemminkin pitää viimeiseen asti kiinni. Pystyy siis jo pukemaan "suitset". Harjoittelua vartenhan meillä on kuolaimissa vain kevyt matonkuteesta punottu niskahihna. Homma siis edistyy, hitaasti mutta varmasti. Kokeiltiin myös Limppu-vainaan vanhat LG:t, jotka oli Ljúfurilla käytössä ajoittain lisäjarruna. Pyörähdettiin pari kierrosta kentällä ilman satulaa ja hyvin toimi. Vaikka toimiihan se muutenkin aina, mutta näillä jotenkin vielä herkemmin ja tarkemmin. Saman huomasin Limpussakin. Harmittavasti ei ehditty paljoa näitä sillä käyttää, mutta eiköhän Kamburilla ole näille käyttöä.

Tiistaina (12.3.) käytiin sitten Kamburin kanssa kärryttelemässä. Käveltiin noin viiden kilometrin pituinen lenkki. Ihan reipas ja hyväntuulinen poni. Tallilla kamat pois ja loimi niskaan ja pienelle kävelylle koirien kanssa juuri ennen pimeää. Korppu oli kyllä sitä mieltä, ettei se lähde enää mihinkään, kun justiinsa kerran oli. Vaan lähti se, vaikka pari kertaa joutuikin keskustelemaan asiasta. Se kun vaan pysähteli parin askeleen välein kyselemään, että onko pakko. No, oli pakko. Eikä se nyt sitten niin kamalaa tainnut ollakaan.

Keskiviikkona (13.3.) en käynyt tallilla. Käytiin koirien kanssa vähän ostoksilla ja sitten vähän lenkillä.

Torstaina (14.3.) sitten taas tallille. Käytiin ihan vaan talutuslenkillä Skorpanin ja koirien kanssa. Ei siis mitään ihmeitä tai mainitsemisen arvoista edes. Vaan tulihan mainittua.

Perjantaina (15.3.) oli ihan hirmuton sade ja tuuli koko päivän. Sade lakkasi illalla, mutta tuuli jatkui ja päätin sitten lennosta olla lähtemättä tallille. Olin siis jo lähdössä, mutta päästinkin vain koirat ulos ja palasin itse sohvalle. No, käytiin me koirien kanssa pienesti lenkillä vielä myöhemmin.

14.3.

Lauantaiaamuna (16.3.) starttasi sitten seuran bussi kohti Helsinkiä ja Horse fair messuja. Koko päivä menikin sitten siellä sujuvasti shoppaillessa. Joo, tuli osteltua. Välillä tuntui, että ihan hurjasti, kun raahasi painavia kasseja pitkin messualuetta. Mutta kun kotona kaivelin kassit läpi, niin ei niitä ostoksia sitten niin hurjasti ollutkaan. Kasseissa painoivat lähinnä näytepussit ja heppanamit, joita molempia oli runsaasti. No, kun halvalla/ilmaiseksi sai.

Suunnitellusti ostin kavioraspin, koska entinen alkaa olla jo tylsynyt. Toimii se kyllä vielä, joten jää varalle, mutta kyllä eron huomasi, kun uudella rapsutteli. Hevarilta lähti sitten samalla mukaan myös violetti korvahuppu, joka on aika turha ja rintaremmin pehmuste, joka ei ole turha. Myöhemmin ostin vielä heppanameja ja satulahuovan. No, kun se oli halvennuksessa ja juuri sopiva meille. Uutta satulaa odotellessa.

Löysin myös ihan sattumalta valtavan hienon otsapannan. Käsin tehty, v-muotoiltu, pehmeää mustaa nahkaa, suurilla "timanteilla". Ja sattumalta sopivan pituinen ja hervottoman halpa (10,-). Oli ihan pakko ottaa mukaan. Ja se sopii niin hyvin Korpun kapsoniin, ihan kuin olisi siinä aina ollut. Samalla lailla heräteostoksena löytyi halvennuksesta enkkuviltti, jota vilkuilin liki koko päivän, mutta totesin ettei ole tarvetta. Vaan loppupäivästä oli pakko hakea pois. Tarjous oli kuitenkin ihan huomattava, vaikka hintaa jäi silti aika paljon.

