Lomalla viimeinkin

Maanantai 20.8., ensimmäinen virallinen lomapäivä. Vielä aika väsynyt olo, vaikka nukuin ihan hyvin ja (liian) pitkään. Aamupäivä siis meni kokonaan kotosalla. Pihalla pientä puuhaa ja netissä. Puolen päivän jälkeen lähdin käymään Heinäpojilla koiranruokaostoksilla. Myös heppanameja tarttui mukaan.

Tallille kiireellä asioilta tultua, koska sadetta oli luvattu koko loppu päiväksi. Uhkaavat tummat pilvet jo näkyivät lännessä. Päätin mennä pelloille ajamaan Korpun, niin säästyisin tossujen pukemiselta, koska pehmeällä pohjalla se ei niitä tarvitse. Ihan ajankäytöllisistä syistä näin, jotta ehtisin ennen sateen alkua. Tosin johan sitä vettä ripotteli laittaessa. Pelloilla huomasin, että viereinen viljapelto oli puitu eli kulkuväylä sitä kautta kylälle on taas käytössä, ainakin hetken. Loppujen lopuksi oltiin melkein tunti, kun kierrettiin heinäpellot mennessä ja tullessa ja siinä välissä heitettiin (autiotalon)lenkki rautasillan kautta ajaen. Juuri ja juuri ehdittiin ennen kunnon sateen alkua.

Kuva liittyy aiheeseen, vaikkei olekaan tältä ajokerralta

Koirien kanssa ei sitten käyty kunnollisella lenkillä ollenkaan, koska sade sen kun tuntui yltyvän. Jossain vaiheessa kun pahin hetkeksi hellitti, käytiin metsässä vähän pyörähtämässä.

Tiistaina läksin tallille puolen päivän aikoihin. Lappasin lantaa ensin pihattolaitumelta ja sen jälkeen vielä isolta laitumelta. Molempia poikia vähän rapsuttelin samalla. Järjestelin samalla vähän vintillä olevaa tarvikelaatikkoa, missä on vähän sellaisia harvemmin tai ei juuri koskaan tarvittavia tarvikkeita. Kolmen maissa kotiin syömään.

Illemmalla läksin sitten uudestaan vielä, kun tilaamani rehut oli tulleet postiin. Hain siis ne ja ajelin taas tallille. Hain sitten myös Korpun, vaikka vapaata sille suunnittelinkin. Vuoltiin vähän kavioita ja käytiin koirien kanssa lenkillä. Korppua ei olisi huvittanut, eikä pitkää lenkkiä käytykään, vain noin kolme kilometriä. Kunhan koirat pääsivät lenkille ja Kamburkin vähän tuulettumaan.

Keskiviikkona lähdettiin koirien kanssa liikenteeseen jo aamupäivästä. Kävin paikallisessa hevostarvikeliikkeessä ostoksilla, chia-siemeniä ja uusi kärpäshuppu, kun niitä samanlaisia  kuin rikkoutunut sattui silmiin. Kokeillaan nyt vielä kerran.

Sieltä suunnattiin KPH:n kentälle. Pientä puuhastelua koirille. Noah oli niin innoissaan, että yritti liikaa eli homma meni lähinnä pallon kanssa rallittaessa, koska kaikki muu meinasi mennä hysteeriseksi hössöttämiseksi. Seuratessa esimerkiksi nojasi niin, etten pystynyt juuri kävelemään. Tehtiin siis vain perusasentoa ja kun paikka oli oikea eli ei nojannut, sai pallon. Peikko taas ei pystynyt tekemään juuri mitään. Sain sen kyllä autosta ulos, mutta heti kun sai jonkun tehtävän, vilahti sinne takaisin. Kävi siis vain hypähtämässä vasten, jonka jälkeen poistui paikalta. Tehtiin siis vain sitä. Ja kun alkoi pysyä poissa autosta, lähdettiin lenkille.

Tunnin lenkki heitettiin metsässä hienossa kelissä ja ihan meinasi tulla hiki, vaikka lämpöasteita ei ollut edes ihan kahtakymmentä. Kotiin ajelin sitten kirkonkylän kautta, kun unohdin, että Siltakylän liittymä oli suljettu. No, kävin sitten ABC:llä samalla.

Tallille sitten myöhemmin postin kautta, kun tänään saapuivat "uudet" töppöset. Ja koska ne piti testata, siis vaikka ovatkin samanlaiset kuin mitkä on ennenkin olleet käytössä, lähdettiin kärryttelemään. Hiukan on käytön jälkiä töppösissä ja tarratkin varmistin teipillä, mutta pohjat ovat erinomaisessa kunnossa, mikä on pääasia. Ja maksoivatkin vaan kolmanneksen uusien hinnasta ja siihen sisältyi vielä postitkin. Eiköhän me näillä pärjätä taas. Tehtiin pitkä lenkki lähinnä käynnissä (13,38 km), pehmeimmillä pohjilla hölkkäiltiin hiukan. Aikaa kului 2h 10min.

Kotimatkalla. Hyvin näkee tien kunnon kuvasta. Kivikova pohja, jonka päällä soraa/kiviä. Ei ihme, että tossut kuluvat puhki hetkessä, kun rautakenkäkin kuluu liki poikki yhdessä kengitysvälissä. Tulisipa luminen talvi, niin pääsisi taas hölkkäilemäänkin.

Torstaina lappasin lantaa pihattolaitumelta reilun tunnin ajan hervottomassa tuulessa. Onneksi vanhat kuivahtaneet kasat on jo aikaa sitten siivottu pois. Aika mahdoton tehtävä nimittäin olisi ollut tällä tuulella. Nyt oli vaan tuoretta ja sitäkin sen verran vähän, että ihan etsimällä sai etsiä.

