Juhannusviikon puuhia

Maanantaina oli tarkoitus pitää Korpulla vapaapäivä, mutta vilkaisu säätietoihin, sai minut muuttamaan mieltäni. Mukavampi ulkoilla auringonpaisteessa kuin sateessa. Oli siis Korpun ajopäivä. Ajatus oli käydä vain pieni neljän kilometrin lenkki, mutta koska poni ehdotti risteyksessä suuntaa, mikä vie pidemmälle lenkille, mentiin sitten sinne. Seuraavan tienhaaran kohdalla mentiin minun valitsemaani suuntaan ja sitä seuraavienkin ja päädyttiin heittämään noin kuuden kilometrin lenkki. Harmi, että tiet ovat kivikovia, joten pelkästään kävellen tuo kuusi kilometriä on kyllä liian vähän. Viikolla kuitenkin aika on sen verran rajallista, ettei paljon reilua tuntia pidempää lenkkiä ehdi heittää. Jos siis aikoo vielä tehdä jotain muutakin. Nyt jäi tekemättä. Koiratkin pääsivät vain pienesti metsään tarpeilleen.

Tiistaina oli sadepäivä ja kotipäivä. Kotihommia siis yritin hiukan tehdä ja jotain sain tehdyksikin. Siinä sivussa tehtiin koirien kanssa jotain pientä. Hyvää tekee välillä sekin, ettei mene kotoa mihinkään. Ja nyt en todellakaan mennyt. Ulkonakaan en ollut kuin roskiksen viennin ajan.

Keskiviikkona koko porukka pääsikin sitten vähän puuhaamaan. Ensin Ljúfur hoidettavaksi ja rasvattavaksi. Ihan hyvässä kunnossa on, mutta aika kovasti on tuullut sen lisäksi että on kuivaa, joten ötökät minimissä. Sade toi kyllä taas tullessaan niitäkin. Sitäpaitsi aika paljon viettää aikaa sisällä ötököitä paossa. Hyvä niin. Otettiin sitten koirat mukaan ja lähdettiin pienelle lenkille. Aurinko paistoi, mutta aika kylmä viima oli. Ei kuitenkaan liian kylmä. Mittarilukemat kuitenkin vain hieman alle +20.

Kambur pääsi vaihteeksi kentälle. Ensin juoksutusta irtona noin kymmenen minuuttia, ehkä viisitoista. Ravia ympyrällä ja suunnan vaihtoja. Meni aika hyvin. Pari kertaa sai muistuttaa ettei käännyttäessä käännetä takapuolta kohti ihmistä, muuten olikin oikein hyvin kuulolla. Tehtiin vielä pari selkäännousua. Vähän mäkäräiset oli häiriöksi, muuten homma toimi kuten ennenkin. Ehkä jo kohta on taas aika jatkaa jonkin asteisia ratsutreenejäkin.

Kuvituskuvana otos laitumelle laskusta

Torstaina suunnittelin tekeväni Korpun kanssa pitkän ajolenkin, mutta säätila puuttui tällä kertaa peliin. Läksin jo ajoissa tallille ja juuri kun oltiin valmiina lähtöön, alkoi hiljalleen sataa. No, pieni tihku ei paljoa haittaa, joten matkaan ratsureima.. tai siis vetojuhta.. tai jotain. Reilun kilometrin kohdalla sade yltyi ja päätin kantata lyhyintä mahdollista reittiä takaisin tallille. Metsäpätkällä Korppu taas tiesi paremmin ja siinä reitillä olevien parin ahtaan paikan kohdalla sai tehdä tosissaan töitä, jotta kuunteli edes sen verran, että päästiin kohtuullisen sujuvasti etenemään. Kun aina vaan ei voi päättää. Noin kilometri ennen tallia sade hiipui taas tihkuksi ja tallille päästyämme loppui kokonaan. No, saatiin me kokoon noin 4,5 kilometriä ja hölkkääkin vähän.

Lisää kuvituskuvia. Tämä maastotaitokisoista @Tuuli

Heti tallilta kotiuduttua, lähdettiin vielä koirien kanssa metsään, kun kellokaan ei ollut vielä paljoa. Kannattaa lähteä ajoissa tallille, varsinkin silloin kun sade yllättää. On sitten kotona jo sellaiseen aikaan, että ilta tuntuu pitkältä ja nukkumatti noutaa aikaisemmin kuin yleensä koskaan. Tulihan nukuttua melkein kellon ympäri. Tuli tarpeeseen kyllä.

Perjantaina laiskan aamupäivän jälkeen tallille ja varsa teinihevoinen valjaisiin. Kun saavuin, se näytti olevan vielä makuullaan, nousi kyllä ennen kuin pääsin lähellekään laidunta. Oli kyllä sitä mieltä, ettei mihinkään vielä tarvisi lähteä. Lähdettiin silti. Hetken kyllä mietin, kun takaset oli vuohisen yläpuolelta takaa noin 10 sentin matkalta turvoksissa. Aina ollut kuivajalkainen, joten huolestutti. Vaan kun näytti liikkuvan normaalisti, eikä aristanut, lähdettiin liikkeelle. Jos vaikka nesteet lähtisi liikkeelle ja turvotus laskisi. Ei laskenut.

