lauantai 31. elokuuta 2013

Haaste

Sain kesäkuvahaasteen blogista Wiikinkiponit.

Haasteen säännöt:
Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla, ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama.

Ja haasteen saavat seuraamani blogit, jotka eivät tietääkseni vielä haastetta ole saaneet. 

Piristeen penteleet
Eläinkatraan elämää
Paso a Paso
Kaikenmaailman Karvakorvia
Koiruuksia, Kamerointia ja Muuta mukavaa
Sveitsiläisten elämää

Kuvat tulevat siis tässä

Meri

Svartholm

Pätevä

Ryhmä

Helle

Huoli

Luottamus

Kiitos Ansku, tämä oli ihan mukava projekti kiireenkin keskellä. Ja blogihistoriani ensimmäinen (ja ainoa) haaste :)


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kovaa kyytiä kohti syksyä, vaikka ei olisi niin väliksi

Syksyä kohden mennään kovaa vauhtia. Muutama hyvinkin syksyinen päivä on jo ollut, kylmää ja sateista. Ja mikä pahinta, valon määrä vähenee huimaa vauhtia. Eilen jäin iltalenkillä suustani kiinni ja suorastaan järkytyin, kun pimeä meinasi yllättää, eikä kello ollut vielä yhdeksääkään. Hyvin ehdin kuitenkin kotiin ennen pimeää ja hämärässä näki vielä ilman otsalamppua laitella hevosten tarhaheinät valmiiksi aamua varten. Mutta kyllä masentaa. Minä en vaan pidä pimeästä.

Muttei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Nimittäin syksyssä. Meidän "treenipelto" on tänään puitu ja päästään taas ponien kanssa kenttäolosuhteisiin treenailemaan pitkästä aikaa. Ellei sitten ala taas satamaan urakalla ja pelto menee niin märäksi, ettei sinne voi mennä. Nyt on ihan hieno keli, vaan on se satanutkin.




Käytiin äsken Ljúfurin sekä Diivan ja Noahin kanssa lenkillä. Samalla käväistiin siirtämässä laitumen aita taas pois tieltä kun pellon omistajan tarvii päästä siitä ajamaan nyt kun puinti on käynnissä. Pysähdyttiin myös Limpun vanhan kotitallin tyhjillään olevalle kentälle vähän pyörittelemään. Onhan sinne roinaa kertynyt, mutta sen verran on tilaakin, että siinä vielä yhden ponin juoksuttaa. Siinä sitten oli pari koivun rankaa maassa keskellä kenttää ja kun Ljúfur niistä niin reippaasti meni yli, niin innostuin sitten vallan sitä hyppyyttämään. Vaikka parikymmensenttisen esteen ylitystä nyt ei juuri hyppäämiseksi voikaan sanoa, oli sillä selkeästi kuitenkin siinä ihan idea. Katsoi tarkasti, missä este oli ja yhtä tarkasti astui tai hyppäsi yli. Ei yrittänytkään kiertää tai kieltäytyä menemästä. Ja näytti olevan ihan kivaakin. Olipahan ainakin vaihtelua.




Noahin kanssa oltiin aamupäivästä hakutreeneissä. Ihan ei ollut täydessä terässä koiraskoira ja virheitäkin tuli, mutta käytös oli kuitenkin kohtuullisen hienoa. Ensimmäinen maalimies oli n.10m tyhjän piilon takana ja ai että olikin vaikeaa päästä piilosta ohi. Kuinkahan monta kertaa lähetin ja aina piilolta koira kaarsi radan suuntaisesti eteenpäin. Itse etenin ja vasta kun lähetin piilon vierestä, meni koirakin sinne minne pitää ja maalimies löytyi. Toisella puolella maalimies oli piilossa, piilo aika lähellä keskilinjaa. Hiukka oli ilmaisu epävarmaa ja pätkivää, mutta ihan ok kumminkin. Palkkaus suoritettiin piilolta siten, että käskin koiran maahan ja kun maalimies alkoi kömpiä piilosta ulos, palkkasin itse pallolla. Eihän se meinannut ensin älytä, että palkka tuleekin minulta, vaan pyrki maalimiehelle. Ihan sai reilusti nenän edessä palloa heilutella, ennen kuin älysi. Tämä siis siksi, kun tuppaa piilolta palkkauksessa olemaan aika röyhkeä.

