Hampaat kuntoon ja taas uusi kämppis

Maanantaina (21.1.) oli tallilla viimein puolivuosittaisen hammashoidon aika. Sen siis piti olla jo marraskuussa, mutta peruuntui eläinlääkärin sairastuttua ja koska kyseinen eläinlääkäri on suosittu, aika siirtyi tänne asti. Aamulla ajelin tallille kovassa pakkasessa jo kymmenen aikoihin, kun olin onneksi vapaalla. Ajatuksena maastolenkki ennen hammashoitoa, vaan koska pakkasta tosiaankin oli yli 20 astetta, päädyin ohjasajamaan. Ponille siis silat selkään ja peltotielle hangessa pohraamaan. Itse siis kävelin auratulla tiellä, mutta "ajoin" Kamburin pellon puolella lumessa. Hyvää treeniä ponille ja rankkaa. Liian rankkaa tuumasi Korppu ja otti pitkät, kun oltiin pellon toisessa laidassa. Ja kun en osannut moista odottaa, lipesi ohjat käsistä. Sinne se painatti suoraan pihatolle ja minä jäin tarpomaan tietä pitkin perässä. Pellon yli yritin, mutta lunta oli niin paljon, ettei mitään järkeä. Soitto tallille, että ottakaa kiinni, jos tulee sinne. Vaan pihatolta sen hain loppujen lopuksi. Takaisin kahlaamaan joutui tyyppi, eikä enää yrittänytkään poistua paikalta. Riitti vissiin lumessa juokseminen jo, kun niin kiltisti kuunteli ohjaa.

Hampaissa ei mitään ihmeitä ollut, pieniä piikkejä vain, mitkä hiottiin pois. Pientä diasteeman alkua takana vasemmalla, mikä todennäköisesti kasvaa pois. Kariestilannekaan ei ole miksikään muuttunut. Samat pienet muutokset siellä on ienrajassa, mitkä on siellä olleet niin kauan kuin pysyvät hampaatkin. Hieman tietenkin jo ylempänä, kun hampaat kuitenkin kasvavat kokoajan. Sinne jäi poni ulkokarsinaan heräilemään, kun minä läksin kotiin lämmittelemään ja syömään. Myöhemmin kävin vielä palauttamassa sen pihattoon, kun olin ensin yrittänyt juottaa sitä ja kävelyttänyt hiukan, eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Aika vähän se joi, mutta joi kuitenkin. Kotona käytin vielä koirat pienellä pissalenkillä ja linnottauduin sen jälkeen sohvan nurkkaan. Rankkoja nämä vapaapäivät.

Tiistaina (22.1.) oli yhä hervottoman kylmä. Tottakai, kun olisi aikaa ulkoilla, niin sitten ei pakkasen vuoksi pysty. No, tallille kuitenkin ajelin, kunhan olin koirien kanssa lykkinyt ensin lunta pihasta lauantaisen sateen jäljiltä. Aiemmin en ole oikein ehtinyt, mutta nyt oli pakko, kun lisää lupailivat.  Tallilla olin vasta aika myöhään, mutta vielä valoisalla kuitenkin. Tälläkin kertaa ohjasajoin ponin, vaihteeksi kuitenkin peltobaanalla. Nyt en kävelyttänyt hangessa niin paljoa kuin edellisenä päivänä, mutta vähän kuitenkin. Korppu toimi oikein hienosti ja oli hyväntuulisen oloinen. Hieno auringonlaskukin oli ja muutenkin oikein mukavan rento kävelyhetki. Vaikka olikin ihan liian kylmä, jos minulta kysytään.

Peltoilun jälkeen Korppu sai ruokansa, kuten aina. Nyt sille aloitettiin samalla myös puhdistuskuuri. Kaikki keinot täytyy kokeilla, jotta laihtuisi, eikä puhdistuksesta ole muutenkaan haittaa. Ljúfurilla toimi hyvin, ilman ei oltaisi varmaan ihottumasta selvittykään. Saa nähdä, mitä vaikutuksia on Kamburille vai onko mitään. Nyt oli oikea aika kokeilla, kun on kaikki "myrkyt" taas joksikin aikaa annettu, eikä uusia ole näköpiirissä ennen kevään matolääkitystä.

Keskiviikkona (23.1.) oli taas työpäivä parin vapaan jälkeen. Tallille siis pimeällä tai ainakin melkein. Ponia hakiessani, olivat shettisorivarsat 2v ja 3v menossa juuri juoksutettavaksi laitumelle ja laitoin Korpun niiden joukkoon hiukan irrottelemaan. Vaan ei ne juuri irroitelleet, enempi nuuskuttelivat toisiaan ja nujusivat muuten vaan. Toki luntakin on reippaasti, varsinkin shettiksen mentäväksi. Ihan kivaa vaihtelua silti. Siitä vielä poni pihalle ja valjaisiin. Muutama kierros käytiin laidunpellolla ajelemassa aika verkkaisesti kylläkin. Tulihan kuitenkin vähän liikuttua, kun ei irtojuoksentelukaan niin innostanut.

Kuva tiistailta

Kotimatkalla käytiin taas koirien kanssa Siltakylässä pienellä lenkillä, kun autossa olivat taas joutuneet istumaan talleilun ajan.

Torstaina (24.1.) pyörähdin taas töistä tullessani hakemaan paketin matkahuollosta eli lähikaupasta. Pitkään haaveilemani komposiitti issikkajalustimet violeteillä kumeilla olivat saapuneet. Kokeiluun ne ei vielä menneet, mutta onhan ne nyt vaan hienot. Mitään ihmeitä ei tehty tällä kertaa, käytiin vaan ihan lenkillä vaihteeksi koko porukalla. Samalla tarkistettiin yksi peltotie kärryilyä silmällä pitäen. Se kun ei ole ollut aurattu, vaan nyt oli. Aurauskynnys siinä kyllä oli, mutta sekin ihan ylitettävissä. Mukava lenkki ja osittain rankkakin lumessa kahlailun takia. Siis kaikille, mikä ei ole ollenkaan huono juttu.

Perjantaina (25.1.) käytiin sitten kärryillä testaamassa aurausvallin ylitys ja hyvinhän siitä pääsi. Tehtiin siis Korpun kanssa pitkästä aikaa ihan kunnon kärrylenkki ja vaikka ei paljoa hölkkäiltykään, niin hiki tuli. Taitaa puhdistuskuuri vaikuttaa, kun hikoili jo kahden kilometrin kohdalla, vaikka pakkastakin kuitenkin oli jonkin verran. Tai sitten se on kipeä, mitä taas en usko, kun muuten on kuitenkin ihan normaali. Sitäpaitsi kakkaa tulee paljon ja se haisee erittäin pahalle, samoin pissa haisee voimakkaalle ja sitäkin tulee reilusti. Vähän se myös hankailee, muttei paljoa. Vaan sillä ei olekaan kesäihottumaa. Kaikki samat "oireet" oli Limpulla ja Ljúfurillakin kuurin aikana, alussa lähinnä. Joten ehkä Korpullekin on tästä hyötyä. Aika sen näyttänee.