Kamburille oli suunniteltu maastolenkki ratsain, vaan koska tuuli, en sitten viitsinyt. Korppu ei tuulesta välitä, mutta minulla pelko on niin selkäytimessä, että parempi pysyä maan kamaralla. Limppu siis otti aikalailla kipinää kovasta tuulesta, josta johtuen itselläni on yhä ongelmia. Lähdettiin sitten vaan lenkittämään koiria. Metsässä pohrustettiin noin puolet matkasta ja hiki tuli, myös ponille. Poni joutui taas vaihteeksi myös peruuttamaan ylämäkeen. Viitisen kilometriä tuli lenkille pituutta yhteensä ja aikaa kului reilusti yli tunti, kun hissukseen kuljettiin. Mukavaa oli, tuulesta huolimatta.

Perjantaina tehtiin koirien kanssa pihahommia ja hengailtiin pihalla muutenkin. Käytiin pienen ruokatauon jälkeen myös pyörälenkillä rannassa, missä pääsivät uimaan. Ensimmäinen päivä kun alkaa tuntua lomalta ja jaksaa puuhata muutakin kuin pakolliset. Toisaalta, jalka (kantapää) kipeytyy sen verran hurjasti, ettei sitä pysty tekemään mitä haluaisi. Nyt olisi esimerkiksi aikaa tehdä pitkiä lenkkejä, mutta kun ei pysty. Eilenkin jalka oli illalla niin kipeä, että itkua melkein joutui vääntämään, vaikka ei tehty kuin se 5km lenkki. No, ei auta. Näillä se vaan on mentävä.

Tallille menin vasta viiden maissa. Laitumelle mennessä havaitsin Korpun hupun roikkumassa vesikontilla eli ei pysy päässä ei. Keskiviikkona taas laitettiin, torstaina oli vielä päässä, mutta sen jälkeen jossain vaiheessa tippunut. Olkoon pois sitten, kun ei kerran kestä. Nyt oli ehjänä kyllä sentään.

Lappasin lantaa sen aikaa, kun hevoset olivat kauempana laiduntamassa. Tulevat sieltä kyllä aina aikanaan, niin ei tarvi sitten hakea. Ja kun kerran on aikaa. Iltaisin töiden jälkeen ei yleensä ole. Nyt päästiin viimein tekemään se suunniteltu maastolenkki. Ja olipas kivaa. Mentiin pellon poikki kylälle päin, autiotalon kautta ja tietä pitkin kotitallille takaisin. Ponilla oli vauhtia ja sillä tuntui olevan kivaa. Ihan kivasti kuitenkin kuunteli vauhdista huolimatta. Aika vauhdikkaasti edettiin, vaikka käveltiin lähes koko matka. Pientä ravipätkää kotimatkalla kokeiltiin. Hiki tuli tyypille.

Ei tullut muita kuvia otettua kuin tämä lenkin (ja pesun) jälkeen. Huopa näyttää ihan siniseltä, vaikka on violetti. Satula on ihan sen värinen kuin on.

Lauantaina saikin Skorpan pitää ansaitsemansa vapaapäivän. Ei se mitenkään rankasti ole töitä tehnyt, mutta koko viikon kuitenkin joka päivä jotakin. Ihmeen hyvin se on jaksanut, ei ole pahemmin edes näyttänyt nyrpeää naamaa. Minä pakkasin koirat autoon ja ajaa hurautin Millcreek Ranchille pihakirppikselle. Paljon olisi ollut varmasti muutakin tavaraa, mutta minä keskityin lähinnä hevostarvikkeisiin. Mukaan tarttui paksu ratsastushuopa jalustimineen. Saa nähdä riittääkö vyö paksumahaisen ponini ympärille, mutta jos ei niin eiköhän me jotain keksitä.

Scanarabilta hurautin KORrille avointen ovien päivään. Auton jätin Prismalle ja kävelin sieltä tallille koirien kanssa. Hengailtiin paikan päällä parisen tuntia katselemassa näytöksiä ja seurustelemassa ihmisten kanssa, lähinnä tuttujen. Käytiin kyllä pieni lenkki metsässäkin heittämässä välillä. Kotiin lähtiessä vielä kaupan kautta ja hupsista vaan, kello olikin jo melkein ilta.

Sunnuntaina heräsin aivan liian varhain. Hengailin ylhäällä aikani ja kävin vielä takaisin nukkumaan, kun niin kovin väsytti. Tallille kuitenkin jo ennen puolta päivää siitäkin huolimatta. Kamburilla oli taas(kin) helppo päivä, mutta ihan suunnitellusti kyllä. Testailtiin ratsastushuopaa, minkä vyö meni kuin menikin mahan ympäri ihan kevyesti. Kentällä pyörähdettiin muutama kierros ja hyvältä tuntui. Varmasti tulee käyttöä tässä vuosien varrella ihan hintansa edestä vähintään. Maksoihan se ihan kokonaiset 30,-. Hyvä löytö.

Treenattiin taas kuolaimiakin. Hienosti se ne suuhun nappaa, mutta vain muoviset omppukuolaimet. Harmi, että ne on aivan liian paksut. Nyt pidettiinkin niitä hetki myös suussa, mikä ei ollut Korpun mielestä yhtään hyvä idea. Vaikka sai syödä ruohoa ja namiakin sai. Mutta jos vaikka viitsisi useammin harjoitella kuin vaan joskus ja jouluna, niin ehkäpä se niihin tottuisi. Tai siis toki tottuisi.

