Jalkavammoja ja uuden oppimista

Loman jälkeen on arki ollut aika paljon kiireisemmän tuntuista kuin ennen lomaa. Kummallista, mutta totta kuitenkin. Ei siis olla ollenkaan niin ahkerasti esimerkiksi treenailtu. Sitäpaitsi, ponin suunniteltu loma vähän venähti, kun satutti jalkansa. Joten melkoisen tasapaksua on elämä taas ollut. 

Töihin palattuani oli tarkoitus siis pitää ponilla lomaa ensimmäinen viikko, koska tiesin olevani väsynyt ja ponikin oli työskennellyt normaalia enemmän koko kesälomani ajan. Tämä toteutuikin. Viikon päätteeksi oli Korpulla myös jäsenkorjaus ja sen jälkeen vielä muutama ylimääräinen kevyempi päivä. Lenkkeiltiin koirien kanssa kyllä, muttei vielä ihan töihin ryhdytty. Ehdittiin sitten käydä kahdesti kärryttelemässä ja kerran maastossa ratsain, kunnes löysin vasemman etujalan polvitaipeesta ruhjeen. Ei se tuntunut paljoa vaivaavan ensin. Vähitellen alkoi poni kuitenkin arkoa ja liikkua varoen, sekä oli selvästi epäpuhdas liikkeessä. Loma siis sai jatkua. Jalkaa kävin hoitamassa. Muutaman päivän päästä oli poni selvästi kipeä. Se vain nuokkui yksinään turpa maassa, haukotteli ja väänteli naamaansa eli selvästi oireili myös mahaansa. Kuumetta ei ollut. Aloitin sitten taas chian syöttämisen, jos vaikka hiekkaa olisi. Psylliumia en usko Kamburin syövän, kun on sen verran ruokarajoitteinen noin niin kuin muutenkin.

Oli mahavaivojen syy sitten mikä tahansa, niin ainakin se helpotti ja poni piristyi pikkuhiljaa. Jalka vaan ei ottanut parantuakseen, joten soittelin eläinlääkärille. Hän ei tietenkään ehtinyt tulla katsomaan, mutta ohjeisti ottamaan yhteyttä klinikalle, jos tilanne ei yhtään lähde helpottamaan. Pelotti mennä tallille. Puhelin oli suurinpiirtein valmiina klinikan numeroa myöden. Poni narun päähän ja muutama pyörähdys kentällä ja kas kummaa, Kambur liikkui jo hieman paremmin. Voikohan jo huokaista? Ja kyllä vain. Päivä päivältä tilanne parani ja nyt liikkuu jo puhtaasti, vaikkakin vamma on vieläkin paranematta. Sitä hoidellaan ja liikutaan kevyesti. Ollaan käyty keskimäärin neljän kilometrin kevyillä kävelyillä tavalla jos toisellakin. Eilen ohjasajaen, mutta myös kärryillä tai ratsain.

Laumaan on tullut pari uutta tammaa ja yksi on lähtenyt. Porukkaa on nyt siis kahdeksan turvan verran. Tilanne tosin on vain väliaikainen ja väki vähenee jossain vaiheessa taas kuuteen, mutta tällä hetkellä nyt näin. Eilen tuli uusin tulokas ja pari viikkoa sitten edellinen. Edellisen tulo meni Korpulla vähän tunteisiin ja se oli toisena aamuna hyökännyt ihan kunnolla tamman päälle. Tiedä sitten oliko värillä osuutensa asiaan, tamma kun on kimo, mutta kovin outoa käytöstä tämä oli tuolle aina kaikkien kaverille. Ehkäpä liittyy entisiin kokemuksiin ennen muuttoa tai sitten johonkin ihan muuhun. Ken tietää. Tammakin on kyllä aika "määräilevä". Nyt kuitenkin on tilanne rauhallinen ja sellaisena toivottavasti myös pysyy.

Tässä tilanne eilen, heti sen jälkeen kun uusin tulokas (vasemmalla) oli päässyt laumaan.

Koirat on viettäneet aika rauhallista elämää myös. Ollaan me lenkkeilty ja vähän treenailtukin, mutta ihan liian vähän kyllä. Kivaahan se olisi, mutta kun ei ole tuntunut riittävän energiaa siihen. Lysti on kuitenkin ihan edennyt kivasti sen puitteissa mitä nyt tehty ollaan. Olen ilmoittautunut tokokurssille, joka alkaa ensi viikolla, joten toivon sen antavan hiukan intoa taas tehdäkin jotain. Jännittää. Kolme kertaa ollaan käyty myös koirakoulussa.  Ensimmäinen kerta oli jotain ihan kamalaa. Lysti sinkoili ja veti vaan kavereiden luokse, eikä siihen saanut oikein mitään kontaktia muuta kuin ihan hetkittäin. Tilanne toki oli outo ja paikkakin vieras ja Lystihän jännittäessään menee vähän kiehumistilaan, joten varmaan siitä oli tässäkin kyse. Pidettiin kuitenkin hiukan taukoa ja seuraava kerta tutulla kentällä menikin sitten ihan super hyvin. Viimeksi sitten jotain siltä väliltä, vaikka toisaalta väläytteli ihan uusia puoliakin, kuten esimerkiksi tarjosi oma-aloitteisesti seuraamista, kun piti vain kävellä kauniisti.

