Ponien ensimmäinen laidunviikko meni lähinnä koirien kanssa lenkkeillessä ja muutakin harrastaessa. Käytiin kerran hallilla ja siitä samalla sitten lenkillä joen vartta pitkin. Kerran käveltiin Siltikseltä Heinlahden kentälle agilityn möllikisoihin hengaamaan ja tapaamaan tuttuja. Takaisin käveltiin pidemmän kaavan kautta, jotta koirat pääsi uimaan. Yhteensä reissuun kului aikaa noin 2,5 tuntia.
Viime viikonloppuna oltiin koirien kanssa KORRilla avoimien ovien päivässä hengaamassa, kun ponipoikien laidunkaverit olivat siellä esittelemässä poniagilityä ja tarjoamassa halukkaille myös kärryajelua ja talutusratsastusta. Muutakin kivaa ohjelmaa oli ja paljon tuttuja, joten aika kului mukavasti. Kävelin vielä parin kaverin kanssa samaa matkaa Väksyn sillan kupeeseen koiria uittamaan ja kun auto oli hallin pihalla, tuli lenkille pituutta ihan hyvin. Ja kun autolle kävellessä vielä törmäsin tuttuihin ja jäin suustani kiinni, aikaa kului.
Muutenkin ollaan lenkkeilty taas aika paljon muualla kuin omalla kylällä. Piristää kummasti sekä minun että koirien mieltä.
 |
| Kirkolla uimassa |
Tämän viikon maanantaina oli ponien hammashoitopäivä. Kiireellä töissä kaikki hommat pakettiin ja suoraan tallille. Vettä satoi ja Ljúfur oli ihan mahdoton. Se on ollut muutenkin nyt laidunkauden alussa hankala saada kiinni, viime vuodesta takaumia varmaan, mutta nyt se oli aivan mahdoton. Ihan paniikissa ja puhisi vaan ja juoksi karkuun, kun näkikin riimun. Kävi kyllä nappaamassa namin kädestä, muttei antanut kiinni. Vein sitten Korpun ensin ja annoin tilanteen rauhoittua.
Korpulla oli piikkejä jonkin verran ja leuan alta löytyi patti, joka todennäköisesti johtuu hampaiden vaihtumisesta. Poskihampaista yksi poistettiin, kun oli hyvin jo irti, muita seurataan vielä. Sudenhammaskaan ei ollut kasvanut edellisestä käynnistä, joten se jätettiin vielä suuhun. Eipä sillä väliä ole, kun niitä kuolaimia ei käytetä.
 |
| On se kummallisen näköinen, hevosen maitohammas |
Korppu jäi talliin heräämään ja läksin sitten Ljúfuria pyydystämään. Jonka sainkin pienen neuvottelun jälkeen kiinni, kun syöttelin rauhassa aikani ja pikku hiljaa hivutin narun kaulan ympärille. Sillä sitten talutin sen talliin. Riimun laitoin päähän vasta siellä. Yllättävän hyvin se rauhoittui, vaikka oli valmiiksi jo ihan paniikissa. Ljúfurilla ei ollut piikkejä, mutta yksi haljennut hammas löytyi.
Uittomontulla ollaan nyt käyty pari kertaa, kun Kamburkin hyvin menee veteen, kunhan käyttää Ljúfuria "houkutuslintuna". Yksin se ei moiseen ole suostunut, mutta kun seisotin Luippista vedessä, meni Korppukin sinne ihan reippaasti ja sitten olikin ihan kivaa loiskutella vettä. Eilen Kambur menikin sinne jo ihan omatoimisesti niin, että narut olikin hetkessä ihan solmussa, kun en osannut varautua. Siitä selvittiin, kun kumpikaan ei onneksi karkaa, vaikka narusta irti laskeekin. Enkä edes kastunut.