Käveltiin noin 10,5 km, muutama pienen pieni hölkkäpätkä ponin ehdotuksesta kuului kuvioon. Kambur oli jotenkin normaalista poikkeavalla tuulella, ei säpsy, mutta kyttäili jonkun verran ja reagoi esimerkiksi vastaan tulleeseen traktoriin. Olisi myös kokoajan ollut kääntymässä kotiin. Ehkä ne jalat kuitenkin vaivasivat tai sitten jotain muuta. Ihan reippaasti liikkui kuitenkin, joten jatkettiin. Tuuli oli ihan hervoton, mutta vettä ei satanut, vaikka muualla maassa satoikin. Aurinkokin paistoi välillä ja silloin oli ihan lämmin, kun ei paistanut, meinasi paleltua kärryillä istuskellessa.

Lenkin jälkeen kylmäsin vähän jalkoja. Tiedä sitten oliko siitä vastaavaa hyötyä, haittaa nyt ei ainakaan. Ihan tyytyväisen oloinen poni kuitenkin palasi laitumelle. Ljúfurkin oli tarkoitus hoitaa, mutta neljä tuntia kylmässä tuulessa teki tehtävänsa ja olin jo niin jäässä ja nälkäinen, että läksin kotiin.

Koirien kanssa käytiin vähän metsässä heti kun kotiuduin. Myöhemmin illalla käytiin sitten vielä pidemmällä lenkillä metsässä. Myrskytuulella metsässä on mukavinta liikkua, kun siellä ei tuuli niin käy. Itikat kuitenkin katoaa mukavasti, mikä lisää mukavuutta kummasti. Ja koska yhä kuivaa, vaikka onkin satanut, on siksikin metsässä mukavaa liikkua. Ensimmäistä kertaa ikinä, on Noahkin lenkin jälkeen usein miten kuiva. Ja se on jo jotain se. Se kun kyllä bongaa kaikki pienetkin vesilätäköt jo kaukaa ja nyt ei edes ojissa ole oikein vettä.

Lauantaina menin tallille vasta iltapäivällä. Korppu laitumelta hoidettavaksi. Jalat yhä turvonneet, mutta ei ehkä ihan yhtä paljoa. Eikä ne paljoa siis ole olleetkaan, mutta kun ei koskaan ole mitään nestettä missään, niin tuntuu ihan hurjan paljolta näin tottumattoman silmissä. Siistin vähän kavioita, harjasin ja hieroin lanneselän ja reidet. Ei siellä mitään selkeää tuntunut, mutta ei siitä haittaakaan koskaan ole. Lähdettiin sitten heittämään Peikon kanssa lenkki. Noah olikin tällä kertaa kotimiehenä. Tällä kertaa ei palellut, ihan tarkeni lyhythihaisessa, vaikka tuulikin yhä aika reippaasti. Ei asteita ollut kahtakymmentäkään, mutta aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, eikä tuuli ollut kylmä.

Korppu sai vielä linimenttiä jalkoihinsa vähän varmuuden vuoksi ja kokeeksi. Vaikka luulenkin, että turvotus on ehkä enemmänkin jonkinlaista allergista alkuperää, kuin mitään mihin linimentti auttaisi. Onpahan ainakin kokeiltu ja sittenhän sen vasta näkee, auttaako se vai ei.

Ljúfur pääsi vuorollaan rasvattavaksi ja harjattavaksi. Hiukan se joutui tällä kertaa myös urheilemaan. Pyöriteltiin muutama kierros irtona kentällä. Sen verran on pappaheppanen tällä hetkellä hyvässä kunnossa ja kevyellä liikunnalla, että ensimmäiset kierrokset mentiin vauhdikasta laukkaa. Ei se kauaa jaksa ja nopeasti vauhti hiipuikin töltiksi, mutta pääasia että liikkui mielellään. Niinhän se kyllä aina on tehnyt. Sen piirteen kun saisi siirrettyä Kamburiin, niin johan olisikin ihan liian täydellinen paketti.

Sunnuntai olikin taas jännä päivä. Noahille odotettiin morsianta kylään. Ja iltapäivällä se sitten saapui. Pariskunta tykkäsi kovasti toisistaan, mutta ihan ei tälläkään kerralla kaikki sujunut kuin elokuvissa. Yrityksen puutteesta ei kuitenkaan ollut kiinni, ehkä liiasta innosta enemmänkin. Homma kun tuntui enempi menevän sananmukaisesti reisille. Muutama tunti vierähti kuitenkin jutellessa mukavasti, vaikkei mitään ihan valmista syntynytkään. Appenzelli-ihmisillä on aina paljon puhuttavaa, varsinkin jos on tuntenut 80-luvulta asti.

Morsian kävi vielä maanantai-iltana uudestaan, muttei silloinkaan sen valmiimpaa tullut. Eivät siis jääneet kiinni, kuten kuuluu, vaikka muuten homma toimikin. Ensin harmitti ihan vietävästi ja harmittaa toki vieläkin. Yhdistelmä olisi niin kiinnostava monestakin eri syystä. Vaan nyt olen päättänyt positiivisesti vain uskoa siihen, että kaikki mahdollisuudet pentueeseen on silti olemassa. Harmitellaan sitten kun saadaan joskus varmaa tietoa.

