sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kiirettä on pidellyt

Niin kiirettä, ettei paljoa ole ehtinyt päivityksiä edes ajatella. Nyt tilanne alkaa rauhoittua, kun töissä ollaan palattu normaaliin päivärytmiin, joten vapaa-aikaakin on. Tai se mitään vapaa-aikaa ole. Sen verran on kaikennäköistä projektia tässä kotosalla meneillään.

Tänä viikonloppuna ollaan paranneltu ponipokien tarhaa. Niillähän on ollut aidattuna suurin osa tontista, noin puoli hehtaaria metsää. Tallin takana on ollut "pikkutarha", jota on käytetty silloin tällöin pieniä aikoja (enintään tunti) kerrallaan ihan vaihtelun vuoksi tai jos olen halunnut touhuta isossa tarhassa jotain rauhassa portti auki. Nyt sitten väsäsin kujan niiden väliin, sekä aitasin "pikkutarhan" uudelleen hieman paremmin.


Kujaa isomman tarhan portille...
...ja "pikkutarhaan" päin.
Ljúfur "pikkutarhan" puolella.

Hetki meni väliportin auettua, että arvasivat siitä läpi astella, kun sehän on ollut kiellettyä tähän asti, paitsi silloin kun on riimu päässä ja akka narun nokassa. Limppu seisoi ja tuijotti porttia korvat hörössä parin metrin päässä, eikä ollut varmaan uskoa silmiään, Ljúfur huomasi koko homman vasta kun Limppu oli jo kujassa. Mitään suuren suurta riemurynnistystä ei syntynyt, kuten joka kerta kun olen tarhaa laajentanut. Olivathan nämä tilat jo ennestään tutut. Joka kolkka piti kuitenkin tarkasti tutkia ja ihmetellä ensin, jonka jälkeen siirryttiin taas ison tarhan puolelle ja siellä ovat pysyneetkin. Että se siitä lisätilasta...

Ei me nyt ihan laakereilla olla levätty, vaikka vapaa-aikaa vähän on ollutkin. Ponit tosin ovat jääneet tosi vähälle, mutta Noah on sentään harrastanut. Ainakin pyöräilyä jos ei muuta. Yhtenä iltana käytiin ihmettelemässä rautakautista kalmistoa läheisen soramontun takana. Ihan en ole varma, missä se loppujen lopuksi oli vai oliko sitä ollenkaan, mutta olihan siellä jotakin kivikasoja siinä kohtaa, missä sen kartan mukaan piti olla.




Noah nautti juoksentelusta sillä aikaa, kun minä ihmettelin maastoa. Sitä ei vähääkään kiinnostaneet mitkään ihme kivikasat, paitsi tietysti ihan kiipeilymielessä.





Kiva laavukin siellä oli kalliolla, missä piti käydä vähän kuvailemassa, mutta eihän tuosta kierroksilla käyvästä koiraskoirasta mitään viisaita kuvia saa. Mutta laavu oli kiva.







Kotimatkalla ihailtiin kauniin värisiä puita ja nautittiin ötököttömästä kelistä. Sen verran on viimeisen viikon aikana viileää ollut, että ihan vallan pipo ja hanskat oli pyörälenkillä tarpeen, mutta eipä ollut ainakaan ötököitä.





Eilen oltiin hakutreeneissä ja kahden haastavan ja vaikeankin treenin jälkeen, koiraskoira sai ilotella ihan huolella ja suoriutuikin tehtävästä hienosti. Mikä ettei, kun pallo lennähti heti kun aukasi suunsa ja maalimiehet oli vielä hihkaisseet ja paljastaneet näin olinpaikkansa etukäteen, joten etsintäänkään ei kauheasti tarvinut aivojansa käyttää. On se sitten pätevä.



keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Hakuraportti

Pientä tilannetiedoitusta siitä, missä mennään ja mitä kaikkea pitäisi vielä tehdä. Muistutukseksi itselleni lähinnä, mutta ehkä joku muukin on kiinnostunut. Tai sitten ei, joten yritän ripotella tilanteeseen kuulumattomia kuvia sinne tänne, jotta jokaiselle on edes jotain "luettavaa".