Yhteensä otettiin viisi maalimiestä, joista yksi joutui tulemaan pois, kun sai naamapesun. Loppua kohti ilmaisuja lyhennettiin. Kaikki olivat valmiina. Treeni sujui kokonaisuutena ihan hyvin, mutta aika kovasti Noah kyllä väsähti. Normaalisti jaksaa kyllä painaa sata lasissa vielä viimeisellekin maalimiehelle, mutta nyt alkoi himmailla jo kolmannen kohdalla. Ehkäpä treeni sisälsi tällä kertaa sen verran enemmän aivotyöskentelyä vaativia yksityiskohtia, että väsytti pienen koiraskoiran... tai ehkä se vaan keskittyi...




Perjantaina ei ollutkaan agility-treenejä. Oli perjantai-ryhmien möllikisa-pakkotyötä tarjolla. Aika vähän oli porukkaa, mutta vähänlaisesti mölleissä on ollut porukkaa koko kesän. Ihan kivaa silti. Marukin kävi vähän hengailemassa ja tapaamassa tuttuja. Ja Noah tapasi tulevan morsiamensa. Ensin olikin koiraskoira varsin innoissaan, Cerin juoksu kun oli juuri loppunut ja hajut varmaan vielä voimakkaat. Vaan kun tuli hammasta, totesi että nää on taas näitä ja keskittyi muihin puuhiin.




Eilen käytiin reipas pyörälenkki. Tarkoitus oli ajella Noahin kanssa Pyhtään saaristomarkkinoille Lökören rantaan reilu seitsemän kilometrin päähän, hengailla siellä jonkin aikaa jotta koiraskoira jaksaa juosta takaisin ja ajella sitten rauhassa kotiin. Ja sinne ajeltiinkin, mutta hengailu jäi, kun alueelle ei saanutkaan viedä tänä vuonna koiria. Samantien siis nokka kohti kotia. Vaan ei me ihan tauotta ajeltu, sillä pysähdyttiin kaupalle ostoksille. Noah sai koirien herkkutikkuja ja kuski marja-hedelmä smoothien. Niillä eväillä sitten jo jaksoikin kotiin asti. Ja hyvin jaksoi Noahkin. Vielä tuossa kolmentoista kilometrin kohdalla spurttailikin ihan kunnolla, kun annoin luvan juosta. Suurin osa matkasta taittui kuitenkin rauhallista ravia jolkotellen. Tai no, alkumatkasta ei niinkään rauhallista. Loppumatkasta malttoi jo ihan hölkkäilläkin. Eikä se järin väsyneeltä vaikuttanut kotonakaan. Nukkuihan se tovin, mutta sen jälkeen oli taas ihan kun ei olisi missään ollutkaan. Ja lähti vielä iltakävelyllekin yhtä vauhdikkaasti kuin aina.



sunnuntai 11. elokuuta 2013

Yhtä ja toista

Tyhmä bloggaaja on viimein älynnyt, ettei kaikki olekaan sitä miltä näyttää. Töihin saatiin uudet suuret näytöt ja kas kummaa, eihän blogin ulkoasu näytäkään yhtään samalta kuin kotona pieneltä läppärin näytöltä. Eikä se näytä samalta myöskään eri selaimella katsottuna. Hups. Mutta koska en ollenkaan ymmärrä mistään mitään tai en ainakaan mistään datamasiinoista, niin näin se nyt saa vaan olla.


Tältä tämän siis kuuluisi näyttää...