Perjantaina oltiin maastossa, Ljúfur ja kaksi kohtuullisen kookasta suokkia. Alku meni ihan hyvin, vaikka Luippis olikin niin innoissaan, että pidellä sai ihan tosissaan. Vaan muutaman reippaamman pätkän jälkeen, kun käännyttiin kotiinpäin, katosikin laukkapätkällä jarrut ihan kokonaan. Komeasti kaahotti kärkeen ja meni menojaan. Vaati nimittäin hiukan tahtojen taistoa ja raakaa voimaa, jotta sain hiljentämään ennen risteystä. Loppumatkan ravipätkät mentiin tiukassa kontrollissa ja pysyttiin kuin pysyttiinkin peesissä eikä etuiltu, vaikka aikamoista puhinaa kuuluikin ponin etupäästä 😄
Tänään pääsin sitten viimein testaamaan omat kärryt käytännössä. Kärryt napattiin matkaan mukaan laitumelta tullessa ja ensi töiksemme treenattiin aisojen väliin peruutusta. Sitten valjaat niskaan ja kärryt perään. Hienosti jaksoi seistä paikallaan, vaikka vähän joutui säätämään ja ihan vieras mieskin pyöri siinä apuna. Minua ei sitten vaan lakkaa hämmästyttämästä tuon varsan upea luonne. Se on vaan niin super fiksu tyyppi. Onhan silläkin niitä teiniangstipäiviä ja muutakin kohellusta välillä ja voimakas oma tahtokin heittelee välillä kapuloita rattaisiin, mutta perusluonteeltaan kyllä ihan kymppi plus.
Liikkeelle lähdettiin ohjasajamalla ensin kentälle, missä kyytiin. Mutta koska pehmeä hiekka ja painavat kärryt, hyppäsin lähes heti poiskin, kun poni ei vaan halunnut vetää ja häntä alkoi huiskia siihen malliin, että otti päästä. Ohjasajeltiin sitten tielle ja hetken päästä jo kyytiin, eikä siinä sitten mitään ongelmia enää ollutkaan. Ainoa ongelma tuli kotiin kääntyessä, kun Korppu nyt vaan oli sitä mieltä, ettei se nyt niin tarkkaa voi olla, mistä sitä kääntyy ja hups kärryt olivatkin tien vieressä olevalla kivellä jumissa. No, se oppii kyllä ja tästäkin selvittiin ilman sen suurempaa draamaa.
Peikko käväisi Kotkan näyttelyssä eilen. Hirmuisen kuuma oli ja vaikka minä tykkäsinkin, olihan se koirille aika tuskaista. Oltiin tällä kertaa (liiankin) ajoissa paikalla ja istuskeltiin varjossa odottelemassa kehän alkua. Suurta menestystä ei saavutettu, mutta tällä kertaa Peikko sentään keskittyi minuun, eikä vaan kaikkeen muuhun. Ja oli taas niin super, kun tämä tuomari kopeloikin joka sentin tarkasti, nosteli ja väänsi, eikä Peikon ilme värähtänytkään. Löysällä narulla ihan seisoi paikallaan. Hieno Peikko. Luokassa oli kaksi koiraa ja Peikko jäi toiseksi. Molemmat saivat EH:n, vaikka kehäsihteeri meille sanoikin kehässä ERI. Kotona vasta arvostelusta katsoin, että EH siinä kuitenkin luki. No, ei haittaa. Kiva päivä kuitenkin.
 |
| Yleisnäkymää kehän suuntaan sieltä meidän varjopaikasta kuvattuna. |
Heti kehän jälkeen Peikko pääsi uimaan. Onni on huippu näyttelypaikka meren rannalla, missä tämän saattoi toteuttaa heti eikä vasta myöhemmin. Hetki hengailua ja kiireesti kotiin.
Huomenna taas työt jo kutsuukin. Onneksi on lyhyt viikko, kun Juhannusta pukkaa. Kylmää keliä on luvattu. Ei yllätä. Johan sitä viikon verran olikin ihan kohtuullisen lämmintä.