Sitten seurasikin päivän hupinumero, kun viereiselle tyhjentyneelle laidunlohkolle laukkasivat shettikset. Korpulla meni aika kauan ihmetellessä, vaikka muut vähän rallittivatkin. Vaan innostui sekin lopulta. Hyvää tekee välillä vähän irrotellakin. Se ihan pukitti ja hyppi kaverin selkään, mitä en ole ennen nähnytkään. Kaikki seuraavat kuvat on ottanut Fanni Snellman.

Kotimatkalla käytiin vielä koirien kanssa lenkillä kaupalta, kun kerran autossa mukana olivat ja kauppaan oli asiaa. Siinä se ensimmäinen lomaviikko sitten olikin. Onneksi on pari vielä jäljellä.

Lenkkeilyä ja laiskottelua, sekä saaristomarkkinat

Maanantaina kävin tallilla vaan lappamassa lantaa. Pihattolaitumelta kuusi kärryllistä, eikä ollut edes vaikeaa. Sitä nimittäin riittää. Koirien kanssa käytiin pyöräilemässä illemmalla, kun muutakaan ei jaksanut. Se on aina hyvä vaihtoehto, silloin kun väsyttää liikaa. Itse pääsee helpolla, mutta koirat saa kunnolla liikuntaa. Vähän joutuu jo kyllä passailemaan, kun Noah vanhenee. Ihan ei enää uskalla kovin pitkää lenkkiä heittää, kun sehän juoksee kyllä. Fysiikka vaan ei enää kestä sitä mitä nuorempana. Tuleehan se jo sentään 9-vuotiaaksi ihan kohta.

Tiistaina oli Korpun ajopäivä. Käytiin noin 7,5 kilometrin mittainen lenkki. Alkumatkasta poni säikähti yht'äkkiä mutkan takaa ilmestynyttä lasta ihan kunnolla ja ryntäsi eteenpäin. Rauhoittui kyllä heti. Ei se yleensä reagoi moiseen. Mikä lie nyt ollut. Pientä ravipätkääkin otettiin, mutta lähinnä käveltiin. Mukava reippaus, joka oli seuranamme kesähelteillä, on nyt tipotiessään, mutta tänään ei sentään madeltu eteenpäin, vaan matka taittui ihan kohtuullista vauhtia. Takasten tossut alkavat olla aika entiset. Löysin niihin fb-kirpparilta uudet/käytetyt kivaan hintaan. Tarkoitus on hommata Scootit, mutta just nyt ei niihin ole varaa. Jos näillä pärjäisi tämän kauden, siis jos talvella olisi lunta niin että pärjää ilman. Kevääksi saisi sitten jo uudet hommattua. Vaan aika näyttää.

Ihan on kunnolla "läpipuhki" tämä, näyttää kuvassa paremmalta.

Koirien kanssa en enää ehtinyt/jaksanut tehdä mitään, joten keskiviikkona lähdettiin sitten taas porukalla kunnon lenkille. Kierrettiin metsän kautta noin kuuden kilometrin lenkki. Lenkin varrella on iso oja, jonka yli polku kulkee. Korppu ei ole suostunut ylittämään sitä, kuin toiseen suuntaan ja nyt tultiin ojalle juuri siitä vaikeasta suunnasta. Ja hupsista vaan, se hyppäsi suuren suurella loikalla yli hetkisen mietittyään. Siitä hyvästä sai namia ja hurjasti rapsutuksia.

Torstaina jatkui Korpun ratsukoulu. Tarkoitus oli lähteä maastoon, kuten oli suunniteltu, kun viimeksi pyörittiin kentällä. Vaan koska tien haarassa oli taas "mökkiläisiä" ja koska se on reagoinut normaalia voimakkaammin viime aikoina, ei otettu riskejä ja jäätiin kentälle. Haastetta riitti siinäkin, kun viereisellä pellolla pörräsi kaksi puimuria ja lukuinen määrä muita moottorivekottimia ja kaverit rallitti laitumella. Otettiin varman päälle ja mentiin ensin maasta käsin kierros. Kun ei reagoinut mihinkään ympärillään tapahtuvaan mitenkään, hyppäsin kyytiin. Vitsit että poni tuntuikin tänään hyvältä, ihan ratsulta. Se keskittyi hyvin, taipui jo kohtuullisesti ja yritti ihan tosissaan. Tehtiin käynnissä taivutuksia, kiemurauraa ja voltteja lähinnä. Kokeiltiin hiukan väistöjä ja jotain pientä saatiin aikaiseksikin, mutta vaatii vielä maasta käsin harjoitusta lisää. Pientä ravipätkääkin otettiin eli pitkää sivua ravissa. Ja yksi tölttipätkä halkaisijalla ja sekin onnistui, vaikkei montaa askelta saatukaan. Max vartti oltiin, ei varmaan sitäkään. Alkoi silti jo väsyä. Rankkaa on koululaisen elämä.

Vanha kuva (by @Tuuli) Ulko-ohjan tuki, mikä se on?

Koirien kanssa ajeltiin talleilun jälkeen taas kaupalle ja sieltä lenkille. Ihan kunnon lenkki tuli taas heitettyä, vaikka oli tarkoitus vaan käväistä pienesti. Ja uusia maastojakin löytyi. Metsikkö, joka on taitavasti "piilotettu" talojen väliin ja sinne päästäkseen joutuu kulkemaan kerrostalon pihan poikki. Geokätköjä ollaan siis etsitty, vaikka en minä mitään kätköjä löydäkään. Vaan löydänpähän uusia maastoja ja saan aikaa kulumaan kuin huomaamatta. On sekin jo jotakin.