Missä siis mennään nyt? Noah etsii hyvin ja innoissaan. Paikallistaminen on ajoittain hiukka vaikeaa, varsinkin jos maalimies on kunnolla maastoutunut. Koiraskoiralla on paha tapa käyttää liikaa silmiään eli kun saa hajun alkaa etsiä katseellaan. Liian korkeat kierrokset vaikuttaa myös, kun ei sitten malta tarkentaa riittävästi. Työskentely muuten on ihan riittävän hyvää. Hiukan se työskentelee taaksepäin, eikä pistotkaan ihan ole täydellisiä laatikoita. Lähinnä se juoksee reikä päässä takarajalle ja alkaa sitten etsiä sinkoilemalla sinne tänne. Vähän liioiteltu kuvaus ehkä, mutta sinne päin. Maalimieskäytös on ihan ok ja paranee kokoajan, kun vaan joka kerta puututaan kosketuksiin poistamalla maalimies. Pahin mitä se on aikoihin tehnyt on pieni lipaisu, jonka jälkeen korjaa hienosti itse.

Radalle mennessä otetaan aina 1-3 ilmaisua tyylillä, koira istumaan ja akka metsään, siis minä ihan itse. Käsky ja Noah syöksyy ilmaisemaan. Palkkaus koiran yli lentävällä pallolla. Joskus saa rämpättää pallon kanssa ja purkaa kierroksia, yleensä vaan revitään ja Noah siirtyy "tutti" suussa radan suuntaan. Irrotus ennen radalle menoa rauhallisesti eli käsky "kiitos" ja kun irrottaa (välillä todella tiukassa tämä), käsky "maahan" ja rauhallinen kehuminen. Ohjaaja yrittää pysytellä rauhallisena ja keskittyy vaan yhteen asiaan kerrallaan ja yrittää olla 100% läsnä ja hetkessä. Silloin sujuu ja koiraskoirakin keskittyy.

Ylimääräisenä huomiona. Olin piirinmestaruuskokeessa maalimiehenä. Noah pääsi tallaamaan aluetta. Hiukka epäilin onko se ollenkaan hyvä idea, kun se on niin mahdoton vieraiden ihmisten kanssa. Tällä kertaa tyyppi kuitenkin yllätti. Se moikkasi omalla tavallaan riehakkaasti, kun päästin sen ulos autosta ja hiukkasen hössötti kun käveltiin radalle. Sen jälkeen käyttäytyi mallikkaasti eli unohti ihmiset ja keskittyi muihin puuhiin, kuten juoksemiseen. Iski epäilys, jos sen ylitsevuotava ystävällisyys onkin jonkin sortin epävarmuutta? Tätä olen miettinyt ennenkin, enkä osaa silti vieläkään sanoa. Ehkä se selviää minulle joskus...




Mitä nyt sitten on tehty? Aloitetaan edellisen viikon treeneistä. Noah etsi kuusi valmiina metsässä olevaa maalimiestä. Oikea etukulma piilo auki, suorapalkka. Hiukka oli hämmentynyt koiraskoira, kun pallo lensikin jo ennen kun herra edes ehti harkita tekevänsä mitään. Suorapalkkoja on otettu viimeksi viime syksynä yhden kerran. Hetken mietti, ennen kuin syöksyi perään. Vasen etukulma, ilmaisu loppuun asti. Todella hyvä ja intensiivinen ilmaisu ja käytöskin esimerkillistä. Palkkaus, kun olin ollut hetken paikalla, mutta passiivisena. Oikealla keskellä suorapalkka. Vasemmalla keskellä samoin. Vauhtia näytti olevan runsain mitoin, mutta järkikin pysyi silti päässä. Oikea takakulma umpipiilo, ilmaisu. Hiukka haukku pätkii umpparilla, muttei mitenkään pahasti. Vaatii treeniä vielä, mutta riittävä se on noinkin. Minä en vaan ihan ole tyytyväinen. Kipitin paikalle, kehuin ja otin koiran hallintaan, mikä meillä tarkoittaa käskyä maahan. Avasin piilon ja maalimies kömpi ulos ja heitti pallon. Noah on ollut hiukka röyhkeä piilolta palkattaessa ja tätä nyt yritetään saada hallintaan. Tuo kun ei todellakaan missään tilanteessa saa mennä iholle. Vasempaan takakulmaan vielä suorapalkka ja treeni oli siinä. Ja hyvä treeni olikin. Molemmille jäi hyvä mieli.