Lauantaina (26.1.) olikin taas työpäivä, joten tallilla en käynyt. Koirien kanssa tehtiin lumitöitä illalla ja käytiin pienellä lenkillä sen jälkeen.

Sunnuntaina (26.1.) läksinkin sitten jo heti aamusta tallille. Auton mittari näytti matkalla parhaimmillaan -27, joten kauheasti ei mitään voinut ajatella tekevänsä siellä kyllä. Vaan mentävä oli, jotta ehti edes jollain tapaa ponin liikuttaa. Ja koska pakkanen, ohjasajoksihan se taas meni. Ensin tehtiin kyllä kentällä liinassa pientä pyörittelyä eli askellajit käskystä. Toimi ja kuunteli oikein hienosti, oikeassa kierroksessa vaan ei oikein laukka meinannut millään löytyä. Sitten pienen pieni lenkki tiellä ohjasajaen. Hieno keli oli kyllä, vaikka kylmä. Ei sentään enää ihan niin kylmä kuin tallille ajellessa.

Kun saatiin hommat tehtyä, poni pihattoon ja sitten jo kurvasikin tallin pihaan auto koppi perässään. Kopista purettiin pari kaviokasta, joista toinen muutti meidän pihattoon. Ensin katseltiin toisen kaveruksen juoksentelua uusien tarhakavereidensa kanssa, jonka jälkeen suunnattiin pihatolle.

"Vanha jengi" tutustuu tulokkaaseen.

Pojat olivat kovin kiinnostuneita uudesta kaverista, mutta rouva tamma taas oli sitä mieltä, että hittoon koko tyyppi ja hänen poikiaan ei ainakaan tulla yhtään tönimään tai mitään muutakaan. Jonkin aikaa siinä juoksivat tulokkaan perässä, muttei se kauaa jaksanut kiinnostaa. Tai kiinnosti, mutta "ei me ainakaan ton kavereiksi aleta" - tyylillä.

Klikkaamalla kuvaa, löydät koko albumin

Sen verran hyvältä tyypiltä vaikuttaa tämä tulokas, että eiköhän sekin porukkaan hyvin sopeudu. Tamma nyt vähän kiukuttelee, mutta sekin rauhoittuu varmaan nopeasti. Ihan hyvä porukka tämä on, toivottavasti pysyykin sellaisena.

Kotona olinkin sitten jo ajoissa. Illemmalla käytiin vielä koirien kanssa kaupassa ja lenkillä. Vaikka meinasi jäädä tekemättä sekin reissu, kun auto jäi lähtiessä jumiin pihalle. Tunnin verran yritin sitä irrotella huonoin tuloksin. Käytiin sitten koirien kanssa hiukan jäähdyttelemässä tuolla tien varressa, jonka jälkeen soitin naapurin apuun. Helpostihan se autolla nykäisten lähti Yariskin taas liikkeelle. Ja kauppaa kohti matka vei. Ja sinne lenkille, minne en sitten han valoisalla enää ehtinyt, kuten oli ajatus. Mutta käy se pimeälläkin, kun on katuvalot.

Lunta ja lenkkeilyä, eikä sitten paljon muuta

Maanantaina (14.1.) oli Korpun vapaapäivä. Töistä tullessa pyörähdin Karhulassa. Ensin Lidl, mistä mukaan tarpeellisten elintarvikkeiden lisäksi koirille (vilkku)valopannat. Oli halvat ja ladattavat, joten kestää sen minkä kestää. Lidlin jälkeen suuntana heppatarvikeliike Pikant. Ajattelin vain vilkaista topparatsastushousuvalikoimaa, kun vanhat alkaa olla entiset. No, ovatkin varmaan kymmenen vuotta vanhat, ettei siis ihmekään. Sielläpä sitten sattui olemaan puolella hinnalla vanhanmalliset ja juuri sopivankokoiset, jotka oli pakko ottaa mukaan. Jos ne ei niin nätit ole, niin ovatpahan ainakin lämpimät. Heräteostoksena lähti mukaan Korpulle pinkki halpisnaruriimu ohjilla. Kuva nyysitty netistä, eikä se luonnossa edes ole noin pinkki, enemmänkin marjapuuron punainen.

Illalla tehtiin koirien kanssa lumitöitä ja testattiin samalla valopannat. Hyvin näkyi ja ainakin toistaiseksi toimii myös. Oli ihan hyvä löytö, mistä tosin sain pienen vihjeen tutulta, mutta hänkään ei ollut varma, oliko jo olleet myynnissä aiemmin. Harmitti, kun en tajunnut ostaa myös Skorpanin kärryihin kiinnitettäväksi samanmoista. Lumitöiden jälkeen käytiin vielä kahlaamassa metsään pieni polun pätkä.

Tiistaina (15.1.) sitten tallille. Käytiin porukalla lenkillä, kun koiratkaan ei olleet lenkkeilleet edellisenä päivänä ja koska se helpottaa elämää, kun saa lenkitettyä kaikki kerralla. Varsinkin näin pimeällä, vaikka valoa kohti mennäänkin jo viiden minuutin päivävauhtia. Ja sen jopa huomaa. Tällä kertaa käytiin kuitenkin vain rauhallinen kävely aurattua tietä pitkin ja pieni matka kahlaten lumisella peltotiellä. Oli aika mukavaa, vaikka en pimeästä ja pakkasesta pidäkään. Mutta poni oli reipas ja iloinen ja koirat muuten vaan mukavia. Takaisin tallille palattuamme, treenattiin Korpun kanssa vielä selkäännousuja pihalla ihan vaan huvikseen ja siksi, kun se jossain vaiheessa vähän unohti, että liikkeelle lähdetään vasta kun saa luvan. Nyt ei kyllä sitä tehnyt, eikä ole tehnyt muutenkaan nyt tauon jälkeen.