Klikkaamalla kuvaa pääset nartun omistajan sivuille

Elämää kisojen jälkeen

Rankan viikonlopun jälkeen, sai "pieni" lapsihevoiseni pitää pari päivää vapaata. Maanantaina harjasin, hieroin ja venyttelin sen ja palautin takaisin laitumelle kavereidensa seuraan. Luulen, että arvosti. Ljúfur sai ihottumahoidon ja harjauksen ja sekin palautettiin heti oitis takaisin kavereiden luokse. Koirien kanssa käytiin illalla vielä vähän metsässä, muuten aika laiska päivä.

Tiistaina en käynyt tallilla ollenkaan. Sadepäivä, vaikka ei se satanut kuin aamupäivällä, eikä silloinkaan paljoa. Koirienkaan kanssa ei jaksanut kauheasti mitään. Treenattiin pientä tottiksen tynkää pihalla eli Peikolle seuraamisen alkeita. Edistyykin, hitaasti tosin, mutta edistyy. Jos se kestäisi hiukan enemmän treeniä, voisi edistyä nopeamminkin. No, näillä mennään. Noah teki perusasentoa oikealla. Vaikeaa. Vasemmalla ei ongelmia. Tehtiin myös pienimuotoista esine-etsintää takamettässä eli talon takana. Koirat sisälle ja pallon heitto metsään, koirat etsimään. Noahilla meni hössötykseksi, kuten yleensä, eikä se meinannut ensin edes tajuta. Peikko etsi ja toi ja oli kovin iloinen. Kivaa taisi kuitenkin olla molemmilla.

Ystikset, Ljúfur ja Tuhto the shettis

Keskiviikkona taas tallipäivä. Kambur pääsi koirien kanssa lenkille. Tehtiin ihan kivan pituinen lenkki, osittain metsässä hakkuurisukossa rämpien. Pientä haastettakin mahtui taas matkaan, kun takaisin tullessa metsässä rymisteli hirviä kaksin kappalein. Koirat piti ottaa kiinni, koska olisivat perään muuten lähteneet ja Korppua kiinnosti kovasti. Hirvet jäivät vielä meitä töllistelemään metsätielle, mutta älysivät poistua takavasemmalle kun huusin niille, että pitää mennä pois tieltä. Onneksi Korppu ei pelkää, kun pihaton vieressä riistapellolla näitä aina aterioi ja on siis tottunut. Joku tottumattomampi hevonen olisi voinut olla aika hurjana paniikissa.

Ljúfur sai taas vain harjauksen ja rasvauksen, sekä kupin eteensä, kuten kuvioon kuuluu molemmilla aina käsittelyn/liikunnan jälkeen.

Torstaina olikin sitten taas Korpun ajopäivä. Käytiin taas hiukan uusia kärrymaastoja tsekkaamassa huonoin tuloksin. maasto on sinänsä minulle tuttu, mutta kärryn mentävistä väylistä en niin tarkasti tiennyt. Nyt tiedän. Niitä olisi, jollei niitä olisi suljettu isoilla kivillä, ilmeisesti autoilla/mopoilla rälläämisen estämiseksi. Hiukan oli haasteellisia paikkoja, kun piti kääntyä ahtaissa paikoissa tai rämpiä hiekka/multakasojen yli. Selvittiin kyllä, mutta toistamiseen en kyllä yritä. Mennään sitten ratsain tai taluttaen seuraavan kerran.

Perjantaina oli Ljúfurin vuoro lenkittää koirat. Käytiin rento lenkki tietä myöten ötököitä hätistellen. Matkaa ei tullut kuin reilu pari kilometriä, mutta aikaa saatiin kulumaan melkein tunti, kun syötiin tien varren antimia. Poni ruohoa ja sen sellaista, minä mansikoita, jotka ovat jo osin kypsyneet. Namskis.

Lauantaina reippaana tallille jo aamupäivästä. Ljúfurin kanssa en tehnyt mitään, siivoilin vain niiden laidunta ja pihaton puolta. Koko porukka oli ladossa sisällä kun menin laitumelle. Sieltä sitten ensin tulivat ponit katsomaan, että mitä se akka oikein touhuaa ja hetken päästä Ljúfur ja Oiva seurasivat perässä. Kävivät juomassa ja alkoivat laiduntaa. Hyvät porukat on kyllä tänä vuonna, kaikki tulevat juttuun keskenään.

Kamburilla oli taas ajopäivä. Keli oli hieno, joten mikäs siinä oli kärryillä istuskellessa. Harmi vaan, että tiet ovat kuivuuden takia niin kovat, ettei siellä paljoa ravailla. Pitäisi ostaa töppösiin pohjalliset, niin olisi hiukan enemmän joustoa. Noin seitsemän kilometrin lenkki heitettiin reilussa tunnissa, eikä tällä kertaa poistuttu autoteiltä.

Koirien kanssa käytiin vielä yli tunnin lenkki myöhemmin ihan omalla kylällä. Taas tuli D-vitamiinia tankattua ihan omiksi tarpeiksi.

Sunnuntainakin ajattelin ajaa Kamburin, mutta päädyinkin loppujen lopuksi ohjasajamaan kentälle. Toisaalta meni ihan hyvin eli poni meni juuri sinne minne sen ohjasin, mutta kun sitä liikettä ei oikein omasta takaa siltä löydy, niin mitään asetuksia tai taivutteluja, saati sitten väistöjen alkeita on aika mahdotonta tehdä. Se kun mielummin pysähtyy heti kun ottaa ohjaa tuntumalle. No, me opitaan kyllä. Käytiin pieni pätkä vielä tiellä rentoutumassa.