Suorapalkkauksesta olen kuullut jos jonkinmoista mielipidettä, varsinkin tuontyyppisen röyhkeästi käyttäytyvän koiran kohdalla. Noahille se kuitenkin sopii. Ei jatkuvasti käytettynä, mutta silloin tällöin ekstra-bonuksena. Se ei ala kuitenkaan kaivella palkkoja, jos ei sitä heti tulekaan, vaan pätkähtää maahan haukkumaan. Se myös pysyy kauempana, kun odottaa pallon heittoa. Ja suorapalkoillahan me aloitettiin palloon siirtyminen palkkauksessa ja mielentilan muuttaminen, silloin kun ongelma oli pahimmillaan. Niinpä se on sille vain paluuta perusasioihin.




Viime viikolla treenattiin lauantaina heti aamusta. Noah sai aamulla ruokaa normaalia vähemmän, mutta siis söi kumminkin. Ei sitä nälkäisenä voi metsään viedä, kun silloin heittää ihan överiksi koko homma. Tällä kertaa otettiin ihan perustreeni, ilman mitään kikkailuja. Ensin vasen etukulma, valmis maalimies pötköttämässä kuusen alla maastopuvussa. Vaikea oli paikallistaa ja hieman jännitti, josko Noah ihan vallan riemastuu, kun viimein löytää. Sitä se on nimittäin harrastanut. Mutta ei, ilmaisu oli varsin hieno. Siellä se makasi jalkopäässä haukkumassa, kun viimein raahauduin paikalle. Hieno poika. Oikea etukulma, valmis maalimies kiven takana kuusikossa istumassa. Palkkaus oli sovittu suoritettavaksi hieman ennen paikalle ehtimistäni. Tästäkin koiraskoira suoriutui hienosti, suorastaan täydellisesti. Kolmas maalimies vasemmalla, maastopukuinen siirtynyt etukulmasta. Ensimmäisellä lähetyksellä etsi taaksepäin, eikä siis löytänyt. Annoin yrittää jonkin aikaa, josko vaikka olisi älynnyt paikata, mutta ei. Jouduin kutsumaan pois ja uusi yritys. Sitten menikin jo oikeaan suuntaan ja löysikin nopeasti. Ilmaisu oli taas hieno, eikä kosketuksia tullut. Palkka lensi jo noin kymmenestä haukusta. Hirvittävän hyvä mieli jäi tästäkin treenistä.




Eilen treenattiin taas. Ensimmäinen maalimies oli taas vasemmassa etukulmassa, kuusen alla selällään makuulla. Tämä oli sovittu palkattomaksi, niin että kun otan hallintaan, maalimies karkaa. Virtaa tuntui taas olevan ja kovaa lähti, mutta hyvin löysi. Ilmaisukin kuulosti hyvältä. Kun pääsin paikalle, Noah ilmaisi jalkopäässä ja jos olisin sen siihen käskenyt maahan, kuten tapani on, ei maalimies olisi päässyt poistumaan. Hetken mietinnän jälkeen, päätin kutsua sivulle. Hämmästys oli suuri, kun se totteli hyvinkin vauhdikkaasti. Yllättyi varmaan niin suuresti tilanteeseen mielestään sopimatonta käskyä. Käskin maahan ja maalimies poistui paikalta. Ei se perään hirveästi hinkunut, vaan nätisti tuli mukanani. Lähetys oikeaan etukulmaan, jonne oli sovittu suorapalkka. Noah ampaisi liikkeelle, jos mahdollista, vieläkin vauhdikkaammin kuin ensimmäiselle maalimiehelle. Hetken päästä kuului kehut ja koira tuli onnellisena pallon kanssa keskilinjalle, missä leikittiin hetki. Lähetys vasemmalle tyhjälle pistolle. Tapansa mukaan työskenteli taaksepäin, mutta en halunnut kutsua takaisinkaan ihan heti. Kun sitten kutsuin, tuli se etukulmasta, missä oli varmaan käynyt tarkistamassa, jos vaikka palkka olisi jäänyt sinne. Uusi lähetys ja kehut kun lähti oikeaan suuntaan ja teki hyvän piston. Kutsu ja lähetys vauhdista vasemmalle puolelle, missä oli maalimies umpipiilossa. Ilmaisu pätki aika tavalla ja koira oli selvästi epävarma. Se oli ollut levoton ja kun tulin lähelle, hyppäsi luokse, mitä ennen olin nähnyt sen haistelevan maata ja läheistä puuta. Jatkoi kuitenkin ilmaisua uudesta käskystä ja päästiin palkkaamaan. Harmitti, mutta ymmärsin käytöksen kyllä. Noah on niin kovin kiltti ja ensimmäisellä tehty ronski haltuunotto varmasti vaikutti, varsinkin kun sen maalimieskäytökseen on puututtu erilaisin toimenpitein eli myös käskyttämällä. En oikeastaan ollut edes yllättynyt.