Keskiviikkona (16.1.) taas tallipäivä. Tällä kertaa muistin ottaa mukaan myös Korpun uuden naruriimun ja päästiin kokeilemaan. Ensin näytti siltä, ettei se edes sovi päähän, vaikka näyttikin ihan reilulta. Niin reilulta, että otin cob-kokoisen, vaikka mietin ensin fullia. Onneksi se kuitenkin on kunnon naruriimusta poiketen aika venyvää mallia, joten ihan hyvin se sitten kuitenkin päähän mahtui. Kuski siis selkään ja kierros kentällä, vaikka ohjat näyttivätkin ihan liian lyhyiltä. Olihan ne lyhyet, mutta riittävät ainakin näin pikakokeilun perusteella. Ponikin toimi kuten aina eli mitään eroa en huomannut saippareilla tai riimulla ratsastukseen verraten. Vaan miksi olisikaan, kun avut kuitenkin tulee samoin kaikissa ja naruriimukin on tuttu jo ennestään.

Kokeilun jälkeen vasta harjattiin, laitettiin kärryt perään ja suunnattiin pellolle. Ensin kierros käynnissä, sitten liki kaksi ihan reippaassa ravissa, joka tällä kertaa kulki ihan hyvin eli ei tarvinut käskeä, vaan ravi jatkui itsestään kunnes pyysin käyntiin. Mikä lie virtapiikki iskenyt, mutta olipas kivaa. Vielä kierros käynnissä ja pihalle, mistä jatkettiin vielä tielle hetkeksi jäähdyttelemään, kun siellä on kevyempi liikkua kuin pehmeällä pellolla. Pellolla oltiin vain puolisen tuntia plus tiellä hetki, yhteensä ehkä noin 40 minuuttia. Sen verran oli pakkasta, että se oli juuri ja juuri siedettävä aika, yhtään ei olisi enempää voinutkaan istuskella.

Tallilta ajelin kaupalle ja kävin koirien kanssa siitä pienen lenkin. Saivatpahan taas nuuskutella ja hyvin ne väsähtikin, vaikkei oltu kuin puolisen tuntia.

Torstaina (17.1.) tuli taas lunta taivaan täydeltä koko päivän eli ohjelmassa oli lumitöitä, eikä sitten paljon muuta. Töistä tullessa kävin kyllä Lidlistä hakemassa valopannan Korpullekin kärryihin laitettavaksi, kun niitä vielä siellä oli. Ja koirien kanssa käytiin pienesti pyörähtämässä tuossa tien varressa lumitöiden jälkeen.

Perjantaina (18.1.) läksin tallille jo ajoissa töiden jälkeen ja ehdin kerrankin lenkille vielä valoisalla. Poni siis pikaisesti pihatosta, koirat matkaan ja lenkille. Ei me kovin pitkällä käyty, kun kylmä oli kun hitto, mutta kunhan edes vähän. Tehtiin Korpun kanssa ravisiirtymisiä, niin pysyttiin molemmat lämpiminä. Koirilla oli takit. Mutta olipa vaan kiva, kun ei tarvinut otsalamppua koko aikana, vaikka se taskussa mukana olikin. Pimeää oli jo tallille palatessa, mutta koska kuutamo, niin hyvin näki silti.

Huurteinen poni vastassa pihatolla.

Lauantaina (19.1.) minulla oli työpäivä, joten en ehtinyt tallille, kun lauantaisin talli suljetaan aiemmin. Koirien kanssa käytiin illalla lenkillä vain, eikä pitkällä niidenkään kanssa.

Sunnuntaikin (20.1.) oli työpäivä, mutta tallille raahauduin kuitenkin illalla. Poni pihatolta ja isolle laitumelle juoksemaan. Jonkin verran se alussa rallitti, muttei paljoa, kun hajut kiinnosti enemmän. Pari hankispurttia ja vähän hölkkää baanalla, mutta aika kesyä kaikkinensa oli toiminta. Tallin pihalla raaputin jäätyneet lumet pois ponista, kun yllättäen yöllä oli satanut taas lunta. Alkaisi riittää jo. Vaan turha toivo, ensi viikolla sitä tulee lisää lähes joka päivä. Sitten koirat autosta ja pienelle kävelylle. Ihana kuutamo valaisi, eikä otsalamppua tarvinut. Pakkasta parikymmentä astetta. Ei tuulta. Täydellinen lenkkeilykeli ja hyvä mieli, kunnes Peikko pyöri tuoreessa hevon(kura)paskassa ja likasi uuden takkinsa. Harmitti. Ja koska pakkasta, jopa takin lukko jäätyi kiinni niin, että sen joutui repimään päältä väkisin. Onneksi autossa oli BOT-takki sille, kun en haisevassa takissa sitä halunnut autoon ottaa ja ilman tulee odotellessa kylmä. Takki pääsi heti kotona pesukoneeseen.

Aika rauhallinen viikko, kun kolme päivää meni pelkästään töissä ja kotona, neljänä kävin tallilla, mutta vain kerran ajoin Korpun ja silloinkin kevyesti. Kun ei näin kovalla pakkasella vaan pysty kärryillä tai selässäkään istumaan. Toivotaan, että lauhtuu pian, kun illatkin jo kovaa vauhtia valostuu. Pääsisi sitten taas ihan kunnolla maastoilemaan ja lenkkeilemään muutenkin.

Sitten sitä viikonlopun viettoa jälleen

Lauantaina (13.1.) heräsin jostain syystä normaalia vapaapäivän aamua aikaisemmin. En valita, ilmakin oli hieno ja näin pääsin nauttimaan siitä enemmän. Pimeäähän vielä herätessäni oli, mutta kun aurinko sitten nousi, se paistoikin pilvettömältä taivaalta, eikä pakkastakaan juuri ollut. Hiukan tuuli kyllä, mutta se nyt ei ole uutta.

Tallille sitten jo hyvissä ajoin aamupäivällä ja poni pihatolta. Uudet valjaspehmusteet pääsi tositoimiin, kun valjastin Korpun taas kärryjen eteen. Tällä kertaa suunnattiin ihan tielle lenkkeilemään, vaikkei sielä kärryjen kanssa kauas pääsekään. Peltotiet ja muut vastaavat kun on auraamatta ja vaikka siellä muuten vielä etenisikin jollain tapaa, niin aurausvallit estävät tehokkaasti sinne pääsyn. Nytkin siis käytiin kiertämässä heinäpellot tietä pitkin, jonne tuuli oli pöllyttänyt lunta paikoitellen ihan reilustikin, vaikka tie olikin aurattu. Sieltä jatkettiin kylälle niin kauas kuin aurattua tietä riitti. Siellä ympäri ja takaisin, kiertämättä enää peltotien kautta. Yhteensä matkaa kertyi 5,5 kilometriä ja reilu tunti, kun käveltiin koko matka. Kovin nihkeästi liikkui teiniheppa, vaikka valitsikin aina mielummin kotoa poispäin vievät tiet, jos sai siihen mahdollisuuden. Siloihin jätin laittamatta extra-pehmusteen ja rintaremmin pehmustekin on nyt ohkaisempi kuin ennen, joten voi olla että tuntui oudolta. Tai sitten ei vaan huvittanut. Extrapehmuste on nyt kyllä palautettu takaisin, oli siitä hyötyä tai ei.

