keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Viikonlopun kautta alkavaan viikkoon

Lauantai (24.11) Ihana rento ja rauhallinen vapaapäivä. Pitkät yöunet ja tallille jo aamupäivästä. Ensin lannan lappamista ja siinä samalla Dali-ponille eli Korpun pihattokaverille matolääkkeet leipään "piilotettuna". Aika kummallisen makuisia nameja oli Dalin mielestä tätillä tänään, mutta kun kaveri kyttäsi vieressä, niin syötävähän se oli, ettei mene parempiin suihin. Näin minä vähän tämän laskinkin. Korppu sai oman matolääkkeensä (Noromectin) vasta tallin pihassa lenkin jälkeen.

Korpun kanssa lähdettiin sitten kärryttelemään, kunhan muut hommat oli tehty. Hieno ilmakin oli, aurinko paistoi ja pikku pakkanen. Pakkasta on nyt ollutkin pienesti, mutta aurinko ei ihmeemmin ole näyttäytynyt ennen kuin nyt. Heti ensimmäisessä normi hölkkäpaikassa otti Korppu ravin pyytämättä ja vaikka tiet on kovia, annoin sen hölkkäillä hetken, kun kerrankin omasta halustaan juoksi. Pari pientä pätkää hölkkäiltiin muuallakin matkan varrella ja pehmeässä paikassa juostiin kovempaakin, mutta lähinnä kuitenkin käveltiin. Takaisin tullessa, Korppu vielä kyseli, että jos ei vielä käännytäisikään kotiin ja saikin jatkaa vielä pienen pätkän. Yhteensä matkaa kertyi 8,5 kilometriä. Ja vaikka lähinnä käveltiin, tuli sitä hölkkääkin sen verran reippaan käynnin lisäksi, että hikeä pukkasi vetojuhdalla, kuskia sen sijaan paleli.




Siinä ponia kuntoon laittaessani, huomasin siltä lähteneen vielä maitohampaan. Viimeksi raspauksessa katsottiin, että kaikki olisi vaihtuneet, mutta eipä sitten ollutkaan. Isot raot oli alhaalla reunimmaisten etuhampaiden ja edellisten välillä, mutta eipä taida kohta enää olla, kun oikealta oli reunimmainen hammas nyt pudonnut ja pysyvää pilkistää jo parin millin verran. Ei ihme, että on vähän mutustellut suutaan ja syönyt huonosti. Harmi, että raspaus siirtyi tammikuulle eläinlääkärin sairastuttua. Maanantaina olisi alun perin pitänyt olla. Vaan minkäs noille vaihtuville hampaille mahtaa, ne vaihtuu silloin kun vaihtuu.


Mamman pikku muuli 25.11. (kuva Fanni Snellman)

Illalla lähdettiin vielä koirien kanssa kauppareissulle kaupunkiin. Ajeltiin siis ihan Citymarkettiin asti. Ensin käytiin heittämässä reipas tunnin lenkki nauttien katuvaloista ja hiljaisista pyöräteistä. Kipiteltiin moottoritien pohjoispuolta Jumalniemestä Karhulaan ja eteläpuolta takaisin. Ihan kiva kävellä joskus ihan oikeasti ihmisten ilmoilla kaupungilla, vaikka aika hiljaista jo oli siihen aikaan illasta kun me oltiin liikenteessä. Ihan muutama ihminen nähtiin, kaksi koiraa ja autoja sitten vähän enemmän. Kaupassakaan ei ollut juuri ketään, mutta kello olikin jo silloin melkein kahdeksan.

Sunnuntai (25.11.) Aamu meni pitkäksi, kun nukuin liian pitkään, ja tallille läksin vasta puolilta päivin. Poni pihatosta ja kärryt taas perään. Tällä kertaa ei käyty kuin reilun neljän kilometrin lenkki, josta ravailtiin pieni pätkä pehmeää peltotietä, muuten käveltiin. Kyllähän nuo bootsit pohjallisilla hiukan joustaa eli vaikka tie onkin kova, ei se ole ihan sama asia kuitenkaan kuin rautakengällisille. Vielä kun saadaan ne uudet paksummalla pohjalla varustetut ja niihinkin pohjalliset, niin sittenhän meillä ei olekaan enää olemassa sellaista asiaa kuin liian kovat tiet. Ja kun saadaan vielä ne nastatkin, niin ei ole koskaan liian liukastakaan.




Ponia palauttaessani, poistin heinäverkon ruokintarenkaasta, kun heinä oli lähes loppu ja Korppu nyt kuitenkin siellä seisoo ja kuopii. Lisäsin renkaaseen yhden vielä jäljellä olleen säkin heinää ja olkea, jotta on jotain pureskeltavaa, ennen uuden paalin saapumista. Tallin isännän kanssa siitä oli ollut jo puhettakin. Kävin vielä lähtiessäni kertomassa asiasta ja paali luvattiin toimittaa ja verkottaakin.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa pienellä lenkillä. Kipastiin polkua pitkin pihasta metsätielle, joka kulkee naapurin ohi. Sieltä kierrettiin "ison" tien kautta sitten kotiin. Matkaa tuolle lenkille ei paljoa tule, vajaa kolme kilometriä, mutta kun hissukseen lompsii, niin koirille ihan hyvä lenkki kuitenkin. Ja rauhallista, siellä kun harvoin tulee ketään vastaan. Hajuja sielläkin kuitenkin on, kun muitakin koiria siellä liikkuu. Liikkuvat vaan niin eri aikaan kuin me.