Huomenna olisi taas treenit, mikä sopii tällä kertaa vallan mainiosti suunnitelmiin. Ajatus oli alunperinkin tehdä eteenpäin työskentelytreeniä ja samalla siitä saa hyvin tehtyä palauttavan ja ilmaisua vahvistavan treenin, kun maalimies palkkaa hyvistä haukuista, eikä odottele turhaan ohjaajaa paikalle.

Kyllä näilläkin taidoilla jo haku ykkösen suorittaisi kohtuullisin arvosanoin, mutta minä haluan ehkä kuitenkin vielä treenata muutamaa juttua ennen sitä. Kuten tuota työskentelyn suuntaa. Ja risteilyä. Ja haltuunottoa niin, ettei se aiheuta tilanteita. Vaikka sitä on kyllä yhdessä vaiheessa tehty paljonkin, viimeaikoina taas jäänyt. Ja piiloilmaisua. Ja nyt näyttäisi, että ilmaisun vahvistamista muutenkin. Paljon on jäänyt tekemättä, kun on joutunut tahkoamaan niin sen maalimieskäytöksen kanssa, ettei ole jäänyt energiaa enää muuhun. Sitäpaitsi, on vaikea treenata muuta, kun yksi perusjutuista on ihan retuperällä. Vaan nyt on hirveä into tehdä kaikkea muuta, kun käytös on kohtuullisessa kondiksessa. Kyllä me vielä kokeeseen päästään, kun eteenmenokin sujui tänään vallan mainiosti ensimmäistä kertaa ikinä.



tiistai 10. syyskuuta 2013

Onko se syksy nyt?

Ei se kyllä syksyltä tunnu, kun mittarilukemat huitelee yli kahdessakympissä ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Paitsi kun eilen alkoi minulla vapaat, niin johan alkoi satamaankin. Enää ei sada, muttei kyllä paistakaan. Vaan tähän on tyytyminen ja kelithän on kuitenkin vuoden aikaan nähden aika huiput.




Vähän on ollut elämä levotonta, kun meillä on taas töissä joka syksyinen hässäkkäkausi ja kolmivuoroa tehdään. Vaan jotain on ehtinyt harrastaakin, vaikkei ihan niin kuin haluaisin. Lenkkeilty nyt ainakin ollaan.

Ponipojat ovat käyneet harvakseltaan metsässä yhdessä ja Limppu on myös juossut vapaana. Ljufur on käynyt pellolla kadonneen ravin metsästyksessä, joka viimeksi löytyikin ihan molempiin suuntiin juoksuttaessa, vaikka yrittikin ensin tarjoilla sievää tölttiä. Oikea kierros on ollut vaikeampi, joten ihan olen tyytyväinen saldoon. Ohjasajoakin ollaan pellolla pelattu.








Noah ja Diiva ovat juosseet metsässä. Ja Noah on myös pyöräillyt ahkerasti. Kilometrimäärät kerralla 4-12km. Paljolti homma on mennyt niin, että kun ei muuten ole kunnolla aikaa ollut, niin Noah on sitten juoksutettu pyörällä. Puolessa tunnissa koiraskoira saa jo useamman kilometrin reipasta liikuntaa. Maru on käynyt seurustelemassa Turri-Murrissa Eija-kasvattajan kanssa ja kentällä seuraamassa sukulaistytön BH-koetta. Muutama pieni lenkkikin ollaan heitetty.








Muinaista merenpohjaa tämä meidän seutu eli kiviä riittää...





Agilityssä on nyt ollut taas paussia, kun olen ollut harmittavasti perjantaisin iltavuorossa. Seuranmestaruudetkin jäi tältä vuodelta väliin. Yksinään olen käynyt kentällä tottistelemassa ja välillä huitaissut muutamat kontaktitkin, kun siellä A-este ja puomi niin mukavasti seistä tönöttää kentällä valmiina.

Hakuiltu on harvakseltaan. Tänään taas pitäisi illalla mennä. Homma alkas olla kisoja vaille kasassa, mutta kattellaan nyt. Lokakuun puolessa välissä olis Anjalankoskella koe ja Haminassa kolmen viikon päästä. Ehkei meidän eteenmeno ihan ole kasassa vielä silloin, mutta mietinnässä on.