Kunnon kohotusta ja koiratreenejäkin vaihteeksi

Torstaina (10.10.) kävi poni pyörähtämässä kentällä irtona kävellen muutaman kierroksen. Vaikutti kovin väsyneeltä, muttei ollut kuumeinen tai köhinyt tai mitään sellaista. Eilisen kohellus lenkillä varmaan kostautui, kun kunto on päässyt saitsuilun aikana aika huonoksi. Lihaksetkin on muisto vaan. Pääsisi jo liikkeelle.

Perjantaina (11.10.) poni ja koirat olivat jälleen kimppalenkillä. Ihan reipas teinihevoinen tänään, vaikka hengästyykin yhä normaalia herkemmin.

Lauantaina (12.10.) alkoi hirvenmetsästyskausi, mikä tietää yleensä hiukan stressaantuneita hevosia. Ja niin tälläkin kerralla. Toki Korpussa alkaa olla virtaa jo muutenkin ihan vaikka muille jakaa, mutta aina se yleensä osaa käyttäytyä. Paitsi nyt. Oli nimittäin sellainen leija narun päässä, kun pihatolta tultiin, että katsoin parhaaksi sulkea sen kentälle irrottelemaan ennen varsinaisia hoitotoimia. Ja kyllä se juoksikin. Hiukan hikosi ja vähän hengästyikin, muttei yskinyt kertaakaan. Ja palautui nopeasti pienellä jäähdytyslenkillä.

Supersurkea kuvakaappaus videolta

Sunnuntaina (13.10.) viriteltiin pitkästä aikaa ponin perään kärryt. Hiukan oli stressaantunut poni tänäänkin ja jouduinkin hiukan pyörittelemään sitä pihalla narun päässä (kenttä oli varattu), ennen kuin saatiin loput vermeet puettua. Silat ja tossut jo oli, mutten enää jaksanut jatkuvaa steppaamista ja kurkkimista ja muuta härväämistä, joten joutui kuuntelemaan hetken ihan oikeasti. Sitten olikin jo ihan riittävän rauhassa, jotta saatiin kärryt perään. Tehtiin lyhyt noin kolmen kilometrin lenkki kävellen. Poni oli hiukan kyttäilevä, mutta mielentila huomioon ottaen käyttäytyi todella hyvin. Hiki sille tuli, kun lämmintä yli 10 astetta, paksu turkki, painavat kärryt ja huono kunto. Muttei hengästynyt normaalia enempää. Taisi tehdä hyvää, kun kovin tyytyväisen oloinen poni palasi takaisin kotitallille.

Maanantaina (14.10.) olikin koiratreenipäivä vaihtelun vuoksi. Aika pitkä aika on edellisestä kerrasta, kun ihan järjestetyissä treeneissä olen ollut. Nämäkin toki oli vain kimppatreenit muutaman muun kanssa, kun mudinomistaja tuttava kyseli Nosework treeniseuraa fb:ssä. Ja koska ajattelin sen olevan Peikolle varsin sopivaa puuhaa, ilmoittauduin halukkaaksi. Ja aika oikeassa olinkin. Peikko oli pätevä. Se hiffasi jutun juonen ihan hirmuttoman nopsasti ja keskittyi hämmästyttävän hyvin ja mikä parasta, oli ihan innoissaan. Toivottavasti into kestää. Se kun ei aina ole niin sanottu. Ollaan me ennenkin pitkän tauon jälkeen innostuttu molemmat treenaamaan, vaan kun Peikon into on lopahtanut parin kerran jälkeen, on omakin motivaatio hiipunut pikaisesti. Noahan kyllä jaksaa vaikka ja kuinka, mutta se ei vaan jotenkin ole sama asia.

Tiistaina (15.10.) sitten taas tallille. Käytiin koko jengin kanssa lenkillä. Neljän kilometrin lenkki käveltiin ja ponikin jaksoi hyvin. Eiköhän se kunnossa ala olla kaikesta huolimatta. Jo olisi aikakin. Metsässä on taas tehty hakkuita ja puupinot oli vielä siellä, muttei ne ponia järkyttäneet, kuten olisi voinut kuvitella. Kovin on metsä myllätty ja polut pilattu. Parhaaseen laukkamäkeenkin on vedetty sepeliä, että puurekat pääsee. Kaikki paikat alkaa olla samaa sarjaa jo, vaikka onneksi sentään avohakkuilta on säästytty.