Perjantaina otin loman alkamisen kunniaksi kunnon päikkärit iltapäivästä. Lomalla siis viimeinkin. Ja niin sen tarpeessa jo, että viimeinen viikko on mennyt melkein unessa. Pyhtäällä on Saaristomarkkinat ja sinne siis suunnattiin koirien kanssa, kunhan heräilin. Auto kaupalle ja lenkkeillen paikan päälle. Siellä hengailua hetki ja takaisin autolle. Pari tuntia meni yhteensä. Varsinkin Noah väsähti ihan tosissaan, kun sille on vaikeaa olla hihnassa ja ruuhkakin väsyttää maalaiskoiria. Plus että se hinkusi veteen kokoajan, rannassa kun oltiin. Pääsi se sitten uimaankin, ennen kun takaisin päin lähdettiin ja vielä matkallakin.

Kotimatkalla ajettiin tallille. Ajattelin ensin, etten mene ollenkaan, mutta meninkin. Korppu oli kuoriutunut viimeinkin hupustaan, joka on jossain laitumella. En jaksanut etsiä, ehtii sen myöhemminkin. Johan se viikon pysyikin päässä. Toisaalta, se hankaa päätään ja korviaan enemmän, koska huppu. Nyt kun sitä ei taas ole, ei hangannut lainkaan ulkotallin edessä kiinni ollessaan. Ehkä hyvä siis näin.

Käytiin heittämässä pieni kärrylenkki, reilu neljä kilometriä. Alkumatkasta sai käskeä, kun katseli vaan maisemia, eikä oikein edennyt. Kun sitten käskin kunnolla, otti taas spurtin koska suuttui, mutta sen jälkeen liikkui kivasti. Hassu heponen. Vaiko sittenkin Hessu Hoponen? Superhessu nyt ainakin! Sillä sanalla/nimellä sitä usein kehun.

Kotimatkalla

Lauantai oli pyhitetty emännän omille jutuille. Aamusta löysäilin. Puolen päivän aikaan läksin polkupyörällä kohti saaristomarkkinoita. Keli oli hyvä ja oli kiva pyöräillä. Pysähdyin matkalla pankkiautomaatilla ja lasten saaristomarkkinoilla koululla. Siellä oli paikallisen ratsastusyhdistyksen, Staran järjestämät kepparikisat ja käväisin siinä tapaamassa tuttuja. Markkinoilla hengailin pitkin aluetta ja tein ostoksiakin. Pari tuttuakin tapasin, mutta kovin vähän oli tuttua porukkaa liikkeellä. Väkeä kyllä oli, joskaan ei tungokseen asti.

Takaisin pyöräilin taas koulun ja kepparikisojen kautta, jotka jo veteli viimeisiään. Kiva retki. Aikaa kului nelisen tuntia ja kilometrejä kertyi 15-16 yhteensä. Kotimatkalla ohi ajoi monta paloautoa. Tilannekeskus tiesi kertoa, että meilläpäin oli keskisuuri rakennuspalo. Savu haisi aika voimakkaasti kotiin tullessa. Matkalla oli muutakin extremeä, kun pari hirveä juoksi taas tielle vähän ennen kohtaa missä oma hirvikolari sattui. Toinen vastaantulevan auton eteen, toista sai hätistellä seisoskelemasta keskellä tietä.

Illalla käytiin koirien kanssa rento lenkki omalla kylällä. Noah vaikutti aika väsyneeltä, vaikka ihan reippaasti liikkuikin. Mutta kun ei kiihkoillut ja hötkyillyt turhia, niin melkein jo huolestuin. Muita aktiviteetteja ei sitten tähän päivään mahtunutkaan. Löysäilin vain kotosalla katselemalla netistä pari jaksoa erästä sarjaa ja hengaamalla netissä.

Sunnuntaina satoi vettä. Kirppiskierrokselle siis. Koirat otin mukaan autoon, vaan aika nopeasti se sade loppui ja aurinko alkoi taas paistaa. Pakko oli sitten hiukan kiirehtiä, etteivät ihan autoon paistu. Vaikkakin viileä tuuli ja avoimet auton ikkunat piti huolen, ettei kumpikaan ollut kuumissaan, saati läähättänyt. Ihmisistä ei vaan nykyään tiedä, kuinka nopeasti on poliisit paikalla.

Myöhemmin tallille. Korpun kanssa puuhailin kentällä. Kevyttä irtojuoksutusta ohjelmassa. Esteenkin viritin. Ensin matalana toisesta päästä, lopuksi nostettiin molemmat päät samaan tasoon. Hyvin se siitä nyt yli meni, eikä edes yrittänyt kiertää. Loppu vaiheessa ihan hyppäsikin, eikä vaan kävellyt yli. Hieno poni. Käytiin vielä uittomontulla kahlailemassa. Takaisin pihaan tultuamme, treenattiin vielä pienesti kaulanarujuttuja selästä. Pysähtymistä lähinnä, mutta hiukan myös kääntymistä. Meni vähän pyörimiseksi, kun huomasi saavansa tiheään tahtiin namia. Vaan kyllä se vielä oppii.

Hupunkin joku muuten oli löytänyt. Se vaan vaatii hiukan korjausta, sen verran komeasti oli revennyt. Saa nähdä viitsinkö vaivautua.

Kuva tiistailta by@Tuuli

Käytiin koirien kanssa vain pieni lenkki illalla, kun tuntui, että ainakin Noah kaipasi jo hiukan lepoa. Rauhallinen päivä siis tämäkin. Vaan kun nyt lepää, niin jaksaa sitten virallisella lomalla muutakin kuin nukkua. Kunhan on ensin nämä normaalit viikonloppuvapaat lusittu.