Kuvassa on aiemmin ostettu fleeceloimi, mutta sopii tähän värinsä puolesta. Uusi viltti on vielä paketissaan ja siis testaamatta.

Itselleni ostin termosmukin islanninhevosyhdistyksen ständiltä. Muutama näytös/kilpailu tuli seurattua ja tavattua tuttuja. Pistäydyttiin myös vapaa-aika messuilla toisella puolella messaria. Oli mukava päivä kyllä ja meni hämmästyttävän nopeasti, vaikka startti oli aamulla kasin jälkeen ja takaisin kotona olin illalla vähän ennen kasia. Pitkä päivä siis.

Sunnuntaina (17.3.) reippaana aamupäivällä jo tallille. Ensin lähdettiin Kamburin kanssa pienelle kärrylenkille. Rauhalliseen tahtiin käveltiin noin kolme kilometriä. Sitten takaisin tallille, kamat pois ja loimi tilalle. Ruuankin sai ja heinää eteensä siksi ajaksi, kun odotteli omaa jäsenkorjausvuoroaan.

Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa, kun pari kertaa siirtyi minusta riippumattomista syistä. Mutta eipä oireitakaan ole juuri ollut. Tai välillä oli jo enemmänkin, mutta sain itse hieromalla ja venyttelyillä, sekä BOT-selänlämmittimellä hiukan helpotettua tilannetta. Nyt siis hoidettiin taas. Ja samat vanhat ongelmapaikat siellä taaskin oli, vaikkei niin kovin voimakkaina. Raskas kärry varmaan aiheuttaa osan, kun Kambur mielummin vetää takaosallaan kuin kunnolla rintaremmiin nojaamalla. Kankut sekä lanneselkä/lonkkien kohta kärsii siitä sitten. Pitäisi saada hommattua ne työvaljaat, vaikka nyt on kyllä pysynyt parempana, kun ajoa on vähennetty ja kevennetty. Pikkuhiljaa kun aletaan ratsastaa enemmän, niin eiköhän se silti riittävästi liikuntaa saa ja pysyy kuitenkin kuosissa. Nyt ollaan vaan lenkkeilty tai kärrytelty, satunnaisesti ratsastettu.

Jotain hampaankolossa?

Kotona olin ajoissa, vaikka lappasin lantaakin vielä ponia takaisin pihatolle viedessäni. Ja juttelin vielä kavereidenkin kanssa. Siinä hetki lepäilyä ja ruokaa, kunnes pakkasin koirat autoon ja hurautin lenkille Siltakylään. Jotenkin on ollut pitkän aikaa kivempi käydä lenkillä muualla kuin omalla kylällä. Toki kun vuosikausia kiertää samaa ympyrää, niin tympiihän se, joten ei kai ihmekään. Nytkin siis taas hirmuttoman kylmässä tuulessa kipiteltiin jonkinmoinen lenkki kaupalta Kotkan suuntaan. Loppuilta menikin sitten laiskotellessa. Rankka viikonloppu.

Rauha jatkuu, ei siis juuri mitään kerrottavaa

Viikko yhdeksän, helmikuun loppu ja maaliskuun alku. Maaliskuu, ensimmäinen virallinen kevätkuukausi. Ei näy kevättä, vaikka aiemmin jo vähän lupaili. Lämpö siis katosi ja pakkaset palasi. Jäätiköt jäivät paikoilleen. Ei siis paljoa olla muuta tehty kuin lenkkeilty poni narun päässä ja koirat valloillaan jolkotellen. Viikkoon mahtui neljä kimppalenkkiä, yksi tallivapaa eli koiralenkki/kotipäivä, yksi irtojuoksutus pellossa ja yksi pieni maastolenkki ratsain, sekä koirilla yksi lenkki kylillä.

Maanantai 25.2. Pellolla traktorin urissa ei ole juurikaan jäätä, toisin kuin tiellä.