Pari kertaa ollaan käyty myös mätsäreissä. Ensimmäisen kerran Katariinassa molempien koirien kanssa hengaamassa ja Lysti oli taas ihan mahdoton. Sinkoilua ja kiljumista. Nailonhihna ei ollut kovin kivan tuntuinen kädessä. Rauhoittui kuitenkin kun oltiin aikamme siinä hengailtu ja käyty uimassakin, joten hyvästä harjoituksesta meni. Toisen kerran oltiinkin ihan osallistumassa ja LysLys yllätti olemalla varsin rauhallinen ja hyvinkäyttäytyvä kaveri, joka osasi esiintyä ihan ilman harjoittelua oikein oivasti. Pöydäälle pyysin sen saada nostaa, jotta sitäkin päästiin treenaamaan. Se oli vähän jännää, muttei se mitenkään panikoinut ja antoi itsensä kopeloida hyvin. Tätä täytynee kuitenkin harjoitella. Tuloksena sininen nauha ja sinisten pienten pentujen voitto. Ei huono.

Vaikka omatoimitreenit onkin olleet aika vähäisiä, ollaan me kuitenkin jotain tehty. Tottiksen alkeita kotona, nosen ilmaisua kotona, taukomattoa kotona, noseakin ja esineruutua, mutta vähemmän niitä, kun vaatisi aina enemmän panostamista. Yhteistreeneissä ollaan käyty paristi. Kaverin kanssa tehtiin kerran hieman henkilöhakuakin. Pari kierroasta, yhteensä viisi pistoa. Maalimiehellä lelu, jonka kanssa käveli piiloon ja minä päästin sillä hetkellä perään, kun mm juuri hävisi näkyvistä. Sovittiin, ettei sen tarvi leikkiä maalimiehellä, jos on liian jännää, mutta mitä vielä. Niin leikki kuin ei mitään ja sai tuoda sitten lelun minulle leikittäväksi lisää. Ja hyvin irtosi ja etsikin. Olisi se siinäkin ihan hyvä, jos treenaamaan pääsisi. Harmi, ettei ainakaan nyt pääse. Ilmaisuakin otettiin sen verran, että kokeiltiin haukuuko vierasta. Minuahan se haukkuu varsin topakasti ja haukkui se vierastakin. Hieno junnu.

Nosetreenit 8.8. Kouvolassa, kuva Anna Piitulainen

Tehtiin samalla kerralla myös nosea. Tein muutaman piilon heti kentälle mentyämme ja jokainen sai sitten vuorollaan ne etsiä. Lysti oli hyvä, innokas ja löysikin hyvin. Kaikkia ei sille otettu, vain helpoimmat. Vaikka se on sellainen sählä, niin hämmästyttävän hyvin se taas jaksoi keskittyä ylimääräisestä ihmisestä huolimatta. Peikkokin teki, muttei sitä kiinnostanut kuin kaikki muut hajut. Onneksi se kuitenkin oikean hajun bongattuaan sen ilmaisi ja pääsin palkkaamaan, joten ihan hyvä treeni sillekin.

Pari muutakin yhteistreeniä on nosessa tehty. Elokuun alussa oltiin taas Kouvolassa treenaamassa. Lystille eka kerta sisällä ja vielä vieraassa paikassa, vierailla hajuilla, vieraan tekemillä piiloilla. Se olikin tavoistaan poiketen hiukan jännittynyt ja keskittymiskyvytön, eikä oikein tuntunut tajuavan mikä oli homman nimi. Se teki kuitenkin kaksi kierrosta ja sille helpotettiin hieman treeniä piilottamalla purkki, mihin on jo rutiinia enemmän kuin pelkkiin tarroihin. Saatiin kuitenkin jotain hyviäkin löytöjä, mutta ennen kaikkea hyvää harjoitusta jatkoa ajatellen. Tuollaisia sisätiloja kun on aika vähän tarjolla.