Sadepäivän pohdintoja

Lauantaina oli aurinkoista, mutta kovin tuulista. Aamulla löysäilyä kotona ja ennen puolta päivää jo tallille. Ensin hetki lannan lappausta laitumelta, samalla kun odottelin lauman siirtymistä takaosasta lähemmäksi. Kambur siitä sitten narun päähän, kun alkoi olla liikaa uteliaita turpia vieressä ihmettelemässä. Ratsutreeniä taas suunnittelin, mutta myrskyisän tuulen vuoksi, luovuin ajatuksesta, kun ei tuolla tiellä kuule edes omia ajatuksiaan, saati sitten lähestyviä autoja ja kentällä taas pöllyää niin, ettei oikein hengitys kulje. Lähdettiin kuitenkin liikenteeseen, mutta kärryn kanssa. Se tuntuu jotenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta, koska on molemmille jo rutiinia. Kovin oli tahmea poni. Joutui ihan kunnolla käskemään, että sai edes jotain liikettä siihen. Hetki juostiin ihan vauhdilla sitten, kun saattoi hiukan heittää hernettä turpaan käskemisestä, hiukan korjailtiin kiristävää rintaremmiä ja jatkettiin normaalivauhtista käyntiä loppumatka. Toivottavasti oli vain se rintaremmi syynä laiskuuteen. Reilu tunti kului tällä kertaa 6km lenkkiin, koska alku mentiin matelemalla.

Ja huppukin oli pysynyt päässä. Korppu ja Leevi, samikset ystikset tiimilätsissään.

Tallilta suunnistin suoraan Siltakylään ja koirien kanssa lenkille. Koirien, jotka siis olivat istuneet autossa tähän asti. Tehtiin 1,5 tunnin lenkki järvien ympäristössä. Ei siis oltu kaukana, mutta matkaa ja aikaa saatiin kokoon kuitenkin ihan hienosti. Kotiin kaupan kautta ja ruoan laittoon.

Niin kuivaa on ollut, että mustikan lehdet on ruskettuneet. Ovat siis kuivuneet ja palaneet ja mustikat on muuttuneet rusinoiksi, hyvin pieniksi rusinoiksi. Taustalla Huutjärvi.

Sunnuntaina sitten satoikin vettä pitkästä aikaa, todella pitkästä aikaa. Ja ihan kunnolla, eikä vaan hetkellisesti muutamaa tippaa, kuten on tämän kesän agenda ollut. Kotipäivää pukkasi siis. Kuka sitä nyt viitsisi sateessa ulkoilla, jos ei ole pakko.

Niin kuivaa on, ettei maa oikein ime.

Vaan lakkasi se sade kuitenkin, vaikka lupasivat sitä koko päiväksi. Joten tallille sitten kuitenkin tuli lähdettyä. Käytiin porukalla lenkillä eli siis koirat ja Korppu. Ihan mukavaa rentoilua pitkästä aikaa, kun eipä moista ole helteiden vuoksi oikein voinut harrastaa. Kaikilla taisi olla ihan mukavaa. Ja sadekin pysyi poissa ihan koko tallireissun ajan. Alkoi se sitten myöhemmin kyllä uudestaan. Siinä lenkkeilyn sivussa tehtiin Skorpanin kanssa pieniä jumppajuttuja eli lähinnä ylämäkeen peruutusta. Ensin se ei olisi oikein halunnut, mutta kun siitä namia sai, muuttui asenne äkkiä ihan jopa innokkaaksikin. Hassu poni.

On tässä tullut taas mietiskeltyä yhtä ja toista ja vähän kolmattakin. Kun, mikä hätä ihmisillä oikein on nuorten hevosten kanssa? Jos kolmivuotiaan omistaja sanoo, että on pakko alkaa ajattelemaan, ettei se enää mikään lapsi ole ja sen pitää jo alkaa tekemäänkin jotain. Joo, tehdä toki kolmivuotias jo voikin, mutta lapsi se silti vielä on. Eikä se pilalle mene, vaikkei mitään teekään. Ennemmin ne pilalle menee liialla hätäilyllä. Kuinkahan monta kertaa olen kuullut ihmettelyä, ettei omalla nelivuotiaalla jo ratsasteta. Tai että viisivuotiaan pitäisi jo osata vaikka mitä. Tai sen kolmivuotiaan. Tai jopa kaksivuotiaan. Ei tästä ole kauaa, kun kuulin kaksivuotiaan omistajalle sanottavan, että hyppää kyytiin vaan, kyllä se siitä oppii. Mitään selkäännousua on turha erikseen opettaa tai siihen ratsastajaan totuttaa, suoraan asiaan vaan. Toivon, että oli vitsi. Ja toivon, että omistaja on viisaampi. Onneksi taitaa olla.

Nuorisoa, Skorpan 4v ja Dali 3v. Mielenkiinnolla odotan, mitä näistä vielä tulee. Jotain kuitenkin tulee, se on selvää. Hitaasti mutta varmasti. (kuva @Tuuli Jääskeläinen) 

Sitten se, ettei oletetakaan hevosen oppivan tiettyjä asioita tai ei ymmärretä, että niitä voidaan opettaa. Lähinnä kyse siis hevosen käytöksestä. Kuinkahan monta kertaa oltiin jo syöksymässä pitelemään kiinni, kun harjoiteltiin Korpun kanssa selkäännousua. Homma oli vasta vaiheessa, eikä se jaksanut aina seistä paikallaan, kun ei vielä ihan ymmärtänyt jutun juonta. Minä en siis todellakaan halunnut ketään pitämään hevostani paikallaan, jotta minä olisin päässyt sinne selkään väkisin, vaan minä opetin sitä haluamaan minut selkäänsä. Siinä on vissi ero.