Maanantaina ja tiistaina siis lenkkeiltiin kokoonpanolla Korppu ja koirakset. Kivaa, kun ehtii jo valoisalla lenkille, eikä tarvi pitää edes kiirettä. Ja onneksi on nastalliset töppöset, muuten ei olisi asiaa minnekään. Jo pihatolta tallin pihalle on aika extremeä ajoittain, kun ei vaan meinaa pysyä pystyssä edes nastoilla, saati sitten ilman. Pihalla laitankin yleensä ensitöikseni Korpulle tossut jalkaan. Voisihan ne laittaa pihatollakin, mutta en ole siihen vielä ryhtynyt, kun näinkin on selvitty.

Keskiviikkona sattui sopivasti, että shettikset ja Dali-poni oli menossa peltoon rallittelemaan ja Korppukin sai kutsun geimeihin. Sen verran on vielä lunta, vaikka vesisateet sitä söivätkin, etteivät paljoa jaksaneet juosta. Nujusivat muuten kyllä ja hauskaa näytti olevan. Tekee hyvää kahlailla välillä hangessa ja nostella jalkojaan. Kovan hangen vuoksi kun sitä ei juuri ole voinut nyt harrastaa ja aiemmin oli siihen ihan liian paljon lunta. Nyt hanki kantoi juuri ja juuri hetken ihmistä, muttei todellakaan edes pikkuponeja.

Kuvituskuvana vanha hankitreeni kuva tammikuulta.

Torstaina, helmikuun viimeisenä päivänä, en mennyt tallille. Koirien kanssa lenkkeiltiin kyllä, mutta muuten meni aika rauhallisesti tämä ilta. Maaliskuukin alkoi talutuslenkkien merkeissä, koska pohjat ei ainakaan parane, päinvastoin. Perjantai ja lauantai siis lenkkeiltiin porukalla.

Sunnuntaina ajattelin uhmata kelejä ja läksin maastolenkille. Ponissa oli virtaa ihan kivasti eli ei tarvinut eteenpäin käskeä. Kantattiin pellon poikki kylälle. Matkalla aukesi topparatsastushousuista toisen lahkeen vetoketju keskeltä ja hetken mietin, jatkanko matkaa lahje levällään. Vaan varjossa oli sen verran kylmä, että oli pakko tulla alas ja viritellä lahje taas kiinni. Onneksi on fiksu poni ja se seisoi kuin tatti paikallaan koko toimituksen ajan. Kiveltä takaisin kyytiin ja matka jatkui. Liukasta oli peltotiellä, mutta takaisin tallille päin vievä tie on jo osittain sula ja päästiin vähän hölkkäilemäänkin. Ihan kivaa oli, vaikka matkaa ei paljoa kertynytkään.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa lenkillä kaupalta. Oli ihan super hankikanto ja päästiin tarpomaan umpimetsän poikki alkumatkasta. Takaisin palattiin teitä pitkin. Meni noin tunti, vaikka tuntui ettei käyty edes kaukana. Eikä käytykään, mutta koska kaaduin kotipihalla lähtiessä ja nilkka vääntyi, oli vähän hidasta liikkuminen.

1.3. oli kaunis auringonlasku. Ja liukasta.

Viikko 10 alkoi samoissa merkeissä. Maanantaina (4.3.) siis taas talutuslenkille kokoonpanolla koirat ja poni. Alkaa jo pikkuhiljaa tympimään. Vaan hyvä, kun edes tällä tavalla pystyy liikkumaan. Tiistaina lenkkeilin vain koirien kanssa, enkä mennyt tallille ollenkaan. Ihan hervoton tuuli oli, vaikka aamun lumisade jo loppuikin.

Keskiviikkona (6.3.) sitten härkää sarvista ja ponille kärryt perään. Oli satanut lunta ja jäätikkö oli peittynyt. Ja ihan hyvin päästiinkin etenemään. Ei käyty kuitenkaan pitkällä, kun ajattelin etten ota riskejä, jos peltotie onkin huonossa kunnossa. Siinä kun ei sitten enää käännytä, joten käännyttiin jo ennen sitä. Matkaa ei kertynyt kuin noin 3,5 kilometriä ja sekin kävellen, mutta hiki tuli ponille. Aika kovaa se kyllä kipitteli ja koska kuntokin on laskenut, niin ei ole ihmekään.