Keskiviikkona (16.10.) oli taas kärrylenkin aika. Käytiin tällä kertaa vähän jo pidemmällä eli matkaa kertyi noin 5 km. Nyt oli kylmä viima ja kärrytkin kevyemmät, eikä ponille tullut kunnolla edes hiki. Se on saanut toistaiseksi kävellä omaa tahtiaan, jottei rasitu liikaa. Katsellaan ihan ajan kanssa, miten kunto kehittyy.

Torstaina (17.10.) oli sadepäivä ja olin jo suunnitellut etukäteen, että sadepäivänä pidetään tallivapaapäivä. Se siis oli nyt. Koirien kanssa käytiin kyllä lenkkeilemässä, kun kävin Kotkassa asioilla. Onnistuttiin lenkkeilemään juuri sateiden välillä, eikä kastuttu melkein ollenkaan. Oli hyvä tuuri ja asiatkin saatiin hoidettua. Suurin osa illasta meni kuitenkin löysäillessä, mutta tekee se hyvää sekin.

Perjantaina (18.10.) käytiin sitten Kamburin kanssa pitkästä aikaa ihan ratsain maastolenkillä. On siitä edellisestä kerrasta jo aikaa, eikä muutenkaan ole kyytiin tullut juuri kiivettyä. Ennen rokotusta silloin kentällä hetki melkein kaksi viikkoa sitten viimeksi. Nyt sitten mentiin. Poni oli reipas ja kiltti, muuten paitsi kotimatkalla pusikossa vaani mörkö. Alkoi olla jo lähes pimeää ja kuskilla otsalamppu. Edellisestä kerrasta otsalampun kanssa on aikaa, kun kevättalvella viimeksi on otsalamppua tarvittu, eikä koskaan muistaakseni ratsain. Ellei sitten pellolla, jonne osuu myös kentän valot. No, vähän näytti maailma vissiin toisenlaiselta, kun piti sitten tuijotella. Nätisti jatkoi kuitenkin matkaa, kun sai hetken seisoa ja ihmetellä. Suurin osa matkata käveltiin, hiukan ravinosoja tehtiin. Tästä se taas lähtee.

Lauantaina (19.10.) tehtiin sitten kärrylenkki taas. Nelisen kilometriä käveltiin ja hiki tuli ponille. Mutta minkäs teet, kun turkkia ja kiloja on vaikka muille jakaa ja keli kuitenkin lämmin. Vaan eiköhän se kunto kasva vähitellen, kun vaan kävellä jaksetaan ja tulee se talvikin jossain vaiheessa, ettei enää lämpöasteet menoa haittaa.

Sunnuntaina (20.10.) oli taas koiratreenien aika. Oltiin sovittu jälleen nose-treenit Kouvolaan. Tällä kertaa ihan sattumalta oli kyse lähinnä mudimiitistä, kun paikalla oli yhteensä neljä mutiaista. Niiden lisäksi toki mudin omistajien muunrotuiset, joista kyllä vain yksi treenasi, plus yksi ei mudinomistajan bortsu. Treffattiin Prismalla, missä käytiin teoriaa läpi, kun paikalle oltiin saatu kokenut nose-harrastaja, jonka mudi oli juuri lauantaina noussut Nosework kisoissa kakkosluokkaan. Sitten "hallille", joka käytännössä on vanha rakennus varuskunnassa, missä useampi huone. Peikko teki ensin tutun purkkiratatreenin, joka toistettiin kolmesti, aina hajupurkin paikkaa vaihdellen. Peikko oli pätevä ja vallan innoissaan, vaikka kolmas toisto olikin selvästi jo liikaa. Toisena hajun etsintä erilaisista esineistä, kuten ämpäri ja kastelukannu (haju ämpärin sangassa), mikä olikin vaikeaa ja kun oli vaikeaa, niin kaikki muu kiinnosti, kuten seinässä olevat peilit. Helpotettiin nameilla ja sitten jo hiffasi ja lopuksi saatiin oikein hyvä löytö. Viimeisenä pienempään huoneeseen piilotetut kolme hajua, joiden "päällä" nameja. Tämä meni superhienosti ja saatiin jo hienoja ilmaisuja namien syönnin jälkeen. Tähän oli hyvä lopettaa. Toki joka treenin välissäkin oli aina tauko, kun muut treenasivat. Käytiin vielä poikien kanssa lenkillä ennen kotiin lähtöä. Ja hups, niin olikin jo ilta, vaikka puolilta päivin aloitettiin. Niin se aika vaan kuluu, kun on mielenkiintoista puuhaa ja hyvää seuraa.