Minusta on myös itsestään selvää, ettei hevoset esimerkiksi tule härkkimään heinien jaossa niitä heiniä siitä sylistä tai varsinkaan siinä kohtaa ei ruveta tappelemaan niistä heinistä. Tai että, ruokakupille ei syöksytä, kun se vielä on ihmisen kädessä. Tai että ylipäätään ihmistä väistetään aina, eikä siitä edes keskustella. Vaan kun oletus usein on se, ettei sinne laumaan voi mennä niitä ruokkimaan, kun nehän tulee päälle, vaan heinät heitetään aidan yli, ettei vaan satu mitään. No, ei ne tule, jos ne on opetettu toimimaan toisin. Tai ylipäätään kunnioittamaan ihmistä.

Sitäkin olen taas miettinyt, että miksi ihmiset ei tajua hevosen olevan kipeä, vaikka se hevonen suorastaan huutaa, kuinka sitä sattuu. Ei kun se on vaan uppiniskainen, eikä halua liikkua. Juu, varmasti sitäkin, mutta syystä. Ei kai kukaan halua liikkua, jos se tekee kipeää. Tai jos satulavyötä kiristettäessä, hevonen yrittää purra, niin sehän on vaan vihainen ja ainahan se on niin tehnyt. Niin miksi? Melko varmasti siksi, että se sattuu tai on muuten vaan epämiellyttävän tuntuista. Pitäisikö siis tehdä jotain? No, varmasti pitäisi. Mutta menepä sanomaan siitä, niin minä olen hankala ja kaikkitietävä sitten, eikä siinä hevosessa mitään vikaa ole, kun se on vaan hankala. Pidän siis suuni kiinni ja yritän olla näkemättä ja varsinkin tuntematta. Onneksi kuitenkin suurin osa näkee ja ymmärtää, eikä hevosten tarvi kärsiä turhaan. Toivottavasti tämä koskee myös omiani. Pelottaa ajatus, etten näe/huomaa, että jotain on pahasti vialla.

Kävelyä, kärryilyä ja uusi huppu

Lauantaina käytiin Kamburin kanssa taas kärrylenkillä. Ajatus oli tehdä jotain muuta, mutta kun peltoon tuotiin taas uusi heinäpaali, päätin kuitenkin virittää ne kärryt perään, ettei ihan halkea. Aika kuuma oli vielä, vaikka selvästi viilenemään päin. Kävellen siis taitettiin reilu 7km lenkki. Korppu sai valita suunnan parissa kohdassa ja käytiinkin taas vaihteeksi moottoritien toisella puolella, koska muut reitit on niin nähty. Kummasti askel reipastui ponilla heti kun maisemat muuttuivat oudommiksi. Vaikka ollaan me tuolla ennenkin käyty, harvemmin vaan. Tutkittiin vähän uusia reitti mahdollisuuksia vanhoilla soramontuilla, mutta päädyttiin taas kääntymään ympäri, ettei jouduta umpikujaan. Samaa tietä kipiteltiin kotiin, koska Kambur halusi. Se menee niin paljon mielummin metsän poikki kuin tietä pitkin.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa tutkimassa tilannetta tarkemmin ja kyllähän sieltä pääsee ympäri kärryn kanssakin, osittain teitä pitkin. Mutta uudet maisemat on aina plussaa, edes vähän vieraammat ja vaikka vähänkin. Poni tykkää ja minäkin.

Koiralenkin lopuksi käytiin vielä rannassa, että pojat pääsee uimaan. Noah nyt pulahti järveen tapansa mukaan vauhdilla, heti kun luvan sai, mutta Peikko jäi rantaan passaamaan ja joutui maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi. Aika monta oli kimpussa, mutta onneksi karvat suojasivat useammilta pistoilta. Käskin sen veteen, jotta pääsi amppareista eroon. Pari nypin käsin pois turkista. Vähän se hankasi kuonoaan parin tunnin ajan, mutta muuten ei näyttänyt käyneen kuinkaan.

Sunnuntaina oli sitten jo selvästi viileämpi päivä. Mittari näytti vain +23 kun ajoin tallille. Melkein tuntui kylmältä. Vaikka kyllähän se lämpeni taas iltaa kohden, ennen kuin alkoi taas viiletä yöksi. Tällä kertaa käytiin porukalla talutuslenkillä. Tai siis meitä oli kolme, joista yksi ratsasti osan matkaa ja kaksi talutti koko matkan. Reipas 6km lenkki tehtiin. Oli kivaa, kun vaihteeksi oli juttu seuraa. Uskon, että Korpunkin mielestä.

Kuva Fanni Snellman

Kotona olinkin jo ihan ajoissa vaihteeksi, joten aikaa olisi ollut esimerkiksi vaikka siivoamiseen. Vaan kun en viitsinyt. Katselin sen sijaan netistä yhtä sarjaa pari jaksoa. Illalla käytiin vielä koirien kanssa pyörälenkillä. Olipa kivaa pitkästä aikaa. Ajeltiin venerantaan, koirat ui ja hengasi hiukan rannallakin, kunnes ajettiin pidemmän kaavan kautta kotiin. Matkaa tuli varmaan noin 7km. Noah piristyi niin, että riekkui vielä kotonakin lelun kanssa. Se kun hiukka kuumenee pyörän vierellä juoksemisesta.

Kuva rannasta. Näyttää pimeältä ja pilvet niin synkiltä, kun vasten aurinkoa otettu.

Maanantaina olikin sitten jo oikeasti "kylmä", vain +20 ja hervoton tuuli. Ensin ajattelin olla menemättä tallille, mutta menin kumminkin. Kamburin kanssa mentiin kentälle treenaamaan niitä puomeja. Poni oli jostain syystä kovin säpsy ja stressaantunut. Juoksutin hetken irtona, ennen kun edes yritin mitään ajattelua vaativaa. Saatiin me jotain tehtyä, vaikka keskittymiskykyä ei ponilla juuri ollutkaan. Pisteet nuorelle herralle siitä, että se kuitenkin oikeasti yritti, ajoittain ihan ajatuksellakin, vaikka suuri osa sessiosta menikin pälyilyyn ja sinkoiluun.