Tallilla vierähtikin mukavasti nelisen tuntia kaikkinensa ja koska keli oli huippu ja vielä valoisaa jonkin tovin, kun kotiin pääsin, lähdettiin saman tien koirien kanssa lenkille. Aurinko oli toki jo laskemaisillaan, mutta ihan hyvin ehdittiin valoisalla heittää koko lenkki. Nappasin vain pikaisesti muutaman pähkinän taskuun lähtiessä, kun en ollut syönyt kuin aamuvarhaisella aamupalan ja sitten mentiin. Muitakin oli liikkeellä, mikä on varsin harvinaista. Aika rauhassa täällä yleensä saa lenkkeillä. Kaksi koiran ulkoiluttajaa tuli tällä kertaa kuitenkin vastaan ja yksi tuli perässämme. Vaan ei ne meitä haitanneet. Hieno ilma ja mukava lenkki. Koiratkin osasivat käyttäytyä oikein oivasti, eikä tarvinut kai kertaakaan kahta kertaa käskeä, jotta luokse juoksivat. No, eipä yleensäkään, vaikka on niitäkin hetkiä joskus toki.

Sunnuntaina (13.1.) heräsin taas ihan liian aikaisin. Silti en jaksanut raahautua tallille ennen puolta päivää. Sinne päästyäni, lappasin lantaa tallikaverin kanssa, ennen kuin otettiin ponit mukaan. Tällä kertaa Korppu sai satulan selkäänsä ja painuttiin baanalle. Pellolle suunnittelin meneväni, mutta siellä oli sen verran ruuhkaa, että katsoin parhaaksi mennä muualle. Maastoon siis. Ihan vähän hidasteli ja mutkitteli poni tallin pihasta lähtiessä, mutta eteni kuitenkin ilman mitään vääntöä. Kunhan ilmaisi mielipiteensä. Parin sadan metrin päässä reipastui ja kipitteli ihan reippaasti korvat hörössä eteenpäin. Pihattokaveri saatiin kiinni kilometrin kohdalla ja käveltiin loppu lenkki yhdessä. Kovin rento ja hyväntuulinen poni oli matkassa tällä kertaa ja kävelikin ihan reippaasti, vaikkei ravi maistunut tänäänkään. Vaan selvästi oli valjaissa vika kärryjä vetäessä, kun oli niin nihkeä, koska nyt oli ihan eri tuntuinen. Eikä kuskinkaan jalat kipeytyneet tällä kertaa, kun muistin pidentää jalustimia ennen lähtöä.

Pakkasta liki 15 astetta ja huurteinen poni, joka oli jo lähtiessä hikinen, kun olivat vetäneet pihatolla rallia vähän ennen lähtöä. Oikean puoleisen kuvan otti Fanni Snellman.

Tallilta tultuani, lähdettiin taas koirien kanssa saman tien lenkkeilemään, jotta ehdittiin vielä valoisalla. Ja hyvin ehdittiin taasen, vaikkei niin kirkasta ollutkaan kuin lauantaina. Mutta tehtiin lyhyempi lenkki. Tarkoitus oli tehdä vielä lyhyempi, mutta metsätielle on vedetty ladut ja sinne oli juuri samaan aikaan menossa porukkaa koiran kanssa, joten me jatkettiin sitten tietä pikin. Ei huono sekään. Kotona ruokaa ja rentoilua, kunnes illemmalla vielä apsille kokoustamaan. Lumisadekin alkoi taas. En tykkää.

Vuoden varrelta

Vuosi 2018 on pitänyt sisällään paljon ihania hetkiä, mutta myös itkua ja surua. Paljon on opittu matkan varrella, vaan paljon on vielä opittavaakin. Hyvin paljon, mikä on ihan kiva asia. Oppiminen on antoisaa ja pitää harrastuksen mielenkiintoisena.

Tammikuu meni lähinnä Ljúfuria hoidellessa Se tutkittiin heti kuun alussa ja sillä todettiin puhkuri. Ensimmäiset lääkkeet eivät auttaneet oikein mitään, mutta kortisoni tuntui viimein purevan ja oireet helpottivat. Päästiin taas lenkkeilemään senkin kanssa. Kelit olivat vaihtelevat ja liikkuminen aika taluttelu painotteista kaikkinensa. Kambur pääsi kuitenkin aisojen väliin jonkun kerran, mutta meno ei oikein maistunut. Ei se kipeältä vaikuttanut, mutta oli kovin vetämätön kuitenkin. Matka kohti maastoratsua alkoi myös yhdistetyllä ratsastus/talutus lenkillä.

30.1.2018

Helmikuussa oli kylmä, ihan kunnon talvi. Liikuttiin silti ahkerasti ja Ljúfurkin oli hyvässä kunnossa ja pääsi peräponiksi pienille kärrylenkeille. Jonkin verran myös ohjasajettiin ja pientä ratsutreeniäkin tehtiin Korpun kanssa. Korpulla oli myös jotain pientä teiniangstia havaittavissa. Mahat ei oikein tykänneet kummallakaan muovitetusta heinästä, mihin siirryttiin tammikuun lopulla. Korpulla puhkesi kaviopaise ruununrajasta, muttei aiheuttanut oireilua. Oireiluahan oli syksyllä, joskaan siihen ei silloin syytä löydetty.

Maaliskuussa pakkaset jatkuivat, kunnes puolivälissä kuuta alkoivat hellittää. Tilalle tulivat lumi- ja vesisateet. Kamburin uhmaikä oli varmaan pahimmillaan, koska sen kanssa keskusteltiin asioista ohjasajon merkeissä aika ahkerasti. Se myös yritti tulla pihatolta aidoista läpi, kun jäi yksin. Hätää sillä ei tuntunut olevan, kunhan vain olisi halunnut mukaan. Loppukuusta taas pakasti ja jokapaikka oli peilijäässä, kunnes alkoi taas sulaa. Päivisin saattoi sataa lunta ja öisin oli kovia pakkasia. Normi kevättalvi siis. Ponit liikkuivat lähinnä laitumella irtona juosten. Ljúfurin kunto myös suorastaan romahti, heti kun kosteat kelit alkoivat. Oli pakko alkaa miettimään lopullista ratkaisua. Karvaa lähti molemmista jo hurjasti. Kambur alkoi lenkkeillä enemmän ihmisten ilmoilla hakemassa kokemuksia.