Tallilta lähtiessä aurinko jo laski ja kotiin päästessäni oli jo lähes pimeää.

Maanantaina (26.11.) otin levon kannalta, kun edellinen yö tuli nukuttua huonosti. Töissä toki olin, mutta en mennyt tallille, enkä lenkittänyt koiria. Tein vähän jotain pientä kotona ja vain lepäsin. Ei siis kauheasti mitään kerrottavaa. Ei tullut erityisesti mitään edes mietittyä, kun väsytti niin armottomasti. Nukkumaankin menin jo todella aikaisin.

Tiistai (27.11.) En pitänyt tallille lähdön kanssa mitään kiirettä, vaikka ihan samaan aikaan siellä sitten olinkin kuin yleensä esimerkiksi kesäisin. Tuntuu vaan niin myöhäiseltä, kun on pimeää. Poni kuitenkin tarvitsee liikuntaa ja vaikka pimeys tympii, mentävä vaan on. Pakkanenkin oli kiristymään päin. Tällä kertaa "oikaisin" ja lenkitin kaikki samalla kertaa. Korpulle laitoin nyt myös talutuslenkille bootsit kaikkiin jalkoihin. Tiet on kovat ja kaviot kuluu hurjaa kyytiä ja kyllähän sen on kivempi kävelläkin suojatuilla kavioilla. Heijastimet vielä, koirat autosta ja menoksi.

Keksin muuten tuossa joku aika sitten viimein, millä saan helposti takasten bootsien huonot tarrat varmistettua. Ihmettelen vaan, etten ole tajunnut tätä ihan loogista juttua aiemmin. Olen siis teipannut niitä tähän asti, mutta märällä kelillä ei teipit oikein pysy ja nyt taas pakkasella ei edes tartu. Sitäpaitsi, viehän se aikaa ja hermoja myös. Nyt kuitenkin laitan vaan putsit siihen päälle, niin johan pysyy. Olipa hyvä, että tuli ostettua joskus numeroa liian isot putsit. Varmaan kaikki muut töppösten käyttäjät on tämän tienneet aina, niin itsestään selvä konstihan tämä on, kunhan sen vain keksi. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


(Kuvitus)kuva sunnuntailta @Fanni Snellman

Keskiviikkona (28.11.) pakkanen jatkoi kiristymistään. Ei sitä nyt vieläkään ollut kuin -12 parhaimmillaan, (tai pahimmillaan, kuinka sen nyt vaan haluaa ajatella), mutta tuntuuhan se kylmältä, kun ei ole tottunut. Päädyin siis taas lenkkeilemään ihan omin jaloin, kun kärryillä istuskelukaan ei oikein napannut. Samalla kokoonpanolla mentiin kuin eilenkin. Eri lenkki tehtiin, mutta aika saman mittainen eli reilu tunti. Pakkasta oli -10, mutta hiki meille tuli Korpun kanssa silti.

Korppu sai myös taas syödä sisällä. Lähinnä tällä kertaa siksi, koska kylmä ja halusin päästä nopeasti kotiin. Helpottaa kun voi jättää ponin syömään ja hoitaa hommat valmiiksi sillä aikaa. Sitten vaan poni pihattoon ja kotiin. Tosi rauhallisesti se oli taas tallissa. Pitää varmaan alkaa pidentämään aikaa pikku hiljaa. Aika pieniä aikoja se on nyt vielä sisällä ollut, kun en halua takapakkia tähän asiaan. Nyt jo kuitenkin toista kertaa tätä projektia tässä läpi käydään. Toivottavasti toinen kerta on samalla myös viimeinen.

maanantai 26. marraskuuta 2018

Talvi etenee

Kun illat on pimeitä, tuntuu jotenkin että aikaa on enemmän ihan olemiseen, kun pimeässä ei tule ulkona hengailtua ihan muuten vaan. Kotona siis yleensä olen tallilta jo viimeistään seiskalta, kun yritän ehtiä lähtemään sinne jo valoisalla. Joskus ehdin joskus en. Yritän nyt kuitenkin ryhdistäytyä tämän kirjoittamisen kanssa, kun kuitenkin siitä niin pidän. Katsotaan, mitä syntyy vai syntyykö mitään.

Tiistaina (20.11.) en mennyt tallille. Viriteltiin edellisenä iltana pihattokaverin emännän kanssa ostamani kuormaverkko paalin päälle. Sitä ei ehditty vielä siirtää silloin paikalleen, mutta tänään (tiistaina) valoisalla se oli siirretty. Mielenkiinnolla odotan, koska Korppu sotkeutuu verkkoon. Ruokintapaikallehan laitettiin kaksi rengasta päällekäin viime vuonna lähinnä siksi, kun Kambur seisoo renkaassa syömässä. No, pihattokaverin emännän IG-päivityksestä päätellen, toinen rengas on poistettu. Ei siis hyvä idea ollenkaan, joten seuraavaan paaliin ei sitten taas laiteta mitään verkkoa ja tämänkin varmaan poistan, heti kun hupenee niin, että se on mahdollista. Lihokoon sitten, kun vaihtoehtoja ei enää oikein ole. No, ehkä me kuitenkin saadaan toinen rengas takaisin, kun oikein kauniisti pyydetään.