Ihan kiva oli myös huomata, että koppitreeni on mennyt melko oikeaan suuntaan, kun tyyppi tunkee koppiin lähes väkisin. Ponit oli lähdössä reissuun, joten koppi oli pihassa, eikä Kambur päässyt mitenkään ohi siitä, ennen kuin oli kiivennyt sillalle kurottelemaan takaporttien yli sisälle. Hyvässä mallissa siis, kunhan vaan pääsisi treenaamaan.

kuva Tuuli Jääskeläinen

Ljúfur sai taas ihottumahoidon ja harjauksen, sekä muut tykötarpeet, mutta ei joutunut lenkille. Lappasin taas vähän lantaa, kun vein sen takaisin.

Koirien kanssa käytiin metsässä vähän lenkillä ja samalla hakemassa lisää nokkosta kuivatettavaksi. Noah pääsi karkaamaan naapurin pihalampeen uimaan, kun en yhtään muistanut sen (lammen siis) olemassaoloa. Ihmettelin, miksi se kyselee, että tänne suuntaanko. Joo, mennään vaan ja plumpsis, sinne hyppäsi. Tarvitsi muutaman perkeleen, ennen kuin tuli pois. Vein ne sitten molemmat autolla rantaan lenkin jälkeen, niin sai uida kunnolla. Ja olihan tänään aika lämminkin, suorastaan helteinen keli.

Niin se taas vilahti tämäkin viikko ja ollaan taas lähempänä kesäloman toista osuutta. Ja ikävä kyllä myös syksyä ja pimeyttä. Ja talvea. Ja joulua. No, jos nyt vietettäisi juhannus ensin, katsellaan sitten sitä joulua vasta.

Maastotaidot kuvatuksin

Juuri ollaan saavuttu paikalle ja vähän on jännää. Tässä tuijotellaan aasia ja ponia tarhassaan. Tehtiin lenkki piha-alueella ensin kärryn kanssa, kunnes päätin ottaa sen hetkeksi pois. Helpotti huomattavasti kuljeskelua.

Hirmuton vauhti päällänsä, koska jännää.

Omaa vuoroa odotellessa oli ensin hiukan levottomuutta havaittavissa.. Tää tahtois mennä jo. Yhtään ei jaksais enää seistä. 

Kuuletko, tyhmä ihminen! Nyt mennään!

Okei okei, mä kuuntelen. Mut voitasko silti jo mennä?

Rauhoittui se viimein ja loppujen lopuksi lähes nukkui siinä vaiheessa, kun lähtölupa viimein saatiin.

Kieli keskellä suuta, kuskilla, pujottelussa.

Kuski könyää kyydistä. Ja poni seisoo. Ja kuuntelee. Huomaa tiukka haara-asento.

Ja se seisoo. Kuski könyää takaisin kyytiin.

Ja matka jatkuu...

Sinne se reippaasti kiipeää ylämäkeen.

Polkupyörä tykötarpeineen ohitettu onnistuneesti.

Tuloksia odottelemassa.

Palkintojen jako, Korppu osallistuu.

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Tuuli Jääskeläinen, tuulifer.kuvat.fi

Kokemuksia keräämässä maastotaitokisoissa

Lauantai valkeni vaihteeksi hyvin kesäisenä. Kerrankin lämpeneminen sattui vapaille. Ihan ei entisiin lukemiin päästy, mutta parinkympin paikkeille kuitenkin. Ei huono sekään. Tallilla keskityin lähinnä lannan lappamiseen Ljúfurin laitumelta ja pihaton puolelta. Ljúfur sai myös ihottumahoidon ja ötökkämyrkytyksen. Se vaikuttaa varsin tyytyväiseltä laumassaan, eikä näytä kaipaavan Kamburia. Kambur taas saattaa huudella Ljúfurin nähdessään, vaikkei sekään juuri kaveriaan kaipaa muuten.

Ihanat ystävykset, Oiva 20v. ja Ljúfur 21v, rautiaat läsipäät. (kuva Minna Danielsbacka)

Kamburin kanssa käytiin vähän lenkillä. Kevyesti siis otettiin, silti vähän liikuttiin. Kovin innostunut se ei kyllä ollut, mutta ei auttanut, käveltävä oli.

Koirien kanssa käytiin jo ennen tallillelähtöä lenkillä, pyöräiltiin rantaan. Aika kylmä viima kävi mereltä, joten kauaa en siellä viihtynyt. Koirat olisivat kyllä viihtyneet. Poljettiin sitten pidemmän kaavan kautta kotiin. Nyt vaan näyttäisi taas siltä, että uiminen/pyöräily ei oikein sovi Noahille, koska se on taas ontunut ajoittain. Viime vuonnahan sellaista ei ollut, muttei me juuri pyöräiltykään, saati käyty uimassa. Edellisenä kesänä ontumista esiintyi, mutta silloin pyöräiltiinkin paljon ja pitkiä lenkkejä. Vaivan olen paikallistanut rintalihaksiin, jotka menevät jumiin. Mitään oikeaa vikaahan siitä ei ole löytynyt. Onneksi näin. Nyt täytyy vaan taas aktivoitua hieromisen suhteen.

Rantaan oli ilmestynyt kyltti. Siellä on aina ajoittain itänaapurin porukkaa leiriytyneenä, joten toivotaan tämän auttavan.