Torstaina (7.3.) lenkkeili poni taas koirien kanssa. Tällä kertaa myös treenattiin samalla. Reipasta tahtia naksuttelin alkumatkasta ja Korppu alkoi ihan innostua. Puolessa matkassa tehtiin väistöjä tai yritettiin tehdä. Hiukan oli haasteellista. Toiseen suuntaan väisti paremmin, toiseen ei juuri lainkaan. Alkoi se ymmärtää jollain tavalla, vaikka peräpää jäikin aikalailla jälkeen vielä. Kovasti se kuitenkin yritti. Ainahan se yrittää, kun on nameja tarjolla. Välillä vähän liikaakin, mutta se on vaan hyvä asia. Näitä pitäisi tehdä paljon useammin. Nyt olen kyllä reipastunut tässä suhteessä selvästi, kun muu järkevä tekeminen on ollut vähän hankalaa pohjien takia.

Ottaisin nyt sitä namia, kiitos!

Perjantaina (8.3.) naksuteltiin Korpun kanssa taas kuolaimia. Ja vähän peruutusta ja väistämistä. Kuolainhomma edistyy, peruutus aiheuttaa kolmen askeleen jälkeen kiukun, että "johan mä peruutin, eiks muka riitä", väistöt taas ei oikeastaan edisty ollenkaan. Ei kyllä haittaa, kivaa puuhailua siltikin. Ja aivojumppaa, ainakin ponille, vaikka oikeasti kyllä molemmille.

Koirien kanssa käytiin lenkillä vielä talleilun jälkeen, kun ei muutakaan liikuntaa niille juuri ollut tarjolla. Tai no, aika lailla aina, kun eivät ponin kanssa liiku, lenkkeillään sitten kauppareissulla tai ihan omalla kylällä talleilun jälkeen. Nyt alkaa jo ajoittain ehtiä senkin hoitamaan valoisalla tai ainakin lähes. Mikäs sen mukavampaa.

Lauantaina (9.3.) Lähdettiin taas kärryttelemään. Tällä kertaa suunnattiin pidemmälle, kun jäätynyt aurausvalli peltotien päässä on viimein aurattu pois ja siitä pääsee kunnolla kulkemaan. Ja pohjatkin oli kunnossa lumisateiden jäljiltä. Käveltiin reippaasti moottoritien alikulkutunnelille ja siinä käännyttiin ympäri. Korppu tosin oli eri mieltä ja olisi väkisin jatkanut matkaa vielä motarin toiselle puolellekin. Hetken keskustelun jälkeen, tyytyi kohtaloonsa ja läksi hiipimään kotia kohti. Kunnes pusikossa vaani tappajapussi ja poni katsoi tilaisuutensa tulleen, kun yritti paeta kääntymällä takaisin tulosuuntaan. Onneksi kärryjen kanssa ei ihan niin vain käännytäkään ja matka jatkui oikeaan suuntaan. Hieman hölkkäiltiin kotimatkalla, muuten lähinnä käveltiin. 7,5 km kertyi matkaa yhteensä ja ponilla oli hiki takaisin tullessa, kuskikaan ei ihan paleltunut. Kiva kun on vähän lämpimämpää jo, vaikkakin silti talvista.

Sunnuntaina (10.3.) oli taas kurja keli ja tallille lähtö venähti. Kauheasti ei sitten edes ollut motivaatiota tehdä mitään ihmeellistä, kun väsyttikin. Heitin siis ponin vaan laitumelle hetkeksi juoksemaan. Muutaman spurtin se ottikin, mutta jäi sitten hampsimaan evästä. Laitumella kun on niitä viime kesän paalien jämiä, jotka lumilinko on lennättänyt lumen päälle baanaa ajettaessa, niin ne sitten kiinnosti enemmän kuin juokseminen. Otettiin kuitenkin liinassa vielä vähän hankikävelyä märässä raskaassa lumessa, ettei ihan laiskotteluksi mene. Ja käytiin kävelyttämässä koiratkin. Silti olin ihan tosi ajoissa jo kotonakin, eikä tallilla mennyt paljoakaan aikaa. Kerran näinkin. Yleensä tallilla menee monta tuntia, eikä paljoa muuta enää ehdikään. Nyt ehti laiskotellakin.