Lauantaina oli paali jo varsin tuhottu ja Korpun jalat renkaassa..

Kotona siis löysäilin tiistaina. Koirien kanssa käytiin illalla lenkillä ihan omalla kylällä vaihteeksi. Ilma oli kiva, pikku pakkanen ja aika tyyntä, mikä on täällä harvinaista. Tehtiin perus neljän kilometrin lenkki hissukseen kävellen. Koirat toki juoksee vapaana eli niille hidas vauhti on parempi, kun lyhyestäkin matkasta saa enemmän irti. Tuntuivat viihtyvän, kun omalla kylällä ei olle viime aikoina juuri lenkkeilty. Hajuja siis oli paljon tutkittavaksi. Ketään ei kuitenkaan nähty, autoja ajoi ohi muutama. 

Melkein jo kotona ollessamme, sattui hauska juttu. Peikko oli jossain otsalampun valon tavoittamattomissa, mutta silmät kiiluivat metsän puolella. Huusin, mutta Peikkopa tulikin ihan eri suunnasta. Kenen tai minkä silmät siellä siis kiiluivat. Epäilen naapurin kissaa, kun siinä niiden kohdalla juuri oltiin, vaan saattoi se olla jotain muutakin. Hipsittiin vähin äänin kotiin päin, eikä siis jääty ottamaan asiasta selvää.


Vanha kuva, olisiko jostain parin vuoden takaa

Keskiviikkona (21.11.) käytiin Korpun kanssa pienellä ajolenkillä. Tiet on ihan hervottoman kovat nyt ja irtokivet kovan tien pinnalla aiheuttaa liukastelua ja arkomista, jopa tossut jalassa. Siellä ei siis paljoa juoksennella. Tällä kertaa käytiin vain 1,7 kilometrin päässä kääntymässä, tehtiin pieni ylimääräinen kierros ison tien varteen kotimatkalla ja kerrytettiin tällä tavoin matkaa yhteensä noin neljän kilometrin verran. Koko matka käveltiin tai no, muutama raviaskel tuli otettua loppumatkasta. Yhdessä kohdassa oli hiukan jäätä, mikä selvitettiin mennessä, mutta takaisin tullessa Korppu siinä hiukan luisteli.

Lenkin jälkeen, joutui Korppu taas talliin syömään. Ihan hienosti se siellä nyt on ollut, täytyy vaan muistaa jatkossakin harrastaa tallissa oleskelua. Rauhallisempi se on selvästi, kun Dali on vieressä, kuten nytkin, muttei se enää ole panikoinut yksinkään ollessa. Toivotaan, että jatkuukin näin. Samalla hyvää koppitreeniäkin tavallaan, kun sitä koppia ei nyt vaan päästä ihan oikeasti harjoittelemaan. Mutta luulisin, että sekin on helpompaa, kun tottuu olemaan suljetussa tilassa paremmin noin yleensäkin.




Torstaina (22.11.) jälleen tallille. Poni pihatosta, harjaus, kavioiden vuolu ja mittaus uusia töppösiä varten. Lopuksi vielä heijastimet jalkoihin. Lähdettiin taas porukalla lenkille. Korppu vaikutti varsin väsyneeltä, muttei mitenkään kiukkuiselta tai muuta, joten varmaankin oli ihan kunnossa kuitenkin. Mahaäänet kuitenkin kuuntelin varmuuden vuoksi ja hyvin kuuluivat. Käytiin taas minun noin tunnin mittainen suosikkilenkkini, mihin kuuluu tien lisäksi metsäpätkä, osittain metsäkoneen uralla, osittain risukkoisella polulla. Koska siis hakkuut. Rankkaa ponille, varsinkin jos yhtään upottaa. Ja vielä upottaa, vaikka minä ja koirat pystyttiinkin kävelemään hyvin kovalla pohjalla, koska pinta on jäässä. Korpun painoa se jääkerros ei kuitenkaan jaksa kantaa. Hyvää tekee sekä kunnolle että tasapainolle. Hiki sille tuli nytkin.

Tällä kertaa ei syöty karsinassa vaan ihan normaalisti pihalla, kuten yleensäkin. Ehkä olisi parempi tehdä siitä rutiini eli syöttäisi aina sisällä, mutta kun jotenkin vaan on helpompi tehdä se pihalla. Sitäpaitsi, nytkin tallin käytävä oli varattu, joten ihan hyväkin etten tunkenut itseäni sinne. Tai siis poniani. Itsehän kävin kyllä siellä pyörimässä.




Perjantai (23.11.) ja viikonloppu edessä. Töiden jälkeen renkaiden vaihtoon viimein. Nyt alkaa olla kuitenkin jo pakkasta ainakin joka yö ja välillä päivisinkin, joten sileillä kesärenkailla ajelu alkaa olla riskialtista, vaikka tiet ovatkin olleet vielä ihan hyvässä kunnossa. Samalla pyörähdys Prismassa. Korpulle lähti sieltä mukaan pinkki ämpäri ruokakupiksi.