Maaliskuussa myös koirat harrastivat hiukan muutakin kuin lenkkeilyä ja kotitottista. Käytiin alaosaston treeneissä Kouvolassa tutustumassa pallopaimennuksen saloihin. Noah ei oikein keskittynyt, mutta hauskaa sillä tuntui olevan. Peikkokin jaksoi tätä tehdä ihan hyvin ja tuntui jopa oppivan.

Huhtikuussa lähinnä ulkoiltiin. Valo ja lämpö lisääntyivät, lumet sulivat ja vaikka pakkasta olikin öisin ihan reilusti, kevät eteni muutamasta takapakista huolimatta. Korppu joutui taas oikeisiin töihin eli ajettiin, ohjasajettiin ja vähän ratsastettiinkin. Se teki myös pitkiä lenkkejä koirien kanssa uusissa maisemissa opetellen moottoritien ylitystä ja alitusta ja siedättyen samalla kaksipyöräisiin moottoriajoneuvoihin, mitkä myös ilmestyivät liikenteeseen. Ljúfurin kunto ei ollut kummoinen ja sitä viimeisen päätöksen tekoa ajateltiin päivin ja öin. Ja itkettiin tuhansia litroja kyyneleitä. Viimein syntyi päätös antaa sen vielä mennä laitumelle, mutta ihan kunnon mukaan laittaa sitten pois, viimeistään syksyllä kun kosteus väkisinkin lisääntyy. Helpotti, kun sai tehtyä päätöksen.

Toukokuussa olikin jo täysi kesä. Lämpötilat parhaimmillaan +30 ja aurinkoa. Parasta. Koirat pääsivät uimaan paljon ja ponitkin kävivät puljaamassa uittomontulla. Ljúfur lenkkeili kevyesti kelien mukaan, mutta Kamburilla oli tehokuuri maastomopon virkaa silmällä pitäen eli aktiivisempaa ratsutreeniä. Maastoiltiin matkaa pidentäen ja kokeiltiin myös ravia, johon ei tasapaino vielä riittänyt. Hyvin meni kyllä muuten ja kaverin kanssakin tehtiin yksi lenkki. Muutenkin teiniponissa oli virtaa vaikka muille jakaa ja kärryillessä uhkasi ajoittain kadota ihan jopa jarrut. Kamburilla kävi myös hieroja ja jotain pientä jumia sillä olikin, muttei mitään ihmeitä.

Koirien kanssa osallistuin mudiporukan treenipäivään, mudimiittiin, alkukuusta Kouvolassa. Oli kivaa ja oppia mudin mielenliikkeistä tuli ihan roppakaupalla. Molemmat pojat pääsivät tekemään esineruutua, mutta muuten keskityin lähinnä kuvaamiseen, juoruamiseen ja oppimiseen. Metsässä meni puolet päivästä ja toinen puoli tottiskentällä.

Kuukauteen kuului myös viikon kesäloma ja Loviisan ravit, kaiken sen ulkoilun lisäksi. Koirienkin kanssa tuli mudimiitin innostamana treenattua pienesti. Peikolla riitti intoa taas vain hetkeksi, jonka jälkeen oli pakko pitää paussia. Aika hyvin edettiin jo, ennen kuin into sitten lopahti.

Kesäkuussa koitti vihdoin odotettu päivä, kun hevoset laukkasivat laitumille. Ikävää siinä oli vain se, että pojat piti erottaa toisistaan. Syitä tähän oli muitakin, mutta suurin syy oli se, että halusin niiden oppivan olemaan erossa toisistaan, ennen kuin Ljúfurin hetki koittaa, niin on sitten helpompaa. Ja samalla Korpun toivottiin laumautuvan hyvin suunniteltujen pihattokavereidensa kanssa. Korppu meni siis isoon ori/ruuna laumaan, joka ei ollut tänä vuonna kyllä kovin iso, vain seitsemän jäsentä. Ja Ljúfur jäi pihaton laitumelle. Jo viikon kuluttua laitumelle laskusta, osallistuimme Korpun kanssa lähitallin maastotaitokisoihin ajaen. Todella hyvää kokemusta nuorelle ja vaikka ensin olikin vähän jännää, rauhoittui herra nopeasti ja toimi esimerkillisesti radalla. Myös hammaslääkäri kuului teinihevoisen alkukuun ohjelmistoon. Jalatkin hiukan turvotteli, muttei oireilleet muuten.

Koirien kesäkuuhun kuului pientä treeniä ja lenkkeilyä. Noah rasittui selvästi pyöräilystä ja/tai uinnista ja onnuskeli vähän. Noahilla kävi myös morsian, muttei hommasta oikein tullut mitään. Yrityksen puutteesta ei kyllä ollut kiinni. Harmitti. Ljúfur voi hyvin, muttei juuri liikkunut. Sekä ihottuma että puhkuri olivat lähes oireettomia. Viimeistä matkaa siirrettiin taas eteenpäin.

Heinakuussa oli helteistä eli lenkkeiltiin se mikä voitiin ja kärryteltiin sitten iltamyöhällä viikonloppuisin. Korpun ratsutreenikin jatkui. Uimassa kävivät sekä koirat, että poni. Ljúfur jatkoi laidunlomaansa. Molemmat pojat saivat uusia kavereita laitumelle. Korppu oli myös jäsenkorjaajan hoidettavana ja olikin aika jumissa takaosastaan. Selkeästi liikkui paremmin ja mielummin hoidon jälkeen, vaikkei ihan kuntoon vielä yhdellä hoitokerralla tullutkaan.

Elokuussa helteet jatkuivat ja liikunta pysyi aika maltillisena, sekä koirien että ponienkin kohdalla. Tietkin olivat kivikovia. Jäsenkorjaaja kävi toisen kerran ja nyt saatiin Korppu kuntoon. Oli hiukan tullut takapakkia edellisestä kerrasta, muttei paljoa. Ratsutreenit jatkuivat. Ja minulla alkoi viimein loma.