Maru on tänään tasan 14 vuotta 9 kuukautta ja 3 päivää vanha ja voi edelleen hyvin. Kävin tuossa viime viikolla vaihteeksi vanhoilla kotikonnuilla pienellä lenkillä ja tuntui tosi hassulta ajatella, että Maru oli jo silloin meillä kun siellä asuin. Siitä nimittäin tuntuu olevan ikuisuus ja jotenkin se tuntuu myös kuin eri elämältä. Todellisuudessa siitä on aika tarkalleen 11 vuotta kun muutin kaupungista tänne korpeen. Marulta yritin kysellä, josko se muistaa kun siellä asuttiin, muttei sitä juuri kiinnostanut kaksijalkaisen horinat, kun maassa oli niin mehukkaita ja mielenkiintoisia hajuja.

Maru on viime viikolla muutenkin taas päässyt enemmän mukaan ihmisten ilmoille, kun kunto vaikuttaa taas samalta kuin ennen tautia. Ollaan käyty kylillä lenkillä ja venerannassa uimassa. Marukin on mennyt ihan vapaaehtoisesti veteen, kun on ollut aika helteistä. Ja hyvin se on jaksanut menossa mukana. Tosin pitkiä lenkkejähän sen kanssa ei todellakaan tehdä, maksimissaan pari kilometriä kerrallaan. Maru on myös viimein vanhoilla päivillään oppinut pitämään huolta muun lauman sijainnista, eikä siis ole enää unohdellut itseään milloin minnekin ja pysyy vahtimatta porukan mukana. Se kun aina ennen ollut itsenäinen ja kulkenut omia polkujaan.


Maru ja Ella-siskonsa vuosia sitten siellä vanhoilla kotikonnuilla. Kuvan ottanut Ellan emäntä.

Noksun kanssa ollaan viime aikoina keskitytty lähinnä tottiksen hienosäätöön ja hauskan pitoon. Sivulletulo esimerkiksi vaatii treeniä, samoin luoksetulon loppuosuus, seisomisliikkeessä ohjaajan palaaminen aiheuttaa liikaa reagointia, eikä seisomisliike muutenkaan ihan ole sitä mitä haluaisin. Ja onhan sitä vielä paljon muutakin. Eilen tehtiin pihalla hyppyä ja sivulletuloa ja ehkä jopa jotain edistystäkin tapahtui.

Agilityssä ainakin oli tapahtunut edistystä. Aiemmin kun Noahin on ollut todella vaikea hahmottaa oikeaa kääntymissuuntaa mutkaputken jälkeen, jos minä olen liikkunut putken takana, niin perjantaina se sujui oikein hyvin. Muutenkin koiraskoira toimi hienosti, vaikkakin hieman tuppasi turhautumaan, kun kartturi ei kyennyt juoksemaan edes siten kuin normaalisti. Polvi kipuili sen verran, että juokseminen oli vaikeaa. Loppuvaiheessa Noah väsähti ihmeen paljon ja viimeinen kierros meni lopusta jo hieman haahuiluksi. Outoa. Yleensä se jaksaa kyllä ehdottomasti pidempää kuin minä.


Hienosti kääntyi putkelta 11 hypylle 12, vaikka minä liikuin esteiden välissä.

Ponipojat tekivät viime viikolla "töitä" pihalla. Limppu lähinnä muistutteli mieleen naruharjoituksia, kun ei olla viime aikoina juuri jaksettu paneutua käytösasioihin. Pyöri se hiukkasen ympyrälläkin, missä aiheena oli lähinnä suunnan muutokset mahdollisimman pienillä avuilla. Hiukkasen myös temmon vaihtelua käynnissä. Ei sitä nyt mitenkään kympillä jaksanut moiset hullutukset kiinnostaa, mutta toimi se kumminkin ihan kivasti.


Limppu ja Limpun rakas ystävä, Diiva.

Ljúfur teki pihalla ihan kunnolla töitä ympyrällä. Keskityttiin vaihteeksi kadonneen ravin metsästykseen, muttei juuri löydetty surkeaa tölttiä kummempaa askellajia käynnin lisäksi. Naruharjoituksiakin harrastettiin, joita Lurpan kanssa on tullut tehtyä ihan luvattoman vähän. Mutta kun se on muutenkin niin kiltti ja helppo, niin ei ole tarvinut. Ohjasajoakin muistuteltiin mieleen ja hyvin sekin sujui. Vapaana seuraaminen sujui myös, mutta ympyrällä onnistuttiin ilman liinaa pysymään vain puoli kierrosta, ennen kuin mehukas ruoho vei voiton. Ja tähän sivuhuomautuksena mainittakoon, että meillä ei siis ole pihalla minkäänlaista aitaa, joten vapaana tarkoittaa todellakin vapaana.