Sunnuntaina olikin taas herättävä kellon soittoon. Oli maastotaitoharjoituskisapäivä. Tallille starttasin jo kahdeksan jälkeen. Kirjava kaveri laitumelta ja puhtaaksi kuuraus. Tai no, ihan harjauksella mentiin, mitä nyt jalkojen valkoisia sukkia yritin pestä puhtaammaksi. Vähän ennen kymmentä startattiin viimein kohti Hempyölin tallia. Alkumatka meni hieman hössöttävän ponin ohjaksissa, puolen välin paikkeilla rentoutui. Kunnes ylitettiin moottoritie korkeaa siltaa pitkin. Sekin meni muuten hyvin, taluttaen toki, mutta juuri korkeimmalla kohdalla meni alla iso rekka ja takaa tuli auto samaan aikaan. Se meinasi olla vähän liian jännää jo, mutta selvittiin. Nyt ajatellen ihan hyvinkin, koska poni pysyi käsissä löysällä narulla, mitä nyt vähän pomppi. Ja rauhottui heti kun tilanne oli ohi. Sen verran epämiellyttävä kokemus kuitenkin, etten ihan äkkiä ajatellut toistaa.

Perillä oltiin jo reilusti ennen omaa starttia ihan suunnitellusti. Ja ihan hyvä kun oltiin. Tilanne oli Korpulle uusi ja hiukan jännittävä, joten irrotettiin kärryt ja hengailtiin pitkin poikin tallin tiluksilla. Kauheasti sitä kiinnosti kaikki mahdollinen, mutta piti myös säpsyä ja väistellä samalla. Siitä tulee aina vähän rasittava hössöttäjä, kun se on epävarma. Viimein rauhottui kuitenkin ja kun vielä sai kärryt peräänsä ja tehtiin pieni lämppäkierros, oli jo ihan oma itsensä ja suorastaan nukkui odotellessamme lähtövuoroa. Superhyvää treeniä tulevaisuuden kannalta ja juuri siksihän me tapahtumaan lähdettiinkin.

Itse rata meni ihan huippuhyvin, suorastaan loistavasti. Ei voi muuta olla kuin tyytyväinen ja superylpeä upeasta lapsihevoisesta. Tehtäviä oli yhteensä 15, joista jokaisesta sai pisteitä, maksimi pisteet joka tehtävästä oli 3. 

Pisteitä meille kertyi yhteensä 44, yksi piste meni tielle tullessa, koska en pysähtynyt. Älysin sen liian myöhään, mutta samapa tuo. Kokemustahan me vaan oltiin hakemassa ja oma oli mokani, poni teki täydet pisteet.

On se kyllä niin paras. Just täydellinen monitoimiponin alku. Tekee mitä vaan, kun vaan osaan opettaa. Nytkin toimi melkein pelkän ajatuksen voimalla, siltä se ainakin tuntui. Pieni välikohtauskin sattui, kun en ollut varma kulkusuunnasta risteyksessä ja käännyin ympäri kyselemään edelliseltä tehtävältä apuja. Korpulla meni herneet nenään ihan totaalisesti, kun käännyttiinkin taas menosuuntaann, eikä mentykään takaisin kuten se luuli. Pientä pomppimista ja protestointia, mutta ympäri päästiin. Ja maaliinkin selvittiin.

44p/45 ja jaettu 1. sija. Hieno poni.

Takaisin kotitallille kärryteltiin toista kautta kuin mitä aamulla sieltä lähdettiin. Ihan tuolta kylän kautta, kunnantalon ohi ja omakotialueen halki, sekä jo ennestään tuttua reittiä moottoritien ali ja metsän poikki kohti tallia. Reippaasti eteni poni, kunnes tuli uskon puute, mihin se oikein minua vie. Kun tunnisti maisemat taas, hirnahti kerran ja kiihdytti tahtia. Perillä ponin hoito ja palautus laitumelle. Kyllä olikin onnellinen poni. Ensitöikseen heitti katolleen ja alkoi sitten rauhassa laiduntaa. Taisi olla aika väsynyt kaveri. Oltiin kuitenkin yhteensä viisi tuntia reissussa, siihen vielä päälle hoito ja varustaminen aamulla ja varusteiden purku + ponin letkutus iltapäivällä. Ihan täysi työpäivä.

Tältä näytti myöhemmin illalla (kuva Minna Danielsbacka)

Sitten vielä muutama kuva rastilta kolme eli pujottelu. Nämä on vaan niin ihania, että pakko laittaa loputkin tuon yhden lisäksi. Näistä ensimmäinen on oma suosikkini. Kuvat otti Suvi Tirronen.

Arki palasi, lämpö katosi

Maanantaina oli loman ensimmäinen osuus ohi ja piti palata töihin. Alunperin olin suunnitellut sitten illalla hoitavani vain Ljúfurin ja lenkkeileväni koirien kanssa, mutta hoidinkin sitten myös Korpun, kun niiden lauma sattui olemaan sopivasti portilla kun saavuin tallille. Koirien kanssa kävin vain metsässä noin puolen tunnin kierroksen. Sunnuntaina käytiin kuitenkin ihan reipas pyörälenkki rantaan uimaan, joten ei ollut nyt niin tarpeellista lenkkeillä kunnolla.