Tallille lähdön kanssa en pitänyt mitään kiirettä, kun ei ollut tarkoitus mitenkään kovin kummoisesti mitään puuhailla ponin kanssa. Pientä hommaa kuitenkin eli pellolle taas liinan päässä juoksemaan. Kentällä pyörittiin ensin pieni hetki, vaikka se kova onkin, muttei se alkukäynneissä niin haittaa. Pellolla oltiin vartin verran. Varttiin kuului kävelyn lisäksi ravia molempiin suuntiin. Kerran meinasi Korppu ihan suorastaan riehaantua, kun vinkaisi ja nakkeli niskojaan. Yhdet pukitkin heitti kyllä, mutta se taas oli lähinnä vastaus liian kovaan paineeseen eli siitä ei olla. Loppukäynnit taas kentällä. Yhteensä liikkui vajaan puoli tuntia, mutta hiki tuli siinäkin.


Soviteltiin vähän LG bridlesejä. Limpulle nämä aikanaan ostettiin, muttei sillä paljoakaan käytetty. Ljúfurilla käytettiin ratsastaessa kentällä ja maastossa silloin, kun oli niitä kuumumisongelmia. Pysyi näillä paremmin käsissä kuin saippareilla.

Illalla tilasin Kamburille kauan odotetut uudet bootsit. Ne tulevat ensi viikolla vasta myyntiin, mutta tällä viikolla sai jo tilata ennakkoon. Olen kovin innoissani näistä, kyseessä siis suomalaiset Flex hoof bootsit. Kauan on odotettu, jotta näistä tulisi myös hevoskokoja. Poni koot kun ovat juuri ja juuri liian pieniä Korpulle. Scoot bootsit oli aiemmin tarkoitus hankkia, mutta koska tulossa oli nämä suomessa valmistetut ja suunnitellut vastaavat, niin odoteltiin sitten näitä. Ja hyvältä näyttää. Ainoa huoli on tuon kavion muoto, kun on pituuttaan leveämmät. Scootit olisi sen puolesta sopivammat, mutta kun haluan suomalaiset mielummin. Katsotaan, miten käyvät. Jos eivät, saavat jäädä varalle ja sitten on vaan pakko ostaa Scootit. Vielä kuitenkin toivon ja uskon, että näistä passelit jollain konstilla saisi.


Tällaiset olisi tulossa. Kuva nyysitty Vainikan Aitan sivuilta.

Käytin myös hyväkseni black friday-tarjouksia sen verran, että tilasin kivennäistä ja chian siemeniä, kun molemmat alkavat olla lopussa. -30% tarjous oli sen verran mukava, että mieli olisi tehnyt tilata muutakin, mutta pakko passata, kun ei ihan just nyt ole tarvetta. Rehua on vielä ja hamppu nyt tuleekin muualta, joten näillä nyt mennään tällä kertaa. Hyvän ja nopean palvelun Tallitukku on jo laittanut paketin matkaan. Toivotaan, että posti hoitaa oman hommansa.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Terveyshuolia ja vihdoinkin kylmenevää

Maanantai (12.11.) ja marraskuu pian puolessa välissä ja sen kyllä huomaa. Hienon talven, kesän ja syksyn jälkeen, tuntuvat nämä harmaat ja sateisetkin päivät niin masentavilta, vaikka onkin lämmintä ja siitä kyllä pidän. Vaan eiköhän tämäkin vielä iloksi muutu, jos ei vielä tämän vuoden puolella, niin sitten ensi vuonna, viimeistään keväällä, toivon minä. Ainakin silloin on valoisaa, jos  ei muuta.

Tiistaina ei satanut yhtään niin paljoa kuin maanantaina, joten tallille suuntasin tihkusateessa heti töiden jälkeen. Tihkusadekin loppui aika pian, joten lenkille lähdettiin ihan hyvässä kelissä. Pimeää oli kyllä jo, mutta niinhän se tähän aikaan vuodesta on. Tehtiin noin tunnin lenkki rauhalliseen tahtiin koko lauman kanssa.




Keskiviikkona käytiin Korpun kanssa kärrylenkillä. Keli oli oikein hyvä, päivällä jopa pilkisteli aurinko, vaan illalla sumua oli enemmän kuin oli ollenkaan mukavaa. Näkyvyys siis aikalailla nolla, vaikka otsalampussa oli uudet patterit ja kaikki. Kuuden kilometrin lenkki kuitenkin tehtiin ja tielläkin pysyttiin, mutta hölkkäillä ei kyllä paljoa arvannut.

Koirien kanssa käytiin vielä metsässä kotiin palattuamme. Koskaan en ole marraskuun puolessa välissä sieniä kerännyt, enkä koskaan ole tehnyt sitä myöskään otsalampun valossa pilkkopimeässä. Tänään sienestin pimeässä, eikä tarvinut edes paljoa polulta poistua. Kiva syksy, vai talviko tämä jo lie.