Ei vieläkään oikein mitään kertomista

Maanantaina (30.9.) hipsin hiukan jännittyneenä tallille. Hieronta nimittäin saattaa vaikuttaa yskää lisäävänä tekijänä, joten jännityksellä odotin mitä minä pihatolta löydän. Vaan sieltä löytyi ihan hyväntuulinen ja köhimätön poniini ja saatoin huokaista. Käytiin pienellä lenkillä koirien kanssa, eikä köhää vieläkään näkynyt. Hengästyihän se vielä aika helposti, mutta parempaan mennään.

Tiistaina (1.10.) pelleiltiin ponin kanssa kentällä. Irtona pyörittelin muutaman kierroksen uralla käynnissä ja yritettiin opetella väistämään oikeaoppisesti molempia päitä samaan aikaan. Oli vaikeaa, molemmille. Poni ei ymmärrä, kun en osaa pyytää oikein. No, peruutukset ainakin onnistui. Niitäkin siis tehtiin. Käytiin vielä vähän rämpimässä metsässä.

Koirien kanssa käytiin vielä pienellä lenkillä pimeässä, kunhan tallilta kotiuduttiin. Uusi otsalamppu tuli siis testattua viimein kunnolla. En nyt mitenkään erityisen innoissani ole tästä mahdollisuudesta. En pidä pimenevistä illoista tai pimeästä ylipäätään. Vaan kohta on valoisalla ulkoilut taas hetkeksi ohi viikolla, kun kellot taas rukataan talviaikaan. En tykkää.

Keskiviikkona (2.10.) käväisin tallilla ihan vaan pikaisesti tsekkaamassa ponin ja ruokkimassa sen. Kotimatkalla lenkkeiltiin koirien kanssa kylillä, kun oli asiaa kauppaan. Ei me mitään pitkää lenkkiä tehty, kunhan vähän käppäiltiin.

Torstaina (3.10.) minulla oli vaihteeksi kotipäivä, koska myös sadepäivä. Mitään ei tehty, ihan vaan löysäiltiin kotosalla koirien kanssa. Siitäkin huolimatta, onnistui Noah rikkomaan taas kerran yhden kyntensä. Tai sitten se on ollut jo halki aiemmin ja nyt sitten vaan repesi. Tiedä sitten, mutta kipeä se nyt ainakin on.

Perjantaina (4.10.) töistä tullessa paketoin Noksun jalan heti ensi töikseni, kun näytti vuotaneen. Hiukan lyhensin myös repaleista kynttä, mutten saanut tällä kertaa oikein kunnolla fiksattua. Ei ole Noahilla paljoakaan mitään paketteja ollut, joten sepäs olikin kauheaa. Hyvä että pystyi kävelemään. No, autoon joutui silti kävelemään ja tallille ajeltiin. Peikon ja Kamburin kanssa käytiin sitten pienellä lenkillä, Noahin odotellessa autossa. Pisin lenkki kuumeen jälkeen eli noin 2,5 km yhteensä, eikä yhtään yskimistä. Hengästyy kyllä vieläkin, muttei niin herkästi kuin alkuviikosta. Muutenkin oli varsin hyvällä tuulella ja reipas. Paranemaan päin siis. 

Lauantaina (5.10.) taas hidas aamu, kuten yleensäkin vapaalla. Hitaat aamut on parhaita. Viimein taas kuitenkin oli ryhdistäydyttävä ja ajeltava tallille. Kelit alkaa olla jo aika kylmiä ja vaikka nytkin paistoi aurinko, niin tuuli oli varsin kylmä ja kova. Lenkille kuitenkin suunnattiin taas samalla kokoonpanolla kuin perjantainakin ja sama lenkkikin käytiin. Ajatus oli kävellä jo hiukan pidemmälle, mutten sitten arvannut, kun Kambur yski taas lähtiessä jonkun verran. No, uusi paali pihatolla ja räkäinen poni ei ole välttämättä paras yhdistelmä, kun syövät päät ylhäällä, eikä räkä pääse valumaan ulos. Toivotaan, että kyse on vain tästä, eikä mistään muusta. Ensi viikolla olisi rokotuskin, mutta saa nähdä jääkö haaveeksi. Tutkia saa eläinlääkäri tuon nyt kuitenkin, kun kerran on tulossa. Paranisi nyt, että pääsisi taas hommiin. Istuntatreeniäkin pitäisi päästä tekemään. Ja ajamaankin olisi kiva päästä, vaikka ihan kivaa talutuslenkkeilykin kyllä on ja tekee hyvää molemmille.