Tässä sulle kaikki mitä ajattelen.. Ei ihan tuore kuva, mutta niin hauska.



sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kesä jatkuu

Hellettä piisaa, mutta en valita. Eläinten kannalta tietty viileämmät kelit olisi parempia, mutta näillä mennään mitä ilmojenhaltija on meille varannut.




Maru voi edelleen hyvin. Antibioottikuuri loppui keskiviikkona ja hiukka jännitti, kuinka käy. Onneksi ei kuinkaan eli ei muutosta huonompaan. Kuumat kelit kieltämättä käy sen kunnon päälle ja se piristyy selvästi vasta illalla kun on viileämpää, mutta minkäs teet. Ruoka maistuu liiankin hyvin ja paino on noussut, vaikka onhan se kuiva ja laihannäköinen, kun ei lihaksia enää ole. Reipas vanhus kumminkin.




Noah on treenannut jonkin verran. Eteenmenon treenaus aloitettiin ihan aktiivisesti viime viikonloppuna ja kohtuu hyvin se on alkanut sujua. Maahanmenokaan ei tuota ongelmia, tosin kerran vain on kokeiltu. Hiukka se juoksee vinoon heti jos loppupalkka ei ole näkyvissä, mutta vaikka ei tietäisi sen siellä olevan, juoksee se silti eli hyvä alku kumminkin.

Hakutreenit sujuu hyvin. Pari kertaa ollaan tehty etsintää pelkällä ilmaisun aloituksella ja eilen sitten pelkkää ilmaisua. Keli oli kuuma, vaikka aamusta oltiinkin liikkeellä. Käytös oli erinomaista, mutta ilmaisuista vain ensimmäinen sellainen kuin piti. Seuraava treeni taas etsintää ja jotain erilaista kuviota, että pysyy mielenkiinto yllä.




Perjantaina loppui agitaukokin ja vaikka toisin pelkäsinkin, Noah oli varsin pätevä, eikä edes lepattanut pahemmin. Ohjaaja oli vaan tauon jälkeen ihan ulapalla, eikä mistään oikein tullut mitään. Sitäpaitsi meidän vuorolla oli aurinko jo niin alhaalla, että se paistoi pahasti silmiin ja vaikka minulla aurinkolasit olikin päässä, välillä sai edetä ihan sokkona. Ei kiva. Koiralle ei onneksi vastaavaa efektiä syntynyt, koska pahin paikka oli juuri toista kertaa aalle mennessä. Jos sen olisi hahmottanut väärin, olisi voinut käydä huonosti.


Tällaista rataa tällä kertaa

Ponipojatkin on lenkkeilleet silloin tällöin, mutta aivan liian vähän. Huono omatunto vaivaa siitä, vaikka ponit ei moista lomailua pahakseen panekaan. Onneksi kumminkaan mahanympärys ei ole kummallakaan kasvanut entisestä enempää. Riittävästi sitä on jo ilmankin.

Limpulla oli taas eilen joku ihme virtapiikki- taikka kiukkupäivä. Epäilen jälkimmäistä, koska hetken tiukka keskustelu käytöstavoista auttoi. Ennen minun puuttumistani käytökseen, poni sinkoili ja loikki kiljunnan säestyksellä. Viih se sanoi, loikkasi suoraan ilmaan ja siitä eteenpäin. Onneksi se kunnioittaa minun tilaani nykyään hyvin, eikä tule päälle, mutta Ljúfurin niskaan se sinkosi pariin otteeseen. Ljúfur ei siitä välitä, väistää vaan.

Alkumatka kun meni sinkoillessa, loppumatkasta minulla olikin sitten perässä vedetävä malli. Väsähti vanhus kun piti kiihtyillä.