Enemmän kiinnosti kuvaaja kuin purkki tuolla laatikon ja kaapin välissä. Kuva Anna Piitulainen

Peikkokin teki ja se taas oli ihan tosi hyvä, innokas ja iloinen ja myös löysi. Sille vain yksi kierros, ettei vaan mene överiksi ja kyllästy. Kotimatkalla lenkkeiltiin Korian sillan kupeessa joen piennarta ja nautittiin auringosta. Mukava päivä, vaikka pitkä. Aamulla lähdettiin jo kahdeksan jälkeen ja illalla oltiin kuuden jälkeen takaisin kotona.

Kuva Anna Piitulainen

Toisenkin kerran oltiin Kouvolassa nosettamassa. Tällä kertaa ulkona vanhoilla kotikonnuilla ja lähes äitini ikkunan alla vanhalla varuskunta-alueella. Siellä Lysti oli ihan super hyvä ja tehtiin sokkonakin yksi alue, mistä molemmat piilot löytyivät hienosti. Ilmaisu oli mallia etsinnän lopetus ja ohjaajan tuijotus, mikä toki oli selkeä, mutta ei ehkä paras mahdollinen. Siitä innostuneena ollaan kotona harjoiteltu maahanmenoa, vaikka en olekaan ihan vakuuttunut sen ilmaisun toimivuudesta, mutta kunhan edes joku opittu toimintamalli olisi olemassa.

Tänään olisi tokoluento (aito aktiivisuus, kouluttaminen ja palkkaus) Ruukissa, mihin siis olen menossa kurssille myös. On nämä jänniä, kun en missään ohjatuissa treeneissä ole vuosiin ollut, paria tämän kesäistä koirakoulu kertaa lukuunottamatta tai nosetreenejä, joissa ollut kaveri ohjaajana ja menty vähän kimppatreeni meiningillä enemmänkin. Ja koirakin on uusi ja osaamaton. Intoa kyllä riittää, molemmilla. Saa nähdä, mihin se kantaa vai tuleeko koko hommasta katastrofi.

Lomapuuhia, osa kaksi - the dogs

Niin, koirat. Peikko ei ole juuri tehnyt mitään erikoista, ihan niin kuin nyt ei yleensäkään. Se on voinut nyt kyllä jo pitkään hyvin, eikä pentukaan enää ahdista kuin hetkittäin, silloin kun sillä (pennulla) sattuu känkkäränkkävillihetki. Närästys on pysynyt poissa eli ruokinta taitaa olla balanssissa viimein ja elämä muutenkin. Tassujakaan ei ole yhtään nuollut, mikä todistaa, ettei kipuja ole. Tassujen kuolan värjäämä ruostevärityskin on poissa.

Lysti sen sijaan on lenkkeilyn lisäksi myös treenannut ahkerasti, kun kerrankin on ollut aikaa. Ollaan käyty myös milloin missäkin lenkillä, sekä möllikisoissa hengaamassa. Koirakoulut on olleet tauolla tämän kuukauden, koronatauosta huolimatta, kuten joka vuosi, joten häiriötreeniä ollaan käyty möllikisoissa tekemässä. Homma alkaa toimia aika kivasti jo ja muutenkin toki aika on tehnyt tehtävänsä.

Esineruututreenit ollaan aloitettu vihdoin, vähän niin kuin loman kunniaksi. Pitänyt on pitkään, mutta se on vaan jäänyt, kun aina väsyttää, eikä oikein ole aikaakaan. Treenit on menneet ihan hyvin ja intoa piisaa, kunhan unohtaa ällöt pk-liivit päällään. Ne aiheutta vielä toistaiseksi itkupotkuraivarin ja keskittyminen hiukan kärsii, kun niistä pitää yrittää päästä eroon keinolla millä hyvänsä.

Ollaan kokeiltu vähän erilaisia tapoja tehdä, että löytyisi se juuri tälle tyypille sopivin tapa. Ensimmäinen kokeilu oli kotona niin, että vein esineet valmiiksi metsään tallotulle alueelle Lystin ollessa tällä välillä autossa. Sitten vaan lähdettiin yhdessä kävelylle metsään. Luotin siihen, että se reagoi, kun saa hajun esineestä ja niin kävikin. Kun esine sitten löytyi, ei se sitä ensin toki ymmärtänyt minulle tuoda ja tarvittiin hiukan apua, mutta kun se sitten minulle tuli, leikittiin hurjasti. Toinen oli vähän samaan tapaan, mutta niin että koira näki autosta kun kävelin metsässä tallomassa ja viemässä esineet. Silloin lähti jo hyvin itsekin etsimään. Tästä jalostettiin systeemiä niin, että en enää lähtenytkään mukaan, vaan Lysti sai etsiä ihan itse. Tämäkin toimi hienosti ja esineet tuotiin leikittäväksi. Kokeiltiin vielä sellaistakin konstia, että vietiin yhdessä esineet, mutta tämä ei oikein ollut hyvä systeemi. Lysti ei meinannut millään ymmärtää lähteä etsimään. Kun sitten älysi, ja ihan itse ratkaisi kyllä, niin esineet kyllä löytyi ja tuotiin vauhdilla. Ollaan myös huviteltu heittelemällä esineitä metsään talon takana ja vaihdettu sitten esine taisteluleikkiin lennosta. Parasta ikinä jos Lystiltä kysytään. Saapahan ainakin kasvatettua motivaatiota, jos ei muuta. Vaikka eipä sillä motivaatiosta puutetta ole ollut muutenkaan.