Sunnuntaina (6.10.) tehtiin vaihteeksi ponin kanssa ihan "oikeita töitä", kun käytiin pienellä ohjasajolenkillä. Käveltiin läheisen peltotien kautta sellainen noin kahden kilometrin lenkki. Olipas kivaa vaihtelua, ainakin minusta, ponista en niin tiedä. Vaikka ihan hyväntuuliselta vaikutti kyllä sekin. Hiukan se vielä köhähteli ja hengästyyhän se yhä kovin helposti, mutta kovasti jo haluaisi liikkua reippaastikin.

Myöhemmin käytiin vielä koirien kanssa lenkkeilemässä ihmisten ilmoilla Kotkassa. Noahkin pääsi lenkille, kun side on hyvin pysynyt, eikä se onnu ja siteeseenkin on nyt jo tottunut. Pikkasen sillä olikin virtaa ja alku matka olikin aikamoista, kun sitä sai kokoajan komentaa. Mutta rauhoittuihan sekin ja ihan kiva, melkein tunnin mittainen, lenkki käytiin.

Maanantaina (7.10.) otin härkää sarvista ja kipusin ihan ponin selkään hetkeksi. Ihan siis varustin tyypin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, tai ainakin melkein, koska satula on rungoton ja kuolaimetkin puuttuu, mutta siis meidän sääntöjen mukaan nyt kumminkin. Pyörittiin kentällä parikymmentä minuuttia ja poni ei yskinyt kertaakaan, eikä edes hengästynyt. Osittain meni ihan hyvinkin, kun vaan minä jaksoin keskittyä ja olla tekemättä liikaa. Heti kun en keskittynyt, lakkasi Korppu kuuntelemasta ja katseli vaan kavereita tai vaihtoehtoisesti alkoi nostella etupäätään ilmaan turhautuessaan, kun ei ymmärtänyt mitä haluttiin ja tämä siis osittain siksi kun ei kuunnellut. Ihan kivaa oli kumminkin ja ne istuinluutkin löysi paikkansa ainakin ajoittain.

Vanhat kuvat, kun ei muutakaan tähän sopivaa ollut.

Tiistaina (8.10.) oli sitten rokotuksen vuoro. Ajelin ruokatunnilla tallille ja hain ponin pihatosta. Eläinlääkäri ei ollut vielä saapunut ja jonkin aikaa jouduttiinkin odottelemaan. Kun viimein saapui, kerroin tämän hetkisen tilanteen ja hän tarkasti kuunteli keuhkot. Hiukan rahinaa kuului vielä, mutta koska kuumetta ei ollut ollut kahteen viikkoon ja muutenkin poni vaikutti terveeltä, niin oli sitä mieltä, ettei estettä rokotukselle ole. Niin siis sai Korppu piikin kaulanahkaansa ja minä palautin herran takaisin kavereiden luokse. Vaarana toki on nyt erityisesti ne rokotusreaktiot ja flunssan paheneminen, mutta se riski kannatti ottaa, ettei tarvitse koko rokotusohjelmaa alusta aloittaa, kun menisi ensi viikolla vanhaksi.

Illalla käytiin sitten taas koirien kanssa kylillä lenkkeilemässä, kun kerran tallillekaan ei tarvinut mennä. Kotkaan taas ajeltiin, kun oli asiaa sinne. Kiva lenkki kipiteltiin Jumalniemessä joen vartta pitkin. Kaunista on yhä, vaikka lehdet jo alkaakin puista putoilla.

Noah ehti harmittavasti just lähteä liikkeelle, kun nappasin kuvan

Keskiviikkona (9.10.) hipsin hiukan jännittyneenä tallille ja pihatolle, ettei vaan olisi flunssan oireet palanneet pahempana. Ei ollut. Ihan reipas ja iloinen poni siellä odotti. Lenkille siis, tällä kertaa koko lauman kanssa. Hiukan oli virtaa kaverissa ja koheltaa piti niin, että hikosi ja hengästyi jo alku matkasta, enkä sitten uskaltanut pitkälle kävellä. Alkaa vissiin olla kunnossa tai ainakin paljon parempi. Hyvä juttu on se. Toivotaan, että tilanne pysyy ja paranee.