Jossain vaiheessa ympyrällä juostessa oikeaan kierrokseen, se itse pienensi ympyrää ja oli todella epäpuhdas, suorastaan ontuva. Suoralla tai vasempaan, ei mitään ongelmia, eikä käynnissä kumpaankaan suuntaan. Hiukan oli taas passitahtista kaikkinensa, mutta muuten ihan ok. Tarkistin sen sitten läpi ja oikeasta kyljestä löytyi selkeä samanlainen reaktio kuin jäsenkorjauksesta vasemmalta. Yritin hieroa auki, myös magneettisualla. Muutenkin kävin koko ponin läpi, mutta muuten oli ihan ok. Kankut aika tiukat kyllä, muttei niistä mitään reaktiota tullut. Arnikaa en älynnyt laittaa, mutta liekö olisi ollut avuksikaan.

Tiistaina ei tehty oikein mitään ja silti kuitenkin jotain. Kotosalla siis olin ja kotijuttuja hoidin, sekä kävin koirien kanssa pyöräilemässä. Sellainen lepoilta siis lähinnä. Päikkäritkin on joutunut ottamaan tällä viikolla töiden jälkeen. Onneksi loma lähenee.

Keskiviikkona tallille ajoissa eli melkein heti töiden jälkeen. Kambur laitumelta narun jatkoksi. Tarkkaan syynäsin kävelyä ja muutenkin kopeloin läpi ja ihan normaalilta vaikutti nyt. Kamat siis niskaan ja kärryt perään. Tehtiin rauhallinen lenkki, noin viisi kilometriä, pellolla vähän hölkkäiltiin. Hyvin pysyi ravi ja askellajit vaihtuivat ilman possupassiosuutta. Hyvin siis liikkui ja oli muutenkin hyväntuulinen oma itsensä. Hyvä mieli.

Tallilla vierähti vielä tovi lenkin jälkeen, mutta siltikin olin jo kovin ajoissa kotona. Ehdin siis varsin mainiosti käydä vielä koirien kanssa pyörälenkilläkin. Kun vaan aina jaksaisi lähteä ajoissa liikkeelle. No, en minä nytkään olisi oikeasti jaksanut, väsytti ihan hurjasti, mutta lähdin kuitenkin. Ja ehdin kerrankin myös ajoissa nukkumaan.

Kuvituskuvana Tuulin ottama kuva edellisestä koppitreenistä.

Torstaina oli taas hellepäivä, mutta tallille kuitenkin tieni vei. Käytin ensin koirat rannassa uimassa ja pienellä lenkillä. Sieltä ajoin suoraan tallille. Mittari näytti +31, eikä edes ollut kirkasta. Kävin ensin pihatolta lappamassa lantaa ja hakemassa samalla Ljúfurin hoidettavaksi. Sen jälkeen vasta oli Korpun vuoro. Se joutui kuumuudesta huolimatta taas kärrylenkille. Ei me nytkään pitkää lenkkiä tehty, vajaa viisi kilometriä. Hyvin kulki poni ja hölkkäiltiinkin. Kyllä sille hiki tuli, mutta hämmästyttävän vähän kuitenkin.

Taivas tallilta tullessa

Perjantaina oli rentoilupäivä. Töiden jälkeen kävin asioilla. Tallille vasta puoli seiskalta suunnilleen. Korppu laitumelta ja hoidettavaksi. Saipparit ratsuohjin varusteeksi ja kentälle treenaamaan ratsujuttuja maasta käsin. Tarkoitus oli treenata lähinnä taipumista, mitä toki tehtiinkin, mutta jotenkin homma lipsahti väistöjen harjoitteluun. Tehtiin siis etuosakäännöstä kulmissa, mikä sujui ihan super hyvin. Sitten tehtiin myös pohkeen väistöjen alkeita sisempää kentältä uralle. Ihan kuin olisi alkanut ymmärtää. Ainakin saatiin kevyttä väistöä aikaiseksi. On se vaan huippu heppu. Käytiin vielä pienellä kävelyllä koirien kanssa, niin sain nekin samalla ulkoilutettua. Kellohan tietysti alkoi olla jo vaikka mitä. Mittari näytti yhä +27 tallilta ajellessa.

Korppu sai elämänsä ensimmäisen ötökkähupun. Saa nähdä kuinka pitkä on ilo tästä hankinnasta. Se on kyllä ihan huippu, kun ei välitä mistään uudesta vermeestä tuon taivaallista. Kaikki käy.

Hellettä, uintia, ratsuilua ja jäsenkorjausta

Maanantaina käytiin Kamburin kanssa kävelyllä. Puolessa välissä kiipesin selkään, mutta metsässäpä olikin marjastaja, joka oli epäilyttävä ja Kambur jännittyi. Katsoin parhaaksi tulla alas, ettei jää mitään mielleyhtymiä. Viimeinen kilometri mentiin ohjasajona selän päältä (naruriimu) ja vaikka menikin ihan hyvin, niin ohjauksessa oli hiukan häikkää kuitenkin. Omaa tahtoa taas esiteltiin, koska onhan siis ihan tyhmää kääntyillä sinne tänne kuitenkaan kääntymättä mihinkään.

Tiistaina käytiin koirien kanssa rannassa töiden jälkeen. Tällä kertaa ei lenkkeilty, uitiin vaan. Tai Noah ui ja Peikko hengasi rannalla. Sekin ui muutaman pyrähdyksen, kun heitin keppiä, mutta kyllästyi nopeasti. Pääasia kuitenkin, että saivat jotain puuhaa, kun lenkkeilläkään ei voi.