Torstaina käytiin taas porukalla lenkillä ja olikin kiva lenkki. Ilma oli aika täydellinen, tyyni, sateeton ja lämmin. Koirat käyttäytyivät hyvin ja jopa Noah oli kiihkoilematta liikaa, paitsi ihan alussa, mutta sitä ei lasketa. Korppu oli hyvällä tuulella ja käyttäytyi hyvin. Ainahan se käyttäytyy kyllä. Tehtiin reilu tunnin lenkki, osittain metsässä.

Perjantaina menin tallille vasta normaalia myöhemmin. Kambur oli portilla, mutta siirtyi pikaisesti heinätarjoilun ääreen. Ja koska sitä heinää juuri sai, ei olisi sitten lähtenyt mihinkään, työnsi vaan päätään syvemmälle. Joutui juoksemaan, kun en väkisin vie, vaan saa ihan itse työntää sen päänsä riimuun. Niin se päätti nytkin, muutaman spurtin jälkeen. Harvoin juoksutan näin, mutta nyt en jaksanut keskustella, vaan hiukan "autoin" päätöksen teossa.

Perjantai oli juoksutuspäivä sitten muutenkin. Aika vähän on tullut viime aikoina juoksuteltua, joten ehkä oli jo aikakin. Itsekin pääsee helpommalla välillä ja poni saa silti ihan hyvin liikuntaa. Kenttä oli varattu, joten suunnattiin pellolle. Puolisen tuntia yhteensä, alku- ja loppukäynnit mukaan lukien. Ravia siinä välissä. Hiki tuli ponille, taisi olla peltopohja aika raskas. Siihen kun lisätään vielä +10 asteen lämpötila ja paksu talvikarva, niin ei ole kyllä ihmekään. Ihan viimeiset kierrokset tehtiin kentällä, kun vielä puuskutti pellolta tullessa.




Lauantaina käytiin Kamburin kanssa kärryttelemässä vähän pidempi lenkki. Aikaa en osaa sanoa, matkaa tuli ehkä noin kahdeksan kilometriä. Puhelin jäi kotiin, joten arviolla mennään, eikä kuviakaan ole. Hölkkäiltiin jonkun verran, ei mitenkään älyttömästi, mutta sen verran kuitenkin, että hiki tuli ja hengästys. Oli kyllä jotenkin nuutunut ja maha kovalla. Heinää ovat saaneet nyt pari päivää vain kolmesti päivässä, kun tähän asti ovat olleet vapaalla. Juu ei hyvä, mutten ole siihen voinut vaikuttaa.

Matkalla oli lapsia tien varressa myymässä jotain (kahvia?) ja heillä olikin hevosille ilmaisia herkkuja. Korppu tykkäsi, eikä olisi enää halunnut jatkaa matkaa. Hiukan se stressasi niin montaa pientä ihmistä ympärillään pyörimässä, mutta käyttäytyi oikein hienosti silti. Kotimatkalla tavattiin vielä mukava pariskunta, jolta sai rapsutuksia, joten taisi olla kiva lenkki silti, vaikka vähän joutuikin hikoilemaan.


Kuva viime sunnuntailta 11.11.

Illalla käytiin koirien kanssa kaupassa ja samalla lenkillä. Kiva ilma oli, vaikka vähän tuulikin, mutta lämmintä oli silti. Ja lenkki oli muutenkin mukava. Tunnin verran nautiskeltiin katuvaloista ja pyörätiestä, kumpaakaan kun omalla kylällä ei riittävästi ole. Katuvalot vain päätiellä ja pyörätietä pieni pätkä koulun paikkeilla.

Sunnuntaina tallille mennessä ihmettelin Korpun pihattokaveria sairastarhassa ja selvisi, että sitä oli yö hoidettu ähkyn takia, joten Korppu oli ollut yksin. Hyvin se näytti voivan, ihan rauhassa narskutteli heiniään, kun menin sitä hakemaan. Annoin syödä ja lappasin lantaa hetken. Hetken päästä poni mukaan ja matkaan. Lähdettiin pitkälle lenkille koirien kanssa. Yli kaksi tuntia käveltiin ja oli ihan kiva lenkki suurimmaksi osaksi, vaikka keli oli kylmennyt ja tuuli yltynyt. Peikko tosin joutui "laumasta ajetuksi", kun kotimatkalla jäi seurustelemaan irtokoiran kanssa kielloista huolimatta. Eipä olekaan tarvinut juuri tuota tehdä aikoihin, kun on hyvin ollut kuulolla. No, muistaa taas varmaan olla jatkossakin.




Pihattokaveri palautettiin samaa matkaa Korpun kanssa takaisin pihattoon, mutta oli jouduttu hakemaan taas yöksi talliin. Vaan eipä tuolla kirjavalla onneksi hätää ole, vaikkei se kivaa tietty olekaan, että yksin joutuu olemaan. Onneksi se on väliaikaista ja ihan hyvääkin se tekee kyllä.

Tänään, maanantaina, kävin ostamassa töistä tullessa kuormaverkkoa, josta virittelin verkon paalin päälle, jotta saadaan vapaa heinä ilman ongelmia, niin että pysyvät kunnossa, mutta eivät liho yhtään enempää. Aiemmin on ollut olkea seassa ja on vielä huomiseen asti, ja ollaan hoidettu itse, mutta kun ei aina pääse, niin hankalaahan se on. Vaan ovat ihan kivasti alkaneet sillä konstilla hoikistua. Toivotaan, etteivät ota nyt takaisin menetettyjä kiloja.