Ljúfur ja Oiva-ystävä, rautiaat läsipäät. Pojilla oli kaveri uimarannalla.

Tiistaina oli kylmä ja sateinen päivä. Tarkoitus oli ajaa Kambur, mutta totesin ettei se ole ollenkaan pakollista ja teiniponi sai jatkaa vielä hetken lomaansa. Koirien kanssa kävin kyllä lenkillä, mutta muuten lepuuttelin kotosalla kipeytynyttä kinttuani.

Keskiviikkona läksinkin töistä jo ajoissa. Oli taas hammaslääkäripäivä tallilla. Kambur sai odotella omaa vuoroaan ulkokarsinassa ja sen verran taisi olla väsynyt laidunhulinoista, ettei pannut pahakseen, vaan käytti ajan tehokkaasti nukkumiseen. Jonkin tovin joutui odottelemaan myös käytävällä ennen rauhoitusta ja käyttäytyi oikein mukavan rauhallisesti siinäkin. Suussa ei mitään ihmeitä, hiukan piikkejä. Hampaat kaikki viimein vaihtuneet. Mitattiin samalla suu kuolainten valintaa varten ja sovitettiin olemassa oleva kuolain. Sen tiesinkin olevan lyhyt, vaikka ostettaessa vaatikin tutit kun oli liian pitkä. Niin ne lapset kasvaa. Suu on myös tosi ahdas ja kapea ja epäilin kuolaimen olevan myös liian paksu, muttei se ollut. Samanlainen pidempänä varmaankin menee ostoslistalle, vanha löysi jo uuden suun itselleen.

Tässä mitataan suuta, kuolainpituus vaihtui 11,5:stä 13,5:en. Iso poika. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että se on kasvanut hurjasti viime kerrasta. Huoh. Koskahan se lakkaa kasvamasta..

Sillä aikaa, kun Kambur heräili operaatiostaan karsinassa, käytiin Ljúfurin ja koirien kanssa lenkillä. Vähän sateli vettä. Takaisin tullessa alkoi Kambur olla jo aika levoton ja kolkkasi karsinassa ihan urakalla. Eläinlääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, ettei vielä ole hyvä viedä laitumelle, joten odottelin vielä tunnin verran, ennen kuin vapautin ponini kavereidensa joukkoon.

Torstaina loppui sitten Korpun loma viimeinkin. Vaikka viisi päivää nyt ei kummoinen loma olekaan, kun edellisinä vuosina on saanut lomailla laidunkauden alussa ihan reilusti. Tyypille siis kärryt perään ja lenkille. Ihan kivasti oli virtaa kaverissa, mutta kuulolla se oli silti. Mitä nyt vähän säpsyili ylimääräisestä energiasta johtuen. Tuuli oli kova ja tielle oli tippunut männyn oksa, jota piti väistellä, koska tappajaoksa ihan selvästi. Kotimatkalla sama oksa olisi kelvannut syötäväksi. Ja muuta pientä. Noin kuusi kilometriä käveltiin ja hölkkäiltiin. Pöllöilyenergia jäi baanalle.

Perjantaina käytiin myös kärryttelemässä. Kotimatkalla oli pientä erimielisyyttä, koska Kambur nyt vaan tiesi taas paremmin. Paitsi ettei tiennyt ja kanttasi kotiin kiven yli. Hyvä ettei kärryt olleet nurin. Otettiin sitten vähän pakkia ja yritettiin uudelleen. Ja kas, paljon helpompi oli kääntyä kotiin ihan tietä pitkin sitten kuitenkin.

Koirat ovat viettäneet tämän viikon aika rauhaiseloa, mutta luulen etteivät pistä pahakseen. Lomailu väsyttää. Sitäpaitsi, koska takkikelejä on pidellyt, ei nyt niin kauheasti kiinnosta edes lenkkeillä. Ihan kylmä on ajoittain tullut, kun niihin +20 keleihin ehti niin tottua. Mutta aika sopivasti kyllä viileni juuri kun töihin piti palata. Sen puolesta ei harmita kyllä yhtään.

Lomailua osa kaksi

Keskiviikko. Yhä kaunista ja aurinkoista, lämpöä n.+22-24 eli ei yhtään pöllömpi keli. Paitsi tuuli, ihan hervoton. Muttei se haitannut, koska se karkotti ötökät tehokkaasti. Vähän viileältä tuntui kyllä varjopaikoissa, mutta onneksi aurinko lämmitti vastaavasti toisaalla.

Aamupäivä meni kotosalla ja asioilla. Sitten vähän pihajuttuja ja ruokaa, kunnes taas tallille. Kambur sai viettää hyvin ansaittua vapaapäivää, vaikkei se ehkä asiasta ihan samaa mieltä ollutkaan. Ljúfur pääsi käsittelyyn eli ohjelmassa kavioiden siistimistä ja ihottumahoitoa, sekä lenkkeilyä. Kaviot on ihan hirvittävän kovat nyt, kun on kuivaa ja ne kasvaa kohisten, koska kevät/kesä. Saatiin ne kuitenkin kohtuulliseen kuntoon taas. Kambur jo onkin laidunkunnossa. Kaviot laitettu ja pestykin. Ljúfurkin piti pestä, mutta koska ehdin sen rasvata ennen kuin ajattelin, niin en sitten pessyt. Käytiin sitten vaan uittomontulla vähän kahlaamassa.