Syyskuussa jatkuivat yhä kesäiset kelit. Syyskuussa myös tapahtui paljon. Jäsenkorjaaja kävi kolmannen kerran ja Korppu tuntui olevan kunnossa. Hevoset päätettiin ottaa yht'äkkiä laitumelta ja tulikin hätä ja kiire järjestää Korpulle joku paikka, kun sitä ei omaan pihattoonsa voinut laittaa. Se sai sitten luvan muuttaa siksi aikaa kuin tarvis, Hugon ja Leevin kaveriksi. Sitten järjestettiin kiireaikataululla Ljúfurille viimeinen matka, mikä ei ihan helpolla käynyt. Järjestely kun oli kyllä aloitettu, mutta koska minusta riippumattomista syistä, sitä piti kiirehtiä, niin teetti vähän töitä. Ljúfur lopetettiin 24.9. metsästäjien toimesta ja se sujui kauniisti ja nopeasti. Kiitos siitä. Vielä samana iltana muutti Kambur pihattoonsa ja sekin sujui hienosti. Muuten arki jatkui normaalina. Kamburin ratsutreenit jatkuivat ja liikuttiin ahkerasti kärryillä ja taluttaen. Koirien kanssa käytiin Orimattilassa askellajikisoissa katselemassa.

Ikuisesti vapaa 1997-2018

Lokakuussa alkoi viimein kelit viiletä, vaikka normaalia lämpimämpiäkin päiviä vielä oli. Pihatolta muutti karsina-asukki talliin ja laitumen portti suljettiin. Jäljelle jääneet kaverukset alkoivat saada olkea heinän seassa, koska molemmilla oli painoa kertynyt ihan liikaa. Laitumen porttikin avattiin vielä päiviksi loppujen lopuksi. Korpun kanssa treenattiin WE-kisoja varten etuosakäännöstä ja peruutusta ihan ahkerasti ja myös maastoiltiin, sekä selästä että kärryillä, talutuslenkeistä puhumattakaan. Illat pimeni vauhdilla ja siirryttiin taas talviaikaan.

Marraskuussa laitumen portti suljettiin lopullisesti ja loppujen lopuksi ponit saivat verkotetun paalin, kun ruokinnasta oli hiukan vääntöä. Myös kelit alkoivat viimein olla syksyiset, sateista ja pimeää. Heti kuun alussa oli myös WE-harjoituskisat, joihin osallistuin Korpun kanssa ratsain. Poni toimi juuri niin hyvin kuin osasi ja oli tosi hieno. Ylpeä sai olla. Pihattokaveri ähkyili ja Korppu joutui olemaan pari päivää yksin pihatolla. Mopopojat myös pelästyttivät sen lenkillä ja se lähti elämänsä ensimmäisen ja toistaiseksi myös viimeisen kerran käsistä. Muuten tämäkin kuukausi sujui lenkkeillen tavalla tai toisella. Koirien kanssa sienestettiin paljon, koska suppilovahveroita oli hurjasti.

Joulukuussa saatiin viimein Korpulle uudet tossut, Flex Horset, joita jo kovasti oltiin odotettu. Ensilumikin satoi ja taas suli. Pysyvä lumikin satoi kyllä myöhemin ja syksy muuttui talveksi. Lenkkeily jatkui tavalla jos toisellakin ihan kelien mukaan. Ratsuiluista Korppu oli tauolla kisojen jälkeen ihan kokonaan tarkoituksella, mutta tauko venähti vähän liiankin pitkäksi. Perinteinen Tapaninmaasto mentiin kuitenkin ratsain. Pojat saivat pihattoon täydennystä, kun P.R.E - tamma muutti tallillemme. Jouluna oltiin Kouvolassa koirien kanssa, kuten yleensäkin. Joulunalusviikon olin myös lomalla. Uusivuosikin sujui hyvin, sekä koirien että ponin osalta.

Niin se vuosi vierähti. Surun ja luopumisen vuosi, mutta myös ilon ja oppimisen vuosi. Paljon on elämään saapunut uusia tuttavuuksia ja tärkeiksi muodostuneita eläinystäviä. Toivottavasti tämäkin vuosi 2019 on vähintään yhtä hyvä. Mitään suuren suuria tavoitteita ei vuodelle ole. Jos terveinä pysytään, niin se riittää. Korpun ratsutreenien toivon toki edistyvän ja ratsastuksesta tulevan rutiinia taas minullekin. Muutamat harjoituskisat ehkäpä ja jos vaikka koirienkin kanssa jaksaisi  aktivoitua, ei olisi pahitteeksi sekään. Mitään stressiä en kuitenkaan aio ottaa, tehdään sitä mikä hyvältä tuntuu ja jos ei tunnu, ei tehdä mitään.

Uusia hankintoja ja paljon lunta

Maanantaina (7.1.) oli tallivapaapäivä, koska Korpullakin oli jäsenkorjauksen jäljiltä lepopäivä. Aika laiska päivä muutenkin. Töistä tullessa kävin vähän ostoksilla, kun Peikko tarvitsi takin. Uusi ToppaPomppa kirkkaan värisenä lähti mukaan. Siitä olin jo haaveillut tovin, mutta nyt vasta sain ostettua. Kävin vielä heppatarvikeliikkeessä. Sieltä lähti mukaan Korpulle ADE-vitamiini ja koirille pellavansiemenöljy. Kennel Rehuun olin vielä menossa juurikin tuon öljyn takia, joten se pysähdys jäi sitten tekemättä, kun se tuli jo ostettua.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa kylällä lenkillä. Ajatus oli käydä hakemassa asiamiespostista pari pakettia, mutta tajusin vasta matkalla kellon olevan jo liian paljon ja paikka kiinni. Käytiin sitten vain lenkillä, vaikka oltaisi me käyty muutenkin. Kiva lenkki, vaikkei niin kovin pitkä, ja väsytti koirat aika mukavasti, koska taas ne hajut.

Peikko ja Peikon uusi takki. Väri on kyllä luonnossa kirkkaampi.

Tiistaina (8.1.) hain kotimatkalla paketit. Olin tehnyt jo joulun aikaan tilaukset Hööksiltä (satulavyö) ja Horzelta (heijastinkorvahuppu, fleeceloimi enkkuraidoilla, lämpöhame) ja ne tulivat molemmat vasta nyt samaan aikaan. Tallille sitten testaamaan. Fleece oli hyvä ja korvahuppukin, mutta satulavyö oli kuin olikin liian lyhyt. Sitä jo hiukan pelkäsinkin, mutta hölmö kun olin, niin tilasin silti numeroa pienemmän kuin käytössä olevat. Harmi. Niin ja hamekin oli hyvä, vaikka just nyt ei sillä niin käyttöä olekaan. Vaan kun halvalla sai.