Eiliseltä

Korpun kanssa sitten puuhattiin samalla vähän. Treenattiin kentällä kaulanarujuttuja. Ensin maasta myötäystä kaulalla molempiin suuntiin ja se menikin hyvin, varsinkin vasemmalle. Kääntymäänkin ihan alkoi jo. Hieno poika. Selästäkin onnistui paikallaan ollen, kuten tehtiin maastakin, mutta liikkeessä kääntyminen on vielä liikaa, mutta eipä sitä ole opetettukaan. Pysähtyy kuitenkin narulla jo aika kivasti. Täytyy taas muistaa vaan treenata. Nyt tosin veti pakkaselle ja kenttä jäätyy taas koppuraksi, mutta sitten taas treenataan, kunhan tulee lunta tai lämmintä. Käytiin sitten vielä pienellä kävelyllä koirien kanssa. Ruuan sai vaihteeksi karsinassa ja jopa pysyi siellä, vaikka luukku jäi auki. Oli oikein rauhallinen ja rennon oloinen, mutta kaveri oli vieressä, mikä varmaan auttoi. Tämäkin täytyy taas ottaa ohjelmistoon säännöllisesti. Ei sen muuten niin väliä, mutta onhan se hyvä osata olla talliasukkinakin, jos joskus on pakko.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Pimeetä on

Maanantai 5.11. ja ponin ansaittu vapaapäivä. Tallille kuitenkin ajelin, hemmottelemaan ponia ja lappamaan lantaa. Ripottelin heinätukkoja pitkin tarhaa vähän virikkeeksi ja ajankuluksi pojille. Kamburille tuttu juttu, mutta Dalille ei ja se olikin ihan tohkeissaan, kun niin monta heinäkasaa oli yht'äkkiä ilmestynyt saataville. Sillähän ei ollut merkitystä, että renkaassa oli vähintään kymmenkertainen määrä heinää pikku kourallisiin verrattuna ja vielä helpommin saatavilla. Se sinkoili kasalta kasalle, eikä oikein tiennyt, mistä olisi syönyt. Nauratti.


Ei tuolla pimeässä paljoa kuvia oteta, se on käytettävä vanhoja. Tämä on jostain lokakuun alusta. Kai. Kuvaaja Fanni Snellman

Koirien kanssakaan ei käyty kuin pienellä pissalenkillä. Ihan vaan siksi, kun omat jalat oli kipeät ja varsin väsyneet. Normaalia lyhyemmät jalustimet ja koko päivä jaloillaan, niin eipä siinä muuta tarvittu. 

Tiistaina väsytti yhä, joten pienen lepohetken jälkeen, lähdettiin tallilta koirien ja Korpun kanssa pienelle lenkille. Korppu oli myös yhä varsin väsyneen tuntuinen, mutta ihan muuten hyvän tuulinen. Vähän se oli säpsy, mutta pimeäkin tuli jo heti alkumatkasta. Yht'äkkiä pimeästä ilmestynyt pieni poika ja polkupyörä meinasi singota ponin maata kiertävälle radalle, mutta kun naru loppui, palautui ponikin maan pinnalle. Onneksi se on niin kiltti.


Tämäkin kuva on jostain lokakuulta, ponit aamuruskossa jonottamassa laitumelle. Kuvaaja Minna Danielsbacka

Keskiviikkona käytiin Korpun kanssa pieni kärrylenkki tihkusateisessa säässä. Ei me oltu kuin 40 minuuttia. Hölkkäiltiin liki puolet matkasta, muttei tuossa ajassa kovin pitkiä pätkiä silti synny. Ihan kiva lenkki kuitenkin ja aina se lyhytkin lenkki on parempi kuin ei lenkkiä ollenkaan.

Torstaina en mennyt tallille. Piti kyllä mennä, mutta kellon käännön jälkeinen väsymys oli niin huima, etten yksinkertaisesti kyennyt. Varmaan tähän vaikutti myös muut asiat, mutta yhtä kaikki, väsytti. Toivotaan että tämä jo ensi viikolla helpottaa. Kotosalla siis meni koko ilta. Koirien kanssa käytiin reilu tunnin lenkki, mutta muuten en tehnyt yhtään mitään.


Kuva on otettu 19.10. eli ei ihan tuoretta kamaa ja huonokin vielä, vaan saa kelvata

Perjantai meni vielä samalla kaavalla, paitsi etten käynyt edes lenkillä. Lepoa ja nappia naamaan, koska olo oli nyt väsymyksen lisäksi myös kipeä.

Lauantaina oli olo jo parempi, joten tallille matkani vei, tihkusateeseen palelemaan. Ensin lannan lappamista ja heinän roudausta. Hiki tuli. Sitten märkä ja kurainen poni matkaan ja tallin edustalle sitä puunaamaan. Tai no, suihkuttelin jalat ja mahanalusen, muuten en juuri koskenut. Etusiin töppöset ja suojat, taakse vain suojat. Näillä mentiin viimeksikin, kun tiet on nyt pehmeät. Silat ja kärryt, sitten menoksi. Alkumatkalle saatiin seuraa, loppu kipiteltiin kahdestaan. Seitsemän kilometrin lenkki heitettiin reilussa tunnissa. Lopputuloksena ponilla hiki, minulla kylmä. Kotimatkalla Korppu meni turvalleen ihan viime metreillä, kun jotenkin taas sotkeentui jalkoihinsa. Ei käynyt kuinkaan, polvet vaan likaantui.