Lemppari palkkalelu

Viimeisellä lomaviikolla päästiin treenaamaan myös niin, että appari vei esineet. Tämä oli ehdottomasti parhaiten toimiva konsti, toki Lystilläkin oli jo pohjalla muutama treeni.  Ensimmäisellä kierroksella vietiin aina yksi esine kerrallaan. Yhtään ei haitannut ylimääräinen ihminen ruudussa, vaan esineet tulivat vauhdilla. Toisella kierroksella ensin yksi esine, sitten jo kaksi kerrallaan. Sekin sujui hämmentävän hyvin. Toiselle lähettäessä, hetken mietti ja sitten läksi, etsi ja löysi. Hieno pentu.

Tottistreenit on olleet lähinnä mallia, mennään kentälle ja kun Lysti ottaa kontaktin tai vielä mielummin vaatii toimintaa, sitten leikitään. Ollaan me jotain pientä ihan tehtykin, mutta ei se silti vielä mitään osaa. Tai no, osaa se istua käskystä ja tulla sivulle pienin avuin. Maahanmeno on mallia käsimerkki, mutta sillä menee kyllä hyvin. Vaan ehtiihän sitä myöhemminkin.

Lomalla myös reissattiin. Koirien kanssa käytiin ekalla viikolla kotiseuturetkellä Loviisa - Porvoo - Loviisa. Porvoossa kävin Dog & Cat:ssä, mistä mukaan tarttui pojille pannat 1,-/kpl ja Lystille uusi palkkalelu ja valjaat. Muutaman muunkin pysähdyksen kautta, päädyttiin lenkkeilemään Porvoon vanhaan kaupunkiin. Aurinkoinen ja lämmin keli verotti hiukan koirienkin intoa ja Lystikin jaksoi käyttäytyä varsin mallikkaasti pitkästä hihnakävelystä huolimatta. Se kun on hihnassa ihan hävyttömän vähän, kuten tietty Peikkokin, mutta Peikko sentään osaa kävellä hihnassa. Ja koska Peikolla on hajunsa, se ei edes tylsisty, toisin kuin Lysti, joka ei ainakaan vielä ole mitenkään erityisen kiinnostunut hajuista. 

 

Käytiin me Kouvolassakin äitiäni moikkaamassa ja Lysti osasi käyttäytyä sielläkin jollain tapaa. Raputkaan kolmanteen kerrokseen ei tuottaneet ongelmia, toisin kuin Peikolle, jolle ne on yhä hiukan jännittävät. Onneksi oli kuitenkin pennulle omia leluja mukana ja myös puruluita viihdykkeeksi, kun se on sen verran kerkiäväinen, että oli ehtinyt jo varastaa lankakerän ja aamutossut, ennen kuin sain edes kenkiä jalasta. Aamutossut joutui loppujen lopuksi nostamaan tiskipöydälle, kun keittiön pöydältäkin ne haettiin leikittäväksi.

Lysti oppi myös kunnolla uimaan loman aikana, kun muutama hellepäiväkin siihen mahtui. Ainahan se on tykännyt vedestä ja on nuohonnut kaikki lätäköt ja kuraojat, sekä kahlaillut meressäkin, mutta uinut se ei ole. Se on jännittänyt sitä kohtaa, kun jalat irtoaa pohjasta, mikä on aika tyypilistä kokemattomille. En vaan muistanut sitä, kun appenzellithän on menneet aina veteen enemmänkin väkisin ja uineet se enempää harjoittelmatta, eikä niille ole tarvinut koskaan mitään heittää, kun ne on uineet ilmankin. Nyt sitten hellepäivinä käveltiin venerannasta, jossa melko jyrkästi syvenevä ranta, vähän matkan päähän matalaan rantaan. Siellä Lysti meni kuin vahingossa uimaan, kun vesi syveni niin maltillisesti, ettei se edes huomannut kun pohja katosi. Kun vaan siellä käytiin ahkerasti, alkoi se loppujen lopuksi mennä muualtakin, kun sai varmuutta lisää.

Nyt on palailtu töihin ja aikaa on taas huomattavasti vähemmän yhtään mihinkään. Vaan eiköhän tämä taas tästä, kunhan vauhtiin pääsee.