Lenkilläkin sitten käytiin, koirat ja Korppu. Tiet oli tosi liukkaat, vaikka oli satanut lunta. Vaan kun sitä tuli ja tuli ja tuli, niin tiet oli vedetty lingolla puhtaaksi ja se se vasta liukkautta tietääkin. Siellä vielä jää alla, niin ei muuten pysynyt pystyssä edes nastoilla. Korpullekaan en laittanut tossuja, kun en älynnyt, että olisi liukasta. Onneksi sekin on jo oppinut jonkin verran passaamaan pitävää maata kavioidensa alle, vaikkei vielä niin taitava olekaan mitä Ljúfur oli. Hyvin me pärjättiin, vaikka pari kertaa nurin meninkin ja Korppukin liukasteli vain vähän.

Kotona oltiin vasta kahdeksan maissa ja siellä odottivat vielä lumityöt. Lumisade alkoi aamulla ja jatkui yhä, mutta koska illalla pakasti, oli sitä helpompi lykkiä kuin aiemmin märkää suojalunta. Hyvin siis passattu sen puolesta. 

Keskiviikkona (9.1.) otettiin kuvia ponista. Maanantaina laitoin viestiä Ghost-satuloiden maahantuojalle, kun sellaisesta olen haaveillut jo pitkään ja sain erittäin asiantuntevan vastauksen. Pyysi kuvia ponin selästä, jotta saa arvioitua sopiiko ko. satulamallit ylipäätään ollenkaan. No, kuvia otettiin. Pimeällä hieman haasteellista saada kunnon kuvia ja kun tasaista alustaakin on vaikea löytää, koska tallin pihassa maa viettää yhteen jos toiseenkin suuntaan. Saatiin kuitenkin otettua muutama säällinen kuva, jotka sitten myöhemin illalla lähetin.

Kuvien oton jälkeen, ähräsin Korpulle valjaat niskaan ja kärryt perään ja painuttiin peltobaanalle urheilemaan. Lumisadekin oli vihdoin lakannut, vaikka pieni kuuro tulikin pellolla ollessa. Reilu viisi kierrosta ja noin 4,5 kilometriä tuli treenille mittaa, kun baana on noin 800m pitkä. Ravailtiin parin kilometrin verran, joista reilu kilometri putkeen, sen jälkeen pätkittäin. Ihan hyvä treeni, vaikkei niin pitkä. Oltiin vain nelisenkymmentä minuuttia liikkeellä kaikkinensa.

Koirat kävi vain takamettässä kahlaamassa vähän hangessa, kun en lumitöitäkään enää jaksanut tallilta tultua tehdä. Kellokin oli jo vaikka mitä.

Torstaina (10.1.) tein sitten ne lumityöt ihan rauhassa, kun pidin taas tallivapaan. Jotenkin kauhean kiire viikko töissä ja jatkuva väsymys. Vaan lumityöt tehtiin. Peikolle laitoin päälle uuden Pompan, vähän niin kuin kokeeksi ja kun pakkastakin oli. Se kun yleensä istuskelee vain paikallaan, kun lykin lumia. No, nyt oli pihassa käynyt joku elikko tai muu, kun molemmat menivät nenät maassa nuuskutellen oikeastaan koko ajan. Noah kävi välillä vähän haukahtelemassa kolalle, heitin pari lumpparia metsään ja niiden kanssa se sitten viihtyi muun ajan, kun ei nuuskutellut. Muuta en sitten juuri tehnytkään koko illassa. Pomppakin pelitti hyvin Peikon päällä. Pysyi hyvin paikallaan, vaikkei siinä ole jalkaremmejä takana. Istuu hyvin, mutta menee sinnekin hangessa lunta rintaläpän alle, vaan eipä sellaista varmaan olekaan, mihin ei menisi.

Satula-projektista sen verran, että maahantuojalta on saatavissa demosatuloita kokeiltavaksi. Mietin ensin, etten sellaista ota, vaan otan riskin ja tilaan suoraan. Vaan päätinkin sitten kuitenkin toisin. Demosatula on siis tulossa kuun vaihteessa, kun on juuri nyt varattuna. Sen verran on kuitenkin kaikkea, mitä pitää ottaa huomioon, että parempi näin. Täytyy sitten taas ottaa tehokuuri ratsastuksessa silloin, että saa satulasta kaiken irti. Siitä saa kuitenkin sitten vuokrahinnan hyvitettyä, jos satulan tilaa, joten häviän vain postikulut. Niin ja Korpulla on kuulemma helppo selkä, ainakin näitä satuloita silmällä pitäen.

Perjantaina (11.1.) sitten taas tallille. Piti kyllä ensin ottaa vähän lepiä ja lähtö venähti. Töistä tullessa olin hakenut matkahuollosta viimeisen tilaamani lähetyksen, Hevarilta valjaisiin uudet pehmusteet, kun vanhat alkaa olla jo niin kuluneet. Samalla, heräteostoksena taas, tuli tilattua myös ratsastusheijastinloimi (kuva Hevarin sivuilta), kun halvalla sai. Tarvii sitä joskus, jos ei nyt vielä. Se on kuitenkin toppamalli, joten tarve voi olla vähäisempi kuin tavallisella, joka meillä jo olikin Limpun perintönä.

Tallille mentyäni, vaihdoin valjaisiin uudet pehmusteet ja pakkasin vanhat autoon. Tulivat kotiin pestäväksi ja säilöön vastaisuuden varalle. Sen jälkeen poni pihatosta ja pikainen harjaus, tossut ja heijastimet jalkoihin, koirat autosta ja tien päälle. Ei me pitkää lenkkiä tehty, kun kello oli jo sen varran paljon, sellaiset kolmisen kilometriä ehkä yhteensä. Mutta tulipahan koirat lenkitettyä edes jotenkin ja Korppu pääsi vähän tuulettumaan. Ja taas oli kello jo vaikka mitä, ennen kuin kotiin ehdin. Vaan nyt sillä ei ollut väliä, kun kuitenkin perjantai. Loppuilta meni tv:tä katsellessa ja surffaamalla netissä.

Tästä se taas lähtee, tämä vuosi

Uusivuosi meni rauhallisesti. Kovin vähän paukkui aikaisempiin vuosiin verrattuna, ihan pari rakettia vain ammuttiin lähinaapureista. Meillä taisi pahin pauke olla edellisenä iltana jo, kun kyläläiset pelkäsivät ettei myrsky salli paukuttelua enää aattona. Vaan koirat oli ok, joten ihan sama. Ja talliltakin tuli viestiä, että pihattolaiset voivat hyvin, eivätkä panikoi.