Vihdoinkin ihan tuore kuva, vaikka ei kyllä kovin kummoinen

Myöhemmin käytiin vielä koirien kanssa Prismassa ja sieltä sitten pienellä lenkillä. Sadekin oli tauonnut ja ilma aika mukava. Loppuilta meni löysäillessä ja aivan liian myöhäänkin vielä.

Sunnuntai valkeni harmaana, mutta sateettomana. Tallille siis. Käytiin Korpun ja koirien kanssa reilun tunnin lenkki, osittain umpimetsässä. Oli kivaa, vaikka tuuli alkoikin olla jo aika mahdoton. Niinpä, jos ei sada niin sitten ainakin tuulee. No, huomenna sitten taas sekä sataa että tuulee tai näin väittää ainakin säätiedotus.




Yhteensä tallilla meni aikaa taas nelisen tuntia. Ja menisi enemmänkin, mutta pimeys. Ensi viikonloppuna täytyy yrittää lähteä jo aamusta ajoissa, niin ehtii sitten enemmän. Ja kivahan se olisi ehtiä vielä sieneenkin. Nytkään en taas ehtinyt.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Hämärähommia ja Halloween-harkkakisoja

Torstai, marraskuun ensimmäinen päivä. Tallille lähes suoraan töistä, haaveena ehtiä lähtemään lenkille ennen pilkkopimeää. Ja jopa onnistuin. Poni vaan kiireesti pihatolta. Jalkojen pesu ja harjaus, töppöset jalkaan, suojat, valjaat selkään ja kärryt perään. Vielä päävehkeet ja kuski kyytiin. Korppu oli mukavan reipas ja rento. Ei sillä virtaa mitenkään erityisesti ollut, mutta liikkui kuitenkin hiipimättä ja käskemättä, mikä on jo hyvä se. Käytiin noin kuuden kilometrin lenkki, josta hölkkäiltiin noin kaksi kilometriä. Parin kilometrin kohdalla oli pakko ottaa jo otsalamppu käyttöön ja kotimatkalla oli ihan pimeää, mutta ehdittiin sentään lähtemään valoisalla ja se on jo jotain se.




Tallille palasi hikinen ja ihan tyytyväisen oloinen poni, joka sai hetken kuivua villaloimen alla, vaikka keli olikin kovin lämmin, eikä siis olisi sitä loimea tarvinut.

Kotimatkalla kurvasin kaupan kautta ja samalla käytiin heittämässä koirien kanssa pieni lenkki. Kotonakin olin silti jo ihan kohtuullisessa aikataulussa.


On ne koiratkin siellä, kun oikein tarkkaan katsoo..

Perjantaina en pitänyt sitten mitään kiirettä tallille lähdön kanssa. Vettäkin satoi ja tarkoitus oli kuitenkin käyttää kenttää, joten valollakaan ei ollut niin väliä. Vesisade onneksi loppui ja valoakin oli vielä hiukan jäljellä, kun viimein lähdin. Korppu sai vaihteeksi varusteeksi satulan ja suunnattiin kentälle. Ensin ihan vaan liinan päässä pyörimään, koska liikuntaakin piti saada, enkä halunnut tehdä selästä yhtään enempää kuin olisi tarve. Kenttä oli märkä ja epämiellyttävä, mutta aika hyvin meni silti. Välillä meinasi vähän ponin ajatus karkailla, mutta siitäkin selvittiin. Lopuksi hetkeksi selkään. Tehtiin ihan perusjuttuja käynnissä hetki, kääntymistä ja sen sellaista. Tuntui hyvältä. Vielä yksi peruutus ja etuosakäännös ja se oli siinä. Meni varmaan viisi minuuttia.


Kyllä tarkenee, varsinkin näissä plus kympin lämpötiloissa.

Lauantaina käytiin sitten kärryttelemässä. Poni oli ihan kohtuu reipas, ei siis tarvinut käskemällä käskeä etenemään. Kantattiin metsän poikki moottoritien "tuolle puolen". Takaisin tullessa, kävi sitten epämiellyttävä äksidentti juuri motarin alittavan sillan jälkeen. Mopopoikia tuli metsätieltä ja jäätiin odottelemaan, vaan kun näytti että olivat tulossa alikululle, lähdettiin liikkeelle. Vaan kuinkas ollakaan, kaasuttivat piiruakaan varomatta täysillä takaa ohi. Poni panikoi, yritti repiä itsensä irti valjaista, kääntyi lopulta kannoillaan ja pakeni. Pojat saivat kyllä kuulla kunniansa, vaikkei ne varmaan edes kuulleet. Korppu pysähtyi kymmenisen metriä juostuaan nätisti, muttei olisi enää halunnut kääntyä takaisin. Kotiin kuitenkin päästiin, vaikka poni olikin jännittynyt. Onneksi se on kuitenkin perusjärkevä otus ja näyttäisikin siltä, ettei mitään traumoja välikohtauksesta jäänyt.