Tallille läksin vasta kuuden aikaan. Hoidin ja syötin ensin Ljúfurin viileässä tallissa. Palautin sen kavereiden luo ja samalla hain Kamburin. Oli vielä hurjan lämmintä, mutta liikuntaa piti sille jossain muodossa tarjota, koska jäsenkorjauksen takia olisi taas luvassa toipumislomaa. Lähdettiin sitten ratsain maastoon, koska onhan se nyt huomattavasti kevyempää kuin vetää hervottoman raskaita kärryjä ja minua niiden kyydissä. Pihasta lähti ilman keskusteluja reippaasti pitkin ohjin. Käveltiin neljän kilometrin lenkki, joka meni ihan huippu hyvin. Kokeiltiin ravia ja tölttiäkin pienesti. Pieni tilanne oli mennessä, kun tallikaveri kanttasi kauempana edellä eri suuntaan. Takaisin tullessa samassa kohtaa hiukan isompi tilanne, koska Kambur nyt vaan ei ollut ollenkaan vielä menossa kotiin. Yritti kääntyä ympäri ja kun se estettiin, eteeni ensin kylkimyyryä, kunnes alkoi tapansa mukaan pomppia pystyyn. Koska oma tahto. Muutama tiukka EI sopivassa paikassa ja taas edettiin hyvässä yhteisymmärryksessä kotiin asti. On se kiltti kuitenkin.

Keskiviikkona kävin töiden jälkeen kotona vaihtamassa vaatteet ja kiidin vauhdilla tallille. Jäsenkorjausta siis ohjelmassa. Selkeästi olin jo huomannut, että vasemman puolen liike oli taas huonontunut. Ja olihan siellä taas koko takaosassa tekemistä. Samoin oli vasemmalla lavassa ja kyljessä. Hyvin sai korjattua nyt, kun viimeksi joutui tekemään kovasti töitä ja silti  jäi vähän kesken. Parani toki huomattavasti silloinkin. Tällä kertaa Korppu tiesi tarkkaan, mistä oli kyse ja melkein nukkui käsittelyssä. Kun sattui, puri karsinan ovessa roikkuvaa loimea. Ja yritti kaikin tavoin auttaa ja kertoa missä on hoitoa tarvitsevia paikkoja.  Ohjeena taas saatiin lepoa/kävelyä seuraava päivä. Puomijumppaa ja takaosan väistöjä pitäisi myös alkaa harrastamaan eli meidän tapauksessa harjoittelemaan. Todennäköisesti tarvitsee useamman hoidon, ennen kuin alkaa pysyä kunnossa. Nyt kuitenkin jo näyttää ihan erilaiselta, jotenkin ryhdikkäämmältä ja lyhyemmältä.

Hoidon jälkeen lappasin lantaa molemmilta laitumilta ihan urakalla, kun nyt kerran muutakaan puuhaa ei ollut. Kotona olin jo silti ajoissa. Koirien kanssa ei tehty silti mitään ihmeitä, koska kuuma. Pieni lenkki illemmalla heitettiin. Viilentyä piti, vaan vielä nuo lämpötilat +30 huitelee. Että se siitä viilenemisestä. Vaan kuten sanottu, minä tykkään kyllä. Koirilla varmaan vaan alkaa olla tylsää.

Ja koska koirilla on todellakin tylsää ja koska torstai oli Kamburin vapaapäivä, päätettiin ottaa riski ja lähdettiin koirien kanssa kaupalle lenkille. Auton mittari näytti +31, vaikka kello oli jo melkein seitsemän, mutta juuri siksi valittiin reitti, missä pääsee kokoajan uimaan. Koirat siis kävivät ensin pulikoimassa, jonka jälkeen lähdettiin kävelemään rantoja pitkin järveä ympäri. Tai no, tiellä me käveltiin, mutta ranta kuitenkin ihan vieressä. Hyvin jaksoivat, kokoajan toki tarkkailin tilannetta. Ja uimaankin pääsivät. Piristi kummasti taas meitä kaikkia.

Tyytyväiset koirat

Perjantaina käytiin taas Korpun kanssa iltalenkillä. Tallille läksin jo kuuden jälkeen, kun en jaksanut kotonakaan olla. Lappasin ensin lantaa pihaton puolelta parin kottarin verran. Otin sitten Ljúfurin hoidettavaksi ja rasvattavaksi. Toinen etukavio oli vähän lohjenut, sitä korjailtiin myös. Hyvin sain aikaa kulutettua ja kello olikin jo lähes kahdeksan, kun viimein hain Kamburin laitumelta.

Kun sitten Korpun kanssa oltiin valmiita lähtöön, olikin kello jo 20.40 ja kelikin mukavasti viilentynyt. Käytiin reilun seitsemän kilometrin kärrylenkki ja poni oli oikein reipas. Vähän juostiinkin, mutta tiet on kyllä niin kivikovat, ettei paljon hölkkäpaikkoja löydy. Vaan reipas kävelykin painavien kärryjen kera, on ihan riittävää liikuntaa, varsinkin näillä keleillä. Auton mittari näytti vielä klo 23:n aikaan tallilta lähtiessä +25.

Kun sain lenkin jäkeen ponin purettua ja hoidettua, alkoi ollakin jo aika pimeää. Jos nämä kelit nyt tästä viilenisivät ihan oikeasti, ja jossain vaiheessa varmasti viilenevätkin, niin ei tarvi sitten yömyöhällä enää lenkkeillä. Väittävät, että hevonen kestää hyvin kuumaakin, mutten halua mitään riskejä ottaa. Niin kuumana hehkuu poni lenkin jälkeen viileämmälläkin kelillä ja koska vesikin vähissä ja kunnon viilennys siis mahdotonta, niin näillä nyt mennään. Lomaa odotellessa..