Tiistaina, uudenvuoden päivänä, 1.1.2019 ei mitään ihmeitä puuhattu, normaalia vapaapäivän viettoa. Tallille menin iltapäivällä ja käytiin ponin ja koirien kanssa lenkillä. Takaisin tallille palattiin vasta hämärällä. Poni oli ihan ok, eikä paukkujakaan enää kuulunut. Ei me mitään pitkää lenkkiä tehty, ihan sellainen normi neljä kilometriä vain, muttei ollut tarkoituskaan mitään hikilenkkiä tehdä. Vettäkin satoi ja tuuli, mutta minkäs teet.

Ensi kertaa lenkillä 5-vuotiaan kanssa. 

Keskiviikkona (2.1.) oli minulla siivouspäivä ja elukoilla lepopäivä. Ulkona myrskysi, taas, ei kiinnostanut lähteä mihinkään ja kun siivotakin piti, niin hyvin kävi. Ei siis mitään kerrottavaa.

Torstaina (3.1) sitten taas tallille ja lenkille porukalla eli rauhallisesti on tämä vuosi alkanut. Lunta oli taas tullut, joten osittain joutui kahlaamaan, kun ei viitsitty tiellä kävellä koko matkaa. Tie kun on pohjaltaan jäässä ja kun lumet oli aurattu, niin aika liukasta oli. Tossuja en pukenut, kun en ajatellut että lumisateen jälkeen olisi niin liukasta ja kun vaan pieni lenkki heitettiin. No, oltiin me tunnin verran silti.

Perjantaina (4.1.) taas tavallinen tallikeikka. Korppu vaikutti vaisulta ja hiukan köhi harjatessa. Olivat eilen saaneet uuden paalin ja viimeiset kuivaheinäpaalit saattavat olla pölyisiä, joten en huolestunut, ainakaan paljoa. Poni vaan liinan päähän ja pellolle kahlaamaan hankeen, jotta saadaan limat irti. Ensin se liikkuikin ihan reippaasti, mutta alkoi sitten kiukutella. Korvat luimussa, pää pystyssä ja häntä huiskien eteni, kun käski, muttei olisi halunnut. Ravia ei yhtään. Pyöriteltiin silti hetki, kunnes siirryttiin kentälle vielä hetkeksi. Siellä kevyemmällä pohjalla kokeiltiin, muttei tilanne siitä muuttunut. Jotain on siis vialla. Onneksi jäsenkorjaaja tulee sunnuntaina. Toki se räkäisyyskin voi vaikuttaa, vaikkei se näennäisesti räkäinen olekaan, mutten jotenkin usko. Enempi epäilen, että hangessa tarpominen oli rankkaa ja jos siellä lihaksistossa jo jotain on valmiiksi, niin ei tunnut kivalta. Seuraillaan.

Kentällä tehtiin vielä vähän peruutuksia maasta käsin namipalkalla ja se oli ponista kivaa. Periaatteena siis mahdollisimman pienellä vihjeellä peruuttaa ja lopuksi peruutti jo melkein ajatuksella. Ihan hieno poika. Toivotaan, että on kunnossa, eikä mitään oikeaa vikaa ole jossain piilossa.

Lauantaina (5.1.) oli aivan huikea talvinen päivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pakkasta kymmenen asteen hujakoilla. Liian kylmää minusta, mutta auringon paiste teki siitä sentään ihan siedettävää. Enemmän kuin siedettävää. Tallille lähdin puolilta päivin ajatuksena ajaa Korppu pellolla, jos se on kunnossa. Ihan normaalilta vaikutti, kun hain sen, joten kärryt perään ja menoksi. Tossutkin laitoin varmuuden vuoksi, kun lunta laidunpellolle auratussa radassa ei paljoa ollut ja pelto oli kuitenkin osittain lumen alta jäässä. Pari ensimmäistä kierrosta meni reippaassa temmossa. Niin reippaassa, että laukkapätkällä liian löysälle jättämistäni etusten tossuista toinen luiskahti pois jalasta. Jäi kyllä nilkkaremmin varaan heilumaan. Tossu takaisin jalkaan ja molempien kiristys ja taas mentiin. Yhteensä matkaa tuli 5,5 kilometriä ja melkein puolet hölkkäiltiin. Hiki tuli ponille, mutta tossut pysyivät kyydissä.

Paparazzi iski, kiitos @Tuuli

Koirien kanssa käytiin myöhemmin illalla Karhulassa asioilla ja samalla lenkillä. Oli ihan kivaa, vaikkei me pitkää lenkkiä tehty, kun kello oli tosiaan jo sen verran paljon ja piti kauppaankin ehtiä. Hyvin ehdittiin,  mutta lenkki jäi kyllä hiukan suunniteltua lyhyemmäksi.

Sunnuntaina (6.1.) oli sitten taas Korpulla korjauspäivä eli jäsenkorjaaja tuli käymään, kun tarvetta oli. Viimeksihän ei ollut mitään tekemistä, nyt taas samat tutut paikat takana kaipasivat hiukan fiksausta. Tällä kertaa Korppu käyttäytyi hyvin, vaikka alkoikin olla loppua kohti levoton. Silloin kun teki kipeää, se pureskeli karsinan edessä roikkunutta loimea ja kun helpotti, melkein nukkui. Laseriakin joutui taas käyttämään. Lepoa loppupäivä ja seuraava, katsotaan sitten miltä näyttää. Jäsenkorjaaja on tulossa kuukauden kuluttua taas tälle suunnalle, joten jos tarvetta vielä on, saa kätevästi taas hoidettua. Toivottavasti ei ole. Viimeksi tarvittiin kaksi käyntiä, muttei se nyt ollut paha. Silmällä näytti kuulemma ihan hyvältä, mutta kädet paljasti sitten ongelmakohdat. Viimeksihän ongelma paljastui jo silmillä. Samalla sain ihan pyytämättä mielipiteen kavioista. On kuulemma oikein hyvät, minkä kuuleminen lämmittää aina mieltä, itse kun ne olen hoitanut. Samainen tyyppi siis myös vuolee kengättömiä ja sovittaa bootseja.

Kun ei kuvia tullut otettua, saa tämä lauantaina otettu perus peppukuva kelvata.

Korppu hoidettiin ensimmäisenä, jonka jälkeen syötin sen ja vein pihatolle, missä lappasin kuorman lantaa samalla. Kolme muutakin hevosta/ponia oli hoidettavana ja jotenkin kummasti lähdettiin viimein kaikki samaan aikaan pois kuin jäsenkorjaaja. Oli kiva jutella, kun yleensä ei ole oikein aikaa. Illalla käytiin vielä koirien kanssa käpsyttelemässä ihan oman kylän peruslenkki. Siinä se sitten taas oli, viikonloppu. Ja vuoden ensimmäinen viikko.