Käytiin vielä koirien kanssa kaupassa ja samalla lenkillä. Tallilla joutuivat olemaan autossa pitkään, kun ajattelin ensin lähteä koko porukan kanssa lenkille, mutta mentiinkin sitten Korpun kanssa kaksin kärryilemään. Olivat siis siksi mukana ylipäätään. Mentiin sitten koirien kanssa erikseen ihan ihmisten ilmoille, kun siellä kaupassakin piti käydä. Tehtiin vajaan tunnin rauhallinen "nuuskuttelu lenkki" pyöräteitä pitkin järven ympäri.

Sunnuntaina olikin sitten jännä päivä. Aamulla reissureppu kainaloon ja tallille jo seitsemän huitteissa. Kurainen ja märkä poni pihatosta ja jonkinlainen puhdistus, vermeet niskaan, kuski kyytiin ja menoksi. Lähdettiin siis pihattokaverin ja emäntänsä seurassa kohti Hempyölin tallia ja Halloween tapahtumaa. Alkumatkan tosiaankin ratsastin, loppu mentiin taluttaen, kuten kotimatkakin.


Kuva on kotimatkalta ja sen on napannut Fanni Snellman, kuten muutkin päivän kuvat, seuraavaa lukuun ottamatta

Perillä oltiin jo ajoissa. Odotellessa tutustuttiin hiukan maneesiin ja molemmat pojat oli tosi reippaita. Pikkuhiljaa alkoi muitakin valua paikalle, lähinnä ratsastuskoulun omaa väkeä. Ensimmäisenä ohjelmassa oli puku"ratsastus", johon osallistuttiin lähinnä harjoituksen vuoksi ja taluttaen. Hirmu lunkisti otti Korppu kaikki vieraat hevoset ja kuulutukset ja maseesin ja kaiken. Ainoa järkytys oli seepraksi pukeutunut poni. Sitä piti vähän tuijottaa silmät ymmyrkäisinä, mutta kun pääsi haistamaan ja toteamaan tyypin poniksi, oli kaikki taas ihan hyvin.


Kambur haastateltavana (kuva Suvi Tirronen)

Sitten taas odoteltiin. Kävin vähän selästäkin pyörimässä maneesissa ja Korppu oli tosi hyvä. Hiukan kummalliset WE-radan esteet ihmetytti, vaikka taluttaen ne oli olleet ihan vaarattomia. Kun sitten kipusin selkään toisen kerran, jo odottamaan omaa vuoroa, oli Korppu kaikkea muuta kuin hyvä. Se vaan kaahotti menemään, eikä kuunnellut ollenkaan. Oli se jollain tapaa ohjattavissa ja jarrutkin löytyi pienellä viiveellä, mutta outo se oli. Ensin yritettiin vauhtia lisäämällä saada korvat palautettua ja pieniä tehtäviä tekemällä, muttei mikään auttanut. Paheni vaan. Se ihan höyrysi jo, kun kävi niin kierroksilla. Otettiin sitten pieni aikalisä. Tulin alas ja mentiin pihalle hengailemaan ja napsimaan vähän ruohoa. Kun sitten kipusin takaisin selkään, oli Skorps jo taas ihan oma itsensä.




Radan se suoritti juuri niin hyvin kuin vain osasi ja kuski vaan osasi pyytää. Yksi tehtävä jätettiin kokonaan väliin ja pari meni penkin alle. Peruutustehtävä oli meille vielä liian pitkä. Hyvin aloitti, mutta sitten tuli kiukku, kun ei ymmärtänyt, miksei riitä jo. Hienosti yritti kuitenkin. Porttitehtävän mokasi kuski, kun en vaan osaa. Muttei me näistä olla. Kellon soitosta taas oltaisi ansaittu ehdottomasti lisäpisteitä, koska kelloa soitettiin vuorottain me molemmat! Pisteitä kertyi 37p/50p ja tällä oltiin luokan viimeisiä. Mutta tavoite saavutettiin kirkkaasti. Tavoitehan oli vaan, että suoritetaan rata ponin osaamisen puitteissa rennossa mielentilassa. Ja siihen todellakin päästiin. Ruusuke saatiin kotiin viemisiksi ja rutkasti kokemusta ja hyvää mieltä. On se vaan niin huippu.






Kotimatkalle päästiin vihdoin lähtemään iltapäivällä, kaikki enemmän tai vähemmän uupuneina. Kotitallille kun päästiin, sammui Korppu jo ennen kun sain satulan selästä. Ruokakuppikin tyhjeni ennätysajassa ja viimein pääsivät pojat takaisin kortteeriinsa heinätarjoilun ääreen. Kyllä muuten maistui, kuten varmaan unikin myöhemmin.




Oli kyllä kiva, vaikkakin rankka, päivä. Kambur sai taas tosi paljon kokemusta ja mikä parasta hyvää sellaista. Sillä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan kivaa. Radallakin se oli ihan tohkeissaan, kun sillä oli tärkeä tehtävä. Siitä tulee kyllä ihan super huippu hyvä monitoimiponi. Olen niin valtavan ylpeä ja onnellinen tuosta ponista. Se on vaan juuri sellainen, kuin mistä olen aina haaveillut. Ihan paras.