Montulta tulossa (kuva Tuuli)

Pojat saivat matolääkkeetkin ja molemmat ottivat ne oikein hienosti. Nyt vaan odotellaan lauantaita ja laitumelle pääsyä. 

Illalla käytiin vielä koirien kanssa pyöräilemässä. Rantaan ajattelin ensin, mutta läksinkin toiseen suuntaan, koska rannassa on ollut kalanperkeitä ja Peikko haisee jo valmiiksi riittävän kalalta viime keikan jäljiltä. Mentiin sitten tuonne metsämontulle ja siitä toista kautta kohti kotia. Montun vesi haisee kun on mutaista, mutta pääsivätpähän vähän puljaamaan. Peikkokin ui mielellään, kun sille vaan heittää jotain. Jollei Noah puutu ja sotke koko systeemiä. Onneksi se ui yleensä niin kaukana, ettei siitä juuri ole harmia.

Torstaina oli Kamburin ajopäivä. Pitkä lenkki taas tehtiinkin hyvässä seurassa, kun tallikaveri läksi talaamaan samaa matkaa kanssamme. Jonkin verran myös ravia/laukkaa sopivissa paikoissa. Hyvin jaksoi Kambur, eikä ollut oikein edes hikinen, toisin kuin lenkkiseuralaisensa, joka oli ihan märkä. Alkaa olla kunto kohdillaan tai sitten vaan on aineenvaihdunta tuhannen jumissa, eikä pysty hikoilemaan. Epäilen kyllä, koska hikoilee kuitenkin silojen alta ihan normaalisti. Ruokintakin on viimein aikalailla sopiva, kun kunto kasvaa ja lihaksen kehittyy, sekä liikkuminenkin maistuu. Mitään teollista se ei saa, heinän lisäksi lähinnä hamppua (Hampuntaika Veto/Hampuntaika Onni), sekä Amequ Omega-3 Kraftur, kaikkea lähinnä nimeksi. Lisänä MSM. Kuurina karvanvaihdon aikaan sai ADE-vitamiinia. Kuurina myös silloin tällöin nokkonen, koivunlehti, voikukka, kanerva - mitä nyt sattuukaan olemaan itsekuivatettuna.

kuvat Fanni Snellman

Tallin nurkilla oli ruuhkaa takaisin tullessa (nämä kuvat Tuulin käsialaa)

Illalla käytiin vielä koirien kanssa umpimetsässä hiukan tallaamassa. Itikoita oli aika paljon, muuten oikein kiva keli vielä yhdeksän aikoihinkin. Vaikka siis piti olla selvästi kylmempi/kylmin päivä. Vaan ei meillä täällä etelärannikolla. Meillä kun ei ole hellettäkään näkynyt, niin parin asteen heitto edelliseen päivään ei juuri vaikuttanut. Lämpöä siis +20 paikkeilla, joka toki on tuntunut kylmältä niistä, joilla lämmöt on olleet hellelukemissa tähän asti.

Perjantaina käytiin koirien kanssa kirkolla lenkillä. Lähtiessä tuntui pihassa lämpimältä, kun aurinko paistoi, eikä siihen oikein koskaan käy tuuli. Totuus oli kuitenkin toisenlainen. Samalla hetkellä kun sain koirat autosta ja läksin talaamaan, meni aurinko paksuun pilveen ja koska tuuli oli oikeasti aika kova, meinasi tulla tosissaan kylmä. Vähän vettäkin heitti. Pilvistä olikin sitten pitkälle iltaan, eikä todellakaan ollut helteestä tietoakaan. Nyt oli oikeasti kylmä. Takin sai vetää päälle tallille lähtiessä.

Kambur pesun jälkeen tiistaina, vieressä shettisori Ossi

Kamburilla olikin vaihteeksi toinen peräkkäinen ajopäivä. Harvoin näin, vaikka kunnon kasvaessa ja ikää tullessa lisää kokoajan, ollaan näinkin tehty. Ja varmasti tullaan enenevissä määrin tekemään. Lenkille tuli pituutta tällä kertaa noin kuusi kilometriä ja vaikka tyyppi reippaasti kävelikin, ei juoksu mitenkään erityisesti maistunut. Ei ihme edellisen lenkin jälkeen. Käveltiin siis. Alkumatkasta tallikaverin peesissä, kunnes reilun kilometrin kohdalla lähdettiin eri suuntiin. Hämmästyttävää kyllä, mitään protestointia tämä ei aiheuttanut ja matka jatkui rennosti yksinkin. Käytiin testaamassa kärryllä pääsy eräälle metsätielle, mistä paljon kävellen kuljetaan. Kerran jouduttiin ottamaan pakkia ja yrittämään uudestaan, mutta muuten sujui oikein hyvin. Super tyyppi tuo on kyllä, ei voisi parempaa toivoa.

Lauantaina koirat kävivät lenkillä aamupäivällä ihan omalla kylällä. Mitään ihmeitä ei tapahtunut, mökkiläisiä oli, muttei mökkiläisten koiria. Ne kun saavat usein juosta valtoimenaan pitkin teitä, niin ei ole kovin kivaa lenkkeillä siellä seassa. Onneksi on kuitenkin fiksut koirat, joita ei kovin helposti provosoida.

Iltapäivällä koitti viimein kauan odotettu hetki, kun tallin hevoset kirmasivat laitumelle. Tai laitumille. Tänä vuonna lohkoja on yhteensä viisi. Meidän pihaton laidun, sekä neljä lohkoa isommalla pellolla. Kahdella orilla ja yhdellä oriksi itseään luulevalla ruunalla on omat palstat ja suurimmalla on ruuna/ori lauma. Kambur on siinä laumassa, kun taas Ljúfur jäi pihatolle laiduntamaan. Näin siksi, että Ljúfuria en halunnut nuorten kanssa samaan laumaan, koska se yhä pelkää parin vuoden takaisten kokemusten takia siellä olevaa shettistä ja Kamburia taas en halunnut pihaton laumaan, koska rauhallisempi porukka ja se jos joku tarvitsee jonkun, joka juoksuttaa, ettei koko kesä mene pelkäksi syömiseksi.

On se kyllä iso.. (kuva Fanni Snellman)

Ensin pääsi Kambur. Ljúfur jäi sisätalliin odottelemaan viileään. Kambur tiesi mihin oltiin menossa ja kiihtyi sen verran, että joutui oikein komentamaan. Ei sitä ollut hankalaa pidellä tai mitään sellaista, kunhan kiihdytteli ja pomppi. Hyvin selvittiin kuitenkin. Isoon laumaan meni seitsemän hevosta, suokkiruuna 20v, eestinhevosruuna 13v, shettisruuna 5v, issikkaruuna 7v, suokkiruuna 6v, suokkiori 2v, sekä meidän Kambur 4v. Aika rauhallisesti sujui. Muutaman spurtin ottivat ja alkoivat syödä.

Tässä kuvassa näkyy koko lauma. Kambur,  Leevi, Kamburin ensimmäinen pihattokaveri, ja Hugo, Leevin nykyinen pihattokaveri, juoksevat, loput laiduntavat. (kuva Fanni Snellman)

Tässäkin näkyvät kaikki, Pera ja Odin taustalla, poikien seuraan liittyneet myös Ilmari ja Poku. (tamäkin kuva Fanni)

Hetki katseltiin ja sitten oli toisen porukan vuoro. Siinä oli vain viisi hevosta, suokkiruuna 20v, shettisruunat 8v ja 9v, sekä meidän Ljúfur 21v. Nämä eivät olisi juosseet ollenkaan, jos ei niitä olisi hiukan siihen yllyttänyt. Täytyihän kuvia saada.

Ljúfur, Pena, Oiva ja Tuhto. (kuva Fanni)

Siellä ne nyt sitten ovat ja lihovat. Tällä kertaa Kambur ei saa laidunlomaa paria päivää kauempaa, koska meillä on viikon päästä ensimmäiset yhteiset (harjoitus)kisat läheisellä ratsastuskoululla, enkä viitsi sinne lähteä päivätolkulla laitumella seisseen ponin kanssa. Niin ja oli minullakin se kamera mukana, tuotokset löytyvät täältä KLIK!

Sunnuntaina oli ohjelmassa jälleen laitumelle laskua, kun ajeltiin Miehikkälään seuraamaan orivarsojen kirmaamista kesän viettoon. Olipa mukavaa pitkästä aikaa. Vaikka rauhallisesti sujui tämäkin tapahtuma. Toki nämä riekkuivat enemmän kuin meidän jo ennenstään toisilleen tutut kaverit, mutta mitään kunnon yhteenottoja ei ollut. Porukassa oli 12kpl 2-3 vuotiaita, kymmenen niistä suokkeja, yksi lämppäri ja yksi russponi.

Russilla oli kyllä asennetta, yhtään ei hävinnyt puolta suuremmille kavereilleen. Lisää kuvia laitumellelaskusta löytyy klikkaamalla kuvaa.

Miehikkälässä näyttäisi olevan muodostunut vain yksi lauma. Mitään suurta siellä ei näytä enää tapahtuvan. Porukka laiduntaa, lepää ja painii, välillä vähän väistättelee toisiaan. Oriliveä olen seuraillut. Suurimmaksi osaksi huonolla menestyksellä. Laidun on suuri, eikä kauempana olevia hevosia erota juurikaan. Välillä hengaavat ihan kameran lähellä, kuten nytkin ovat viimeisen puoli tuntia tehneet. Silloin niitä on kiva seurata.

Kuvakaappaus orilivestä

Meidän laitumella näytti tilanne myös aikalailla rauhalliselta, kun menin kotiuduttuani Miehikkälästä siellä käymään. Ljúfurin porukka on yhtenäinen, kuten on ollut alusta asti. Kamburin porukassa taas on hiukan ollut liikehdintää. Aluksi näytti, että Leevi, Hugo ja Kambur muodostavat lauman ja loput omansa. Sunnuntain tilanne oli, että Ilmari ja Poku vahtivat Kamburia, eikä kukaan saanut tulla lähelle. Minullakin oli ongelmia. Hugo juoksenteli yrittämässä Kamburin luo, mutta tuli poisajetuksi. Leevi, Pera ja Odin olivat kimpassa. Viimeinen tilanne näyttäisi siltä, että Odin on yksin, kuten yleensäkin, muut porukoissa. Hugokaan ei enää näytä väistävän, joten sitä ei enää myöskään ajeta. Omanikin sain haettua hoidettavaksi, joten hyvältä näyttää. Toivotaan että näin myös jatkuu.